tag:blogger.com,1999:blog-42906142872826359452024-03-22T03:47:15.898+02:00Damn good coffeeJugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.comBlogger585125tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-69563178137166984482020-11-20T14:48:00.001+02:002020-11-24T06:12:53.087+02:00Till Lindemann: Sata runoa (2020)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6jBVo9IDAZtHgeYXje0l7fjY_wGsw2yI-zcLMa7OpTw8yzc1KcmO4IZfgV9saD5iPXOy4VDGBK7KMpTjtMdwHa7aowht2AtY9MvnNA1y1BuV8c165tRJhW6cAi9i74FSBpJo1V2FQwso/s704/100runoa.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="704" data-original-width="433" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6jBVo9IDAZtHgeYXje0l7fjY_wGsw2yI-zcLMa7OpTw8yzc1KcmO4IZfgV9saD5iPXOy4VDGBK7KMpTjtMdwHa7aowht2AtY9MvnNA1y1BuV8c165tRJhW6cAi9i74FSBpJo1V2FQwso/w394-h640/100runoa.jpg" width="394" /></a></div><p> <br />Till Lindemannin ensimmäinen suomeksi käännetty runokirja kantaa kuvaavasti nimeä <i>100 runoa </i>(100 Gedichte). Numero kannessa ei sattumalta ole kahdella rivillä. Numeraalisen fallossymbolin jälkeen kuvitus koostuu Matthias Matthiesin kamasutramaisista mustavalkokuvista. Käännöksen on tehnyt syntymäsokea, imatralainen, Rammstein-diggari Jonna Heynke. Käsittelen kirjan vain käännettynä, koska saksaa en osaa. Saksaksi runot löytyvät aina kirjan vastakkaisella sivulla.</p><p>Lindemann on kirjoittanut Rammsteinille rakkaudesta, seksistä, kuolemasta, kiimaisuudesta, insestistä, pedofiliasta, eläimiinsekaantumisesta, viiltelystä, itseinhosta, kuolemasta, päihteistä, naisten ja miesten alistamisesta, sekä halusta olla itse nainen. Lindemann kertoo runokokoelmassaan 100 runoa: täsmälleen samoista asioista.</p><p>Pääpaino on himolla ja minkään riittämättömyydellä. Osoitteena on kolmio mekon alla, ja vaikka oma vaimo on kaunis, naapurin rouva houkuttaa aina enemmän. Todetaan lyhyellä aktilla olevan pitkä seuraus — samasta ajatuksesta kertoi Lindemannin kappale <i>Praise Abort </i>(2015). Toisaalta karataan, ehkä, toivottavasti, kauemmas todellisuudesta, ja kysytään rakkaalta kirkonmenojen aikana, onko pakko työntää se nyrkki perseeseen juuri nyt.</p><p>Muutaman sanan mittaisista usean sivun pituisiin runoihin, mahtuu kevyempää ja raskaampaa, suorasukaisempaa ja abstraktimpaa. Välillä pohditaan millä tavoin ihmisen ikä pitenee naamasta löytyvän nauruaukon avulla. Seasta löytyy kunnianosoitus kahville. Viimeinen runo, <i>Kohta tulee lähtö</i>, on ilmeinen oodi Lindemannille itselleen, elintapaloiselle, joka ei ota kuollakseen. Ei, vaikka vetää kaiken mahdollisen kaman itseensä ja haluaa kaikkea mikä liikkuu.</p><p>Runokirjan järkäle, kokonaista viisi (5) sivua pitkä runo, <i>Käymälä</i>, kertoo "totuudenmukaisesti tapahtumista aseman vessassa". Runo on ainoa alkussanoilla varustettu: Herkkätunteisia kehotetaan hyppäämään luvun yli. Mitäpä olisikaan purkaus saksalaista mieltä ilman eeppistä kertomusta Scheißesta!</p><p>Kaiken tämän vastapainona, Lindemannista löytyy se hiljainen ja hiljaisuutta rakastava vanha mörökölli. Kirjan lyhin runo, <i>Hiljaa</i>, kuuluu näin: "Rakastan musiikkia, mutta hiljaa sen olla pitää." Lindemannin bändi, Rammstein, tunnetaan tietysti raskaasta junttauksestaan ja lavashow'staan. Niistä verrattain harvoista haastatteluista, joita Lindemannilta on saatu, paljastuu tuo hiljaisuutta, yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä syleilevä runoilija. Herkäksi tuskin hyvällä tahdollakaan häntä voi siitä huolimatta kutsua.</p><p>Lindemann on joskus sanonut, että olisi halunnut isänsä vielä näkevän hänen kirjoittaneen runokirjan. Isänsä, Werner Lindemann, oli hyvinkin tunnettu runoilija Itä-Saksassa ja hänen runonsa kuuluivat silloiseen opetussuunnitelmaan. Isän ja pojan välit olivat ilmeisen etäiset. Ehkä runokokoelmien kirjoittaminen on ollut jopa osa Tillin henkilökohtaista isäsuhteensa käsittelemistä.</p><p>Eikä Lindemann ole mikään hassumpi tarinankertoja, tulkitsija, puhumattakaan kielellä leikkijä, kunhan se tapahtuu saksaksi. Liittyminen Rammsteiniin tapahtui sillä ehdolla, että sanat ja laulu tapahtuvat juuri hänen äidinkielellään.</p><p>Rammstein-sanoitusten fani-käännökset ovat useimmiten varustettu pitkällä listalla sanaleikkien selityksiä. Vaikea sanoa, olisiko tässä kirjassa ollut huomioitavia, kääntämättömiä, sanaleikkejä. Ainakaan niistä ei ole mainintaa, eikä sellainen käännöksistä välity. Vertauskuvat kääntyvät paremmin. Osa niistä vain on jo alkujaan vähän huonompia.</p><p><i>"Kaikkihan banaania rakastavat, etenkin naiset ja apinat" </i></p><p>Lindemannin edellisen runokirjan,<i> In stillen Nächtenin</i>, runoista on syntynyt edellisen Rammstein-levyn kappaleet <i>Was ich liebe</i> ja<i> Puppe</i>. Runot ja lyriikat eivät siis ole kaukana toisistaan. Toistoa runoissa on vähemmän ja muutama on selkeästi pidempi. Olisiko tässä kirjassa potentiaalia raakileesta lyriikaksi? </p><p>Kirjasta löytyvä <i>Mielitekoja</i> (Ach so gern) on jo sovitettu Lindemann-bändin nimissä. Kappale kertoo siitä, kuinka naisten pitäisi olla tyytyväisiä kun Till-setä ottaa heidät väkisin. Moni muu runo voisi toimia myös, ainakin teemoiltaan.</p><p>Lindemannin runojen maailma ei ole aikaan sidonnoinen. Ainoa poikkeus taitaa olla televisio, jota hän tuijottaa mieluummin kuin omaa vaimoaan. Muuten kaikki voisi olla kirjoitettu melkein milloin vain, viimeisimpien vuosisatojen aikana.</p><p>Olisi joskus mielenkiintoista saada Lindemannilta Grimmin veljesten henkeen tehty satukokoelma. Rammsteinin sanoitukset ovat vahvasti Grimmien hengessä tehtyjä ja Lindemannin, jos jonkun, luulisi onnistuvan kiehtovassa aikuisten valistusaapisessa. Runot on saatu ihmeen hyvin käännettyä, mutta saduissa olisi vielä vähemmän vaaraa menettää mitään in translation.</p><div>En ole mikään valtavan suuri käännetyn runouden ystävä, mutta tämä teos on jotain, mitä olen oikeasti odottanut. Kulttuuriteko makuuni. Lopputulos ei Lindemannia seuranneelle tule yllätyksenä, mutta ei myöskään petä.</div><div><br /></div><div>Jatkossa tulen varmaankin tarttumaan ennemmin johonkin jo monet kerrat luettuun Charles Bukowskin runokokoelmista. Lyhyttä letaamista kaivatessani, tartun elämän ja muistojen väläyksistä koostuvaan, David Lynchin <i>Catching the Big Fishiin</i> (2006) tai ehkä Lindemanniakin passiivisis-kyynisempiin Markus Kajon pakinoihin. Niiden jälkeen voisin harkita ottavani 100 runoa uudelle kierrokselle.</div><div><br /></div><div>Vakavat runoharrastajat eivät välttämättä jaksa ottaa kirjaa kovinkaan tosissaan. Toisaalta, kaikki Rammsteinia diggailevat eivät jaksa runoilua ilman siihen liitettävää musiikin pauketta ja estetiikkaa. Uskon kirjalla silti olevan kohdeyleisöä jopa Suomen kielialueella. Toivon muidenkin Lindemannin kynäilyjen saavan ansaitsemansa kohtelun kielellämme. Täten, en voi kuin toivoa kirjan käyvän kaupaksi. </div><div><br /></div>JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-53727552310366299662020-11-16T12:47:00.010+02:002020-11-24T20:31:58.348+02:00Peilin takana: Elokuvan historia(a) 1874-2020 <p> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi2tu6IqUSzU4ZvM8d1RuTutF7aE6MucvBohKg1M-lfIoXu91DbZYxURN9Izm0GpMq_vTGVzGQG4g-aDWu3He8fWbkHCy7-9nNqZhzgsWesMfggiFO8FQVBfsE9BbzrQ1Y3c2CnsDwo-o/s2048/PEILINTAKANA.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi2tu6IqUSzU4ZvM8d1RuTutF7aE6MucvBohKg1M-lfIoXu91DbZYxURN9Izm0GpMq_vTGVzGQG4g-aDWu3He8fWbkHCy7-9nNqZhzgsWesMfggiFO8FQVBfsE9BbzrQ1Y3c2CnsDwo-o/w480-h640/PEILINTAKANA.jpg" width="480" /></a></p><p><br /></p><p>Kirjoitin tänä vuonna julkaistuun elokuvakirjaan <b>Peilin takana: elokuvan historia(a) 1874-2020</b> sen ~ tuhannesta elokuvatekstistä 225 kappaletta. Kirja on tilattavissa useista nettikaupoista tai ostettavissa <a href="https://rosebud.fi/2020/index.php?sivu=tuote&ean=9798620319367" target="_blank">Rosebudin</a> kivijalkakirjakaupasta. Se on myös otettu kirjastojen hyllyille ympäri Suomen. <a href="https://peilintakana.laajakuva.com/">Täällä</a> lisätietoa myynti- ja lainaamispisteistä.</p><p>Ensimmäisiä mainintoja ja arvosteluita on alkanut näkymään. Alla linkit Turun Sanomien ja Helsingin Sanomien juttuihin, sekä valikoituja lainauksia arvosteluista. Lopussa listaus elokuvista, joista kirjoitin kirjaan (jos julkaisen myöhemmin tekstejäni tähän blogiin, lisään elokuvien nimien kohdalle linkin.)</p><p>Jos on kysyttävää, palautetta, tai mitä vaan muuta aiheeseen liittyvää, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla: jouni(piste)heinonen(ät)laajakuva(piste)com tai kommentoida tähän postaukseen.</p><p><b><a href="https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/5131947/Kirjaarvio+Toista+tallaista+elokuvan+hakuteosta+ei+ole++Peilin+takana+on+nuorten+innostuneiden+kirjoittajien+teos" target="_blank">Turun Sanomat (13.11.) Kari Salminen:</a></b></p><p>"Peilin takana on ensyklopedinen katsaus elokuvan historiaan, mutta ei aivan siihen tavalliseen – sellaisethan eivät ala vuodesta 1874. Olisikohan tämä elokuvakritiikin free jazzia, se <i>uusi juttu</i>.Teos esittelee elokuvahistoriaa rajoilta, reunoilta ja kerrosten kätköistä."</p><p>"Selväksi käy, että korkea ja matala, taide ja roska eivät tarvitse erottelua. Kaikki kansat, kulttuurit ja kielet ovat samaa kansainvälistä elokuvan kulttuuria. Tunnustetut mestariteokset on mahdollista katsoa tyystin toisin kuin pönäkän virallisessa historiankirjoituksessa. Animaatio on tässä kirjassa aidosti elokuvaa eikä marginaalia." </p><p>"Kirja on aidon elokuvallisen harrastuksen monumentti ja varmasti monille uusia polkuja avaava kartta elävän kuvan historiaan ja nykyaikaan - - Ei tämän teoksen kanssa ainakaan tylsää ole. Se opettaa jopa sellaisia, jotka ovat itsetyytyväisesti kuvitelleet olevansa sellaisen ulottumattomissa."</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ynXAT_ZiXE0gCpKQO9yuMOuUN8CnmExbpH9SCeXxXfRW_feNQ8bMEdtsWC_zCwfd424njcJjPcTRnqJACO1-fLzqWLsEaq_jQiI-d-u2gReKkuNb_Y3t9oHM9vdLOyAatOE9yuBvfGc/s720/peilintakana1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="422" data-original-width="720" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6ynXAT_ZiXE0gCpKQO9yuMOuUN8CnmExbpH9SCeXxXfRW_feNQ8bMEdtsWC_zCwfd424njcJjPcTRnqJACO1-fLzqWLsEaq_jQiI-d-u2gReKkuNb_Y3t9oHM9vdLOyAatOE9yuBvfGc/w400-h235/peilintakana1.png" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOqQJjntGrYmF7hELvm6TXBZ_Cu6DCTRyoy7NQ5V3EUBYnffw2EX2MV4kc04TVbcNqeQvA0yw9zQJ8GBCCQ_kewn7qt6V0WWF1fqa-9dFp02wFs0qKMoISKZGNDciWO8qcD64a2-6O-gM/s1393/peilintakana2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="608" data-original-width="1393" height="175" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOqQJjntGrYmF7hELvm6TXBZ_Cu6DCTRyoy7NQ5V3EUBYnffw2EX2MV4kc04TVbcNqeQvA0yw9zQJ8GBCCQ_kewn7qt6V0WWF1fqa-9dFp02wFs0qKMoISKZGNDciWO8qcD64a2-6O-gM/w400-h175/peilintakana2.png" width="400" /></a></div><br /><p><a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006671626.html" target="_blank"><b>Helsingin Sanomat (17.10.) Miska Rantanen:</b></a></p><p>"Olen kiitollinen siitä, että joku on toiminut esikatsojanani. Samalla myönnän, että elokuvakaanonin muotoilijoilla on kuin onkin oma paikkansa universumissa.</p><p>Parasta kuitenkin on, että kun yksi kaanoni alkaa maistua liian samasta tuutista puserretulta, voi kokeilla toista. Tähän käyttöön sopii erinomaisesti keväällä 2020 julkaistu opas Peilin takana – Elokuvan historia(a) 1874–2020 (toim. Mikko Lamberg). Suomalaisten leffadiggareiden tekemä tuhannen elokuvan esittely tarjoaa vaihtoehtoisen kaanonin.</p><p>Kirjan suositusten joukossa on paljon 1001-kirjasta tuttuja elokuvia, mutta vielä enemmän tuntemattomia ja uteliaisuutta herättäviä teoksia, kuten dokumentti Aulis Sallinen nylkee ahvenen vuodelta 1984.</p><p>Toivottavasti loppuelämäni riittää näidenkin tärppien katseluun."</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbhQHrG2OpKFhiT_BpJd_B_aVexbL1jm6wh30zeMsblzmokKWDShlVg2fnqj_GbnBvC6v0BVRNA1HnTaJlZl8P2JHSsDSFuEt2vb8ub7BlDJRwG_mZ9bz9Gjh8SI4vPyEl0IkC469jueQ/s1437/Helsingin+Sanomat+Peilin+takana.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1079" data-original-width="1437" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbhQHrG2OpKFhiT_BpJd_B_aVexbL1jm6wh30zeMsblzmokKWDShlVg2fnqj_GbnBvC6v0BVRNA1HnTaJlZl8P2JHSsDSFuEt2vb8ub7BlDJRwG_mZ9bz9Gjh8SI4vPyEl0IkC469jueQ/w400-h299/Helsingin+Sanomat+Peilin+takana.png" width="400" /></a></div><br /><p><a href="https://filmihullu.fi/filmihullu-4-2020/" target="_blank"><b>Filmihullu (4/2020) Mia Öhman:</b></a></p><p>"Suurin osa elokuvista on <i>muunkielisiä</i> ja vain alle puolet edustaa <i>angloamerikkalaisissa maissa tuotettua englanninkielistä elokuvaa</i>. Tämän perusteella voisi olettaa, että mukana on ainoastaan elokuvia, jotka eivät edusta hyvää makua tai joita ei tunneta. Onhan niitä: suttuisimpia, väkivaltaisimpia ja oudoimpia esityksiä eri puolilta maailmaa."</p><p>"Parhaimmillaan puolen sivun mittaisissa arvioissa oivalletaan syviä totuuksia. Enimmäkseen erityisesti maailman todennäköisesti huonoimmistakin elokuvista on kirjoitettu ilolla, ylpeänä ja viihdyttävästi - - Lähestymistapa on raikkaan röyhkeä, ja ajatukset liikkeelle haastavia tekstejä on tarpeeksi nostamaan kokonaisuus yli keskivertoriman."</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" class="BLOG_video_class" height="316" src="https://www.youtube.com/embed/2y5Bm10wfEM" width="380" youtube-src-id="2y5Bm10wfEM"></iframe></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tämä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=2y5Bm10wfEM&feature=youtu.be&ab_channel=EvertvonLy%C3%B6mi%C3%B6" target="_blank">slide show</a> esittelee elokuvat, joista kirjoitin. Sitä seuraa listaus tekstimuodossa. Kaikki kahdeksan kirjoittajan +1000 elokuvavalintaa näkee aakkosellisesta hakemistosta, joka löytyy ladattavan näytetekstin lopussa. Lataa pdf-tiedosto <a href="https://peilintakana.laajakuva.com/wp-content/uploads/2020/03/peilintakananayte.pdf" target="_blank">tästä</a>.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Näemmä videosta on jäänyt uupumaan: <i>Moana</i> (1926), <i>Café de Flore </i>(2011), <i>Last Belle</i> (2011), <i>Clip </i>(2012) ja <i>Elisa</i> (2014).</div><p><b>TEKSTIT KIRJOITTAJALTA JOUNI HEINONEN:</b></p><p>1890-1899</p><p></p><ul style="text-align: left;"><li>PAUVRE PIERROT (OHJAUS CHARLES-ÉMILE REYNAUD. RANSKA: 1892)</li><li>THE EXECUTION OF MARY STUART (OHJAUS ALFRED CLARK. YHDYSVALLAT: 1895)</li></ul><div>1900-1909</div><ul style="text-align: left;"><li>BLUEBEARD (“BARBE-BLEUE”. OHJAUS GEORGES MÉLIÈS. RANSKA: 1901)</li><li>MATKA KUUHUN (“LE VOYAGE DANS LA LUNE”. OHJAUS GEORGES MÉLIÈS. RANSKA: 1902)</li><li>THE WATERMELON PATCH (OHJAUS EDWIN S. PORTER & WALLACE MCCUTCHEON. YHDYSVALLAT: 1905)</li><li>UN DRAME CHEZ LES FANTOCHES (OHJAUS ÉMILE COHL. RANSKA: 1908)</li><li>UNE EXCURSION INCOHÈRENTE (OHJAUS SEGUNDO DE CHOMÓN. RANSKA: 1909)</li><li>A TRIP TO JUPITER (“LE VOYAGE SUR JUPITER”. OHJAUS SEGUNDO DE CHOMÓN. RANSKA: 1909)</li></ul><div>1910-1919</div><ul style="text-align: left;"><li>THE CARROT CATERPILLAR (“LA CHENILLE DE LA CAROTTE”. OHJAUS PATHÉ FRÈRES. RANSKA: 1911)</li><li>KAMERAMIEHEN KOSTO (“MEST KINEMATOGRAFICHESKOGO OPERATORA”. OHJAUS WŁADYSŁAW STAREWICZ. VENÄJÄ: 1912)</li><li>FANTÔMAS (OHJAUS LOUIS FEUILLADE. RANSKA: 1913)</li><li>A FREE RIDE (OHJAUS A. WISE GUY. YHDYSVALLAT: 1915)</li><li>KUOLEVA JOUTSEN (“UMIRAYUSHCHII LEBED”. OHJAUS JEVGENI BAUER. VENÄJÄ: 1916)</li><li>NAMAKURA GATANA (OHJAUS JUN'ICHI KÔUCHI. JAPANI: 1917)</li><li>THE BLUE BIRD (OHJAUS MAURICE TOURNEUR. YHDYSVALLAT: 1918)</li><li>THE SINKING OF LUSITANIA (OHJAUS WINSOR MCCAY. YHDYSVALLAT: 1918)</li><li>THE FALL OF BABYLON (OHJAUS D. W. GRIFFITH. YHDYSVALLAT: 1919)</li><li>HOW ANIMATED CARTOONS ARE MADE (OHJAUS WALLACE CARLSON. YHDYSVALLAT: 1919)</li></ul><div>1920-1929</div><ul style="text-align: left;"><li>CAPTAIN GROGG AMONG OTHER STRANGE CREATURES (“KAPTEN GROGG BLAND ANDRA KONSTIGA KROPPAR”. OHJAUS VICTOR BERGDAHL. RUOTSI: 1920)</li><li>GENUINE (“GENUINE, DIE TRAGÖDIE EINES SELTSAMEN HAUSES”. OHJAUS ROBERT WIENE. SAKSA: 1920)</li><li>CHAPLININ POIKA (“THE KID”. OHJAUS CHARLES CHAPLIN. YHDYSVALLAT: 1921)</li><li>LICHTSPIEL OPUS 1. (OHJAUS WALTER RUTTMANN. SAKSA: 1921)</li><li>SALOMÉ (OHJAUS CHARLES BRYANT & ALLA NAZIMOVA. YHDYSVALLAT: 1923)</li><li>ALICE'S WILD WEST SHOW (OHJAUS WALT DISNEY. YHDYSVALLAT: 1924)</li><li>BAGDADIN VARAS (“THE THIEF OF BAGHDAD”. OHJAUS RAOUL WALSH. YHDYSVALLAT: 1924)</li><li>LA FESSÉE Á L'ÉCOLES (OHJAUS ANONYYMI. RANSKA: 1925)</li><li>VARIETEE (“VARIETÉ”. OHJAUS EWALD ANDRÉ DUPONT. SAKSA: 1925)</li><li>ALPPIEN SALAISUUS (“DER HEILIGE BERG”. OHJAUS ARNOLD FANCK. SAKSA: 1926)</li><li>MOANA (OHJAUS ROBERT J. FLAHERTY & FRANCES H. FLAHERTY. YHDYSVALLAT: 1926)</li><li>CHANG: A DRAMA OF THE WILDERNESS (OHJAUS MERIAN C. COOPER & ERNEST B. SCHOEDSACK. YHDYSVALLAT: 1927)</li><li>KENRAALI (“THE GENERAL”. OHJAUS BUSTER KEATON. YHDYSVALLAT: 1927)</li><li>DAYS OF YOUTH ("GAKUSEI ROMANSU: WAKAKI HI". OHJAUS YASUJIRÔ OZU. JAPANI: 1929)</li><li>PUHTAUDEN LUNNAAT (“BLACKMAIL”. OHJAUS ALFRED HITCHCOCK. ISO-BRITANNIA: 1929)</li></ul><div>1930-1939</div><ul style="text-align: left;"><li>IHMISIÄ SUNNUNTAINA (“MENSCHEN AM SONNTAG”. OHJAUS ROBERT SIODMAK & EDGAR G. ULMER. SAKSA: 1930)</li><li>RUNOILIJAN VERI (“LE SANG D'UN POÈTE”. OHJAUS JEAN COCTEAU. RANSKA: 1930)</li><li>BOOP-OOP-A-DOOP (OHJAUS DAVE FLEISCHER. YHDYSVALLAT: 1932)</li><li>FREAKS – KUMMAJAISET (“FREAKS”. OHJAUS TOD BROWNING. YHDYSVALLAT: 1932)</li><li>L'IDÉE (OHJAUS BERTHOLD BARTOSCH. RANSKA: 1932)</li><li>UNE NUIT SUR LE MONT CHAUVE (OHJAUS ALEXANDER ALEXEÏEFF & CLAIRE PARKER. RANSKA: 1933)</li><li>THE GODDESS (“SHEN NU”. OHJAUS WU YONGGANG. KIINA: 1934)</li><li>LA JOIE DE VIVRE (OHJAUS ANTHONY GROSS & HECTOR HOPPIN. RANSKA: 1934)</li><li>KALEIDOSCOPE (OHJAUS LEN LYE. ISO-BRITANNIA: 1935)</li><li>THE ADVENTURES OF A UBIQUITOUS FELLOW (“VŠUDYBYLOVO DOBRODRUŽSTVÍ”. OHJAUS KAREL DODAL & IRENA DODALOVÁ. TŠEKKOSLOVAKIA: 1936)</li><li>POPEYE THE SAILOR MEETS SINDBAD THE SAILOR (OHJAUS DAVE FLEISCHER. YHDYSVALLAT: 1936)</li><li>THE SEVEN RAVENS (“DIE SIEBEN RABEN”. OHJAUS FERDINAND DIEHL. SAKSA: 1937)</li><li>SININEN KUU (“THE LOST HORIZON”. OHJAUS FRANK CAPRA. YHDYSVALLAT: 1937)</li><li>IHMEMAA OZ (“THE WIZARD OF OZ”. OHJAUS VICTOR FLEMING. YHDYSVALLAT: 1939)</li></ul><div>1940-1949</div><ul style="text-align: left;"><li>DUMBO (OHJAUS BEN SHARPSTEEN. YHDYSVALLAT: 1941)</li><li>THE DUCKTATORS (OHJAUS NORMAN MCCABE. YHDYSVALLAT: 1942)</li><li>BESÆTTELSE (OHJAUS BODIL IPSEN. TANSKA: 1944)</li><li>KISSAIHMISTEN KIROUS (“THE CURSE OF THE CAT PEOPLE”. OHJAUS ROBERT WISE & GUNTHER VON FRITSCH. YHDYSVALLAT: 1944)</li><li>HITLER LIVES (OHJAUS DON SIEGEL. YHDYSVALLAT: 1945)</li><li>MINUN ON KOSTO (“LEAVE HER TO HEAVEN”. OHJAUS JOHN M. STAHL. YHDYSVALLAT: 1945)</li><li>HOUKUTUSLINTU (OHJAUS ROLAND AF HÄLLSTRÖM. SUOMI: 1946)</li><li>THE REVOLT OF TOYS (“VZPOURA HRAČEK”. OHJAUS HERMÍNA TÝRLOVÁ & FRANTISEK SÁDEK. TŠEKKOSLOVAKIA: 1946)</li><li>THEY RAIDED THE JOINT (OHJAUS WILLIAM FOREST CROUCH. YHDYSVALLAT: 1946)</li><li>VIETERIMIES JA SS (“PÉRÁK A SS”. OHJAUS JIŘÍ TRNKA. TŠEKKOSLOVAKIA: 1946)</li><li>KEISARIN SATAKIELI (“CÍSAŘŮV SLAVÍK”. OHJAUS JIŘÍ TRNKA. TŠEKKOSLOVAKIA: 1949)</li><li>ON MYÖHÄISTÄ ITKEÄ (“TOO LATE FOR TEARS”. OHJAUS BYRON HASKIN. YHDYSVALLAT: 1949)</li><li>PACIFIC 231 (OHJAUS JEAN MITRY. RANSKA: 1949)</li></ul><div>1950-1959</div><ul style="text-align: left;"><li>SUPERMAN AND THE MOLE MEN (OHJAUS LEE SHOLEM. YHDYSVALLAT: 1951)</li><li>UHKAVAATIMUS MAALLE (“THE DAY THE EARTH STOOD STILL”. OHJAUS ROBERT WISE. YHDYSVALLAT: 1951)</li><li>KIELLETYT LEIKIT (“JEUX INTERDITS”. OHJAUS RENÉ CLÉMENT. RANSKA: 1952)</li><li>THUMBELINA (“DÄUMLIENCHEN”. OHJAUS: LOTTE REINIGER. ISO-BRITANNIA: 1954)</li><li>KESÄLESKI (“THE SEVEN YEAR ITCH”. OHJAUS BILLY WILDER. YHDYSVALLAT: 1955)</li><li>TAPPAVA SUUDELMA (“KILLER'S KISS”. OHJAUS STANLEY KUBRICK. YHDYSVALLAT: 1955)</li><li>KOHTI AVARUUTTA ("DOROGA K ZVJOZDAM". OHJAUS PAVEL KLUSHANTSEV. NEUVOSTOLIITTO: 1957)</li><li>LAHTI (OHJAUS SUOMI-FILMI OY. SUOMI: 1957)</li><li>OSVETNIK (OHJAUS DUŠAN VUKOTIĆ. JUGOSLAVIA: 1958)</li><li>SEITSEMÄN TAIDETTA ("SAPTE ARTE". OHJAUS ION-POPESCU-GOPO. ROMANIA: 1958)</li><li>SINBADIN UUDET SEIKKAILUT (“THE 7TH VOYAGE OF SINBAD”. OHJAUS NATHAN JURAN. ISO-BRITANNIA & YHDYSVALLAT: 1958)</li><li>A TELHETETLEN MÉHECSKE (OHJAUS GYULA MACSKÁSSY. UNKARI: 1958) </li><li>TYTTÖJÄ MURROSIÄSSÄ (“MÄDCHEN IN UNIFORM”. OHJAUS GÉZA VON RADVÁNYI. LÄNSI-SAKSA & RANSKA: 1958)</li><li>VALKEA POHJOLA (“WHITE WILDERNESS”. OHJAUS JAMES ALGAR. YHDYSVALLAT & KANADA: 1958)</li><li>YÖ JOLLOIN TAIVAS PUTOSI (“LES BIJOUTIERS DU CLAIRE DE LUNE”. OHJAUS ROGER VADIM. RANSKA & ITALIA: 1958)</li><li>ANNE FRANKIN PÄIVÄKIRJA (“THE DIARY OF ANNE FRANK”. OHJAUS GEORGE STEVENS. YHDYSVALLAT: 1959)</li></ul><div>1960-1969</div><ul style="text-align: left;"><li>LES DENTS DU SINGE (OHJAUS RENÉ LALOUX. RANSKA: 1960)</li><li>BOYS BEWARE (OHJAUS SID DAVIS. YHDYSVALLAT: 1961)</li><li>LINE (OHJAUS NILS-REINHARDT CHRISTENSEN. NORJA: 1961)</li><li>LOMA PARATIISISSA (“NAKED AS NATURE INTENDED”. OHJAUS GEORGE HARRISON MARKS. ISO-BRITANNIA: 1961)</li><li>KYBERMUMMO (“KYBERNETICKÁ BABIČKA”. OHJAUS JIŘÍ TRNKA. TŠEKKOSLOVAKIA: 1962)</li><li>MI AMIGO ÁNGEL (OHJAUS SAMI KAFATI. HONDURAS: 1962)</li><li>MATANGO (OHJAUS ISHIRÔ HONDA. JAPANI: 1963)</li><li>CHERBOURGIN SATEENVARJOT (“LES PARAPLUIES DE CHERBOURG”. OHJAUS JACQUES DEMY. RANSKA: 1964)</li><li>MERMAID (“NINGYO”. OHJAUS OSAMU TEZUKA. JAPANI: 1964)</li><li>GIULIETTA JA VIETTELYKSET (“GIULIETTA DEGLI SPIRITI”. OHJAUS FEDERICO FELLINI. ITALIA & RANSKA: 1965)</li><li>INHO (“REPULSION”. OHJAUS ROMAN POLAŃSKI. ISO-BRITANNIA: 1965)</li><li>RHINOCEROS (OHJAUS JAN LENICA. LÄNSI-SAKSA: 1965)</li><li>ROSALIE (OHJAUS WALERIAN BOROWCZYK. RANSKA: 1966)</li><li>TUHATKAUNOKIT (“SEDMIKRÁSKY”. OHJAUS VĚRA CHYTILOVÁ. TŠEKKOSLOVAKIA: 1966)</li><li>VARASTETTU ILMALAIVA (“UKRADENÁ VZDUCHOLOD”. OHJAUS KAREL ZEMAN. TŠEKKOSLOVAKIA: 1966)</li><li>KINOAUTOMAT ("ČLOVĚK A JEHO DŮM". OHJAUS RADÚZ, CINCERA, JÁN ROHÁC & VLADIMÍR SVITÁCEK. TŠEKKOSLOVAKIA: 1967)</li><li>BABY LOVE (OHJAUS ALASTAIR REID. ISO-BRITANNIA: 1968)</li><li>BINT EL-HARES (OHJAUS HENRY BAKARAT. LIBANON: 1968)</li><li>CANDY (OHJAUS CHRISTIAN MARQUAND. ITALIA, RANSKA & YHDYSVALLAT: 1968)</li><li>CURIOUS ALICE (OHJAUS DAVE DIXON. YHDYSVALLAT: 1968)</li><li>KELTAINEN SUKELLUSVENE (“YELLOW SUBMARINE”. OHJAUS GEORGE DUNNING. ISO-BRITANNIA & YHDYSVALLAT: 1968)</li><li>SIRENE (OHJAUS RAOUL SERVAIS. BELGIA: 1968)</li><li>VIHREÄ LESKI (OHJAUS JAAKKO PAKKASVIRTA. SUOMI: 1968)</li><li>BIRDS, ORPHANS AND FOOLS (“VTÁCKOVIA, SIROTY A BLÁZNI”. OHJAUS JURAJ JAKUBISKO. TŠEKKOSLOVAKIA: 1969)</li><li>EGO (OHJAUS BRUNO BOZZETTO. ITALIA: 1969)</li><li>KROKOTIILI KEIJO YSTÄVINEEN (“KROKODIL GENA”. OHJAUS ROMAN KATŠANOV. NEUVOSTOLIITTO: 1969)</li><li>MY NAME IS OONA (OHJAUS GUNVOR NELSON. YHDYSVALLAT: 1969)</li></ul><div>1970-1979</div><ul style="text-align: left;"><li>AVARUUSMATKA (“NA KOMETĚ”. OHJAUS KAREL ZEMAN. TŠEKKOSLOVAKIA: 1970)</li><li>CLEOPATRA ("KUREOPATORA". OHJAUS OSAMU TEZUKA & EIICHI YAMAMOTO. JAPANI: 1970)</li><li>HYVÄILYSI KOSKETUS (“DEEP END”. OHJAUS JERZY SKOLIMOWSKI. ISO-BRITANNIA & LÄNSI-SAKSA: 1970)</li><li>RAKKAUDEN KIELI 2. OSA (“MERA UR KÄRLEKENS SPRÅK”. OHJAUS TORGNY WICKMAN. RUOTSI & TANSKA: 1970)</li><li>KELLOPELIAPPELSIINI ("A CLOCKWORK ORANGE". OHJAUS STANLEY KUBRICK. ISO-BRITANNIA & YHDYSVALLAT: 1971)</li><li>TIPU, TIPU, TULEPPAS! (“PRETTY MAIDS ALL IN A ROW”. OHJAUS ROGER VADIM. YHDYSVALLAT: 1971)</li><li>THE FLOWER GIRL (“KOTPANUM CHONIO”. OHJAUS IK-GYU CHOE & HAK PAK. POHJOIS-KOREA: 1972)</li><li>FRITZ – KOVA KOLLI (“FRITZ THE CAT”. OHJAUS RALPH BAKSHI. YHDYSVALLAT: 1972)</li><li>NALLE PUH JA HUOLEN PÄIVÄ (“VINNI-PUH I DEN ZABOT”. OHJAUS FJODOR HITRUK. NEUVOSTOLIITTO: 1972)</li><li>LEPTIRICA (OHJAUS DJORDJE KADIJEVIC. JUGOSLAVIA: 1973)</li><li>MAAILMA VUONNA 2022 (“SOYLENT GREEN”. OHJAUS RICHARD FLEISCHER. YHDYSVALLAT: 1973)</li><li>SENSUELA (OHJAUS TEUVO TULIO. SUOMI: 1973)</li><li>UHRIJUHLA (“THE WICKER MAN”. OHJAUS ROBIN HARDY. ISO-BRITANNIA: 1973)</li><li>YKSISILMÄINEN ("THRILLER - EN GRYM FILM". OHJAUS BO ARNE VIBENIUS. RUOTSI: 1973)</li><li>HUNGER (“LA FAIM”. OHJAUS PETER FOLDES. KANADA: 1974)</li><li>SINBAD MERENKULKIJA (“POHÁDKY TISÍCE A JEDNÉ NOCI”. OHJAUS KAREL ZEMAN. TŠEKKOSLOVAKIA: 1974)</li><li>TUHAT JA YKSI YÖTÄ (“IL FIORE DELLE MILLE E UNA NOTTE”. OHJAUS PIER PAOLO PASOLINI. ITALIA & RANSKA: 1974)</li><li>BARRY LYNDON (OHJAUS STANLEY KUBRICK. ISO-BRITANNIA: 1975)</li><li>SIILI SUMUSSA (“YOZHIK V TUMANE”. OHJAUS JURI NORSTEIN. NEUVOSTOLIITTO: 1975)</li><li>STEPFORDIN NAISET (“THE STEPFORD WIVES”. OHJAUS BRYAN FORBES. YHDYSVALLAT: 1975)</li><li>ALLEGRO NON TROPPO (OHJAUS BRUNO BOZZETTO. ITALIA: 1976)</li><li>ERASERHEAD (OHJAUS DAVID LYNCH. YHDYSVALLAT: 1977)</li><li>COLLEGE GIRL (OHJAUS SHANTILAL SONI. INTIA: 1978)</li><li>PRELUDE (OHJAUS PROIKO PROIKOV. BULGARIA: 1978)</li><li>STAR WARS HOLIDAY SPECIAL (OHJAUS STEVE BINDER. YHDYSVALLAT: 1978)</li><li>VELHON OPPIPOIKA (“ČARODĚJŮV UČEŇ”. OHJAUS KAREL ZEMAN. TSEKKOSLOVAKIA & LÄNSI-SAKSA: 1978)</li></ul><div>1980-1989</div><ul style="text-align: left;"><li>KALANSILMÄ (“RIBLJE OKO”. OHJAUS JOŠKO MARUŠIĆ. JUGOSLAVIA: 1980)</li><li>KANNIBAALIEN POLTTOUHRIT (“CANNIBAL HOLOCAUST”. OHJAUS RUGGERO DEODATO. ITALIA: 1980)</li><li>ERÄMAAN KUTSU (“ARANO NO SAKEBI KOE: HOWL, BUCK”. OHJAUS KŌZŌ MORISHITA. JAPANI: 1981)</li><li>HEAVY METAL (OHJAUS GERALD POTTERTON. KANADA & YHDYSVALLAT: 1981)</li><li>SON OF THE WHITE MARE (“FEHÉRLÓFIA”. OHJAUS MARCELL JANKOVICS. UNKARI: 1981)</li><li>66 SCENES FROM AMERICA ("66 SCENER FRA AMERIKA". OHJAUS JØRGEN LETH. TANSKA: 1982)</li><li>JANE FONDA'S WORKOUT (OHJAUS SIDNEY GALANTY. YHDYSVALLAT: 1982)</li><li>LE RAVISSEMENT DE FRANK N. STEIN (OHJAUS GEORGES SCHWIZGEBEL. SVEITSI: 1982)</li><li>THE HOLE (“I TRYPA”. OHJAUS JORDAN ANANIADIS. KREIKKA: 1983)</li><li>MYYRÄ JA UNI (“KRTEK VE SNU”. OHJAUS ZDENĚK MILER. TŠEKKOSLOVAKIA: 1984)</li><li>SIMSON & SALLI (“SAMSON OG SALLY”. OHJAUS JANNIK HASTRUP. TANSKA & RUOTSI: 1984)</li><li>SUDET TULEVAT (“THE COMPANY OF WOLVES”. OHJAUS NEIL JORDAN. ISO-BRITANNIA: 1984)</li><li>ANGEL'S EGG (“TENSHI NO TAMAGO”. OHJAUS MAMORU OSHII. JAPANI: 1985)</li><li>ILLASTA AAMUUN (“AFTER HOURS”. OHJAUS MARTIN SCORSESE. YHDYSVALLAT: 1985)</li><li>OZ - IHMEIDEN MAAILMA (“RETURN TO OZ”. OHJAUS WALTER MURCH. YHDYSVALLAT: 1985)</li><li>LUMIKUNINGATAR (OHJAUS PÄIVI HARTZELL. SUOMI: 1986)</li><li>MINNE TUULI KULJETTAA (“WHEN THE WIND BLOWS”. OHJAUS JIMMY T. MURAKAMI. ISO-BRITANNIA: 1986)</li><li>PILLIPIIPARI (“KRYSAR”. OHJAUS JIRÍ BARTA. TŠEKKOSLOVAKIA: 1986)</li><li>ALI AND THE SORCERER (“ALI UND DER HEXENMEISTER”. OHJAUS MANFRED HENKE. ITÄ-SAKSA: 1987)</li><li>KOVAA PELIÄ HAVAIJILLA (“HARD TICKET TO HAWAII”. OHJAUS ANDY SIDARIS. YHDYSVALLAT: 1987)</li><li>MARRIAGE (“BRAK”. OHJAUS GARRY BARDIN. NEUVOSTOLIITTO: 1987)</li><li>LINN (OHJAUS REIN RAAMAT. NEUVOSTOLIITTO: 1988)</li><li>THE UNIVERSE OF DERMOT FINN (OHJAUS PHILIP RIDLEY. ISO-BRITANNIA: 1988)</li><li>FLORA (OHJAUS JAN ŠVANKMAJER. YHDYSVALLAT: 1989)</li><li>MAGIC PORTAL (OHJAUS LINDSAY FLEAY. AUSTRALIA: 1989)</li></ul><div>1990-1999</div><ul style="text-align: left;"><li>THE SWAN (“ŁABĘDŹ”. OHJAUS ALEKSANDRA KOREJWO. PUOLA: 1990)</li><li>WHY, CHARLIE BROWN, WHY? (OHJAUS SAM JAINES. YHDYSVALLAT: 1990)</li><li>GAYNIGGERS FROM OUTER SPACE (OHJAUS MORTEN LINDBERG. TANSKA: 1992)</li><li>MUUMIPEIKKO JA PYRSTÖTÄHTI (“TANOSHII MOOMIN IKKA: MOOMIN TANI NO SUSEI”. OHJAUS HIROSHI SAITO. SUOMI, JAPANI & HOLLANTI: 1992)</li><li>SÓDÓMA REYKJAVIK (OHJAUS ÓSKAR JÓNASSON. ISLANTI: 1992)</li><li>9½ MINUTES (OHJAUS SERGEI KUSHNEROV. UKRAINA: 1993)</li><li>REVOLVER (OHJAUS JONAS ODELL, STIG BERGGVIST, MARTTI EKSTRAND & LARS OHLSON. RUOTSI: 1993)</li><li>FELIDAE (OHJAUS MICHAEL SCHAACK. SAKSA: 1994)</li><li>KNALLI JA SATEENVARJO (OHJAUS LARS SVEDBERG. SUOMI: 1994)</li><li>LEON (“LÉON”. OHJAUS LUC BESSON. RANSKA: 1994)</li><li>TAIVAALLISET OLENNOT (“HEAVENLY CREATURES”. OHJAUS PETER JACKSON. UUSI-SEELANTI & SAKSA: 1994)</li><li>LA BLUE GIRL: REVENGE OF THE SEX DEMON KING (“INJÛ GAKUEN: SHIKIMA-KAI NO GYAKUSHÛ”. OHJAUS YÔ KOBAYASHI. JAPANI: 1995)</li><li>UNOHDETUT KUVAT (“FORGOTTEN SILVER”. OHJAUS PETER JACKSON & COSTA BOTES. UUSI-SEELANTI: 1995)</li><li>LE DERNIER CHAPERON ROUGE (OHJAUS JAN KOUNEN. RANSKA: 1996)</li><li>JAI DHAKSHINESHWAR KALI MAA (OHJAUS SHANTILAL SONI. INTIA: 1996)</li><li>KAMA SUTRA (OHJAUS MIRA NAIR. INTIA, YHDYSVALLAT, ISO-BRITANNIA, JAPANI & SAKSA: 1996)</li><li>STENDHAL SYNDROME (OHJAUS DARIO ARGENTO. ITALIA: 1996)</li><li>STRINGS (“NITI”. OHJAUS IVAN MAXIMOV. VENÄJÄ: 1996)</li><li>ONNEA MERKKIPÄIVÄN JOHDOSTA (“MANY HAPPY RETURNS”. OHJAUS MARJUT RIMMINEN. ISO-BRITANNIA: 1997)</li><li>KIRIKOU JA PAHA NOITA (“KIRIKOU ET LA SORCIÈRE”. OHJAUS MICHEL OCELOT. RANSKA: 1998)</li><li>SATAN RIDES THE MEDIA (“SATAN RIR MEDIA”. OHJAUS TORSTEIN GRUDE. NORJA: 1998)</li><li>AUDITION (“ÔDISHON”. OHJAUS TAKASHI MIIKE. JAPANI: 1999)</li></ul><div>2000-2009</div><ul style="text-align: left;"><li>CKY2K (OHJAUS BAM MARGERA. YHDYSVALLAT: 2000)</li><li>DANCER IN THE DARK (OHJAUS LARS VON TRIER. TANSKA: 2000)</li><li>LITTLE OTIK (“OTESÁNEK”. OHJAUS JAN ŠVANKMAJER. TŠEKKI & ISO-BRITANNIA: 2000)</li><li>NEULICH 2 (OHJAUS JOCHEN KUHN. SAKSA: 2000)</li><li>A BELATED PREMIERE (OHJAUS VICTOR BOCHAROV. VENÄJÄ: 2004)</li><li>RIOT ON! (OHJAUS KIM FINN. SUOMI: 2004)</li><li>_GRAU (OHJAUS ROBERT SEIDEL. SAKSA: 2004)</li><li>THE MEANING OF LIFE (OHJAUS DON HERTZFELDT. YHDYSVALLAT: 2005)</li><li>VIIKSET (“LA MOUSTACHE”. OHJAUS EMMANUEL CARRÈRE. RANSKA: 2005)</li><li>THE AROMA OF TEA (OHJAUS MICHAËL DUDOK DE WIT. ALANKOMAAT: 2006)</li><li>INLAND EMPIRE (OHJAUS DAVID LYNCH. YHDYSVALLAT, RANSKA & PUOLA: 2006)</li><li>THE LAST KING OF SCOTLAND (OHJAUS KEVIN MACDONALD. ISO-BRITANNIA & YHDYSVALLAT: 2006)</li><li>PRINCESS (OHJAUS ANDERS MORGENTHALER. TANSKA & SAKSA: 2006)</li><li>NUORALLAKÄVELIJÄ (“MAN ON WIRE”. OHJAUS JAMES MARSH. ISO-BRITANNIA & YHDYSVALLAT: 2008)</li><li>XXX SFW (OHJAUS KEITH SCHOFIELD. YHDYSVALLAT: 2008)</li><li>KILLER BEAN FOREVER (OHJAUS JEFF LEW. YHDYSVALLAT & URUGUAY: 2009)</li><li>SECRET OF KELLS (OHJAUS TOMM MOORE & NORA TWOMEY. IRLANTI, RANSKA & BELGIA: 2009)</li></ul><div>2010-2020</div><ul style="text-align: left;"><li>DIMENSION (OHJAUS LARS VON TRIER. TANSKA: 2010)</li><li>MISINFORMATION (OHJAUS MORDANT MUSIC & CENTRAL OFFICE OF INFORMATION. ISO-BRITANNIA: 2010)</li><li>CAFÉ DE FLORE (OHJAUS JEAN-MARC VALLÉE. KANADA & RASNKA: 2011)</li><li>THE LAST BELLE (OHJAUS NEIL BOYLE. ISO-BRITANNIA: 2011)</li><li>BELUGA (OHJAUS SHIN HASHIMOTO. JAPANI: 2012)</li><li>CLIP (“KLIP”. OHJAUS MAJA MILOŠ. SERBIA: 2012)</li><li>HELTER SKELTER (“HERUT SUKERUT ”. OHJAUS MIKA NINAGAWA. JAPANI: 2012)</li><li>IT'S SUCH A BEAUTIFUL DAY (OHJAUS DON HERTZFELDT. YHDYSVALLAT: 2012)</li><li>REVENGE OF THE EARTHQUAKE, THE (OHJAUS VILLE LÄHDE & TOMMI SALAMA. SUOMI: 2012)</li><li>WADJDA (OHJAUS HAIFAA AL MANSOUR. SAUDI-ARABIA: 2012)</li><li>CANIS (OHJAUS ANNA SOLANAS & MARC RIBA. ESPANJA: 2013)</li><li>MYSTERIES OF THE UNSEEN WORLD (OHJAUS LOUIE SCHWARTZBERG. YHDYSVALLAT: 2013)</li><li>SADEMETSÄN TARINA (“IL ÉTAIT UNE FORÊT”. OHJAUS LUC JACQUET. RANSKA: 2013)</li><li>TUULI NOUSEE (“KAZE TACHINU”. OHJAUS HAYAO MIYAZAKI. JAPANI: 2013)</li><li>UNTEN JA HULLUUDEN VALTAKUNTA (“YUME TO KYÔKI NO ÔKOKU”. OHJAUS MAMI SUNADA. JAPANI: 2013)</li><li>BATH HOUSE (“SIMHALL”. OHJAUS NIKI LINDROTH VON BAHR. RUOTSI: 2014)</li><li>ELISA (OHJAUS VERONICA AMARA NNACHI. NIGERIA: 2014)</li><li>GONE GIRL (OHJAUS DAVID FINCHER. YHDYSVALLAT: 2014)</li><li>HIPOPOTAMY (OHJAUS PIOTR DUMAŁA. PUOLA: 2014)</li><li>ANOMALISA (OHJAUS DUKE JOHNSON & CHARLIE KAUFMAN. YHDYSVALLAT: 2015)</li><li>THE CONTRACT (OHJAUS CHRISTER LINDSTRÖM. SUOMI: 2015)</li><li>THE FORBIDDEN ROOM (OHJAUS GUY MADDIN & EVAN JOHNSON. KANADA: 2015)</li><li>PAREMPI HUOMINEN (“SOMETHING BETTER TO COME”. OHJAUS HANNA POLAK. TANSKA, PUOLA, JAPANI, ALANKOMAAT & YHDYSVALLAT: 2015)</li><li>SAMAN AURINGON ALLA (“V PAPRSCÍCH SLUNCE”. OHJAUS VITALI MANSKI. TŠEKKI, VENÄJÄ, SAKSA, LATVIA & POHJOIS-KOREA: 2015)</li><li>SONITA (OHJAUS ROKHSAREH GHAEMMAGHAMI. SAKSA & IRAN: 2015)</li><li>WEIRD SIMPSONS VHS (OHJAUS YOANN HERVO. RANSKA: 2015)</li><li>THE LAST BASTION (OHJAUS BEN DAI & JEFF CHAMBERLAIN. YHDYSVALLAT: 2016)</li><li>DILILI À PARIS (OHJAUS MICHEL OCELOT. RANSKA, BELGIA & SAKSA: 2018)</li><li>THE RIVER (“ÓZEN”. OHJAUS EMIR BAIGAZIN. KAZAKSTAN: 2018)</li><li>THEY SHALL NOT GROW OLD (OHJAUS PETER JACKSON. UUSI-SEELANTI & ISO-BRITANNIA: 2018)</li><li>HUKKASIN KEHONI ("J'AI PERDU MON CORPS". OHJAUS JÉRÉMY CLAPIN. RANSKA: 2019)</li><li>THE TURNING POINT (OHJAUS STEVE CUTTS. ISO-BRITANNIA: 2020)</li></ul><p></p><div><br /></div><div>PS. Luonnollisesti joitain tekstejä tippui matkan varrella lopullisesta versiosta pois. Saatan julkaista ne jossain vaiheessa tässä blogissa.</div>JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-81463575151971114242017-10-21T17:09:00.000+03:002017-10-21T17:09:09.967+03:00Tuntematon Redux (2017)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivlfv1W1bmbwiJvr1yat8ymBd0IHeJJCangOa_QDrKbO-RhfxgMfBD3KnT1MMIX7_HBvjupmxIBaoVM1IbW34zytTCMWTStkPFtabV-TEuMPcncgCSrgm_A2k8zxIQ7o0qqKV7Ji2vIts/s1600/tuntematon_redux.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="801" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivlfv1W1bmbwiJvr1yat8ymBd0IHeJJCangOa_QDrKbO-RhfxgMfBD3KnT1MMIX7_HBvjupmxIBaoVM1IbW34zytTCMWTStkPFtabV-TEuMPcncgCSrgm_A2k8zxIQ7o0qqKV7Ji2vIts/s640/tuntematon_redux.jpeg" width="426" /></a></div>
<br />
<br />
Rukiver toverit!<br />
<br />
Kolmannen Tuntemattoman olemassaolo on, hands down, uusista versioista oikeutetuin. Tuntematon Redux on muodollisesti korkeatasoinen konseptielokuva; jatkosota retrofuturistisena lyhärinä, jossa neuvostosotilaat ovat androideja, kyborgeja, tai anyway jotain hassuja ihmismasiinoita.<br />
<br />
Elokuva on symbolisena kokonaisuutena melkein yhtä mielenkiintoinen kuin #mustamannerheimgate, mutta toteutukseltaan kunnollista maailman elokuvaa, eikä afrikkalaisessa ladossa ilman ammattitaitoa kuvattua saissea.<br />
<br />
Edvin Laineen versio Tuntemattomasta oli männä vuosituhannen kotimainen pyhä lehmä. Jäärät olivat Mollbergin kasariversiolle armottomia, ja samoin kolmannen filmatisoinnin tarpeellisuus on rutiininomaisesti kyseenalaistettu.<br />
<br />
Ihan mukavasti ainakin tämä kolmannen eteen kiilannut Tuntematon ottaa pesäeroa aiempiin näkemyksiin genre-elokuvana, joten indie-lyhärien ja varjotulkintojen arvostajana oli mukava aloittaa lauantai katsomalla kotimainen sellainen.<br />
<br />
Ulkoasun lisäksi cyberdystopisen käsittelyn läpikäynyt Sibeliuksen Finlandia soi neuvostodronen leijaillessa viimeisiä hetkiään aavan aromaan päällä. Sovitus on kunnioittava, mutta samalla elokuvan painostavaan maailmaan sopivampi versio.<br />
<br />
Pihla Viitala ja Mimosa Willamo edustavat ulkoisesti tyylikkäiden post-apokalyptisten saagojen sutturomantiikkaa, ja ropaavat rööki poskella neukkuandroidin sisäisiä letkuja ronskilla otteella ilman manuaaleja — itsevarmoja ja kovia taistelijoita, jonkalaisina suomalaiset ehkä haluaisivat isänmaansa toivot edelleen nähdä.<br />
<br />
Vaikka elokuva on laadukkaan näköinen ja -kuuloinen pieni pala uudelleensuodatettua vuosisataista suomalaista historiaa, lyhärin suurin arvo piilee sen ylipäätäisessä olemassaolossaan. Toivon kotimaiselle lyhäriskenelle kaikkea hyvää, ja ennen kaikkea että näytteenomainen Tuntematon Redux inspiroisi sakkia.<br />
<br />
Somen aikakautena tällaisilla pikku projekteilla on mahdollisuus tavoittaa yleisöä, ja toki itsekin boostaan ennemmin omaehtoista viihdettä ja taidetta kuin sellaista, joka huomiota saa joka tapauksessa. <span style="text-align: center;">Tsekedaut - </span><a href="https://tuntematonredux.com/" style="text-align: center;" target="_blank">TUNTEMATON REDUX</a><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc602ukblqeImbRK-aPS5Nh3-6tFUKUWfzoD9E5YnVM0f1EeGRJxfO6GEbuWKDZnFalXC6urszjKjKS5IwuYEp20ENyOmulvsVFggcOB9r_3QeUIosu3_Ml5sk9fRkK_IezB6p_W5jT38/s1600/tuntematon_still.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1600" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc602ukblqeImbRK-aPS5Nh3-6tFUKUWfzoD9E5YnVM0f1EeGRJxfO6GEbuWKDZnFalXC6urszjKjKS5IwuYEp20ENyOmulvsVFggcOB9r_3QeUIosu3_Ml5sk9fRkK_IezB6p_W5jT38/s400/tuntematon_still.png" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8pB5_8vp_9zGvSD5cPpSGEzEI7XX_IsTi1mGn8pH1iWugpJRZpCTxA2AdyLJIEOipPiyLYXoyDnawH055homa9vPWCpdanM-Pe_hXOx3eLrKnCvtDo_8k6hJvbOegT3eABgKwjFU-RaE/s1600/tuntematon_still2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1600" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8pB5_8vp_9zGvSD5cPpSGEzEI7XX_IsTi1mGn8pH1iWugpJRZpCTxA2AdyLJIEOipPiyLYXoyDnawH055homa9vPWCpdanM-Pe_hXOx3eLrKnCvtDo_8k6hJvbOegT3eABgKwjFU-RaE/s400/tuntematon_still2.png" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;">Tuntematon Redux, Anssi Määttä & Antti Tuominen 2017</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><br /></span></div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-91922907729725646732017-05-23T21:23:00.000+03:002017-05-23T21:23:21.633+03:00Twin Peaks (2017)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_LDSRLoBJ3egIg_4qLUYlukmBT30j1T2vkJMK8nYkrdGViek5FvjT7UPqwTlMxrcQ3_I9CVLYS80zLSL8hspLperCV6H5SAzeA15U1UvucAxig-XtQi-Vy5-_eWzrLS5lMPbBfHHSliM/s1600/twin-peaks.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="273" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_LDSRLoBJ3egIg_4qLUYlukmBT30j1T2vkJMK8nYkrdGViek5FvjT7UPqwTlMxrcQ3_I9CVLYS80zLSL8hspLperCV6H5SAzeA15U1UvucAxig-XtQi-Vy5-_eWzrLS5lMPbBfHHSliM/s640/twin-peaks.jpg" width="460" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">David Lynch: <i style="font-size: 12.8px;">Twin Peaks: The Return / Limited Series</i><span style="font-size: 12.8px;"> (2017)</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Saattaa sisältää spoilereita.<br />
<br />
Muistan hyvin kun katselin pienenä iltaisin putkitelevision hehkuvaa kuvaa, pöydän alla, ruskealla kokolattimatolla. Katsoin tietysti paljon piirrettyjä, mutta väläyksiltä myös kiellettyjä ohjelmia.<br />
<br />
Lain nimessä ja sen tunnarina soinut Inner Circlen Bad Boys tekivät vaikutuksen. Se ei ollut mitään verrattuna jaksoihin Twin Peaksistä, puhumattakaan Angelo Badalamentin säveltämästä soundtrackista, jonka nauhoitin vinyyliltä kasetille, kuunnellakseni sitä omassa huoneessani.<br />
<br />
Twin Peaks oli suosikkisarjani ennen kuin olin nähnyt sitä edes kokonaan. Se uusittiin muutamien vuosien päästä vain osittain ja kokonaisuudessaan näin sen vasta kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen. Sarjan tunnelma ja tyyli on ensimmäinen ja tärkein asia mitä se välittää.<br />
<br />
Vaikka Twin Peaks oli valtava ilmiö ja siitä tuli kiistatta yksi merkittävimpiä sarjoja television historiassa, se lakkautettiin vain kahden kauden jälkeen 26 vuotta sitten.<br />
<br />
Maailmaan on Twin Peaksin jälkeen mahtunut satoja ja tuhansia lynchiläisiä ja twinpeaksmäisiä elokuvia, sarjoja, videopelejä ja musiikkia.<br />
<br />
Kukaan ei ole enää katsonut samettiverhoja ja lattiakuviointeja samalla tavalla. Eikä televisiontekijät tehneet televisiota kuten ennen.<br />
<br />
Kun muut matkivat, he ovat ehkä orjallisempia ja tarkempia pastisseissaan. David Lynchin palatessa Twin Peaksin ohjaajan penkille, hänellä ei ole tarvetta pitää kiinni tietystä hienostuneesta tyylikkyydestä, hän voi antaa palaa ja tehdä mitä vain.<br />
<br />
Aika on tullut; kahdeksantoista uutta jaksoa, kokonaisuus kuin 18 tuntinen elokuva. Neljä ensimmäistä jaksoa nähtävillä HBO:n suoratoistopalvelussa, jossa odotettavissa jättimäinen piikki ilmaisen kuukauden aktivoijia.<br />
<br />
Kauden ensimmäiset neljä jaksoa on nyt nähty. Ensimmäiseksi on todettava, että hyvältä vaikuttaa, sen jälkeen onkin vaikea pureutua tarkemmin mihinkään. Paljon on tuttuja elementtejä, iso osa vanhasta näyttelijäkaartista edustaa harmaata osastoa, joiden lisäksi uudet nuorulaisia ovat osuvia valintoja.<br />
<br />
Uusi Twin Peaks on ja ei ole sitä samaa kuin ennen. Se on kuitenkin sataprosenttisesti David Lynchin näköistä ja kuuloista. Twin Peaksissa oli aikoinaan juuri oma tunnelmansa, mutta vaikka siinä on osittain juuri samaa tunnelmaa edelleen, muistuttaa osa nähdystä ja kuullusta enemmän Eraserheadia ja Inland Empirea.<br />
<br />
Pidän uuden sarjan maltillisuudesta, uhkaavuudesta ja selittämättömyydestä. Maltillisuus on suhteellista, sillä järjetön määrä mieleenpainuvaa sisältöä saadaan esitettyä todella nautiskelevalla tahdilla. Pankkiholvistin rauhaisat askeleet alkuperäisen sarjan päätösjaksossa tulee mieleen kun asioita esitetään.<br />
<br />
Taustalla pyörii edellämainittujen elokuvan malliin tuhdin painostavia industrial-äänimattoja, kunnes episodit päättyvät lynchmäiseen mielenmaisemaan sopivien indieartistien konsertoimiseen paikallisessa Bang Bang Barissa.<br />
<br />
Kuvat, kohtaukset ja äänet ovat kaikki hyvin nautinnollista tunnelmaa ja tyyliä, vaikka vanhoihin kysymyksiin saadaankin vain murto-osa vastauksia, suhteessa uusiin kysymyksiin.<br />
<br />
Iso osa vanhoista näyttelijöistä on tähän asti näkynyt vain vähän aikaa, kunkin funktio hämärääkin hämärämpi. Ympäri Yhdysvaltoja näytetään tarinanlankojen silppua. Ihmisiä kuolee. Asioita tapahtuu. Eräs vanhasta katraasta maalaa metsän keskellä lapioita kultaisiksi. Kyseisen skenaarion syy ja mahdollinen seuraus vaikuttaa toistaiseksi yhtä merkitykselliseltä kuin Bart Simpson kaivamassa kuoppaa 13. kauden jaksossa Homer the Moe.<br />
<br />
Dale Cooper on sarjan tähti. Mitä hänelle kuuluu? Cooper saa luvan palata lodgesta 25 vuoden jälkeen. Verhon takaa hän matkaa mm. New Yorkissa sijaitsevan alati kuvattavan lasikuvun ja olemassaolemattomuuden keskellä sijaitsevan avaruusmökin kautta pistorasian läpi Las Vegasissa asuvan doppelgangerinsa ruumiisen prostituoidun lattialle. Kaksoisolento on juuri oksentanut kuolettavan hajuista oksennusta lattialle ja Cooperin kengät eivät mahtuneet pistorasian toisesta päästä sisään.<br />
<br />
Lasikuvun tuijottelu on toistaisista tarinanhaaroista hiipivin ja jännittävin. Nuori mies tuijottaa lasikupua, ja nainen tuo hänelle kahvia. Heidän kohtalonsa on kuin kauhuelokuvan kliseistä tai genesiksen syntiinlankeemuksesta. Lynch lukee tunnetusti Raamattua ja on ennenkin turvautunut isoon kirjaan omassa luomistyössään.<br />
<br />
Osa yksityiskohdista ja teknisestä toteutuksesta on huvittavaa ja jopa todella typerää. Uskoisin, että syy miksei Lynch halua pitää totaalisesta tyylikkyydestä kiinni, on hänen pakkomielteensä sähkön ohella mielen aitoon pirstaloitumiseen, ja mieleltään pirstaloitunut voi nähdä juuri näin typeriä asioita ilman tyylikkyysfilttereitä. Hän on myös aina ollut absurdin, kömpelön ja epäsopivan huumorin ystävä.<br />
<br />
Absurdien tilanteiden naatiskelu vain välillä pääsee lapasesta. Pidän jo liian pitkälle vedettynä kasinolla vietettyjä hetkiä, jonka aikana Cooper kiertää pelikoneita ja voittaa jackpotin.. 30 kertaa. Se on jakso, jossa käytetään tehosteena kohtauksen venyttämistä tarkoituksella vähän liian pitkään. Lopettaminen pykälää aiemmin olisi jo ollut sopivasti liikaa.<br />
<br />
Suurempi huolenaihe on ollut Cooperin henkinen olotila. Suomalaisessa, verrattain kelvollisessa sarjassa (Kimmo), Kari Ketosen hahmo esittää lähes koko kolmannen kauden taantunutta autistia vain paljastaakseen sen olleen pelkkää esitystä, ilman mitään syytä, vitsiä tai mitään. Kaksikymmentä vuotta kestänyt vedätys Nuija ja tosinuija 2:ssa on sentään hauska...<br />
<br />
Cooper ei siis ole vielä itsensä. Olisin tyytyväisempi jos olisi. Muuten kaikki sarjan esittämä on ollut erittäin tyydyttävää, etenkin vanhojen näyttelijöiden elossaolostatus huomioiden. Edelleen hengissä, mutta henkisesti fyysistä olemustaan alemmalle tasolle vajonnutta legendaarista kääpiötä emme uudessa kaudessa näe. Hänet on korvattu puunrungolla, jolla on puhuva lihankimpale päänään. Toistaiseksi ainoa kohta, jossa olen nauranut ääneen, on kun puu esittelee itsensä.<br />
<div>
<br /></div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-67334235997070781292016-04-04T21:54:00.002+03:002016-04-04T21:54:35.066+03:00The Forbidden Room (2015)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj79PNkqiVCDLtNuJcnrXENixwg82z50QP4uZvTNzSrNHXNOxksr2k1zDAxsKGiTCYoifoI6q1an9d1McZmPSEqeP-zI6rs-qyr4RF7MK58AhaoLipaGcy24INGHD9Kd5AoE9HtIdW8Vcc/s1600/forbiddenroom.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj79PNkqiVCDLtNuJcnrXENixwg82z50QP4uZvTNzSrNHXNOxksr2k1zDAxsKGiTCYoifoI6q1an9d1McZmPSEqeP-zI6rs-qyr4RF7MK58AhaoLipaGcy24INGHD9Kd5AoE9HtIdW8Vcc/s400/forbiddenroom.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Guy Maddin & Evan Johnson: The Forbidden Room (2015)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
The Forbidden Room on kollaasi lyhyitä tarinoita, joita olisimme saattaneet nähdä filmin aikakautena, jolloin lukemattomia elokuvia tuhoutui ikuisiksi ajoiksi.<br />
<br />
Tarinoita ja alitarinoita on limitetty yli kaksituntiseen useita kymmeniä, ja tässä tiivistelmä eräästä episodista: mies joutuu antiikkikaupan ikkunassa näkemänsä jainismijumala-patsaan pauloihin, vie sen hysteeristä intoansa puhkuen kotiin ja julistaa vaimollensa kuinka merkittävä ja välttämätön tuo esine heille on. Vaimo on kauhuissaan ja jättää miehen välittömästi. Miehen into esinettä kohtaan ei laannu, vaan hän kirjoittaa euforian vallassa aiheesta ylistävän kirjan, tajuten kuitenkin lopulta olevansa vain impulssiostoksen uhri.<br />
<br />
Kanadalainen Guy Maddin on vannoutunein menneiden aikojen elokuvien tekijä nykypäivänä. Hän ymmärtää ettei tekninen edistys ja teräväpiirto tarkoita parempaa. Monet elokuvan keinoista, tyyleistä ja jopa visuaalisista ilmeistä on aikojen saatossa hylätty uuden tieltä, vain koska ne ovat ns. vanhentunutta teknologiaa.<br />
<br />
Forbidden Room on saatu näyttämään kuin se olisi kuvattu 1920-1980- luvuilla, filmille jota on riepoteltu, leikelty, poltettu ja manipuloitu, ja se on paremman näköistä ja tunnelmallisempaa elokuvaa kuin teatterilevityksessä on yleensä mahdollista nähdä.<br />
<br />
Pääpaino on synkintä 1920-luvun mykkäelokuvaa ja 1970-luvun eksploitaatiota, leikattuna yhtä johdonmukaisesti kuin Maddinin maanmiehen, Venetian Snaren, breakcore-musiikki, jota elokuvan loppupuolella muutenkin upean soundtrackin ja äänityöskentelyn keskeltä löytyy.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp6CPVIn1l9rpGgARWwEUY8CDWtI1EEGl3mGHYA46-6dW72NM0sqwerGM3X62EuUvve5yKsWyXphg_OBcYkuh7h1ldIFD594xMC2Y6m3TmO_caIemGPcisMlkSVqKNlQQINbghEhXfMRk/s1600/image_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp6CPVIn1l9rpGgARWwEUY8CDWtI1EEGl3mGHYA46-6dW72NM0sqwerGM3X62EuUvve5yKsWyXphg_OBcYkuh7h1ldIFD594xMC2Y6m3TmO_caIemGPcisMlkSVqKNlQQINbghEhXfMRk/s400/image_2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA0L6kIsM8aIlD3wTLzBpuhx-BzjJASdvhHw9r1-hM2pHwRahNZoPry9iEoIO2JuVa9YvMbBKu0pKplSEg-nsA_DEByd5GdwZVE76mL286LnlcTXK9JAzxIYQ1T6uYweZyahU20N7VG3Q/s1600/image_13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgA0L6kIsM8aIlD3wTLzBpuhx-BzjJASdvhHw9r1-hM2pHwRahNZoPry9iEoIO2JuVa9YvMbBKu0pKplSEg-nsA_DEByd5GdwZVE76mL286LnlcTXK9JAzxIYQ1T6uYweZyahU20N7VG3Q/s400/image_13.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Vaikka The Forbidden Room näyttääkin yleisesti mitä elokuva on ollut ja minkälaisia elokuvia meiltä on voinut jäädä ikuisesti näkemättä, toisintoja löytyy myös kaanonin Dreyristä ja Hitchcockista.<br />
<br />
Jälkikäsittelyn on toteuttanut Maddinin nuori suojatti, Evan Johnson, joka on saanut aikaiseksi digitaaliseen muotoon kuvatusta materiaalista upean, psykedeelisen ja räiskähtelevästi downgradetun pseudofilmin.<br />
<br />
Mitä enemmän nykyelokuva kulkee kohti kliinisen teräväpiirtoista kiiltokuvaa, sitä enemmän menneistä ajoista vieraantumattomat elokuvan ystävät tarvitsevat Maddinia hieromassa vaseliinia kameransa linssiin ja Johnsonia räjäyttämässä sen vaseliininkin päreiksi.<br />
<br />
Nykyaikana digitaalisen kuvan ylirealismi paljastaa kaikki elokuvallisten rakennuspalikoiden kädenjäljet (ellei koko kuvaa ole koottu tietokoneella), joita peittelemään joudutaan jälkikäsittelemään kuvaa digitaalisesti, tai tarkoituksellisesti alavireyttämään kuvan laatua lisäämällä siihen kohinaa tai filttereitä. Tyylikkäämpää alavireytystä kuin The Forbidden Roomissa saa hakea, joskin päätyy silloinkin todennäköisesti Maddiniin.<br />
<br />
Maddin on kuvannut pääosin mustavalkoisia filmejä, ja onkin erittäin piristävää nähdä näin väriloistoista elokuvaa häneltä. Väripaletista löytyy muinaisten elokuvien värifilttereitä, seepiaa, jälkivärittelyä, Andres Serranon kusiallas -fiilistelyä ja lopulta jopa 1980-luvun lopun visailuohjelma-campia.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEyEXxT0uDjqigZUohZuAJtdM_CaLlDIP53yOjctnFiQm8f-ryz44SVHfClZzACJn1TmFgEwZFUQk30cdomR3oPbywlMDGE_H5bs3Gt5iRBFRacNyYFhwwNKbYYGLLwHAFqbP87-QdvSo/s1600/image_6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEyEXxT0uDjqigZUohZuAJtdM_CaLlDIP53yOjctnFiQm8f-ryz44SVHfClZzACJn1TmFgEwZFUQk30cdomR3oPbywlMDGE_H5bs3Gt5iRBFRacNyYFhwwNKbYYGLLwHAFqbP87-QdvSo/s400/image_6.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_u1ySTJHoIah65rY_AjaDd3xMNEjGHMbHdU_yiJ_wIiTVYAT7bGxiBcwJ4R1iJdgN5J6EfdpRXPw0nN0Sv4CdhODrgvAbr9reI4zl_NV4sjAOWzkVpkZcuSC8lqDn4eLLdGEXz-rhfU0/s1600/image_9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_u1ySTJHoIah65rY_AjaDd3xMNEjGHMbHdU_yiJ_wIiTVYAT7bGxiBcwJ4R1iJdgN5J6EfdpRXPw0nN0Sv4CdhODrgvAbr9reI4zl_NV4sjAOWzkVpkZcuSC8lqDn4eLLdGEXz-rhfU0/s400/image_9.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Jos kuvittelee Tarantinon roiskivan ylimitoitetusti genreintoiluaan, Von Trierin kokeellisuuttaan tai David Lynchin tarkoituksellista kryptisyyttään, sietää tarkistaa kuinka Maddin ylittää parhaina päivinään kaikki edellämainitut mainstream-mestarit.<br />
<br />
Maddin ei ehkä tee yhtä suuria tai edes yhtä hyviä elokuvia kuin he tekevät, mutta vähintäänkin yhtä inspiroivia.<br />
<br />
Forbidden Room saattaa jopa olla uusi suosikkini ohjaajan rekisteristä. Elokuvan maailma on valloittava ja koukuttava. Jokaista hetkeä seuraa herkeämättä, eikä koskaan voi aavistaa minne seuraavaksi matkataan. Elokuva on osittain tajunnanvirtaa, osittain summittaisten alitarinoiden yllättävänkin saumattomia leikkauksia.<br />
<br />
<div>
Koko kokemuksen ylin taso löytyy kylpyammeesta. Katsojalle kerrotaan kylpemisen historiasta, jonka jälkeen siirrytään tuon ikiaikaisen pesuriitin pariin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Elokuva ei näytä tai selitä tarinansa siltoja, mutta lähtökohdasta siirrytään verrattain johdonmukaisesti: kylpyammeesta leikataan sukellusvenemiehistön viimeisten hapenrippeiden äärelle. Kylpijän mielen heijastuksissa amme muuttuu mereksi, jossa kylpylelumaisen suurpiirteisesti rakennettu sukellusvene kantaa seuraavia tarinan kertojiaan.</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMX6nH-vLEfeRA6pghTUp31vF__pY51shhv0ELiQ3FMmb12ym0rXx3rpNRBxpx5neiN-ExEt2TitCCSEdSFFpyIRd5y2UGrlVLwOeHwVqoG6VJIPedrR-YHKAsMdjXYVlAyuzmpHWLZ_Q/s1600/image_15.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMX6nH-vLEfeRA6pghTUp31vF__pY51shhv0ELiQ3FMmb12ym0rXx3rpNRBxpx5neiN-ExEt2TitCCSEdSFFpyIRd5y2UGrlVLwOeHwVqoG6VJIPedrR-YHKAsMdjXYVlAyuzmpHWLZ_Q/s400/image_15.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-lJNsifw_pvfVcC_Gky34fvjeZvYvP0qtSTpAUGn1gBj3yfEBP83bAf68cvT3amBzEj01dkEoArnCz_OaAV4CKYiOryiDL40F1JJzctqkGKJYPYIAb9npqkZDVIRT2FjZsnuyqv8hy0U/s1600/image_14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-lJNsifw_pvfVcC_Gky34fvjeZvYvP0qtSTpAUGn1gBj3yfEBP83bAf68cvT3amBzEj01dkEoArnCz_OaAV4CKYiOryiDL40F1JJzctqkGKJYPYIAb9npqkZDVIRT2FjZsnuyqv8hy0U/s400/image_14.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div>
Elokuvaan on lyöty kuriositeettielokuvan laatuleiman, eli Udo Kierin, lisäksi esimerkiksi tuntemattomampi Clara Furey, jonka kasvot sopivat täydellisesti menneiden aikojen esteettisen tyylin filmitähdettäreksi, sekä Pulp Fictionin mainio mustikkapannarimuija Maria de Medeiros. Pienessä roolissa myös Geraldine Chaplin heiluttamassa peräänsä.</div>
<div>
<br /></div>
Näyttelijäsuoritukset ovat uskomattomia, eikä voi kuin ihmetellä kuinka vakuuttavia suorituksia näinkin absurdeissa skenaarioissa voi saada aikaan. Kuten kadonneiden elokuvien, myös hahmojen muistin ja unohduksen välimaastoja sahataan.<br />
<br />
Kadonneen elokuvan perintö on olemassa vain sen nähneiden muistissa, ja sen rekonstruktio heidän kertomustensa varassa, aivan kuten ihmiselämien tarinat (olivat aikana ennen kaiken taltioivia someverkostoja.) Todistajien puuttuessa on mahdollista enää mukailla aikalaisteoksia ja arvailla. Lopulta ei kuitenkaan ole edes väliä mitä The Forbidden Room itsessään on, sillä se on mistä tahansa kulmasta katsottuna hienoa elokuvaa.<br />
<br />
The Forbidden Room esitettiin Season Film Festivalilla.<br />
<br />
Lue lisää: Guy Maddinin <a href="http://www.laajakuva.com/liikkeen-kauneus/">Dracula: Pages from the Virgin’s Diary</a>.JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-2551326011092792702016-01-22T07:00:00.000+02:002016-01-22T07:00:18.602+02:00Berlin: David Bowie Memorial @ Hauptstraße 155 & Laibach @ Haus der Kulturen der Welt<div style="text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbBczkCe4kTf141D8mS6EsvbM5QVVAbDtVfvtutunk8TnYzTCglBOlZYqj0aT4ntRjdnjJNwSJjjyGsGBqxVGs-02UIrMVQsXnw_L-yltNtrNIMy403N2l-EynCSpPLZeMMo5xQ7hbNpw/s1600/136.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbBczkCe4kTf141D8mS6EsvbM5QVVAbDtVfvtutunk8TnYzTCglBOlZYqj0aT4ntRjdnjJNwSJjjyGsGBqxVGs-02UIrMVQsXnw_L-yltNtrNIMy403N2l-EynCSpPLZeMMo5xQ7hbNpw/s640/136.jpg" width="384" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_kNWSx5WF-L_WitRozDcI_E3EcLrwefCEPyr6JhTEGjjRRC6ONlbIaAsRjdFVzQdiWLkG0nS5kOVHbtsTsKbtZrcz9mbxxjWb7qCV1UZy8GXUBPujDGVFN0QSuTn4xpfRmlw2DTzywTk/s1600/125.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_kNWSx5WF-L_WitRozDcI_E3EcLrwefCEPyr6JhTEGjjRRC6ONlbIaAsRjdFVzQdiWLkG0nS5kOVHbtsTsKbtZrcz9mbxxjWb7qCV1UZy8GXUBPujDGVFN0QSuTn4xpfRmlw2DTzywTk/s640/125.jpg" width="384" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-0W7NHc7DZdaP6GCpcGqB16JDlW8f-GAGtImSIK0wELysGL2eRnWxnsMm3lSsJHzfrWM7uyNhH4YLA9uDE9AGJmrCqYyWKnOmRP1FDfNyrDi-WYrSxMXqxqZuCCazH4FhRoUn5sbzKv4/s1600/122.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-0W7NHc7DZdaP6GCpcGqB16JDlW8f-GAGtImSIK0wELysGL2eRnWxnsMm3lSsJHzfrWM7uyNhH4YLA9uDE9AGJmrCqYyWKnOmRP1FDfNyrDi-WYrSxMXqxqZuCCazH4FhRoUn5sbzKv4/s640/122.jpg" width="384" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Look up here, I’m in heaven</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I’ve got scars that can’t be seen</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>I’ve got drama, can’t be stolen</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Everybody knows me now"</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
- David Bowie: <i>Lazarus</i> (2016)</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1OjkHiLlH-axUzZatk4-BHUsjrRgpDE7ltxV2o3F3KQ_gLVd2TaT7kwbqfEtFrMsTV8xHTUR3OMAMdn_uZ148rfO9Fw_U6OIwleRKvyI0fkyfCQuXPdDMjGxRoD4Xb1XjHmE9waHnkus/s1600/140.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1OjkHiLlH-axUzZatk4-BHUsjrRgpDE7ltxV2o3F3KQ_gLVd2TaT7kwbqfEtFrMsTV8xHTUR3OMAMdn_uZ148rfO9Fw_U6OIwleRKvyI0fkyfCQuXPdDMjGxRoD4Xb1XjHmE9waHnkus/s400/140.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjWOUtQaZRU1oy-YCA8zvoAyFuFeUGExN5mhHI-yrSEXoK93wVbUsdCGv7Ky9kaVi_LRdAWJaNZvNsbswFUsgvim68dKDvWIApk7Qs30KucfcQjFXeWhs3GO9Scracph9bWNpX88t5ygE/s1600/124.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjWOUtQaZRU1oy-YCA8zvoAyFuFeUGExN5mhHI-yrSEXoK93wVbUsdCGv7Ky9kaVi_LRdAWJaNZvNsbswFUsgvim68dKDvWIApk7Qs30KucfcQjFXeWhs3GO9Scracph9bWNpX88t5ygE/s400/124.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYcgMm5CtIb0gX9FMfBoPpjSaDlGFW1m_V2M9j3rNWIy247CT970uR7nnB-_n-GMv7FMZWTok0IAjaduurQRlba6Q1aF4Lrkur1FKRpicXFeMsKMPfGqmYN_SUVXDuKKMq9xLIXXT5_8I/s1600/134.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYcgMm5CtIb0gX9FMfBoPpjSaDlGFW1m_V2M9j3rNWIy247CT970uR7nnB-_n-GMv7FMZWTok0IAjaduurQRlba6Q1aF4Lrkur1FKRpicXFeMsKMPfGqmYN_SUVXDuKKMq9xLIXXT5_8I/s400/134.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT-F8ZrNmkNaONpcn_UTw-5pu3ZIgUcc7wZQgUT50bl1uaiRr3KnYHUFvBYP420EC6LJHDdp5Y6ez1h6QS-I0680Ihyrs6UXuA3cmSLU4C6ROnZLups5hTrUfw18utHGDklzSwl1evXyM/s1600/139.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT-F8ZrNmkNaONpcn_UTw-5pu3ZIgUcc7wZQgUT50bl1uaiRr3KnYHUFvBYP420EC6LJHDdp5Y6ez1h6QS-I0680Ihyrs6UXuA3cmSLU4C6ROnZLups5hTrUfw18utHGDklzSwl1evXyM/s400/139.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5G6_GFapEAmb95WiTz2Ue-Bqx4CL6fXT_mF3Y7k55TTn_MoU_gfE9wrzg4NRIW284zp5TOhLONrkKhGIWm5wtqcDe2iBwNLPP5Ln45f3QbFvmIibbRXVDob36yuqGsgNsu9Y7iCbD3oY/s1600/137.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5G6_GFapEAmb95WiTz2Ue-Bqx4CL6fXT_mF3Y7k55TTn_MoU_gfE9wrzg4NRIW284zp5TOhLONrkKhGIWm5wtqcDe2iBwNLPP5Ln45f3QbFvmIibbRXVDob36yuqGsgNsu9Y7iCbD3oY/s400/137.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr276ZeN8tnqhlrWAGdR81laLBcXP2Y1tcEYEzMJwoOub_H2Zsj8485ChuIF-74mJOL4jEPhcTiuWrQOfc-L1ofqvF3P-bodTAW_9oQzYGtZsowaF4VwzbDtljld18ITcL6tUry8GQQYA/s1600/107.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr276ZeN8tnqhlrWAGdR81laLBcXP2Y1tcEYEzMJwoOub_H2Zsj8485ChuIF-74mJOL4jEPhcTiuWrQOfc-L1ofqvF3P-bodTAW_9oQzYGtZsowaF4VwzbDtljld18ITcL6tUry8GQQYA/s400/107.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi3IEszgEVKVTCsoWKbPHvCkiJHufq6rrciLZtlY-hcE_5wVSoYikKEXFVj7VaFk2gzLhVX3vYgiFHpIhWQqxC4AxbxXOPNO6mW7VR5_UM2LIi3q_IloVOsFCyjFyqtWvmU94gUpkJWgA/s1600/145.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi3IEszgEVKVTCsoWKbPHvCkiJHufq6rrciLZtlY-hcE_5wVSoYikKEXFVj7VaFk2gzLhVX3vYgiFHpIhWQqxC4AxbxXOPNO6mW7VR5_UM2LIi3q_IloVOsFCyjFyqtWvmU94gUpkJWgA/s400/145.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ensimmäisen vierailuni Saksaan tein nyt alkuvuodesta, pääkohteenani Haus der Kulturen der Weltissä järjestettävän Krieg Singen -tapahtuman avajaisilta. Illan pääesiintyjän, Laibachin, näin yhdennentoista kerran.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Slovenialainen orkesteri on mielenkiintoista nähdä kerta toisensa jälkeen, sillä ensinnäkin se on live-aktina ylittämätön, ja toiseksi sen kiertueet ovat aina erilaisia ja ehkäpä melko yllättäviäkin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Industrial-pioneerien settilistat ovat ajan saatossa koostuneet esimerkiksi kansallislauluista, Bachista, pop-covereista, Edvard Griegin keskenjääneestä oopperasta, <i>Iron Skysta</i> ja muusta omasta tuotannostaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tällä kertaa pääosassa olivat <i>Sound of Music</i> -elokuvan laulut ja perinteiset pohjois-korealaiset veisut, sillä setti on sama kuin heidän P-Korean keikallaan (Laibachista tuli taannoin ensimmäinen kyseisessä maassa esiintynyt länsimaalainen yhtye.)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Haus der Kulturen der Welt on muuten aivan järisyttävän hieno keikkapaikka, enkä ole koskaan todistanut live-musiikkia paremmalla äänentoistolla. Saksalaisista hienouksista sen verran, että ei riitä ettei mies saa pissata pönttöön seisaaltaan, on myös kaikki nautintoaineet varsin tervetulleita konserttisaleihin, lukuunottamatta punaviini, jota luonnollisesti ostimme juuri tiskiltä ennen keikan alkua.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Suurehkon maljan punkkua ovella kiskottuamme oli myös miellyttävää todeta, että vaikka istuinpaikat oli jo hyvissä ajoin varattu ja lippuihin painettu, niillä ei ole mitään merkitystä Saksassa. Istumapaikat vapaat (peukkuemoji tähän).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Suurta harmia paikallisista tavoista ei onneksi koitunut, itseasiassa päinvastoin. Jos alkuperäiset paikat olisivat pitäneet, takanamme ei olisi ollut korealaista nuorta pariskuntaa, jotka ilahduttivat kappaleiden välissä "Slovenia" huudoillaan, haltioitumisellaan Sound of Musicin kappaleiden soidessa, puhumattakaan heidän intensiivisestä yhteislaulustaan pohjois-korealaisten laulujen aikana.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Toisin kuin Pohjois-Korean yleisö, he toivat tilaisuuteen eläväisyyttä, jota saksalaiset eivät juuri tarjonneet, eivät edes Saksan kansallislaulun aikana. Jähmettynyt yleisö selittyy osittain sillä, että paikalle saapui yleisen kulttuuritapahtuman johdosta paljon katsojia, eikä vain Laibachin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Itseasiassa myöhemmin Idän hämyisissä, nimettömissä ja olemassaolemattomissa klubeissa (ovia ei erottanut seinästä, eikä niiden luona saanut olla ulkona polizeiden varalta) vieraillessamme tapasimme Laibach-faneja, jotka olivat jo myöhässä kuullessaan keikasta, ja eräs ostikin liput täten kiertueen Ateenan esitykselle. Keikka tosiaan oli jo lähes loppuunmyyty ensimmäisten myyntipäivien aikana, mikä on verrattain harvinaista Laibachille.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Berliinin Muurin rippeiden itäisellä puolella asuva väki ja tienoot tuntuivat äärimmäisen mukavalta, ystävälliseltä ja hauskalta, verrattuna läntiseen puoliskoon. Hieman yllättäenkin myös he olivat samaa mieltä, eivätkä monet astuneet lännen puolelle kuin käytännön pakottavista syistä. Jaottelu on edelleen vahvasti olemassa, eivätkä toispuolelaiset kumminkaan päin osanneet esimerkiksi opastaa missään toiselle puolelle liittyvässä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Palatakseni vielä sikäläiselle kulttuuritalolle, illan aloitti FM Einheitin, Alexander Hacken (Einstürzenden Neubauten) ja Andreas Ammer industrial ooppera saksalaisista sodista. Ensimmäisellä puoliskolla industrial/syntikkasoundeja yhdisteltiin Kaiser Wilhelm II:n puheisiin, ja jälkimmäisellä Adolf Hitlerin. Teos oli erittäin vaikuttava, mutta olisi kieltämättä osunut niin sanotusti hermoon vielä paremmin jos taustalle olisi heijastettu arkistojen filmimateriaaleja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pahaan paikkaan emme sattuneet tässäkään tapauksessa, sillä oman osansa tilanteen surrealistisuuteen antoi edeltävällä penkillä istuva väki, kolme skiniä ja heidän vieressään yksi pöyhkeimmistä näkemistäni afroista. Skineistä vanhin paukutteli henkseleitään ja tuolin selkämystä oikein huolella kun Hitlerin puheet alkoivat, ja tarinallisen alamäen alkaessa antoi merkin nuoremmille kollegoilleen poistumisen merkiksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Keikan vastaisena yönä illan kuppilaksi valikoitui <i>Würgeengel</i>, joka oli omistettu Luis Buñuelin elokuvalle <i>El ángel exterminador</i>. Eikä niin, että elokuvaa palvottaisiin kuvin ja keräilyesinein, vaan sen sisällä elettiin elokuvan maailmaa. Henkilökunta ja kuppilassa käyttäytyminen oli elämys itsessään; kommunikointia tuskin tapahtui, tarjoilijat seisoivat lasittunein katsein puunaten tuoppeja, yksi työnsi lasinaluset ja riittävän kiusallisen hetken päästä toinen tuli osoittamaan pöytää. Talon ainoaan pöytään, joka sijaitsi savusta sankan käytävän minimaalisen savuttoman puolen rajalla, tuotiin sitten aikanaan olutta ja sehän tuossa maassa on erityisen hyvää.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Mielenkiintoisia kohteita Berliinissä on ripoteltuna paljon, eikä yhden matkan aikana valtaosaan kerkeä, mutta kauneimmasta Euroopasta se on kaukana. Oma viehätyksensä siinä löytyy, ja mielellään kaupungissa vierailisi uudestaankin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Harmillisen vähän tiettyjä asioita historiasta muistetaan, eikä ainakaan Berliinissä oltu tuntevinaankaan esimerkiksi Lotte Reinigeria tai <i>Nikke Knattertonia</i>. Reinigerin asunnon muistoplakaatilla kävin pyhiinvaelluksella, mutta edes sen yhteydessä olevalla kirjakaupalla ei ollut materiaalia historian ensimmäisestä pitkän animaation tekijästä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Muita täkyjä olivat mm. "Huumeasema Zoo" ja surullisen ajankohtainen Bowien Berliinin asuintalo, jonka äärelle ihmiset tulivat herkistymään ja puhaltamaan tähtipölyä kukkain päälle. Bowie oli upea hahmo ja <i>Blackstar</i> on soinut korvakuulokkeissani paljon ja ajatuksella. Ei siitä sen enempää.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
En kerennyt koskaan näkemään Bowieta, joka on kieltämättä yksi kohtalaisen tuntuvista missauksista. Berliini "jetlagin" ja tyhjän tilin vuoksi missasin myös Angel Hazen Tavastialla, mutta toivottavasti edes hänet on vielä mahdollista todistaa myöhemminkin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Loppukaneettina, kuka ikinä tietääkään minkä elokuvan tapahtumapaikka seuraavassa kuvassa on taltioituna, saa pisteen:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_X4KwWleGz2sATR2PWRjJttP9GK82oDLUqTCN2kZOC9OIuOLvn7D6w8ygRxyfdQVCfJGUOya5B3tqPHBapwIeMG43qDk9mU3G6hrnchb6_r6VJj3Ya_9dTAn4W6i52lTHo1lvGJmiliY/s1600/240.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_X4KwWleGz2sATR2PWRjJttP9GK82oDLUqTCN2kZOC9OIuOLvn7D6w8ygRxyfdQVCfJGUOya5B3tqPHBapwIeMG43qDk9mU3G6hrnchb6_r6VJj3Ya_9dTAn4W6i52lTHo1lvGJmiliY/s400/240.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-52815659766729381112015-12-18T00:28:00.000+02:002015-12-18T00:28:14.768+02:00Star Wars: The Force Awakens (2015)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJvzdwfC1lBWXBm7qD4fRv6D97pYxBU2NIUmZtwQGjVs4WXUpqamUDmSNnekSF_AReGARi2F18vp71F908x8Wksp57O6a44gJUL9B-iE7LY0izCoZf4L6J9EOCkkw0EkxGFmSRP4BTKuQ/s1600/sw8.TIF" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="187" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJvzdwfC1lBWXBm7qD4fRv6D97pYxBU2NIUmZtwQGjVs4WXUpqamUDmSNnekSF_AReGARi2F18vp71F908x8Wksp57O6a44gJUL9B-iE7LY0izCoZf4L6J9EOCkkw0EkxGFmSRP4BTKuQ/s640/sw8.TIF" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">J.J. Abrams: Star Wars: The Force Awakens (2015)</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Star Wars on fanituote josta jaksaa taas innostua. Viimeksi näin oli<i> Episodi I</i>:n ensi-yönäytökseen asti. Toisin kuin esiosien kohdalla, Force Awakensin nähtyä innostus vain kasvoi. George Lucas on nyt virallisesti ohjannut top 3 suosikkiepisodeistani nolla (0) kpl.<br />
<br />
Suosikkius, parhaus ja merkityksellisyys ovat kaukana toisistaan, ja kaikki mikä liittyy Star Warsiin, pohjautuu elokuvaan <i>Star Wars</i> (1977), joka on välttämättömyys, itsestäänselvyys ja hyvä elokuva, mutta suosikkini se ei ole. Näitä kahta elokuvaa ei ole järkeä verrata toisiinsa, mutta suosin yön yli nukuttuanikin ja Cantina themen uhalla Force Awakensia.<br />
<br />
The Force Awakens sai aikaan voimakkaita tuntemuksia. Ne olivat lähinnä jonkinlaista iloa siitä, kuinka vihdoin, ensikertaa sai itse kokea alkuperäisen trilogian tuntua ja uusia juonenkäänteitä tuoreeltaan elokuvateatterissa. Tuntu on luotu toivottuna fan servicenä nykyaikaisemman fantasiaseikkailun liitteeksi.<br />
<br />
Alkuperäisen trilogian fanit tuskin voivat tähän pettyä. Tietysti Lucasin kiistatta alisuorittaneet esiosat petailivat helpompaa jobia, sillä rimaa oli alkuperäisestä selkeästi laskettu. Ohjaaja J.J. Abramsilla on ollut hyvä draivi päällä jo <i>Star Trekien</i> uudelleenlämmittelystä, ja vaikka erilaisia avaruusseikkailuja ovatkin, niille löytyy paljon samaa yleisöä.<br />
<br />
Force Awakens siirtyy Jedin paluusta pari vuosikymmentä eteenpäin, jonka aikana imperiumin kukistus, jedit ja voima ovat joillain tapaa kerenneet muodostua myytiksi (joka on kieltämättä hieman epäuskottavaa.)<br />
<br />
Hyvän ja pahan uudet sukupolvet esitellään soljuvan tarinankerronnan ja viihteellisen toimintaseikkailun ohessa, eikä vanhan hahmogallerian entréitä muista odottaakaan. Vaikka olisi voinut näin kolmenkymmenen vuoden jälkeen pelätä, elokuvan flow ei tyssää "pause for applause" tyylisiin hetkiin kun nämä avaruuden al bundyt astuvat sisään. Sekunti pari hengenhaukkomista ja endorfiinin kehitystä per vanha konkari riittää.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8rxn1gFw2W0z8sTmyqvil3Pxiud6UhFpmvMVT5tya8XrPJgOENfq-GdhaEf0N6ZwgKPT6Aq8ryYa5p88u8WJAA1MxxvdXUNhuoidDfsVAsvYjL9yCcn815E7dUThaKigQHnzjrbdoIj0/s1600/sw19.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8rxn1gFw2W0z8sTmyqvil3Pxiud6UhFpmvMVT5tya8XrPJgOENfq-GdhaEf0N6ZwgKPT6Aq8ryYa5p88u8WJAA1MxxvdXUNhuoidDfsVAsvYjL9yCcn815E7dUThaKigQHnzjrbdoIj0/s400/sw19.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Dark side kiehtoo väkisinkin. Pahikset ovat läpi Star Wars saagan olleet erittäin tyylikkäitä; kolmas valtakunta -henkinen Dark Vader stormtrooppereineen on jotain valtavaa, Boba Fett jopa monien suurimpia suosikkeja (vaikka elokuvissa tyytyykin vain näyttämään hyvältä, sanoo noin viisi lainia ja kokee äärimmäisen antikliimaksisen lopun.) Miksei Darth Maulillekin pientä krediittiä voisi antaa.<br />
<br />
Pahuuden aaltopituudella Sithejä ja Imperiumia seuraa uudessa elokuvassa First Order. Disney nimen alla työskentely ei rajoita - paha on paha.<br />
<br />
Esiosiin pahikselle oli saatava uutta kulmaa vanhaan kalustoon, joten Darth Maulin valomiekkaan iskettiin kaksi päätä. Force Awakensin pääpahiksella valomiekka on ristimäinen. Se on yksi hyvin harvoista elokuvan turhista kosmeettisista lisistä. Pääosin kaikki toimii ja kovaa.<br />
<br />
Itse pahishahmo, Kylo Ren, on onnistunut. Wannabe-Vaderin epävarmuus tekee hahmosta arvaamattoman ja täten jopa jollain tavalla odotettua pelottavamman. Kaikki Star Wars -palikat osuvat kohdilleen ja osa paremmin kuin koskaan. Seuraavaa osaa tuskin malttaa odottaa..<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Star Warsin yleistä historiaa</b></div>
<br />
Star Wars, Tähtien sota, ilmestyi vuonna 1977. Kokeellisilla elokuvilla aloittanut George Lucas sai jo pelkästään lelumyynnillä jättivoitot, sillä aavisti tehdä sopparin joka takasi prosentuaalisen osan merchandisen tuotoista. Ja niitä figuureja, oheismateriaaleja ja spin-offeja todellakin tuli ja meni.<br />
<br />
<i>The Star Wars Holiday Special </i>(1978), <i>What do you get a wookie for christmas ( When he already owns a comb)</i>, <i>Caravan of Courage: An Ewok Adventure </i>(1984),<i> Ewoks: The Battle for Endor </i>(1985) Mecon eeppinen galaktinen funk Star Warsin musiikin pohjalta, tarpeettoman vaikea NES-peli ja mitä vielä. Mainioon <i>1000 Star Wars Collectibles</i> -kirjaankin mahtuu tuskin häviävän pieni murto-osa kaikesta siitä käsittämättömästä tavarasta mitä Star Warsin nimeen on vuosikymmenten aikana painettu. The Star Wars on keräilykrääsän The Beatles.<br />
<br />
Alunperin Lucas kuului valtavirtaa kritisoivaan yhdysvaltalaisten elokuvakoulukasvattien allianssiin. Pian hän kriittisine kollegoineen loi kuitenkin nykyisten kassamagneettien pohjan hiteillään. Star Wars sai kaksi jatko-osaa, <i>Imperiumin vastaiskun</i> ja <i>Jedin paluun</i>, joita Lucas ei itse ohjannut. Nämä elokuvat tultiin myöhemmin tuntemaan Star Warsin Episodeina 4-6, ja ensimmäinen Star Wars sai liikanimen <i>Uusi toivo</i>.<br />
<br />
Nykyään nähtävät versiot alkuperäisen trilogian elokuvista on 1990-2010 -luvun remixejä alkuperäisistä, joita ei saa enää esittää sellaisena kuin ne luotiin. Saatavilla alkuperäisessä muodossaan vain kasari-vhs-nauhoina.<br />
<br />
Noin kasarifantasiaksi vanha trilogia on genrensä eliittiä ja alkuunpanija lukuisille peesaajille. Etenkin hahmot, tekniikka, maailma, design, äänet ja musiikki tekivät westerneihin, samuraielokuviin ja Kolmanteen valtakuntaan pohjaavasta avaruussaippuaoopperasta ikimuistoisen.<br />
<br />
Kokonaisuutta ei voi ikonisuutensa takia järkevästi arvioida, ja vaikka aikalaisiinsa verrattuna, sekä elokuva- ja kulttuurihostoriallisen merkityksensä valossa ensimmäinen Tähtien sota olisi täysien pisteiden elokuva, ei se koskaan ollut mielestäni likimainkaan niin hyvä kuin sitä seuraavat kaksi.<br />
<br />
2000-luvun molemmin puolin ilmestyi ns. uusi trilogia, jonka tapahtumat edelsivät vanhaa trilogiaa. Episodi 1 oli yksi suuri hypetys, joka näkyi aivan kaikkialla etenkin Englannissa, jossa sain onnekseni vierailla juuri ennen ensi-iltaa.<br />
<br />
Ylikierroksilla odotettu uuden saagan aloittaja sai ilmestyttyään paljon anteeksi ja Joonas Hytönen antoi sille heittämällä vuolaat viisi tähteä. Sanotaanko, että se on kiva tasalaatuisehko lastenelokuva, jossa Natalie Portman on puettu äärimmäisen nätisti kuningatar Amidalaksi ja pahis Darth Maul oli hetkellisesti kova jätkä.<br />
<br />
Episodi 1 ei kuitenkaan ollut erityisen hyvä elokuva, ja kaiken huipuksi siinä esiteltiin kaikkien aikojen hahmokammotus Jar Jar Binks. Episodi 2 saapui huomattavasti matalaprofiilisemmin ja on mielestäni edelleen yksi huonoimmista elokuvista mitä olen koskaan nähnyt. Kolmannen loppujakso pelastaa oikeastaan koko uuden trilogian edes jollain tasolla.<br />
<br />
Episodi 3:n ilmestymisen jälkeen on tapahtunut paljon. On youtubet, meemit ja kaikki. Markettien dvd-hyllyissä on seinällinen Star Wars- ja Lego Star Wars -animaatiosarjoja jne jne. (mielenkiintoisin ja miellyttävin, Genndy Tartakovskyn <i>Star Wars Clone Wars</i> vuodelta 2003, ei käsittääkseni ole kuitenkaan löytänyt tietään Suomeen?) Suhtautuminen ja kulttuurillinen arvo muuttui ensimmäisen trilogian ja seuraavan välillä, ja se on muovautunut myös uusimpien trilogioiden välillä.<br />
<br />JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-89523806422245826662015-11-25T21:49:00.003+02:002015-11-25T21:49:48.779+02:00The Making of Stanley Kubrick’s 2001: A Space Odyssey<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYq3bUBBnDjvrQQ8whActEGC9cDS9STtWQCjGv-U_KsImhIE6Kbz2dn3MnaDspxRuZ6DYsk1wI-VXrxl617V_8aQGOsqS1FeJ_ApyoAwoVozoJT1uHORSFth-JDHPdeFlRSMNxspCs4BI/s1600/kubrick_2001_trade_va_gb_slipcase001_44602_rotated_1508191445_id_989166.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="290" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYq3bUBBnDjvrQQ8whActEGC9cDS9STtWQCjGv-U_KsImhIE6Kbz2dn3MnaDspxRuZ6DYsk1wI-VXrxl617V_8aQGOsqS1FeJ_ApyoAwoVozoJT1uHORSFth-JDHPdeFlRSMNxspCs4BI/s400/kubrick_2001_trade_va_gb_slipcase001_44602_rotated_1508191445_id_989166.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 12.8px;"><span style="font-size: xx-small;">© TASCHEN<br /></span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Stanley Kubrickin <i>2001: Avaruusseikkailu</i> ei ole ehdottomimpia suosikkielokuviani tai edes ohjaajan tuotannon kärkivitosta, mutta se on yksi suurista elokuvista, yksi mielenkiintoisimmista ja tärkeimmistä elokuvista koko elokuvan historiassa.<br />
<br />
Elokuva sai aikoinaan katastrofaalisen ensi-illan, ensiarviot murskasivat sen tylsänä ja teennäisenä, eikä edes kriitikot ymmärtäneet elokuvasta mitään. Ei perustasolla, saati sitten syvemmillä tasoilla.<br />
<br />
Se ei ole lainkaan outoa, ensinnäkään koska vastaavaa ei oltu aiemmin tehty. Tällaista elokuvaa ei yksinkertaisesti osattu vielä katsoa, tieteiselokuvaa pidettiin roskana (eikä ihminen ollut vielä referenssinä käynyt kuussakaan.)<br />
<br />
Toiseksi, eipä elokuva välttämättä aukea nykypäivänäkään ensikatsomalta, jos koskaan, eikä ehdotonta totuutta kaikkiin tulkinnan tasoihin edes ole.<br />
<br />
Hidastempoinen elokuva löysi yllättävän, mutta tuolloin ajankohtaisen yleisönsä. Legendan mukaan elokuvan ensi-illan jälkeinen masennus alkoi hiipua, kun pössyttelijät löysivät elokuvan, ja alkoivat täyttää elokuvasaleja uudestaan ja uudestaan.<br />
<br />
Psykedeelisiä kohtauksia ja avaruusvalssia katsomaan saapuneet tapittajat pönkittivät elokuvan kulttistatusta, mutta samalla elokuvan löysi muukin yleisö. Pian elokuva on jakanut yleisöään puoli vuosisataa.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCbGexX3yIdJS8vpL1xN-e7pYZN6FpXjNCsHZDFIWCmGl7uUF9Hb9LqMvWAzt25xpGJXTNfgurWDukUpH0FsO02ns8OretP8mpZG7AIXo9_isDnFKt8cmGd2IHxMb3MYw3bWXqK1C5yxM/s1600/kubrick_2001_ce_gb_v1_open009_03109_1507271236_id_831513.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="313" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCbGexX3yIdJS8vpL1xN-e7pYZN6FpXjNCsHZDFIWCmGl7uUF9Hb9LqMvWAzt25xpGJXTNfgurWDukUpH0FsO02ns8OretP8mpZG7AIXo9_isDnFKt8cmGd2IHxMb3MYw3bWXqK1C5yxM/s400/kubrick_2001_ce_gb_v1_open009_03109_1507271236_id_831513.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">© TASCHEN</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Elokuvan teemoihin kuuluu ihmisen evoluutio työkalun käytöstä avaruusmatkailuun, vieraiden sivilisaatioiden tapaaminen ja ihmisen luoman koneen älyllisyys. Ihmistä kuvataan luontoelokuvamaisella tavalla, kuin universumin toimesta, aina siihen hetkeen asti kun ihmispäähenkilö läpäisee psykedeelisen tähtiportin ja löytää tilan, jossa aika ei ole enää lineaarista.<br />
<br />
Taschenin kustantama <i><a href="http://www.taschen.com/pages/en/catalogue/film_music/all/44602/facts.the_making_of_stanley_kubricks_2001_a_space_odyssey.htm">The Making of Stanley Kubrick's 2001: A Space Odyssey</a> </i>-taidekirja on lähes yhtä vaikeasti lähestyttävä kuin elokuvakin. Päällyspaperi antaa ymmärtää kirjan sisältävän kauniita kuviaan litteän kuvasuhteen mukaisesti esiteleltynä, mutta kirja onkin vertikaalinen!<br />
<br />
Alku on lupaava, kun kiiltävän koristekehyksen alta paljastuu elokuvasta tuttua, mustaa monumenttia muistuttava järkäle. Kannen pintaan on upotettu elokuvan mytologiaa mukailevia, tilaustyönä tehtyjä kuvioita. Nidonta on tiukkaa ja sivujen debytointi vaatii varovaisuutta.<br />
<br />
Koettelemus alkaa. Ensimmäiset kuvat on ladottu pitkiin pystysuoriin aukeamiin niin, että kuvien keskipiste hukkuu aukeaman keskikohdan syövereihin. Edessä on paljon taittosivuja ja kapealla alalle kirjoitettua tekstiä.<br />
<br />
Käytännöllisestä pikku luettavasta ollaan kaukana, eikä laitos sovellu muotonsa vuoksi pikaiseen tarkasteluun, kahvipöytäkirjaksi, tai itseasiassa edes hyllyyn. Hyllyn päälle näytteille sitäkin paremmin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu4NkJllA0czqjFeOEtNa_-ktDSi3NilO0wGAWsrv4BGEHzbGC9jOFffnUxTdUWzBNdjlhBKj2DxbHFwVR7hV9t8ATQAqrVKhpjYzIovlFI0Q0KfAVx5doMmtEoRDC4FAyx2YRTGr4vqs/s1600/kubrick_2001_ce_gb_v1_open014_03109_1507271239_id_831558.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu4NkJllA0czqjFeOEtNa_-ktDSi3NilO0wGAWsrv4BGEHzbGC9jOFffnUxTdUWzBNdjlhBKj2DxbHFwVR7hV9t8ATQAqrVKhpjYzIovlFI0Q0KfAVx5doMmtEoRDC4FAyx2YRTGr4vqs/s320/kubrick_2001_ce_gb_v1_open014_03109_1507271239_id_831558.jpg" width="317" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">© TASCHEN</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kuvatarjontakin tuntuu aluksi valjulta, sillä vaikka elokuva sisältää äärettömän kauniita asetelmia, (studio-)Afrikka-maisemia, futuristisia interiöörejä, avaruuskuvastoa ja psykedeliaa, pääpaino tuntuu olevan avaruusalusten rakenteissa ja henkilöhahmoissa avaruuspuvuissaan.<br />
<br />
Melko täydellisen kattava kuvasto elokuvan kauneudesta löytyy jo aiemmasta Taschen-julkaisusta, <i>The Stanley Kubrick Archives</i>, mutta jotenkin niitä tiettyjä kuvia aina kaipaa nähdäkseen.<br />
<br />
Hiljalleen teoksen todellinen sielu alkaa hahmottua, ja vaikka valtavan määrän olen Kubrickia käsittelevää kirjallisuutta ja muuta dokumentaatiota nauttinut, pystyy julkaisu antamaan paljon uutta.<br />
<br />
Kuvia esitellään maltillisesti yksityiskohdista, joita ei elokuvassa välttämättä huomaakaan, vaikka ne ovat selvästi vaatineet panostusta. Julisteet, ohjetaulut, tekniikka, ja niiden taustat. Teknisiä piirrustuksia, hahmotelmia ja kuvauspaikkafiiliksiä.<br />
<br />
Artikkelit käsittelevät kattavasti monia osa-alueita: Historiantunnin koko elokuvaprojektista, Stanley Kubrickista, avaruusmatkailusta ja alien hypoteeseistä. Läpi käydään myös Arthur C. Clarke, klassisen musiikin käyttö, György Ligeti, tieteiselokuvat, elokuvat, ihminen, elämä, Jumala ja muropaketti-merchandise.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRJAY7X-2ReKndVQrtd67PM7MK7tE49TMibrl3s-MZENZnTT6XgsSYauYB03DzWtO4raAAM4ghSvGJptTAGr6kLcddsrCf4qHQ4jK-F32_WoCVDtEqUfyZh1xE4P-06vG5GsV5yWqnTwY/s1600/kubrick_2001_ce_gb_v1_open012_03109_1507271238_id_831540.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRJAY7X-2ReKndVQrtd67PM7MK7tE49TMibrl3s-MZENZnTT6XgsSYauYB03DzWtO4raAAM4ghSvGJptTAGr6kLcddsrCf4qHQ4jK-F32_WoCVDtEqUfyZh1xE4P-06vG5GsV5yWqnTwY/s400/kubrick_2001_ce_gb_v1_open012_03109_1507271238_id_831540.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">© TASCHEN</span></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
2001: Avaruusseikkailu on tosiaan mielenkiintoinen nimenomaan aiheena, sillä kirjaa lukiessa alkaa paradoksaalisesti tuntumaan että melkeinpä parasta elokuvassa on kaikki se mitä siinä ei ole. Kohtaukset jota ei käytetty, vieraiden sivilisaatioiden edustajat ja niiden kotiseutujen maisemat.<br />
<br />
Kubrickin vaimo työskenteli kauan avaruusolentojen parissa ja erinäisiä testejä tehtiin monella tyylillä, mutta elokuvassahan ei nähdä toista lajia lainkaan. Alienien fyysinen poissaolo on elokuvan etu, mutta toisaalta harmi, ettei kaukaiset maatkaan saaneet ruutuaikaa. René Magritten tyylistä surrealismia pursuavat taustavedokset näyttävät erittäin hyviltä.<br />
<br />
Kubrickin maalausmaisen visuaalinen tyyli (etenkin juuri tästä elokuvasta alkaen) on niin tunnistettavaa, että poistetun kohtauksen stillistäkin pystyisi nimeämään Kubrickin välittömästi, vaikka täysin irti kontekstista. Elokuvasta on poistettu mm. kohtaus, jossa on meneillään taiteen oppitunti lapsille. Kirja havainnollistaa hyvin aiheen kuin aiheen, ja uppoutuminen on helppoa.<br />
<br />
Jotenkin tuntuu että<i> Hohdon</i> lohkominen pieniin osiin on saanut ohjaajan tuotannosta suurimman huomion, eikä 2001: Avaruusseikkailusta ole saatu yhtä paljoa irti, potentiaalistaan huolimatta. Tämä kirja, oli se sitten kuin hankala tahansa käyttää, antaa elokuvalle erittäin mukavasti taustoitusta ja analyysiä, joka ei kylläkään mene Hohtoa käsittelevän <i>Huone 237</i>:n tavoin komedian puolelle.<br />
<br />
Uppouduttavaa on tuntikausiksi, jonka jälkeen Avaruusseikkailun maailmasta irtautuminen vaatii vähintäänkin vuorokausia.JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-89119202181173461462015-11-11T00:06:00.001+02:002015-11-11T22:58:42.491+02:0011 kysymyksen haaste<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhfLVthuc38eXirI84Cr-6jcWD5HYTust_1osl6zMP1DUxkI_pPDZHIRyvm9JzDnHETLPZF_6T40i-qwjNdmHOdwMJIWxNhgKH3V6yIIdLFlYyrH_qFVQVQWOCuNlbIkAF7eywMHIEeMo/s1600/jiritrnka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhfLVthuc38eXirI84Cr-6jcWD5HYTust_1osl6zMP1DUxkI_pPDZHIRyvm9JzDnHETLPZF_6T40i-qwjNdmHOdwMJIWxNhgKH3V6yIIdLFlYyrH_qFVQVQWOCuNlbIkAF7eywMHIEeMo/s640/jiritrnka.jpg" width="468" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jiří Trnka: <i>Emperor's Nightingale</i></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sain <a href="http://vajaatoimintasankari.blogspot.fi/2015/11/hihhei-sain-tunnustusta-sinin.html?showComment=1447084278840">haasteen</a>. Vastaan nyt kysymyksiin.<br />
<br />
<b>1) Onko sinulla erityisen rakkaita genrejä tai alagenrejä?</b><br />
<br />
Eurooppalainen animaatio 1892-2015, dokumenttielokuva, erikseen vielä luontoelokuva ja kaikki enemmän ja vähemmän kokeellinen.<br />
<br />
<b>2) Iskeekö jonkin maan tai maankolkan elokuvakulttuuri aivan erityisesti?</b><br />
<br />
Lyhyt vastaus on Eurooppa, lähi- ja kauko-itä, sekä Yhdysvallat, kaikki niiden alle sirpaloituu liian paljon listattavaksi. Pyrin aina jos mahdollista katsomaan elokuvia maista, joista en ole nähnyt montaa tai yhtään elokuvaa. Kaikki Euroopassa koskaan tapahtunut animaatiotaide on tällä hetkellä prioriteettina ensimmäisenä, koska työskentelen siihen liittyvän projektini parissa. Siitä erityismaininta etenkin tsekki- ja neukkuanimaatiolle, mutta kyllä sitä erinomaista kamaa löytyy niin Kreikasta, Ukrainasta kuin Bulgariastakin.<br />
<br />
<b>3) Entä erityisen vähänlännästi?</b><br />
<br />
Tjaa. En pysty ajattelemaan asiaa noin, mutta enpä toistaiseksi ole vakuuttunut esimerkiksi Albanialaisesta elokuvasta...<br />
<br />
<b>4) ”Sitä leffaa en (enää) katsoisi ämpärikännissäkään…”</b><br />
<br />
<i>Cake - hääunelmia</i> tulee jostain syystä juuri nyt mieleen. Vastaan siis sen.<br />
<br />
<b>5) Biisi tai bändi, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota elokuvasoundtrackeissa?</b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/huaQ-9hmYtA" width="480"></iframe>
<br />
<br />
Kaikki eivät yksinkertaisesti tarvitse suurta huomiota, mutta huomioimattomia suosikkejani säveltäjistä: Christian Maire, Michael Kocáb, Fuzzy, Floex, Karel Svoboda, Michael Horowitz & Rainer Boesch, Frantíšek Belfin, Pavel Karmanov, Theodoros Vamvourelis, sekä kulttihuomioidut Alain Goraguer, David Lynch, Wendy Carlos, Chemical Brothersin soundtrack <i>Hannalle</i> ja <i>The Wicker Manin</i> Maypole Song. Pitänee tehdä aiheesta joskus vähän kattavampikin katsaus.<br />
<br />
<b>6) Onko olemassa kadonneeksi todettu (tai ainakin äärimmäisen vaikeasti saavutettava) filmi, jonka haluaisit nähdä?</b><br />
<br />
Klassisen esimerkin, F.W. Murnaun <i>Four Devilsin</i>, lisäksi kaikki ne puolalaiset Toisen Maailmansodan aikana tuhotut avant-garde lyhärit.<br />
<br />
<b>7) Onko jotain oleellista jäänyt mielestäsi sovittamatta valkokankaalle näin sarjakuvafilmatisointibuumin aikana, vai oletko jo tyystin leipiintynyt tähän trendiin?</b><br />
<br />
Olen vähän katkera, ettei Guy Delislen <i>Pyongyang: A Journey in North Koreasta</i> saatukaan elokuvaa <i>The Interview</i>'n aiheuttaman sotkun takia. Vain vähän, koska en voi tietää olisiko filmatisointi vain pilannut kaiken. En pidä sarjakuvafilmatisointien trendistä, enkä monestakaan supersankarista, mutta oikeasti hyvin tehtynä ottaisin mielihyvin vastaan esimerkiksi Don Rosan <i>Roope Ankan elämä ja teot, Lassin ja Leevin</i> (joka ei ole Bill Wattersonin ehdottomuuden takia mahdollista), Craig Thompsonin <i>Habibin</i>, Shaun Tanin <i>The Arrivalin</i>, <i>Minun Kiinani</i> -trilogian ja <i>Little Nemon</i>.<br />
<br />
<b>8) Onko jonkun elokuva-alan ihmisen tapaaminen säväyttänyt poikkeuksellisesti?</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikTkTTTXMNssc_lgDyZ_M0PKCjZlLhAsd3jDH2iNS3peWwn17E5MXK05l0tY1Trng9qdczRZyMzQfuCGA0nmsgYRJ3A056ZJdD7EIyBQp4nRibUNuqUA4ZaUiVVMERqs3xwsPrnRtD7Hk/s1600/photo+4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="298" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikTkTTTXMNssc_lgDyZ_M0PKCjZlLhAsd3jDH2iNS3peWwn17E5MXK05l0tY1Trng9qdczRZyMzQfuCGA0nmsgYRJ3A056ZJdD7EIyBQp4nRibUNuqUA4ZaUiVVMERqs3xwsPrnRtD7Hk/s400/photo+4.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Michel Ocelot ja Akseli Gallen-Kallela museo</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tähän on olemassa hyvin helppo vastaus ja se on Michel Ocelot. Hän kävi luonani Suomessa aiemmin tänä vuonna. Tarkoitus oli fiilistellä kotifestareilla kaikkia niitä elokuvia joista olemme vuosien kirjeenvaihdon aikana jutelleet, mutta liikuimme pääosin Helsinkiä kierrellen ja ihmetellen. Osan ajasta mukana menossa oli myös animaatioelokuvantekijä Antonia Ringbom.<br />
<br />
Näyttelyiden ja muiden yleiskohteiden jälkeen siirryimme helsinkiläisen animaatiostudion tiloihin pitämään yksityisfestareita paikallisen animaatioväen kanssa. Jouduin myös ikimuistoisesti toimimaan konehenkilönä pleikkanelosella, jota en ollut ennen, enkä sen jälkeen nähnytkään. Pääsimme studiolla ihailemaan myös Ocelot'n leikeanimaatioiden alkuperäisiä leikehahmoja.<br />
<br />
Pk-seutua tutkaillessaan yli seitsemänkymmenen ikävuoden ohittanut elokuvantekijä osoittautui olevansa melkoisessa huippukunnossa, eikä ihan helposti pysähtynyt, ellei luvassa ollut jotain makeaa välipalaa... Kakunalustoilla ensimmäisen animaationsa tehnyt henkilö on perso makealle! Ei olisi uskonut.. Vierailun viimeiset tunnit seurasin vähintäänkin hurmioituneena kuinka herra Ocelot piirsi minulle muistoksi Kirikou-sketchejä. Siinä oppi jo paljon hahmopiirustuksesta.<br />
<br />
<b>9) Onko jonkin elokuvan värimaailma säväyttänyt näköaistiasi harvinaisen syvästi?</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihb3bH3mYzp4_VRbReBeZUIQ5ye7l_WaTRctWuZ8abGif2fuUIuQ-GTyW0yVFiW_YbYKahi31RQU_W_WHAXn1_9BMt7D57GDMzTG4rAOUYr_M2JEqgXf3Lw-fNeJ_tRgBoLZQaGij-SZg/s1600/Suspiria.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihb3bH3mYzp4_VRbReBeZUIQ5ye7l_WaTRctWuZ8abGif2fuUIuQ-GTyW0yVFiW_YbYKahi31RQU_W_WHAXn1_9BMt7D57GDMzTG4rAOUYr_M2JEqgXf3Lw-fNeJ_tRgBoLZQaGij-SZg/s400/Suspiria.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Dario Argento: <i>Suspiria</i> (1977)</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5IPwWjlGFk0CAh6WFHuRz8Ofqon7T6qLkyXNPcCboxEYFT3BPniyX0khQH32_0BzSHrfHbF4tKlT3ijBDybGAhrs81_QOgdngo5cgnJ3y8Vn_6Cc6eoTD_Hdi7OAYFheQx7JuyeFws7E/s1600/Onefromtheheart.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5IPwWjlGFk0CAh6WFHuRz8Ofqon7T6qLkyXNPcCboxEYFT3BPniyX0khQH32_0BzSHrfHbF4tKlT3ijBDybGAhrs81_QOgdngo5cgnJ3y8Vn_6Cc6eoTD_Hdi7OAYFheQx7JuyeFws7E/s400/Onefromtheheart.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Francis Ford Coppola: <i>One from the Heart</i> (1982)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Technicolor on yksi vahvoista elokuvaan liittyvistä fetisseistäni ja valtaosa syvimmän vaikutuksen tehneistä kuuluvat sen piiriin. Muutamia merkittävimmistä värielokuvistani ovat<i> Ihmemaa Oz</i>, <i>Heaven can Wait</i>, <i>Cherbourgin sateenvarjot, Giulietta ja viettelykset, Suspiria </i>ja <i>Suoraan sydämestä</i>.<br />
<br />
<b>10) Onko jokin inhokkisi päätynyt IMDB:n kärkisijoille?</b><br />
<br />
En inhoa yhtäkään elokuvaa, joka löytyy 250 joukosta, mutta moni niistä on yksinkertaisesti naurettavan ylihuomioitu.<br />
<b><br /></b>
<b>11) Suosikkielokuvaörkki/örkit?</b><br />
<b><br /></b>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHZ8_PJu1XPPpClfeAgxTy8SL-LazgcFneCmX1Xl9mZudv1PLuqyRWm6titDfrGgWgv5wEATlWecT6JwcTUuEPcn-1wCEOm3YDONZ_aCiBxAONO3sZWFCNXMrZ36cS2Hq_2DiE5rgqv4w/s1600/littleotik.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHZ8_PJu1XPPpClfeAgxTy8SL-LazgcFneCmX1Xl9mZudv1PLuqyRWm6titDfrGgWgv5wEATlWecT6JwcTUuEPcn-1wCEOm3YDONZ_aCiBxAONO3sZWFCNXMrZ36cS2Hq_2DiE5rgqv4w/s400/littleotik.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jan Švankmajer:<i> Little Otik </i>(2000)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lasketaanko Ivan Maximovin, Jan Švankmajerin ja Hayao Miyazakin hahmoja örkeiksi? Lasketaan.<br />
<br />
Loppu.<br />
<div>
<br /></div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-26004499582442934682015-09-03T20:32:00.004+03:002015-09-03T20:32:57.813+03:00R.I.P. Simo Salminen (1932-2015)<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/7eh6x7trbfQ" width="420"></iframe><br />
<i><br /></i>
<div style="text-align: left;">
<i>"Se se vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on sitä on paljon mälsää. Ei sitä tartte edes paljon kavereilta kysellä kun vaan viittii vähänkin tsiikata ympärilleen. Kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä, mut ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan. On sitä ollu ennenki nuijasotia tässä maassa, mut olispa täs nuijalla töitä ja hyvä olis saada muijallekkin töitä, ittestä ei oo niin väliä. Juu. Tässä maassa on niin huonot liksat, että nälkä on aina vieraanamme, mut eipä oo onneks jano päässy vielä yllättämään. On sitä tässä yks ja toinenki sentäs jotakin nähny. Voi olla että vielä käydään ulkomaillakin, ettei sitä nyt tartte ihan silmille tulla hyppimään."</i></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
- Simo Salminen, Rotestilaulu (1966)</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Simo sen jo sanoi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Lepää, Simo.</div>
</div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-15665200202735609932015-06-21T22:34:00.000+03:002015-06-21T22:34:32.241+03:00midsummerí 2015<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh626c5VpOq1xGfEYDhM516m_wZ_OCF4H4iDivBmggOD6ONrrrlznJ0N0ObpeRvp7MQlHJks3-tEQyyXTj8N1qaAUiBvXCJtKLWlDe5HRWnowj9dVxTrCkHxpmaHbVRKmXefwviMkCNTs4/s1600/184.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh626c5VpOq1xGfEYDhM516m_wZ_OCF4H4iDivBmggOD6ONrrrlznJ0N0ObpeRvp7MQlHJks3-tEQyyXTj8N1qaAUiBvXCJtKLWlDe5HRWnowj9dVxTrCkHxpmaHbVRKmXefwviMkCNTs4/s640/184.jpg" width="448" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://open.spotify.com/user/geologi/playlist/2kqcTPNhkSg7mrrp7okuXZ">mökkilista (spotify</a>)</span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="380" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify%3Auser%3Ageologi%3Aplaylist%3A2kqcTPNhkSg7mrrp7okuXZ" width="448"></iframe><br />
<br />
<br /></div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-88763104711220453892015-02-07T17:58:00.001+02:002015-02-07T17:58:15.787+02:00Moebius (2013)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6m1GUAJyY2X_plpXtyz-XcN36uCKa-cMuI2Q8MDoeP50by8eov6dQscso1jBlus3on8h_gpOST0lzL8C39bDf5kBTGuRj2Z4IlZo3YUelUz4o2pYmQqgU-ekcPpG9eSgXHYNX_r5sQx4/s1600/Moebius.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6m1GUAJyY2X_plpXtyz-XcN36uCKa-cMuI2Q8MDoeP50by8eov6dQscso1jBlus3on8h_gpOST0lzL8C39bDf5kBTGuRj2Z4IlZo3YUelUz4o2pYmQqgU-ekcPpG9eSgXHYNX_r5sQx4/s1600/Moebius.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kim Ki-Duk: <i>Moebius</i> (2013)</td></tr>
</tbody></table>
Kuulemani kahvipöytäkeskustelu naapuripöydässä käsitteli mielentervysongelmaista, joka jätti mielialalääkkeet kesken, koska ei kyennyt doupattuna saamaan orgasmia. Ehkä jollain tavalla samana iltana katsomani elokuva <i>Moebius</i> kantaa samaa teemaa;<br />
<br />
Mies pettää vaimoaan kassatädin kanssa, kunnes vaimolla kilahtaa päässä ja tämä nappaa veitsen käteen kotoiseille kostoiskulle. Kun hänen voimansa eivät riitä miehen kimppuun, hän jatkaa peiton alla tumputtavan poikansa luo, jolta viiltää peniksen irti, jonka jälkeen kirurgisen pelastuksen estääkseen syö sen. Mies yrittää vielä kaivaa limaista pötköä naisen kurkusta, mutta on liian myöhäistä. Vaimo katoaa tilapäisesti perheen elämästä.<br />
<br />
Jos mielenterveys olisi korealaiselle epäkeskoperheelle tärkeintä, he koettaisivat ehkä käsitellä tapahtunutta, sen syitä, seurauksia, jälkipyykkiä ja toipumista. Ehkä jopa hakisivat apua. Saisivat lääkitystä. Heidän tapansa toimia on kuitenkin jotain aivan muuta, joka sivuaa tuon kahvipöytäkeskustelussa pyörineen hahmon arvomaailmaa.<br />
<br />
Poika ei halua erota laumasta ja lavastaa muiden edessä itsensä samaisen kassatädin raiskaajaksi, todellisuudessa sellaiseen edes kykenemättömänä. Vankilaan jouduttuaan isän ainoa huolenaihe on, kuinka poika voi tyydyttää itseään ilman penistä. Googlattuaan foorumihelvetin synkimmätkin laidat, hän kokeilee sadomasokistisia vahtoehtotapoja ensin itseensä, ennen kuin menee jakamaan pojalle vankilaan arvokasta ilosanomaansa peniksettömästä saamisesta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLjvlLV1daO816lk9wsGRppdrphSf2IzjxWGcr9eiEIRIeQGXEMuycVmsG23_LxAF69HpXzG6ecmw6IaU0Fop4JsV5miWIt-WwurpwMf5K193MMUk9YNr4zNpN-KMrQe_rM5GlU_pDzpI/s1600/moebius2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLjvlLV1daO816lk9wsGRppdrphSf2IzjxWGcr9eiEIRIeQGXEMuycVmsG23_LxAF69HpXzG6ecmw6IaU0Fop4JsV5miWIt-WwurpwMf5K193MMUk9YNr4zNpN-KMrQe_rM5GlU_pDzpI/s1600/moebius2.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
Elokuvan häntäpuoli esittää sysimustan koomisen kavalkadin insestiä, fyysistä selänpuukotusta ja irtokyrpiä joukkoliikenteessä. Vaikka ohjaaja Kim Ki-Dukin aiempikin tuotanto koostuu pääosin ihmisrodun epäonnistumisesta, kyynisestä suhtautumisesta ihmisten väliseen kanssakäymiseen, ylitseampuvasta väkivallankäytöstä, mustasta huumorista ja seksuaalisesti kieroutuneesta sadomasokismista, Moebius oli katkaista Korealaisen sensuurikamelin selän. Etenkin tarpeettoman väkivallan ja insestin tähden ohjaajan oli tehtävä kompromissi ja leikattava pari minuuttia pois, jotta elokuvaa voitaisi näyttää hänen kotimaassaan.<br />
<br />
Kokonaisvaltaisesti nykyaikaisella elokuvakentällä Kim Ki-Dukin pätevin verrokki on tanskalainen Lars von Trier. Etenkin meikäläisittäin melankolinen tanskalainen nauttii suurempaa suosioita, mutta Korean ihmekin on pitkän linjan festivaalisuosikki. Heitä yhdistää teemat, rikkinäiset hahmot, kyynisyys ja kauniit kuvat. Siinä missä von Trier petraa klassisen elokuvaamisen näyttävyyttä äärimmileen, Kim Ki-Duk ottaa aimo askelen takapakkia Moebiuksen harkitsemattomalla, digitaalisella kuvamaailmalla.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD7Wts6LP9gQmh4S4d8RxGVCzc7IFrdw_BscKkkjMmMBi40bwqzy6BgvRjTvVfeif2SgfnmjWV8Jk-OH051wljoFfk68jX9TrF7tecW5nqvGe6EWJpe43mubwdOy8wC2vySAlxqdSPN_I/s1600/moebius1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD7Wts6LP9gQmh4S4d8RxGVCzc7IFrdw_BscKkkjMmMBi40bwqzy6BgvRjTvVfeif2SgfnmjWV8Jk-OH051wljoFfk68jX9TrF7tecW5nqvGe6EWJpe43mubwdOy8wC2vySAlxqdSPN_I/s1600/moebius1.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Ohjaajan elokuvien suurinta kuvallista antia on alusta asti olleet mielettömän kauniit, surrealistisetkin, maalauksellisen kauniit miljööasetelmat, sisustetusta uima-altaasta buddhistiseen vuoristomaisemaan, tyhjyyteen johtavista portaista vuosisatoja vanhojen puiden ympäröivään tekolampeen.<br />
<br />
Suuresta mittakaavasta yksilötasolle, hänen elokuvansa tulvivat myös ikonisia asetelmia ihmiskuorien välisistä hetkistä, oli kyse sitten hameen alla puputtavasta jänöstä tai ménage à trois'ta, josta kolmannes on kimpasta tietämätön. Moebius kierrättää itseasiassa jälkeisen, <i>Rautakolmosessa</i> nähdyn, katutaiteessakin monesti kertautuneen kuvan, tunteetta. Samalla tavalla se semi-kierrättää <i>Pieta</i>ssa nähdyn suussa säilötyn varpaan peniksenä.<br />
<br />
Moebius on tähän asti lattein elokuva Kim Ki-Dukilta visuaalisella tasolla, mutta narratiivinen puoli ottaa ison taiteellisen harppauksen syvemmälle sysimustan korealaisen sisimpään. Kuten on ohjaajan elokuviin tottuneet saaneet vuosien aikana huomata, henkilöhahmot eivät osaa käsitellä asioita sanoin. Äärimmilleen sanattomuus viedään nyt, sillä elokuva ei sisällä lainkaan dialogia. Ainoastaan ähinää, puhinaa, ulvomista, vaikerrusta ja kaikkia mahdollisia ääniä kivun ja nautinnon välistä.<br />
<br />
Täysi dialogittomuus on hyvin harvinaista edelleen pitkissä näytelmäelokuvissa, vaikkei sanoja oikeasti aina elokuvatakseen tarvitse. Siitä on vain tullut standardi värin ja muiden vakioiden kanssa. Edes mykkäelokuvan aikana ei ollut montaa kokeilijaa. Parhaiten siinä pärjäsi F.W. Murnau elokuvallaan <i>Viimeinen mies</i>, joskin elokuvan aikana taisi pari kolme laattaa tekstiä kokonaisuudessaan olla. Näkyyhän Moebiuksessakin googlaukset, englanniksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid-mpLvJnbNP38GwQW9qJ1JrMB9EXLEGvBwHpIHJg3bFwBrRNFPFfvDEiHat5d0MgA8k97zAjltOhrmI4tC7hBPXux4_q2c6M9VoAxiJg0wRLL5A-Kl63_CBDtYeiSMtQzbrgltJ1zFMw/s1600/moebius3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEid-mpLvJnbNP38GwQW9qJ1JrMB9EXLEGvBwHpIHJg3bFwBrRNFPFfvDEiHat5d0MgA8k97zAjltOhrmI4tC7hBPXux4_q2c6M9VoAxiJg0wRLL5A-Kl63_CBDtYeiSMtQzbrgltJ1zFMw/s1600/moebius3.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Kreikkalaisen tragedian mallilla Moebius pyörittää Mies-vaimo-rakastajatar-poika-kokoonpanoa tyylillä, joka kävisi yksi yhteen teatterin lavoille pienistä kellariteattereista Akropolin etelärinteelle Ateenaan. Kieroutuneen tragedian hulppeutta ei ainakaan heikennä se tosiseikka, että sekä vaimoa että rakastajatarta esittää sama nainen, Eun-woo Lee. Hän on vaimona hyytävä, rakastajana jäätävä.<br />
<br />
Onko elokuvalla sitten voittajia, hahmoissa, tekijöissä tai edes katsojissa? Edelleen vaikea sanoa. Vaikka tarinan väkivalta ja perversiot äityvät rankasti absurdin komiikin suohon, ei sitä aina ole niin kiva edes katsoa.<br />
<br />
Kaikki hahmot hakataan nöyryyttäen maanrakoon. Kim Ki-Duk viiltää itsensä syvemmäs marginaaliin ja mielikuvat näyttelijöiden työhistoriassa voi tuntua jatkossa etäännyttäviltä. Katsoja saa sentään epäilyistään ja Kim Ki-Dukin maneereista huolimatta ihmetellä ohjaajan aina vain uusiutuvan innovatiivista kieroutta ja elokuvan katsominen täysin pokalla naamalla on mahdotonta.<br />
<br />
Moebius on mieleenpainuva, pervertionistinen murhenäytelmä, jolta olisi toivonut enemmän aiempien Kim Ki-Duk -elokuvien esteettistä säväystä. Elokuva on ehkä Korea-skenen ja Kim Ki-Dukin ystävien antoisaa pakkopullaa, mutta elokuvahölmöjen ja perverssien to do -listan ulkopuolella sillä tuskin on juurikaan sijaa.<br />
<br />JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-17313454893897960832015-01-26T21:51:00.001+02:002015-01-26T21:51:37.533+02:00The Complete Little Nemo (1905-1927, 2014)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglueYHJR2PC7LndLTTuv1t2DLJEDxibrn-p_IsFhb-ocCCZXQ2FNGEKhlkeB7zNywdSJ1l-6pMe8DSxGZvaGsAlmB6S7uh2yqG0m4adh7MUuW0V29slT6p8OvXG3pYf3moMeKdvFd_iwU/s1600/Little+Nemo+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglueYHJR2PC7LndLTTuv1t2DLJEDxibrn-p_IsFhb-ocCCZXQ2FNGEKhlkeB7zNywdSJ1l-6pMe8DSxGZvaGsAlmB6S7uh2yqG0m4adh7MUuW0V29slT6p8OvXG3pYf3moMeKdvFd_iwU/s1600/Little+Nemo+(1).jpg" height="512" width="416" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alexander Braun: <i>Winsor McCay. The Complete Little Nemo</i>. TASCHEN</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vannoutuneita faneja lukuunottamatta sarjakuva on ajettu ahtaalle nykymaailmassa. Nippu valikoituja, hyvin tarkasti määriteltyyn muottiin uppoavia sarjiksia pääsee suuren yleisön eteen sanomalehtien peräpäässä, jossa ne on sumputettu kolmeen pieneen ruutuun, vieri vieren. Koska formaatti on pitkälti ajautettu siihen standardiin, myös uudet tekijät joutuvat valitsemaan samat ehdot sarjakuvalleen.<br />
<br />
Moni sarjakuva toimii siinä muodossa hienosti, mutta se on suuremmassa mittakaavassa taiteellinen kompromissi ja pienoinen tragedia. Vielä yli sata vuotta sitten, Winsor McCayn luoma, nykyaikaisen sarjakuvataiteen suurimpiin esikuviin lukeutuva, <i>Little Nemo in Slumberland</i>, kattoi yhdysvaltalaisesta sanomalehdestä kokonaisen sivun, joka oli yli puoli metriä korkea ja lähes puoli metriä leveä. Tämä antaa kunniaa sarjakuvalle ja inspiroi näyttävän designin luomiseen.<br />
<br />
McCayn graafinen tyyli on mukaansatempaava ja koukuttava. Hänen sarjakuviaan ympäröi parhaimmillaan art nouveau -kehystöä muistuttavat raamit, joiden sisältä löytyy yksityiskohtaisia ja värikkäitä, tarkoin sommiteltuja kuvia. Tarinan runko koostuu yleensä unen alkamisesta, hengenvaaralliseen umpikujaan päättyvästä seikkailusta ja heräämisestä.<br />
<br />
Pitkään Nemo herätetään unen päätteeksi nuhdellen, kuinka ennen nukkumaanmenoa ei saisi syödä mitä milloinkin. Sardiineista, rusinakakkuihin, Nemolle tuntuu kelpaavan kaikki, ja mitä ilmeisimmin jokainen ruoka boostaa omanlaiseensa maailmaan. Ainakaan painajaiset eivät poikaa häiritse, kun viitsii toistuvasti mättää itsensä houreuniin hikoilemaan. Ruokalajit läpikäytyään, pojalle huudeltiin sittemmin vain, että pitää herätä kouluun.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOkKLnzKhLM-ttBDUiPzKCsrQo2Ff2a77rctSeInsJdwh7_RaVSY9PqKP2rKzhKykIWy-Lzy0QR1BPeRFbB7ArHaXEgJZvX62z38-CZrwcYglGdjSZtkT4TB2HWnMiEUlV35ItKUEzzsU/s1600/Little+Nemo+(7).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOkKLnzKhLM-ttBDUiPzKCsrQo2Ff2a77rctSeInsJdwh7_RaVSY9PqKP2rKzhKykIWy-Lzy0QR1BPeRFbB7ArHaXEgJZvX62z38-CZrwcYglGdjSZtkT4TB2HWnMiEUlV35ItKUEzzsU/s1600/Little+Nemo+(7).jpg" height="512" width="399" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">The New York Herald, Sunday, June 12, 1910</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nemon seikkailut alkavat valveunen ja tietoisuuden rajamailta, sängystä. Sänky saattaa vajota maan rakoon, lähteä lentoon, peittyä lumesta tai vedestä, tai koko talo päätyä jättimäisen linnuun suuhun. Sänky vie Nemon seikkailuihin, joissa hän tapaa mielikuvituksellisia hahmoja ja joutuu outojen tapahtumien keskelle.<br />
<br />
Sarjakuvan tarinoista osa vaatii kontekstin ymmärtämistä, sillä niissä sentään eletään 1900-luvun alun Yhdysvalloissa, jossa luonnollisesti vallitsi erilaiset arvot ja elämänmeno. Mukana on esimerkiksi orjuuteen ja intiaaneihin liittyviä tarinoita, vaikkakin lieviä. Mukana myös historiaa ja kansallista myytistöä, kuten sarjakuvassa, jossa Nemo auttaa George Washingtonia hakkaamaan isänsä kirsikkapuun, joka liittyy tarinaan presidentin lapsuudesta.<br />
<br />
Winsor McCayn tyyli ja saavutukset ovat toimineet vaikuttimena lukemattomille hänen jälkeensä aloittaneille taiteilijoille. Esimerkiksi, epäilen vahvasti ettei olisi olemassakaan Maurice Sendakin luomia kuvakirjojen ikoneja, <i>Where the Wild things Are</i> (Hassut hurjat hirviöt) ja <i>In the night kitchen </i>(Mikko Maitomies), jos ei olisi ollut McCayta ennen häntä.<br />
<br />
Sarjakuvien lisäksi Winsor McCay oli yhdysvaltalaisen animaation merkittävin pioneeri. <i>Little Nemosta</i> hän teki edistyksellisen animaatioelokuvan jo vuonna 1911, jonka jälkeisestä tuotannosta etenkin <i>Gertie the Dinosaur</i> kuuluu yhdysvaltalaisen animaatiohistorian merkittävimpiin lukuihin. Siinä hän esitteli myös sittemmin tärkeän innovaation animaatioteollisuudelle, välikuvien piirtäjän.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi29mna7aiK8Tqxz4hjjOjY1cuNerJWCJlcxc3hQckWOmBUTUVMUIf87NfbC2JaWgnRS7SfFWpsV5qKTmWUI3M175pLorZlDF5XsQspkFqp-uA01SjUr5lLv7WyqKG2c9ICHG5YhGH4qtA/s1600/Little+Nemo+(6).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi29mna7aiK8Tqxz4hjjOjY1cuNerJWCJlcxc3hQckWOmBUTUVMUIf87NfbC2JaWgnRS7SfFWpsV5qKTmWUI3M175pLorZlDF5XsQspkFqp-uA01SjUr5lLv7WyqKG2c9ICHG5YhGH4qtA/s1600/Little+Nemo+(6).jpg" height="312" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Winsor McCay, Gertie the Dinosaur, 1914 (C) Alexander Braun Collection / German Academy of Comic Art</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Animaatioelokuvien tekeminen yksin tai välikuvissa auttavan työkaverin kanssa oli erittäin työlästä. Tuhansia ja kymmeniä tuhansia paperiarkkeja piti piirtää yksi kerrallaan. Täten McCayn varhaisissa elokuvissa ei pääse samalla tavalla nauttimaan taustataiteesta tai miljöistä, jotka ovat sarjakuvan designissa vähintään yhtä merkittävää kuin niiden hahmot. Elokuvatuotanto ei vaikuttanut sarjakuvien yksityiskohtaisuuteen ja piirroslaatuun, mutta yleisestä laadusta voidaan olla eri mieltä.<br />
<br />
Kymmenluvun taitteessa sarjaelokuviin lanseerattiin cliffhangerit, eli elokuvan päättäminen uhkaavaan tilanteeseen, jonka ratkaisun näkee vasta seuraavassa osassa. Little Nemon maailma perustui siihen, että pojan pelastaa aina unen päättyminen. Yksittäiset tarinat muuttuivat kuitenkin vuosien jälkeen jatkuvajuonisemmiksi ja vähemmän satumaisiksi. Ehkä vakavammiksikin. Nemo alkaa matkustaa ympäri Yhdysvaltoja ilmalaivalla, eikä sarjakuvissa ole enää samanlaisia kliimakseja.<br />
<br />
Joka sunnuntai vuosikausia jatkuneen sarjan graafinen ulkoasu koki hetkellisen romahduksen vuonna 1911, kun sarjakuvaa ei enää painettu monivärisenä ja mustia ääriviivoja komppasi enää yhden värin sävyt. McCay vaihtoi julkaisijaa, jonka myötä joutui muutamaksi vuodeksi vaihtamaan sarjakuvan nimeä, muotoon <i>Little Nemo in the Land of Wonderful Dreams</i>. Myöhemmin McKay kävi parin vuoden ajan vanhalla julkaisijallan ja sai oikeudet oman luomuksensa nimeen.<br />
<br />
Taschenin julkaisema <i>Complete Little Nemo</i> kattaa ensinnäkin jokaisen julkaistun Nemo-sarjakuvan vuodesta 1905-1927, ja toiseksi erittäin kattavan laitoksen itse McCaysta, hänen muista sarjakuvistaan ja elokuvistaan. Kirja on tyylitelty sen aikaisten sanomalehtien mukaiseksi ulkoasultaan, ja komeasti jäsennelty yhdenmukaisuus toimii moitteettomasti. Kirjasta löytyy paljon muiden McCayn sarjakuvien parhaimmistoa täysikokoisena, psykoanalyysia McCaysta ja unien maailmasta, kappaleita surrealismista, likaisia yksityiskohtia yksityiselämästä, hänen elokuvistaan, sekä animaatiotekniikan ja elokuvan historiasta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaMEeE5v6v-hsrw5WqwSOyN05ky_kAuQT58cCQO6_qLpe5kz8BAQsyrBdnCX2i3EcP_wL3WEi0y72a_CAnlYvXN_eRU-DdN-5r1Luzjq2IfpPPBiv2ugDwF14WzUirYBpoHWddj3Sy-HY/s1600/Little+Nemo+(8).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaMEeE5v6v-hsrw5WqwSOyN05ky_kAuQT58cCQO6_qLpe5kz8BAQsyrBdnCX2i3EcP_wL3WEi0y72a_CAnlYvXN_eRU-DdN-5r1Luzjq2IfpPPBiv2ugDwF14WzUirYBpoHWddj3Sy-HY/s1600/Little+Nemo+(8).jpg" height="512" width="399" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Winsor McCay, Dream of the Rarebit Fiend, Los Angeles Sunday Times, March 16, 1913<br />(C) Alexander Braun Collection / German Academy of Comic Art</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kaikki sarjakuvat eivät saaneet kokosivun kohtelua, ja mukana on esimerkki siitä, miltä <i>Dream of the Rarebit Fiend </i>näytti sivuviidenneksen kokoisena mainosten, uutisten ja muiden piirrosten keskellä. Alexander Braun on tehnyt kaikkensa viedäkseen lukijan mahdollisimman lähelle Nemon ajan Amerikkaa, keskelle sarjakuvien alkuperäistä julkaisualustaa, sanomalehtiä. Kaikkiaan tietokirjaosuus on erinomaisen syventävää tekstiä taidekäsitteistä käsitetaiteeseen, ja olisi jo sellaisenaan mainio julkaisu, monella tapaa jopa mielenkiintoisempi kuin itse sarjakuvat.<br />
<br />
Kumpi tahansa osuus kokonaisuudesta onkaan mielenkiintoisempi, oli jo aikakin julkaista Nemot ansaitsemassaan muodossa. McCayn luomusta ei toki ole missään vaiheessa unohdettukaan... maailmalla. Esimerkiksi japanilaisten kanssa yhteistyönä tehty animaatioelokuva<i> Little Nemo: Adventures in Slumberland </i>(1989) sai tekijätiimiinsä Yhdysvaltain päädyssä sellaisia nimiä, kuten Chris Columbus, Mœbius ja Ray Bradbury.<br />
<br />
Elokuva pelasi varman päälle jättäen vuosisadan alun art nouveau -designin sikseen, ja esitteli konspetin uusille sukupolville tavanomaisempana, eli peruslaadukkaana amerikkalais-japanilaisena tuotantona. Mœbiuksen mukanaolo näkyy lopputuloksessa sentään positiivisesti.<br />
<br />
Nemo sai elokuvan jälkeen myös mainion Nintendo-sovituksensa, <i>Little Nemo: The Dream Master</i> (1990), joka lie Suomessa aivan yhtä tunnettu tai tuntematon kuin mikään elokuvista tai sarjakuva, sillä sarjakuva julkaistiin suomeksi ensikertaa kokoelmakirjoina vasta vuonna 1990, nimellä<i> Pikku Nemo Höyhensaarilla</i>, ja niihin aikoihin ilmestynyt elokuvakin sai video- ja televisiolevitystä vasta kymmenen vuoden päästä julkaisustaan.<br />
<br />
Jos, kuten varmasti monelle suomalaiselle, tämä merkittävä pala viime vuosisadan kulttuurihistoriaa ei ole lainkaan tuttu, ei paremmalla setillä voisi siihen tutustuakaan kuin tällä. Hinta-laatusuhde on hyvä, mutta laadun hinta on varmasti monelle liikaa. Tämänkin takia Nemo tulee pitäytymään tämänkin jälkeen Suomessa vain kulttisuosiossa ja harrastajien tietoisuudessa. Heille tämä on kulttuuriteko.<br />
<br />JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-76999606814645183392015-01-18T13:44:00.000+02:002015-01-18T13:44:12.715+02:00Steve Schapiro: Taxi Driver (2013)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Dp6V0O0C1zwvX9i8BdQamMcPjFfqcalWZg_j4F1158zmx703vASADxXi3BnUoHcsVe5JhKfRwtlzf7mlHEZCXWw1W2fbkR7o_I29mW-Tiw2PDhq2X_0GKpCnLEymNiCoN41D00XF6Q8/s1600/preview_ju_schapiro_taxi_driver_trade_1302121520_id_633749.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Dp6V0O0C1zwvX9i8BdQamMcPjFfqcalWZg_j4F1158zmx703vASADxXi3BnUoHcsVe5JhKfRwtlzf7mlHEZCXWw1W2fbkR7o_I29mW-Tiw2PDhq2X_0GKpCnLEymNiCoN41D00XF6Q8/s1600/preview_ju_schapiro_taxi_driver_trade_1302121520_id_633749.jpg" height="640" width="452" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Copyright: TASCHEN & Steve Schapiro</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Massiivisen taidekirjan tekeminen yhdestä elokuvasta vaatii ainutlaatuisen kohteen. Maailma on täynnä komeita elokuvia, mutta niillä ei ole yhtenäistä esteettistä olemusta. Osa toimii visuaalisesti liikkeen vuoksi, eikä suo välttämättä valokuvataiteellista iloa. Moni elokuva sisältää upeita otoksia, muttei kantaisi kirjana kuten kantaisi settinä kehystettyjä kuvia.<br />
<br />
Taksikuski-taidekirjan toimittaja, Paul Duncan on järjestänyt Taschenille sellaisten elokuvaajien kollaaseja, kuten Fellini, Kubrick, Bergman, Truffaut ja Almodóvar, sekä koonnut yhteen James Bondia, Kummisetää, Bollywoodia ja Film noiria. Taksikuski ei kalpene tässä joukossa.<br />
<br />
Taksikuski on ehdottomasti kaikkien aikojen parhaita elokuvia. Se on Scorsesen suurin mestariteos, New Yorkin vaikuttavin kuvaus, De Niro tehokkain rooli, 1970-luvun ilmeen, hengen ja turhautumisen ilmentymä.<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9hQ5JviubOVdat3uPOl_yFVznkWpqn8UcHR6zeKA9YdIVfedfqvh0YCnRVcixBu6_TX2wNy-dgCgP7IC1X7rDF4keBMGSz5Q0JSthYDHt0uYoEKWjmp-UzOsPF83FxFfSw2DOw77dV8o/s1600/preview_ce_schapiro_taxi_driver_05_1008171256_id_377547.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9hQ5JviubOVdat3uPOl_yFVznkWpqn8UcHR6zeKA9YdIVfedfqvh0YCnRVcixBu6_TX2wNy-dgCgP7IC1X7rDF4keBMGSz5Q0JSthYDHt0uYoEKWjmp-UzOsPF83FxFfSw2DOw77dV8o/s1600/preview_ce_schapiro_taxi_driver_05_1008171256_id_377547.jpg" height="267" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Copyright: Steve Schapiro</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
Bernard Herrmannin juuri ennen kuolemaansa purkittamat, kylmiä väreitä aiheuttavat sävellykset soivat taksin lipuessa usvan läpi alkutekstien aikana, joita seuraa Travis Bicklen työnhakuprosessi. Travis hakee taksikuskiksi, koska ei nuku öitään. Öitään hän ei nuku, koska kaupunki on läpeensä turmeltunut saastan tyyssija, josta hän haluaisi löytää edes jotain säilyttämisen arvoista. Sellaisen hän löytää alaikäisestä prostituoidusta, jota 12-vuotias Jodie Foster esitti ikonisesti.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiD0ddNp7akQC7h-HJXpDekwuJt6-syrm32qIWO9-amxuLlhpmlW6uAhx-oIFZwi1DwLIiOEVnEeahYgvVbMoabue8j0VDekk3Hhbe3PSDe2NBkke-BmGkg_4oJHrRumC7SASpC2M3ISI/s1600/preview_ce_schapiro_taxi_driver_02_1008171253_id_377508.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiD0ddNp7akQC7h-HJXpDekwuJt6-syrm32qIWO9-amxuLlhpmlW6uAhx-oIFZwi1DwLIiOEVnEeahYgvVbMoabue8j0VDekk3Hhbe3PSDe2NBkke-BmGkg_4oJHrRumC7SASpC2M3ISI/s1600/preview_ce_schapiro_taxi_driver_02_1008171253_id_377508.jpg" height="320" width="216" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Copyright: Steve Schapiro</td></tr>
</tbody></table>
Taksikuski tarjoaa inspiraatiota monelle elokuva-alan haaralle; Paul Schraderin käsikirjoituksen sietäisi toimia jokaisen kirjoittajan raamattuna, Robert de Niron improvisaatio ja pelottavan aito rooliin paneutuminen viitesuorituksena näyttelijöille, ja Bernard Herrmannin sävellystyö säveltäjille esimerkkinä neo noirin maailmasta. Puhumattakaan Scorsesen ohjauksesta, hänen roolisuorituksestaan, kuvauksesta ja ennenkaikkea leikkauksesta, joka ei tuolloin ollut vielä Scorsesen hovileikkaajan, Thelma Schoonmakerin, käsialaa (leikkaajina toimivat Tom Rolf ja Melvin Shapiro.)<br />
<br />
Taschenin valtava opus tarjoaa silmän- ja mielenruokaa. Korkeatasoiset valokuvat filmistä ja sen tekemisestä syventävät kokemusta vaikka sen olisi nähnyt kymmeniä kertoja. Jokainen yksityskohta on tarkasteltavana, täydellisen tarkkana ja niin pitkään kuin haluaa.<br />
<br />
Syventymään pääsee itse elokuvan lisäksi jokaiseen näyttelijään, elokuvan tekemiseen ja ennenkaikkea 1970-luvun New Yorkiin. Koko elokuva kertoo niin paljon nimenomaan tuon ajan ränsistyneestä ja sairastuneesta suurkaupungista, että sen tarkasteluun tarvitsee juuri tällaisen teoksen, kun ei paikan päällekään pääse.<br />
<br />
Taksikuskin maailma yhtälailla kuin Travis Bicklen asunto on tavallaan hyvin riisuttu, ja siksi jokaiseen oivallukseen ja sattumaan on entistä mielenkiintoisempaa uppoutua. Yksityiskohtien bongailu on silti vain yksi tapa nauttia kirjasta, sillä kuvat ovat itsessään erittäin komeita ja tunnelmallisia. Moni järkäleen 24,6 x 37,4 cm kuvista olisi ehdottoman pätevää taulumatskua.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW71mdSwkRuWJz1p4J4UIjxv6ErMXbGndCeqJXEwstdbg99iDxMn0RLQvbCQJ7oANNHNJVqjGmVfMoKmmBfSGtOXaZhnTQ5TdICYhqJoCiQHMiwJ6nhVbNPvXnAnKQ20csjAituvXYOPw/s1600/preview_ce_schapiro_taxi_driver_04_1008171255_id_377534.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiW71mdSwkRuWJz1p4J4UIjxv6ErMXbGndCeqJXEwstdbg99iDxMn0RLQvbCQJ7oANNHNJVqjGmVfMoKmmBfSGtOXaZhnTQ5TdICYhqJoCiQHMiwJ6nhVbNPvXnAnKQ20csjAituvXYOPw/s1600/preview_ce_schapiro_taxi_driver_04_1008171255_id_377534.jpg" height="320" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Copyright: Steve Schapiro</td></tr>
</tbody></table>
Behind the scenes -materiaalin ja elokuva-stillien välillä löytyy fiksusti harkittu tasapaino. Toisaalta eletään elokuvan sisällä, toisaalta kulisseissa. Nähdään kuinka Jodie Fosterin täysikäinen sisko maskeerataan rohkeampia kohtauksia varten tai kuinka tyylikäs jätkä Scorsese tuohon aikaan oli.<br />
<br />
Ytimekästä tekstiä löytyy Scorsesen alkusanoista, Paul Schraderin elokuvan aikaisesta haastattelusta, Playboyn toimittamasta haastattelusta Robert De Niro kanssa vuodelta 1989 ja lopulta Scorsesesta Schraderin haastattelemana.<br />
<br />
Taksikuskin maailmaan syventyminen ja kuvien ymmärtäminen on antoisampaa tarkoin valittujen tekstien ja korkeatasoisten kuvien avulla, mutta aivan ensimmäiseksi pitää tietysti katsoa elokuva. Eikä haittaa ole tästä lyhyestä pätkästä, jossa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=EszqLLIVwtg">valokuvaaja muistelee Taksikuskia</a>.<br />
<br />
<br />JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-63052485421787098412015-01-13T23:38:00.000+02:002015-01-13T23:38:35.041+02:00Erotica Universalis (1995, 2014)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyl8qG7b7drBZDV7zsMqXhxMlEWJz04N2RJMiZeaP2Wz9mSYQkTL8g53NQspuOYPkxzhtR0ygUPVjNYYLSAzb_Y3rDdvfFiyxeE7w6GKCGpcov_geVGvHnrhh4g9vARgbjFequsO-WMxg/s1600/erotica_universalis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyl8qG7b7drBZDV7zsMqXhxMlEWJz04N2RJMiZeaP2Wz9mSYQkTL8g53NQspuOYPkxzhtR0ygUPVjNYYLSAzb_Y3rDdvfFiyxeE7w6GKCGpcov_geVGvHnrhh4g9vARgbjFequsO-WMxg/s1600/erotica_universalis.jpg" height="640" width="475" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Copyright:TASCHEN</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ranskalaisen taidehistorioitsijan kokoama tabujen ja blasfemian siivittämä Erotica universalis sivuaa ajankohtaisia aiheita. Erotica Universalis on uusi painos vanhasta bestselleristä. Eroottisen taiteen pikkujättiläinen kalliomaalauksista papyryspornoon, Robert Crumbiin ja Tom of Finlandiin sisältää yli puolituhatta kuvaa, joista iso osa on vapautta ylistävästä Ranskasta. Provokatiivisen vapaudentaiston takia maahan iskettiin vastikään verisesti.<br />
<br />
Yksikään kuvista ei ole Charlie Hebdosta, sillä kuten niin monessa taidehistoriikissa, kaukaisempaa historiaa haravoidaan tiuhaan ja lähimenneisyys kiirehditään läpi. Tässä tapauksessa lähimenneisyys on viimeiset seitsemänkymmentä vuotta. Viime vuosisata käsitelläänkin kattavasti niin monessa muussa teoksessa, että historialle on syytäkin tehdä tilaa.<br />
<br />
Kirjan kulttuureista ranskalaiset ovat dominoivia, ja vaikka ovat sitä osin syystäkin, tekijä pelaa varman päälle muutaman selkeän ekstran kotipesäänsä. Maailmalta olisi löytynyt välillä parempaakin pantavaa, mutta ensiluokkaista tavaraa riittää tässäkin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga01iS09_f4Jey3O9UTr480sX9LYSHozuNPuYLAygxR5kcc9eSpODYwLStK-WUw95iWIhz81iA6hSRVT9SisBPyYYC0PHUS561Dxpf9FhxPnl610BnML0rXZgJFFQnkzfzYZXz9qdLr-U/s1600/erotica_universalis1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEga01iS09_f4Jey3O9UTr480sX9LYSHozuNPuYLAygxR5kcc9eSpODYwLStK-WUw95iWIhz81iA6hSRVT9SisBPyYYC0PHUS561Dxpf9FhxPnl610BnML0rXZgJFFQnkzfzYZXz9qdLr-U/s1600/erotica_universalis1.jpg" height="400" width="290" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Amphora (Greece), Erotic scene, 5th century BC</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Informaatioarvo koostuu kronologisesti esitetyistä kokosivun kuvista, joiden kuvateksti ilmoittaa nimen, ajan ja paikan. Välillä ympäripyöreästi, välillä arvaillen. Hieman tulenarkoja juttuja ovat kuitenkin olleet joskus, joten anonyymisti on usein taiteiltu.<br />
<br />
Muinaisten kreikkalaisten, roomalaisten ja egyptiläisten ajalla on vähemmän tarjontaa, joten otanta on aluksi vaihtelevaa ja lennokasta. Aiheen yleistyessä tiivistyvät aikavälit, joita leimaa kliseet ja trendit. Toisinaan se kasvattaa aihepiirin huvittavuutta, toisaalta puuduttaa.<br />
<br />
Moni samankaltaisia kuvia sisältävä kuvasarja voi olla toimiva itsessään, mutta keskellä muutoin kronologista historiikkia haittaa tahditusta ja yleistä mielenkiintoa.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx1TxOVo6Y8CcOeHFQ7VBxF8ccVNgTp4VCmJySBjZlOYaIhpMk5F9JSolQD_oodG06mmFfMzlTrDiGfsoXYC6rzheQHcvAY3-fkZp7j6tDOu49Jc8dZDyYiRrhQ1x4JhpRq7FCN5yfH4Y/s1600/erotica_universalis2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx1TxOVo6Y8CcOeHFQ7VBxF8ccVNgTp4VCmJySBjZlOYaIhpMk5F9JSolQD_oodG06mmFfMzlTrDiGfsoXYC6rzheQHcvAY3-fkZp7j6tDOu49Jc8dZDyYiRrhQ1x4JhpRq7FCN5yfH4Y/s1600/erotica_universalis2.jpg" height="320" width="268" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="background-color: white; color: #444444; line-height: 22.7199993133545px; text-align: start;"><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: x-small;">Agostino Carracci, Aretino or The Loves of the Gods, c. 1602</span></span></td></tr>
</tbody></table>
Suhtautuminen erotiikkaan taiteessa vaihtelee eri aikakausilla ja kulttuureilla. Jo ennen 1800-lukua kuvat sisälsivät niin sanotusti kaiken. Lähes kaikki kirjan kuvat ovat voimakasta materiaalia, ainoina poikkeuksinaan tunnettujen taidemaalarien siinä sivussa tehdyt piirustelut ja pari tunnetumpaa maalausta, joita ei välttämättä rohkeina ole pitänyt.<br />
<br />
Osa muinoin raskauttavasta materiaalista on nykyään sallittua ja päinvastoin. Kirjassa on nykypäivänäkin rajut aiheet läsnä. Koiria, kissoja, pappeja, nunnia, konnia, kukkia, sidontaa, piruja, lentäviä mulkkuja, kusta ja pierua. Suurimmaksi osaksi huumori ja hyvä meininki on ollut tähtäimessä kokoelmaa kasatessa, sillä aika paljon jätetään näyttämättäkin. Kokonaisuus on kompromissiton hyvällä maulla.<br />
<br />
Ottaen huomioon kuinka paljon loistavaa satiiri- ja nykykuvitusta aiheesta löytyisi, on kirja tavallaan vakavamielinen jättäessään sellaisen suurelta osin sivuun. Esimerkiksi kymmenien itseään toistavien massakohtauksien sijaan olisi voinut ottaa mukaan jotain yllättävämpääkin.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwDVfNuKeIG-o-rkunnQYuWuB-WSmf45d0I8pvACR2lyFmwX8PN-Ukb_ZXNb-TE5y8qywC1zGYmAwUi9Np2kToqnqF-pB66CNDW1pjrzs4_FYYO_HfIL_VQ-P5hy12aJ_Xr8V40PolmA8/s1600/erotica_universalis3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwDVfNuKeIG-o-rkunnQYuWuB-WSmf45d0I8pvACR2lyFmwX8PN-Ukb_ZXNb-TE5y8qywC1zGYmAwUi9Np2kToqnqF-pB66CNDW1pjrzs4_FYYO_HfIL_VQ-P5hy12aJ_Xr8V40PolmA8/s1600/erotica_universalis3.jpg" height="320" width="216" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Peter Fendi, Erotic scene, c. 1835</td></tr>
</tbody></table>
Aiemmin kirjoittamassani jutussa kokosin täkyjä erotiikan maailmasta, joista Néret on sisältänyt kaksi, Beardsleyn ja von Bayros'n, jotka ovat tietysti ohittamattomia. Juuri tuollaiset ohittamattomat täkyt historiasta, muinaisista tuntemattomista ja tunnetuista kuriositeeteista ovat vahvasti sisällytettynä.<br />
<br />
Modernilla aikakaudella vaihtelevuutta ei ole niin paljon kuin olisi mahdollista. Kuvakirjan sisältöön on valittu selkeä linja, jota noudatetaan tietyin laein. Tyyleittäin edetään hieman kronologisuuden hinnalla, joka on hyvä ratkaisu yleistuntuman kannalta.<br />
<br />
Erotica universalis on hyvä perusteos, jonka tärkeimpiä funktioita on viihdyttää, sivistää, huvittaa ja eläivöittää. Menneiden aikojen elämää ja privaatteja touhuja, sekä tässä tapauksessa erityisen julkisia ja yleisiä touhuja, on pakko alkaa hieman kuvittamaan mielessäkin.<br />
<br />
Antiikin ajat olivat irstailun kulta-aikaa, eikä nykyaikanakaan mikään hätkäytä. Täten juuri näennäisen siveelliset ja pidättyväiset ajat pystyvät esittämään herkullisen saastaisia puoliaan voimakkaimmin. Viihdyttävää mielikuvamatkailua ajassa ja paikassa.JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-87614156294757099092015-01-06T21:18:00.002+02:002015-01-06T21:18:30.834+02:00Top 20: Animaatioelokuvat 2014<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="font-family: Trebuchet MS, sans-serif;"><b>Mielenkiintoisia animaatioelokuvia tehtiin viime vuonnakin, kaikkialla maailmaa, lyhyttä ja pitkää, erilaisilla tyyleillä, erilaisilla aihepiireillä. Elokuvat ovat aakkosjärjestyksessä, rajoitus ensi-illan ajankohdasta häilyvä. Kaikki olen viime vuoden aikana nähnyt uutena. Joitain käsitellyt aiemminkin.</b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbFy3uyS1a5_zhNm1lSPipe4lcASVCp3sJecDwwd8xpvtDsjHu7FwyaIbRfy-jR8ct79NzpeoqmWgwUUA5X8nuEgSC_55ecr-jZkqhTZ38qRr1KJM-Z34MsbmyOADURVX5WnHXI7Rq8Qk/s1600/congress.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbFy3uyS1a5_zhNm1lSPipe4lcASVCp3sJecDwwd8xpvtDsjHu7FwyaIbRfy-jR8ct79NzpeoqmWgwUUA5X8nuEgSC_55ecr-jZkqhTZ38qRr1KJM-Z34MsbmyOADURVX5WnHXI7Rq8Qk/s1600/congress.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">The Congress</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>( כנס העתידנים )</b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Ari Folman </div>
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: x-small;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=gykYYrQ9qAc">traileri</a></span></b></div>
<b><br /></b>Siitä on seitsemän vuotta kun israelilainen Ari Folman puki sotakokemuksensa väkeviin animaatiokuviin dokumentaarisessa elokuvassaan <i>Waltz with Bashir</i>. Hän ei palannut madaltaakseen kunnianhimonsa rimaa, vaan lähti todella tavoittelamaan tähtiä taivaalta. Stanisław Lemin tieteisklassikkoon pohjautuva utopia on pelottavan tarkasti rakentumassa tämän päivän Hollywoodissa. Häiritsevä tulevaisuuden visio on kuvattu puoliksi näyteltynä ja puoliksi animaationa (ei siis taida täyttää erinäisten palkintogaalojen luokkakriteerejä animaatioelokuvaksi.)<br />
<br />
Elokuvassa käsitellään keinotekoisuutta loukkaavalla hyökkäävyydellä ja koomisella pop-kuvastolla. Ikääntyvien näyttelijöiden suostuessa tietokonemallinnukseen, he luopuvat tarpeestaan ja oikeudestaan näytellä enää itse lainkaan. Skannatut näyttelijät heitetään sätkynukkeina esittämään aivan mitä ja miten elokuvantekijät haluavat. Skenaario lähtee rankasti käsistä ja loppua kohden The Congress on hieman holtitonta jojoilua, mutta kaikkiaan hyvin kunnioitettava ja mielenkiintoinen filmatisointi aiheestaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtLEz1w8UPdF1iHBb1AXBK-fM4vP8tXmb5mfzYCo7TBk91qDq53qhcPgEojMqFubWVK89ZfHcmC3rXXX2ywHrMOQXwNnNFsjNIb66dtvlPOgXhgzMvt0OCs3alVy8_K8AsNtp6D3YKk_w/s1600/thefake.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtLEz1w8UPdF1iHBb1AXBK-fM4vP8tXmb5mfzYCo7TBk91qDq53qhcPgEojMqFubWVK89ZfHcmC3rXXX2ywHrMOQXwNnNFsjNIb66dtvlPOgXhgzMvt0OCs3alVy8_K8AsNtp6D3YKk_w/s1600/thefake.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">The Fake</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>(</b><span style="background-color: white; color: #545454; font-family: arial, sans-serif; font-size: x-small; line-height: 18.2000007629395px;">사이비</span><b>)</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
dir. Yeon Sang-ho</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-size: x-small;"><b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=oT9JiBXbYOg">traileri</a></b></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Väkivaltainen odysseia Koreasta kertoo yhden miehen sodasta uskontoa vastaan. Pakkomielteisen vihan motiivi syntyy, kun ateistisen Etelä-Korean kyläpahaseen saapuu kristinusko. Se esittää kuinka ihmiset haluavat sokeasti uskoa ja toivoa hädän sattuessa, kuinka huijaripapit levittävät hätää kärsivän kansan eteen pelastusta lupaavan kirkon kuin sirkusteltan, ja kuinka yksin jäävät kaikki ne, jotka eivät kiihkoissaan lahjoita koko omaisuuttaan sovitusta vastaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Näytelmäelokuvaa imitoiva ulkoasu on harvinaisen toimiva ratkaisu, sillä se näyttää hyvältä, uskottavalta ja paikkaa tarvittaessa dramaturgisia puutteita. Taidokkaasti toteutettuna The Fake ei ota lopullista kantaa tai tuo esiin omia mielipiteitään. Se esittää, analysoi, kritisoi ja heittää ilmoille teemoja uskoon liittyvistä asioista, piesten siinä välissä puoli tienoota viattomia ja viallisia. Väkivallan ja kiroamisen määrä olisi länsimaiseksi elokuvaksi suhteetonta, mutta korealaiseen kuvaan se sopii mainiosti kaiken kyynisyyden ja tyylittelyn lomaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsn-WqWA3P8rUfVsOPUq-1evqeNUTreN8mWpsHgBHAaeKbYwyvufARPlFt0VdrGWc57zX5CcesLFsaFPefdt1QWW1XDRAwAARq8-7wuoG17TkfNqCyPbvHtakQldq6bZUqkb32WkjGkhQ/s1600/giovanni2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsn-WqWA3P8rUfVsOPUq-1evqeNUTreN8mWpsHgBHAaeKbYwyvufARPlFt0VdrGWc57zX5CcesLFsaFPefdt1QWW1XDRAwAARq8-7wuoG17TkfNqCyPbvHtakQldq6bZUqkb32WkjGkhQ/s1600/giovanni2.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><b><span style="font-size: large;">Giovanni's Island</span></b></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>(ジョバンニの島)</b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Mizuho Nishikubo</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=528jtlguk6g"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<b><br /></b>Kun venäläisjoukot miehittävät Venäjän ja Japanin välissä sijaitsevan saaren, japanilaiset menettävät kotinsa ja luokkahuoneensa flyygeleineen. Syrjäytettynä koululaiset ovat tuomittuina kuuntelemaan jylhiä venäläisveisuja rinnakkaisluokasta, samalla kun heidän oma opettajansa yrittää tapailla kitaralla japanilaisia standardeja. Vastakkainasettelu ja kulttuurilliset ominaispiirteet ovat todella väkevällä tavalla visualisoitu, vaikka äkkiseltään hahmot eivät eroaisikaan paljon toisistaan. Sodasta elokuva ei sinänsä kerro, vaan sen aiheuttamista ristiriidoista sota-alueilla.<br />
<br />
Vaikka <i>Tulikärpästen Hauta</i> hieman kummitteleekin, Giovanni's Island keskittyy erilaisiin teemoihin ja arvoihin. Elokuva luo nahkansa läpi sodan jälkeisten vuosien, kurjuuden, rakkauden ja kaipuun monet kerrat. Lempein värein maalattu elokuva koostuu paljolti ilta-auringon lämpimistä väreistä, mutta tarvittaessa myös kolkon harmaista ja kylmistä hetkistä. Elokuvassa leikitään varjoilla ja psykedeelis-galaktisilla pikajunilla, eikä jäädä animen standardeista jälkeen yhdelläkään osa-alueella.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFRrarzBLX5sQ-aiOBCHj99fPHM1uakHfsFm5ew6X6WxJez0-64Yo7LFI80DAmpY2lGasqBGVE3P3FL-88shtFSIYKbmVZNNglNbNsdhsKGPJWXG6Vp7jEfT5lkaRNzCidk788AC1RtyU/s1600/Boles+(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFRrarzBLX5sQ-aiOBCHj99fPHM1uakHfsFm5ew6X6WxJez0-64Yo7LFI80DAmpY2lGasqBGVE3P3FL-88shtFSIYKbmVZNNglNbNsdhsKGPJWXG6Vp7jEfT5lkaRNzCidk788AC1RtyU/s1600/Boles+(1).jpg" height="216" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Her Lover</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>(Boles)</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
dir. Špela Čadež</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=q1fcAasVWLI"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
Špela Čadež'n uusi perinnetietoinen stop-motion lyhäri perustuu Maksim Gorkin novelliin. Se kertoo tekaistuista ihmissuhteista ja valepersoonista. Ajankohtainen aihe sosiaalisen median ja muiden internetin foorumeiden aikakaudella. Elokuva on oikeastaan suoraa jatkumoa ohjaajan edellisien elokuvien teemoihin - yksinäisyyteen, mielikuvitettuihin identiteetteihin ja eristäytyneiden ihmisten surulliseen romantiikan nälkään.<br />
<br />
Hahmojen tajuntaankin päästään sukeltamaan, sillä surrealistiset unet ja kuvitelmat ovat suuri osa Sloveniassa elokuvaavan Čadež'n tuotannossa. Pääosan writer's blockista kärsivä nuori kirjailija on samaistuttava, ja naapurin Tereza yhtä varauksella lähestyttävä kuin Gorkin tekstissä. Onttojen ja valheellisten profiilien välillä käytävä kirjeenvaihto ja yksinäinen sosiaalisuus on nyt arkipäivää ja siitä tehdään viihdettä <i>Catfishin</i> tapaisilla tv-ohjelmilla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipw5hYhCk19x-cbNI_JZwb8NJNIJBXZBLsmvnK-CGLRAm-QkfYdNHJsi8YNCHE-kxjjABpL4jcJ5TnHWxjQAE6dAA0IpK5z9D6qZt4WrgnI7VJuORPQuJBiHiRMEQOnPUtJEFZuiISkEI/s1600/hipopotamy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipw5hYhCk19x-cbNI_JZwb8NJNIJBXZBLsmvnK-CGLRAm-QkfYdNHJsi8YNCHE-kxjjABpL4jcJ5TnHWxjQAE6dAA0IpK5z9D6qZt4WrgnI7VJuORPQuJBiHiRMEQOnPUtJEFZuiISkEI/s1600/hipopotamy.jpg" height="215" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Hippos</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>(Hipopotamy)</b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Piotr Dumała</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=TYmXqWrg6CE"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Hotellihuoneessa nähty luontodokumentti antoi animaatiomestari Piotr Dumałalle ajatuksen uuteen elokuvaan. Alastomat veistokselliset ihmiset ovat ryhmittyneet pienen lammen keskelle. Mukana on miehiä, naisia ja lapsia. Hierarkiaa ja väkivaltaa. Hahmot ovat virtahepoja ihmisten muodossa. Virtahepojen meno on raakaa itsessään, mutta tässä muodossa esitettynä Dumała saa jälleen kerran ilmaistua jotain paljon suurempaa. Jokainen isku ja tapa on erittäin voimakkaasti esitetty, täysin ilman mässäilyä. Jotain samaa irvokkuutta ja ehkä juuri epäinhimillisyyttä tässä löytyykin kun Haneken tai von Trierin elokuvissa.<br />
<br />
Piotr Dumała on ollut jo vuosikymmenien ajan mielenkiintoisimpia puolalaisia animaatiotaiteilijoita, vaikka kovatasoisia tekijöitä paljon löytyykin. Hänellä on pääosin ollut tapana käyttää omaleimaista tuhoamistekniikkaa töissään, jossa tuhotaan edellinen kuva kipsilevyltä maalaamalla, pyyhkimällä ja raaputtamalla päälle. Hipopotamy esittelee oikeastaan ensikertaa Dumałan näinkin tavanomaisen tyylin parissa, mutta toisaalta kaivelee ehkä veistosmenneisyydestään hyvin paljon hahmojen ja asetelmien tajua kuviin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3d79-40WG6EbGUdwU8U0ijnHmME3MJ1xKLKVeBzXk7L9RytOfqGFD9d6ZNtI0ND4rJ7asWU38bE_goxyZm3iahqgSSwUQSe4Ul_LqcaT4QKms0jv0v7o_mi4afHCloOMbUIRdmgrZ4vU/s1600/frank.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3d79-40WG6EbGUdwU8U0ijnHmME3MJ1xKLKVeBzXk7L9RytOfqGFD9d6ZNtI0ND4rJ7asWU38bE_goxyZm3iahqgSSwUQSe4Ul_LqcaT4QKms0jv0v7o_mi4afHCloOMbUIRdmgrZ4vU/s1600/frank.png" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><b>Hummeri nimeltä </b><b>Frank</b></span></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Mika Purola</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=N8B9QeiqdF4"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<b><br /></b>Muutama lyhärisuosikeista on kotimaisiakin. Melankoliassa rypevä, kaihoisa ja mainion irvokas tarina Frankista, hummerista jota ei meinata koskaan valita sopaksi on suosikkini. Mainion mustaa suomalaista mielenmaisemaa yhdistettynä niin yhdysvaltain kulta-aikojen animaatioihin kuin eurooppalaisiinkin perinteisiin.<br />
Frank ja koko hummeriravintolan särmikäs hahmokavalkadi ovat tyylikästä hahmosuunnittelua ja -toteutusta kaikilla osa-alueillaan.<br />
<br />
Tällaista animaatiolaatua toivoisi televisioonkin tilattavan. <i>Paavo Pesusienen</i> ja <i>Gumballin ihmeellisen maailman</i> väliin tämä sopisi erinomaisesti. Yhtä sulavaa, universaalia, mutta maltillisempaa ja harkitsevampaa cartoonia. Televisiossa erottuvat nykyään yliampuva absurdius ja ylihellyyttävyys. Frankissa on tyylikkyyden rajoissa hieman molempia, sen ollen silti trendejä kosiskelematonta ja ajatonta . Lisää tätä, Suomi!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWDSPqb84xZ_aKb5kvTry2pdVwEa6b6v1dIZw-XPlKJncnDFDJHDoWAljx0vC9wKSO_gsvGpLGPizc7aumfWjlYnekXGpUJ5J7I02MHdS1Q-bbWq8sHr8pxrgsngUC2024utjUdln7s_s/s1600/Is+the+Man+Who+Is+Tall+Happy.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWDSPqb84xZ_aKb5kvTry2pdVwEa6b6v1dIZw-XPlKJncnDFDJHDoWAljx0vC9wKSO_gsvGpLGPizc7aumfWjlYnekXGpUJ5J7I02MHdS1Q-bbWq8sHr8pxrgsngUC2024utjUdln7s_s/s1600/Is+the+Man+Who+Is+Tall+Happy.jpg" height="286" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><b><span style="font-size: large;">Is The Man Who is Tall Happy?</span></b></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Michel Gondry</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=d9c4xJEP6eI"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<b><br /></b>Ihmismielen syvyyksiin omilla elokuvillaa sukeltanut Michel Gondry haastattelee Noam Chomskya, joka on hyvin arvostettu ajattelija ja kielitieteen professori. Elokuvan rakenne koostuu Chomskyn filosofioista animoituna. Hypnotisoivasti fraseeraava, elämän pulmallisia yksityiskohtia puiva Chomsky sekoittaa toisinaan vain enemmän elokuvantekijän päätä, joka joutuu väilillä esittämään omatkin ajatuksensa liikkuvien piirrosten keinoin. Ei mikään uusi keksintö, mutta ihmiskäsitteiden ja maailman rakenteiden pukeminen simppelin havannoiviksi animaatioiksi on koukuttavaa seurattavaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj38od4SN_mJMHE3STwmPpZZxNv6I5wMuQGH9_uDpjIFJYVNxdQsshjVhClEWP4MQoV_LWu6khIwmkzgjobV27myb4DSw6QRjnAPRbXm2BArf3Y0dXhtmSWK81Y70ufk4kbM33Osjus5cg/s1600/jack.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj38od4SN_mJMHE3STwmPpZZxNv6I5wMuQGH9_uDpjIFJYVNxdQsshjVhClEWP4MQoV_LWu6khIwmkzgjobV27myb4DSw6QRjnAPRbXm2BArf3Y0dXhtmSWK81Y70ufk4kbM33Osjus5cg/s1600/jack.jpg" height="215" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Jack and the Cuckoo-Clock Heart</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>(Jack et la mécanique du coeur)</b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Mathias Malzieu, Stéphane Berla</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=v7VHN4hGlk4"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Ranskalaisyhtye Dionysos'n teema-albumiin ja sarjakuvaromaaniin pohjautuva kylmänviileä steampunk-satu tarjoaa täylaidallisen toimivaa goottiromantiikkaa. Yhtyeen keulahahmo Mathias Malzieu on vastannut ohjauksesta Stéphane Berlan kanssa ja Luc Besson on raahannut rahamassinsa 3D CGI -projektiin.<br />
<br />
Kun tarina on näinkin vahvasti henkilökohtainen ja monelti kantilta rakenneltu, ei tehdä itään imelää nyyhkytystä kassoja kilistelemään, vaan ohitetaan ne tavanomaiset kompastuskivet. Malzieun maailma on vahvasti inspiroitunut Burtonista, mutta lie onni ettei goottikuvaston ex-omaleimainen, tapetoitunut popularisoija saanut hanketta käsiinsä. Elokuva olisi tosin suorastaan huutanut tulla toteutetuksi stop-motion-tekniikalla, mutta hyvä näinkin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwvLlFCDqwXaeMrxBOK_4y86Ttc4rzVhbxu-cY8NReVPtDnp5s6YdSzF0vN4lYmNO9RmQtU15IPqf3ZfxOKGDXQghpm9V-U1kwn38LiUpxFNDxAHyHn_goqXphzX_3NrWiRNqIxSkJzHA/s1600/kenk%C3%A4hullu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwvLlFCDqwXaeMrxBOK_4y86Ttc4rzVhbxu-cY8NReVPtDnp5s6YdSzF0vN4lYmNO9RmQtU15IPqf3ZfxOKGDXQghpm9V-U1kwn38LiUpxFNDxAHyHn_goqXphzX_3NrWiRNqIxSkJzHA/s1600/kenk%C3%A4hullu.jpg" height="228" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Kenkähullu</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. CHRZU</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://vimeo.com/65421191"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
CHRZU ei ole ennenkään aiheikseen mitään arvattavaa valinnut, mutta Kenkähullu pystyi siitä huolimatta yllättämään. Oikeastaan jo ennen viimevuotta ensi-esityksensä saanut, hyvin lennokkaasti kuvitettu dokumentti on mieleenpainuva ylistys kenkähulluudelle. Vetävästi spiikattu ja näyttävästi paketoitu kokonaisuus kaikenlaisia kenkiä ei tarvitse kenkähullua nauttiakseen näkemästään ja kuulemastaan.<br />
<br />
Animoitu dokumentti on kasvava genre, jota etenkin pohjoismaissa ja briteissä on viime vuosikymmeninä hyödynnetty paljon. Havannoiva animaatio on tietenkin omiaan elementiksi dokumenttiin, mutta kuten Kenkähullu osoittaa, sen rajoitukset eivät todellakaan ole suppeita.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQEi1YWmznn9UXp73x_-8WJUX_JgigtYCM_oxexIcfAT9gUViyT52x9dN4GQK860rSQawK3YNlElEVMpYwubVdj2lEbY7WvqSKbZlqEdQCLpbmY4dLogQJ464WRu8GxfMzpXUbZbCH5LI/s1600/lego2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQEi1YWmznn9UXp73x_-8WJUX_JgigtYCM_oxexIcfAT9gUViyT52x9dN4GQK860rSQawK3YNlElEVMpYwubVdj2lEbY7WvqSKbZlqEdQCLpbmY4dLogQJ464WRu8GxfMzpXUbZbCH5LI/s1600/lego2.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<b></b><br />
<div style="text-align: center;">
<b><b><span style="font-size: large;">The Lego Movie</span></b></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Phil Lord & Christopher Miller</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=fZ_JOBCLF-I"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<b><br /></b>Vuoden positiivisin yllättäjä. Odotin hauskaa viihdettä, räimettä ja sivalluksia pop-kulttuurista ja -hahmoista. Elokuva ylitti odotukset palikkafilmien tärkeimmillä tasoilla, eli animaatiollaan, gageillaan ja dialogillaan. Dialogi ja rytmitys on suoraan hyperaktiivisen YouTube-aikakauden maailmasta. Valtavirta-animaation ei ole tavatonta olla päätöntä hölmöilyä, mutta tämän elokuvan yllätyksellisyys ja kimpoileva surrealistisuus on jo ihailtavaa.<br />
<br />
Animaatiotyyli on äärimmäisen nautittava ja toimiva. Vuosikymmeniä vanha palikkafilmien perinne huipentuu tähän LEGO-teokseen, vaikka jokaista miljoonista palikoista ei oikeasti napsautettukiin kiinni toisiinsa tai liikuteltu kahtakymmentäneljää kertaa sekunnissa. On jopa nostettava tämä yhdeksi vaikuttavimmista 3D-CGI-elokuvista, koska se miimikoi niin uskottavasti stop-motion-tekniikkaa. Sen sijaan, että muutama käsipari olisi liikutellut pikku luolassaan palikoita autenttisen liikkeen saavuttamiseksi, ties kuinka monta sataa teknikkoa on luonut keinotekoisen illuusion siitä että niin olisi muka tehty. Perverssiä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCDGT2Wu2IixGrL5H6drk5tZVEtxKYYy_thVxagSXOqqTgWR-Uzwqh4j2CJoYBgXnfkNTVlVvvDx2LoK4P687FMBSWMALDl-_kDcmSxkM-G8sB6DJGB-VZEQvqO3Obc8lgszepFgzyf_k/s1600/mickey.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCDGT2Wu2IixGrL5H6drk5tZVEtxKYYy_thVxagSXOqqTgWR-Uzwqh4j2CJoYBgXnfkNTVlVvvDx2LoK4P687FMBSWMALDl-_kDcmSxkM-G8sB6DJGB-VZEQvqO3Obc8lgszepFgzyf_k/s1600/mickey.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Mickey Mouse</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Paul Rudish</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=LmTor-zQXxw&index=2&list=PLksFuyHhi-t_I2BO9ZjkcC05qi_i2tZZ1"><span style="font-size: x-small;">lyhytelokuvat</span></a></b></div>
<br />
Vanhan koulukunnan Disney-lyhäreihin lukeutuu monia studion parhaista animaatioista. Vuosikymmeniin ei luotettu samaan laatuun ja tyyliin, mikä joskus teki Walt Disneyn aikaisista animaatioista niin ajattomia. Paul Rudishin lanseeraama uusmoderni fiftarityyli on tehnyt lyhäreistä jälleen mielenkiintoisia. Kohtalainenkin tarina menee täysin pilalle jos tyyli ja tekniikka luottaa halpaan ja mauttomaan, ja vastavuoroisesti välttävämpikin tarina on nautinnollinen graafisten puitteiden ollessa kunnossa. Uusissa seikkailuissa kierretään ympäri maailman erilaisilla kokoonpanoilla ja teemoilla. Tervetuloa takaisin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpEEppJM8-YgpVpK4WQcNoh1No6RySfFTSnOOOeosbxyzTDfyYYmAlaY7CuaRrPSYqWMi8cb7_rCwZTyJ8P4Cj97ew53_0IcGgxPjRFXWka2Ot4caYUDopvm21gb1vscf5KmS-F2I-ByU/s1600/minuscule-valley-of-the-lost-ants.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpEEppJM8-YgpVpK4WQcNoh1No6RySfFTSnOOOeosbxyzTDfyYYmAlaY7CuaRrPSYqWMi8cb7_rCwZTyJ8P4Cj97ew53_0IcGgxPjRFXWka2Ot4caYUDopvm21gb1vscf5KmS-F2I-ByU/s1600/minuscule-valley-of-the-lost-ants.jpg" height="210" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Minuscule Valley Of The Lost Ants</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Hélène Giraud, Thomas Szabo</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=94QlYiCmWvg"><span style="font-size: x-small;">trailer</span></a></b></div>
<br />
Valtava määrä televisiossa menestyneitä lastensarjoja on saanut, ja tulee saamaan, lähivuosina pitkän elokuvansa. Se on jo trendi jolla rahastetaan, vain osan onnistuessa aidosti tarjoamaan enemmän. Minuscule ei ole käänteentekevä mullistus <i>Ruohonjuuritasolla</i>-sarjan historiassa, mutta vaikka sitä pitäisi pidennettynä- tai yhdistelmäjaksona, se toimii, eikä aliarvioi katsojaa.<br />
<br />
Jos tämä elokuva olisi ilmestynyt teattereihin ilman tv-sarjan pohjustusta, olisi se varmasti kiinnostanut vähemmän yleisöä katsomaan sitä, mutta olisi kenties tarjonnut enemmän. Hahmot ovat jo tuttuja ja pitkä tarina sisältää väkisinkin hahmojen repertuaarin kertausta ja greatest hitsejä. Hienointa elokuvasovituksessa on sen tarjoaman luontokuvauksen skaala. Pitkän elokuvan aikana huolella valittuihin metsämaisemiin, jokiin ja hiekkavalleihin kerkeää uppoutumaankin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOvVQ-MFUe8Uzk_0utkMCFKfZGm7tnFsaknlN9BnTkWvTUBbupCCqV_t_nSw3MhsdNGjgUeKl43F92E_TSbfmmJvYzxeJA0E1gWPf2HSxMbFSjw79U4-E47oTtRR6gskusuK9op9ALbvA/s1600/MuumitRivieralla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOvVQ-MFUe8Uzk_0utkMCFKfZGm7tnFsaknlN9BnTkWvTUBbupCCqV_t_nSw3MhsdNGjgUeKl43F92E_TSbfmmJvYzxeJA0E1gWPf2HSxMbFSjw79U4-E47oTtRR6gskusuK9op9ALbvA/s1600/MuumitRivieralla.jpg" height="216" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Muumit Rivieralla</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Xavier Picard</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=h5SIVk--w9A"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Ennen kuin Muumit Rivieralla oli ilmestynytkään, Suomen keltainen lehdistö innostui mustamaalaamaan uutta elokuvaa sopimattomaksi; uhkapelejä, juomista ja kaksintaistelua. Nämä lehdet, kuten ehkä iso osa kohdeyleisön vanhemmistakin ovat aikaa sitten muodostaneet Muumeista kuvan lähinnä 1990-luvun alun pastelli-animen perusteella. Siksi tämä on erittäin tärkeä elokuva Muumi-franchisen kannalta, muistuttaakseen minkälaisiksi heidät alunperin luotiin.<br />
<br />
Elokuva on hyvin uskollinen Tove Janssonin alkuperäisen sarjakuvan tyylille ja tarinalle. Muutamia yksityiskohtia on lisäilty muista tarinoista ja järjestysty on aavistuksen verran sovellettu. Pastellisävyt ovat väistyneet uuden paletin tieltä ja kullanhohtoiset sävyt täyttävät sarjakuvan aikaista animaatiotyyliä. Elokuva kunnioittaa hyvin vahvasti 1950-60-luvun modernia piirroselokuvaa, jota suosi niin Zagreb, Soyuzmultfilm kuin Disneykin siihen aikaan.<br />
<br />
Elokuvan upea design tulee toivottavasti jatkumaan myös televisiosarjan myötä, josta on jo ollut keskustelua perikunnan kanssa. Vielä jos sarjaankin saadaan samanlaista yhteiskuntakritiikkiä ja satiiria, kuten elokuvassa taidekäsitteitä ja sosiaalisia maskeja kohtaan, kelpaisi siitäkin tulla kansainvälinen menestys. Muumit Rivieralla on kiistämättä parhaita suomalaisia animaatioelokuvia koskaan. Tästä on hyvä jatkaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieB0xLkdUYsu0oQaWJU7hrFCF7syqRClEjfY49eTbij7rhf50pIlDYZQrsWeg9CAkDQj8iE2M86UEOS5HY0KI9hveWqDRCqX_5a26vWvHgZQe2axeY0Q2mTfiq7N6CjEbwQgMwgBSEfC0/s1600/365-001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieB0xLkdUYsu0oQaWJU7hrFCF7syqRClEjfY49eTbij7rhf50pIlDYZQrsWeg9CAkDQj8iE2M86UEOS5HY0KI9hveWqDRCqX_5a26vWvHgZQe2axeY0Q2mTfiq7N6CjEbwQgMwgBSEfC0/s1600/365-001.jpg" height="223" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">(365) One Year, One Film, One Second a Day</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Bros. McLeod</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=xFTIePFRHrw"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Hyvin aktiivista ja ääriviivaista 2D-tietokoneanimaatiota suosiva skotti-duo, McLeodin veljekset, ovat keränneet huomiota vimeo-kanavansa ja kickstarterin kautta lähivuosina. Heidän 365-projektinsa kattoi sekuntin per päivä animaatiota vuoden ajan, joka päivä, ilman yhtenäistä juonta. Konsepti on optimaali innokkaalle animaattorille, jolla on paljon ideoita, muttei kärsivällisyyttä toteuttaa kaikkea.<br />
<br />
Tammikuun aikana ei vielä päästä vauhtiin, mutta sen jälkeen ote löytyy. Sekunti on mielenkiintoinen aika kokonaiselle skenaariolle. Siinä kerkeää melkein luoda tunnelman ja tapahtuman, kun jo seuraava onkin käynnissä, syklin jatkuessa samana koko vuoden läpi. Siinä onkin suhteellisuusteorialle käyttöä, kun pätkät aivan varmasti tuntuvat eri pituisilta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5ve1Dia5xPoGjQB9RtL6N1XtYDVycz5lLCZQS2vb2zO4oiaoKGdYvtItmNMoQ3AsYbRSt6c2pUMnjaJAzeHfRJPijfknlBYYAj-jehieHjrHbAtMklPB70hvsdMnOHNccg5gi3wAlj7E/s1600/kaguya.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5ve1Dia5xPoGjQB9RtL6N1XtYDVycz5lLCZQS2vb2zO4oiaoKGdYvtItmNMoQ3AsYbRSt6c2pUMnjaJAzeHfRJPijfknlBYYAj-jehieHjrHbAtMklPB70hvsdMnOHNccg5gi3wAlj7E/s1600/kaguya.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Prinsessa Kaguyan taru</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>(かぐや姫の物語)</b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Isao Takahata</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=1BWmT5eeGdg"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Prinsessa Kaguyan taru on yli tuhat vuotta vanha japanilainen kansantarina, joka Isao Takahatan piti filmatisoida yli puoli vuosisataa ja jota hän lopulta valmistikin toista vuosikymmentä. Jokseenkin eeppinen lastensatu siitä tulikin. Se on lähes kaksi ja puolituntinen hennoin vesivärein maalattu, uskomattomia ihmiseleiden nyansseja ja kauniita kuvia pulppuava tarina tytöstä joka löytyy bambunlehdestä. Tytön kasvutarina käydään läpi iloineen ja suruineen pikakelauksella. Seuraavaa kasvupyrähdystä ja etappia ei aina toivoisi, mutta se on välttämätöntä.<br />
<br />
Ghiblille tyypillistä anime-jälkeä on turha odottaa. Etenkin pienemmille katsojille tämä voi tuntua aluksi pettymykseltä, mutta uppouduttuaan kuvien sekaan on vain ihailtava kuinka hienosti käsinmaalatut liikkeet ja eleet ovatkaan animoitu. Mahdollisesti Takahatan viimeinen elokuva tulee varmasti kestämään aikaa ja katselukertoja, eikä siihen todennäköisesti suhtaudu kahta kertaa samoin. Tarina on melko yksioikoinen, mutta sen vaivihkaa esittämät teemat ovat monimuotoisia ja ikiaikaisia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXGkDWw_5dHP5s0_yLNVm48ARxNUZy1mqi0oRXdfYHlt5wt1ERXbaFA7I2H2KYNAOum9T0gPwi5K9P3H2OXezlVQYrA0BuGo7YbuOhyphenhyphen-3S3EI48PZzGl8dB8TvKKz-Y50hQHwAJZb4PvI/s1600/sebu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXGkDWw_5dHP5s0_yLNVm48ARxNUZy1mqi0oRXdfYHlt5wt1ERXbaFA7I2H2KYNAOum9T0gPwi5K9P3H2OXezlVQYrA0BuGo7YbuOhyphenhyphen-3S3EI48PZzGl8dB8TvKKz-Y50hQHwAJZb4PvI/s1600/sebu.jpg" height="223" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">Sebastian</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Vlad Marsavin</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=aEPK2BujUuw"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Sebastian on mielenkiintoinen yhteistyö itä-eurooppalaisten ja amerikkalaisten välillä. Itää ja länttä kuviinsakin sekoittava elokuva on juoneltaan hieman ohut ja toimii ennenkaikkea (mieli)kuvituksellisena trippinä, unelmointina harmaasta arjesta kirjaviin seikkailuihin.<i> Ihmemaa Oz</i> kohtaa Miyazakin <i>Totorot </i>ja muut lapsuuden tylsiä kohtia täyttävät unelmoinnit ja seikkailut.<br />
<br />
Mustavalkokuvista värikylläisyyteen, elokuvassa on koko ajan miellyttävä unenomainen tunnelmansa ja selkeydestään huolimatta omaperäinen tyylinsä. Lapset tahtovat uskoa ja kokea värikylläisen, ihmeellisen maailman, eivätkä tahdo uskoa tulevansa samanlaisiksi kuin historia on todennut ihmisen aina vanhemmiten tulevan. Sebastian ei tee lupauksia paremmasta tai vala toivoa, mutta se joko palauttaa katsojan lapsuuden mielikuvitusmaailmaan tai esittelee sen niille jotka eivät siellä ikinä käyneet.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSH1hNWMP6C7pTzH9fAAk-BikCfgIQgaQVL1ZOWHInMlBfRSYOCyRqTtDJ5sOfhTj8eaEEiHBsU36OYEMvBzTyvXJIRpsjDtclAaDN14JRd4nEZEVt__kvnoRwijYOGMb3LgA3MRbKm14/s1600/01_bruce.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSH1hNWMP6C7pTzH9fAAk-BikCfgIQgaQVL1ZOWHInMlBfRSYOCyRqTtDJ5sOfhTj8eaEEiHBsU36OYEMvBzTyvXJIRpsjDtclAaDN14JRd4nEZEVt__kvnoRwijYOGMb3LgA3MRbKm14/s1600/01_bruce.jpg" height="216" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">The Settling</span></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Emma McCann</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=r3W8o23oHCE"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Pieni talvinen jännitystarina, jonka sietäisi toimia inspiraation lähteenä animaation harrastajille. Harrastajan into ja ammattimainen laatu kohtaavat, kun mm. <i>Illusionistin</i> värimäärittelijänä työskennellyt Emma McCann pystytti olohuoneeseensa pop-up studion, jossa kuvasi tämän elokuvan yksin. Ilman tietokoneita luotu valon, varjon ja niiden kontrastin käyttö, joka muistuttaa maalaustaiteen chiaroscuroa, on selvästi Emman erikoisalaa.<br />
<br />
Hahmojen ilmeilykin onnistuu erittäin vakuuttavasti, lähes esi-kuvansa Gromitin hengessä. Digitaalinen jälkityö on ihailtavan vähäistä ja kauneusvirheet on korjattu digityökalujen sijaan kohinalla, joka säilyttää kuvan autenttisempana. Nimenomaan käsityötaidon merkkiteoksia viime vuodelta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2WuJGv4gAO2ebkinNFBj3uIYtyUQb2_C_hjeJQ0CzDPmiFalgk3e-Tch3ASGmB9kTPdmAQdxxzbSGH1fnYvZGeFBiQ30CBbqi3kCR5VYloEpOjUBPa1VtNRlbpS7P7VwidfhY5jiVBW8/s1600/The_Simpsons_couch_gag_Michal_Socha.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2WuJGv4gAO2ebkinNFBj3uIYtyUQb2_C_hjeJQ0CzDPmiFalgk3e-Tch3ASGmB9kTPdmAQdxxzbSGH1fnYvZGeFBiQ30CBbqi3kCR5VYloEpOjUBPa1VtNRlbpS7P7VwidfhY5jiVBW8/s1600/The_Simpsons_couch_gag_Michal_Socha.jpg" height="223" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><span style="font-size: large;">The Simpsons (couch gags)</span></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
dir. Sylvain Chomet, Don Hertzfeldt, Michal Socha</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=1Ol7zhnpBY0"><span style="font-size: x-small;">couch gag</span></a></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Koreassa animoitu klassikkosarja on ollut tämän vuosituhannen ajan tuuliajolla, eikä välillä kokonaisia kausiakaan voi hyvällä mielellä suositella. Toissavuotinen kausi sisälsi tarkalleen 2 ⅓ mielestäni suositeltavaa jaksoa ja loput täysin yhdentekevää mainostusta ja tyhjiä pop-viittauksia. Sarja vetää kuitenkin laadusta riippumatta lukemattomia katsojia äärelleen vuodesta toiseen ja viime vuonna tämä ohjelmapaikka avautui estradiksi monelle todelliselle animaatiotaiteilijoille.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Simpsoneissa alusta asti esiintynyt sohvakohtaus on muodostunut välttämättömäksi pahaksi tekijätiimille ja he ovat vihdoin tajunneet delegoida jobin siitä aidosti kiinnostuneille. <a href="http://hitonhyvatsumpit.blogspot.fi/2011/08/illusionisti-lillusioniste-2010.html">Illusionistin</a> ohjannut Sylvain Chomet teki mainion ranskalaista perheidylliä stereotypisoivan gagin ja <i><a href="http://hitonhyvatsumpit.blogspot.fi/2014/06/its-such-beautiful-day-2012.html">It's Such a Beautiful Dayn</a></i> ohjannut Don Hertzfeldt Simpsoneiden rutinoitunutta joutokäyntiä satirisoivan tieteiskuvitelman. Tunnetumpien nimien lisäksi myös lupaava puolalainen kyky, Michal Socha, sai tehdä vaikuttavan opinnäytetyönsä (<a href="http://www.laajakuva.com/polish-school-of-animation/">Laska</a>) tyylisen aloitusjakson sarjaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipej5gtwAjSssYXIsL5DjI6PzVDowbDCfcKakvtail4nezr-hJxmGxXguTLS5_Y9C3ODmUIU9IXc3RBjA0MMwLxZ1_I9PH4HomILu3-6ROuHxKUDFNVnB6GhyphenhyphenVlLVAJVNZe8xIKzvhMZM/s1600/the-wind-rises.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipej5gtwAjSssYXIsL5DjI6PzVDowbDCfcKakvtail4nezr-hJxmGxXguTLS5_Y9C3ODmUIU9IXc3RBjA0MMwLxZ1_I9PH4HomILu3-6ROuHxKUDFNVnB6GhyphenhyphenVlLVAJVNZe8xIKzvhMZM/s1600/the-wind-rises.jpg" height="216" width="400" /></a></div>
<br />
<b></b><br />
<div style="text-align: center;">
<b><b><span style="font-size: large;">Tuuli nousee</span></b></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>(風立ちぬ)</b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Hayao Miyazaki</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=MppGjecWq7Q"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<b><br /></b>
Hayao Miyazakin jäähyväiselokuva ei ole länsimaita sen enempää kuin lapsiakaan ajatellen tehty. Se on kompromissiton, filosofinen ja rehellisen japanilainen teos. Tuuli nousee muistuttaa ihmisiä siitä, että pitää elää, unelmoida, nauttia, tehdä ja rakastaa kun vielä voi. Kun tuuli nousee, on elettävä. Nautittava luonnon antamasta kauneudesta, taiteista, luomisen ilosta ja nautintoaineista. Silmiinpistävää on tupakoinnin ihannoiminen. Tupakoimisesta nauttiminen. Tupakoitsijat, jotka ovat demonisoitu länsimaissa, on Japanissa vielä ihmisiä!<br />
<br />
Vastassa ovat myös ei-ensimmäistä-kertaa teollisuus ja luonto, sekä hyvän tarkoituksen peräinen paha. Ihminen haluaa luoda hyvää ja kaunista, tiedostaen, että sitä tullaan käyttämään vääriin tarkoitusperiin. Se on väistämätön paha mikä koskee kaikkea teknologiaa. Tässä tapauksessa teknologia käsittelee lähinnä Miyazakin suosikkiaihetta, lentokoneita, ja tarkemmin ottaen mallia, jota tultiin käyttämään Pearl Harborissa. Elokuva kertookin fiktiivisesti lentokoneiden intohimoisesta suunnittelijasta, Jiro Horikoshista, joka varmasti jää valtaosalle katsojia sivuseikaksi.<br />
<br />
Itse animaation osaltava on ihailtava massakohtausten toteutusta. Valtavien väkijoukkojen kävellessä kaduilla vastakkain, jokainen on yksilö, eleineen, askeltoineen ja ulkomuotoineen. Näiden ja muutaman katastrofikohtausten lisäksi visuaalisesti parasta antia ovat herkät ja pelkistetyt, tuulenvireen ohuet, (maalais)romanttiset kohtaukset. Miyazaki seniorin aiemmasta tuotannosta poiketen, tärkeintä eivät siis ole hauskat ja mielikuvitukselliset olennot. Päinvastoin, niitä ei ole. Ainoa humoristinen hahmo on pääosan inssiopiskelijan sikamaisen näköinen opettaja. Elokuva esiintynee siis monelle tosikkomaisena, mutta vain odotusten tähden. Oikein asennoitunut ja sujuvasti lukeva katsoja saa tehdä tilaa merkittävien elokuviensa joukkoon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo7HNAE-WoxIMiUUWabocnE4_R3QQcQ-is27FrvGUJcFCpVy9mkuEgZmMheVDyCqNm2TnurpLjvPD4CFHhkejIgl5A3nLw3Wa8nqpjBOYTyZfIbaVf27uAMeebMjHiJHmIcoaECGliN6M/s1600/virtuos+Vituell.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo7HNAE-WoxIMiUUWabocnE4_R3QQcQ-is27FrvGUJcFCpVy9mkuEgZmMheVDyCqNm2TnurpLjvPD4CFHhkejIgl5A3nLw3Wa8nqpjBOYTyZfIbaVf27uAMeebMjHiJHmIcoaECGliN6M/s1600/virtuos+Vituell.jpg" height="200" width="400" /></a></div>
<b><br /></b>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><b><span style="font-size: large;">Virtuos Virtuell</span></b></b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Thomas Stellmach & Maja Oschmann</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://vimeo.com/72329460"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Thomas Stellmachilla on jo yli kolmenkymmenen vuoden animaatioura takana ja silti hän on nimenä korkeintaan tunnettu osallisuudestaan Oscar-palkitun <i>Questin</i> (1996) tekemiseen. Taitoa ei ehkä ole niinkään puuttunut, mutta ideat ovat olleet epäkiinnostavia. Kuvataiteilija Maja Oschmannin kanssa tehty yhteistyö kantaa kaikkien näiden vuosien edestä hedelmää. Heidän tapansa visualisoida musiikkia musteella valkoiselle paperille on jotain todella hienoa. Se kuvailee ja rytmittää uskomattoman kauniisti ja vetävästi kuultua musiikkia, Louis Spohrin Alkemistia, jonka kaltaiset teokset huutavatkin tällaista käsittelyä.<br />
<br />
Musiikin visualisoinnilla animaation keinoin on pitkä perinne Saksassa, joskin lukuisien pioneerien elokuvia kutsutaankin yksinkertaisesti abstrakteiksi. Abstraktit animaatiot olivat aluksi mykkiä, säestettyinä livenä teatterissa kuten muutkin elokuvat. Lähes sata vuotta myöhemmin Stellmach-Oschmann duo pitää huolen että ala elää edelleen Saksasta. Virtuos Virtuell ei ole yhtä filosofinen tai koskettava kuin Michaël Dudok de Witin teellä pensselöity <i>The Aroma of Tea</i>, mutta sen viihteellisellä tasolla kunnianhimoisempi serkkunsa.<br />
<br />
Kts. myös <a href="http://hitonhyvatsumpit.blogspot.fi/2014/08/hokkus-pokkus-mikko-mallikas-2013.html">Hokkus Pokkus Mikko Mallikas</a> ja <a href="http://www.laajakuva.com/lisa-limone-ja-maroc-orange-tormakas-armulugu-2013/">Lisa Limone ja Maroc Orange</a><br />
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Bonus:</b></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLCqAzQixdfY4KPfb0YJq6Twctnx64fF7SHPpHhEvWX419e306BUM9lRW09kn2VRHQRP_7NOsgV-7CNtg512Q1LTK11g9SvxlABONLFPccu98Xyf2HQTnaoAnXMUKC4prp8PXoRZF8lK8/s1600/dreams.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLCqAzQixdfY4KPfb0YJq6Twctnx64fF7SHPpHhEvWX419e306BUM9lRW09kn2VRHQRP_7NOsgV-7CNtg512Q1LTK11g9SvxlABONLFPccu98Xyf2HQTnaoAnXMUKC4prp8PXoRZF8lK8/s1600/dreams.jpg" height="225" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b><b><span style="font-size: large;">The Kingdom of Madness and Dreams</span></b></b></div>
<div style="text-align: center;">
<b>(夢と狂気の王国)</b></div>
<div style="text-align: center;">
dir. Mami Sunada</div>
<div style="text-align: center;">
<b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=24wViGZKVu8"><span style="font-size: x-small;">traileri</span></a></b></div>
<br />
Sisäpiiriläinen pääsee kuvaamaan Studio Ghiblin elämää ja työskentelyä studion klassisen kauden päätepisteen jo näkyessä. Pääosassa ketjussa polttava Hayao Miyazaki, viivästelyn mestari Isao Takahata ja studiolla loikoileva kissa. Dokumentin aikana Miyazaki ja Takahata kilpailivat päätöselokuviensa, Tuuli nousee ja Prinsessa Kaguyan taru valmistumisesta.<br />
<br />
The Kingdom of Madness and Dreams ei ole ammattimaisesti kuvattu tai leikattu, mutta hengailu Ghiblin studiolla, hyöriminen Hayao Miyazakin ja hänen hassujen lausahduksiensa parissa jää vuoden miellyttävimpinä mieleen. Itse elokuvaaminen on toissijaista näiden hahmojen ja heidän työskentelynsä äärellä. Miyazaki ja muut maailmalla suurena ikonina pidetyt hahmot ovat äärimmäisen jokapäiväisiä, nöyriä ja vaatimattomia. Dokumentin sävy on haikea ja lopullinen.JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-82940205607063523052014-12-16T09:20:00.000+02:002014-12-16T09:20:00.331+02:00Stanley Kubrick: The Masterpiece Collection (Blu-ray, 2014)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie0At15sZAAMyMotVS8DgYsn_4oiuc31UhZ0dmzS0AYlhyphenhyphenhYuRsWqi9Sk3BIKL77c6Wg7TPBExFebj8PXLnRYzDLZFbByOqSKB1hxQig0kU7F4mA4wGvAaCLvLZSHEa5LIFVUiQfmfA-0/s1600/stanley.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie0At15sZAAMyMotVS8DgYsn_4oiuc31UhZ0dmzS0AYlhyphenhyphenhYuRsWqi9Sk3BIKL77c6Wg7TPBExFebj8PXLnRYzDLZFbByOqSKB1hxQig0kU7F4mA4wGvAaCLvLZSHEa5LIFVUiQfmfA-0/s1600/stanley.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Christiane Kubrickin maalaus "Stanley"</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jos on esitettävä yksi elokuvaohjaaja, jonka tuotanto pitää jokaisen elokuvan harrastajan nähdä, on oma valintani helppo. Stanley Kubrickilla oli elokuvaälyä kaikilla osa-alueilla enemmän kuin osa-alueidensa ammattilaisilla. Hän osallistui pakkomielteisesti myös kaikkeen varsinaisen elokuvan ulkopuolella, julistetaiteista elokuvateattereiden valmiuksiin.<br />
<br />
Siksi hänen elokuvansa ovat likimain virheettömiä. Siksi hänen elokuviensa välit venyivät pitkiksi. Siksi Kubrick-maraton on paras elokuvakoulu jota voi käydä. Siksi tavanomainen elokuva tuntuu turhalta.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQQgeyORYbOeqgoWtIFe6-3tiVvzwjnMmIb3vpg4n7HNHej3JCFiK8BZQmV-1FJuXmRUguuCAu1ztglBpSnUCGnctj5jhYNbhJ9PHBipoUTwdW63LZwj-UUDqwQta9ya1dCxPY1ujK7q8/s1600/stanley_kubrick_masterpiece_blu-ray.JPEG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQQgeyORYbOeqgoWtIFe6-3tiVvzwjnMmIb3vpg4n7HNHej3JCFiK8BZQmV-1FJuXmRUguuCAu1ztglBpSnUCGnctj5jhYNbhJ9PHBipoUTwdW63LZwj-UUDqwQta9ya1dCxPY1ujK7q8/s1600/stanley_kubrick_masterpiece_blu-ray.JPEG" height="200" width="149" /></a>Kubrickin elokuviin ei aina kuitenkaan heti rakastu. Lähes jokainen paranee jokaisella katselukerralla, ja joistain ei saa ensikerralla mitään irti. Malliesimerkkejä ovat <i>2001: Avaruusseikkailu</i> ja <i>Eyes Wide Shut</i>. Nykyään on vaikea edes ajatella, että monelle niiden katsominen on ollut ensikertaa työlästä.<br />
<br />
Kubrick uudisti elokuvaa valtavan paljon ja jälki näkyy edelleen siinä, mitä nykyelokuva on. Ilmestyessään ne olivat uutta ja siksi haastavampaa. Uusi blu-ray -kokoelma juhlistaa mestarin parhaita vuosia, aina vuoden 1962 <i>Lolitasta</i>, 1999 valmistuneeseen Eyes Wide Shutiin.<br />
<br />
Kubrickin Warner Brothersille elokuvaamansa tuontanto sai blu-ray -käsittelyn viimeksi kolmisen vuotta sitten. Onko tämän joulun markkinoille saapuneella setillä mitään uutta tarjota, hetken kestävän uuden elokuvaboksin tuoksun lisäksi?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5zbTJp9Vez-4rbncbstxsW8wxjPoXnxCqYXbxoBH2LEFj1_DHB1rxhDu_k1lxDIBwP7-pwGjqa8DUCj4c8fapGzX7v7ll3zgdTUmcyuDpR_3_KEMbuBKFPhAKLgAuZIoaLR6W-uLVVfw/s1600/lolita.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5zbTJp9Vez-4rbncbstxsW8wxjPoXnxCqYXbxoBH2LEFj1_DHB1rxhDu_k1lxDIBwP7-pwGjqa8DUCj4c8fapGzX7v7ll3zgdTUmcyuDpR_3_KEMbuBKFPhAKLgAuZIoaLR6W-uLVVfw/s1600/lolita.JPG" height="261" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lolita (1962)</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrr93k918_FOzUVxqFaevZnmTBVuo1Bs-tGWbIAD-_eXzX3aPtCtPgBnROG7pUMzIeLtF_pmryzb8BfxYhk7_NkzqKfmfG-PlQJKK_E_24h7yl7TY-k4-CeTEknWOYFSgESjJSASbUbEI/s1600/drstrange.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrr93k918_FOzUVxqFaevZnmTBVuo1Bs-tGWbIAD-_eXzX3aPtCtPgBnROG7pUMzIeLtF_pmryzb8BfxYhk7_NkzqKfmfG-PlQJKK_E_24h7yl7TY-k4-CeTEknWOYFSgESjJSASbUbEI/s1600/drstrange.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tohtori Outolempi (1964)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Suurin ero on edelliseen julkaisuun nähden on <i>Tohtori Outolemmen</i> lisääminen kokoelmaan. Elokuva ei ole oikeasti Warner Brothersia, mutta ehdoton osa Kubrickin legendaarista perintöä ja ennenkaikkea upea elokuva. Se on kuitenkin julkaistu jo monasti erilaisissa muodoissa.<br />
<br />
Ilmeisesti varta vasten tätä julkaisua varten tehty uusi pitkä dokumentti on ennen julkaisematon. Ääneen pääsevät jälleen samat naamat kuin niin monessa aiemmassa Kubrick-dokkarissa, mutta vasta nyt läheisen ovat valmiita puhumaan suoranaisesti Kubrickin kuolemasta.<br />
<br />
Kiintoisia tarinoita riittää, joskaan uutta informaatiota <i>Kubrick remembered </i>tarjoaa vain vähän aiemmat dokkarit nähneenä. Perhepiirissä kun pitäydytään, olisi ollut mukava saada heidät puhumaan vihdoin Vivian Kubrickista (Stanley tytär), joka hylkäsi isänsä kuoltua perheensä täysin, skientologian vuoksi.<br />
<br />
Pitkän dokumentin lisäksi blu-raylla debytoi myös lyhyempi, kollegoiden maneerista ylistystä pulppuava, <i>Stanley Kubrick in Focus</i>, jossa Spielberg, Soderbergh, Scorsese ja Friedkin kehuvat Kubrickia kilpaa. Aiheesta, perusteltuna.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOsQXtwH-s3NZsD9xPiCR6yVPv2o1DZCmJgO3Z7-CQeQrOfsllr17-daXFFgjs9h56WDSEIW5ZZ4vKuFi3iqVNtUFM5BVmu_TeiUkV6qvIt3tvKItwbWX3IFmVtLJsBhEfjWQX7qTjD14/s1600/2001.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOsQXtwH-s3NZsD9xPiCR6yVPv2o1DZCmJgO3Z7-CQeQrOfsllr17-daXFFgjs9h56WDSEIW5ZZ4vKuFi3iqVNtUFM5BVmu_TeiUkV6qvIt3tvKItwbWX3IFmVtLJsBhEfjWQX7qTjD14/s1600/2001.jpg" height="218" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">2001: Avaruusseikkailu (1968)</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQHw8xM5kUbzpW4lRQewq_KLaoFhzwlfF3pEb5PYH3KpD5mN_TY6IubGUgde3t9TjhSLNzpBAFJ8pdEwLhCDR_CVuHfLPJLJmnEUEMJzDMjiefF8Ws04lE796OBAeqv2FksorAzT1UEwA/s1600/clock.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQHw8xM5kUbzpW4lRQewq_KLaoFhzwlfF3pEb5PYH3KpD5mN_TY6IubGUgde3t9TjhSLNzpBAFJ8pdEwLhCDR_CVuHfLPJLJmnEUEMJzDMjiefF8Ws04lE796OBAeqv2FksorAzT1UEwA/s1600/clock.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kellopeli Appelsiini (1971)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Edeltäjänsä tavoin uusi boksi tarjoaa pitkän liudan vanhempia dokumentteja ja muita ekstroja, kuten erinomaisen <i>Stanley Kubrick: Life in Picturesin</i>, vangitsevan henkilökuvan ja pienhistoriikin kolmessa näytöksessä.<br />
<i><br /></i>
<i>O’Lucky Malcolm! </i>on mainio dokkari Kellopeli Appelsiinin tähdestä, Malcolm McDowellista ja <i>Once Upon a Time…‘A Clockwork Orange</i>, itse Kellopeli Appelsiinista. Esimerkiksi parhaimpiin lukeutuvat <i>Stanley Kubrick Boxes </i>(2008) ja <i>Room 237</i> (2012) eivät ole mukana.<br />
<br />
Itse pakkaus on edellistä julkaisua hieman juhlavampi. Mukana tulee Stanleyn lesken, Christiane Kubrickin taidekortti, mutta sen ihmeellisemmät krumeluurit jäävät tuleville julkaisuille.<br />
<br />
Sitten vielä oikaisu. Kuvasuhteiden kerrotaan paketin takakannessa olevan kaikissa elokuvissa 1.85:1, joka ei pidä paikkaansa. Juuri Kubrickin elokuvien kuvasuhteilla on erityinen merkitys. Se on aivan oma lukunsa ja debattinsa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSYt5RMeulIF-9mjtfGZ_Vf6qJ1EhXhfXlW9g6uC__jx4L6KQ3jg7MR9EozqG-cXKNAoD5kjWR3hQdSOLZ1EjG8qLeg_YCAvZhqwPXY1s0YDEF9KYCiB_R9Kh1W6NPvYGi7Rr2k0kBV3M/s1600/barry.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSYt5RMeulIF-9mjtfGZ_Vf6qJ1EhXhfXlW9g6uC__jx4L6KQ3jg7MR9EozqG-cXKNAoD5kjWR3hQdSOLZ1EjG8qLeg_YCAvZhqwPXY1s0YDEF9KYCiB_R9Kh1W6NPvYGi7Rr2k0kBV3M/s1600/barry.jpg" height="240" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Barry Lyndon (1975)</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidJnLzfSbFaTI7m-2lm1ovbzw33cQTtD7z94k6ii0hF89KKPf2nNgXoQoIlWhhtZRaHLOvKD7vbIXXDX6LS-SBURXqifcP8VbjOxGrFa7flM494VH7F7a4nV7QrOlYnZPT1CliHRZmaFs/s1600/shining.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidJnLzfSbFaTI7m-2lm1ovbzw33cQTtD7z94k6ii0hF89KKPf2nNgXoQoIlWhhtZRaHLOvKD7vbIXXDX6LS-SBURXqifcP8VbjOxGrFa7flM494VH7F7a4nV7QrOlYnZPT1CliHRZmaFs/s1600/shining.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hohto (1980)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kubrick ymmärsi myös trashin ja kansantajuisuuden päälle, joten vastoin keskivertoisen elokuvan ystävän toiveita, Kubrick vaati hänen elokuviansa esitettävän kotitoistossa television kuvasuhteilla. Eli arkikielellä ilman palkkeja.<br />
<br />
Palkittomuushan tarkoittaa sitä, että kuvasta katoaa alkuperäisestä kuvasuhteesta riippuva määrä informaatiota. Kubrick ajatteli tätä jo kuvatessa, piirustaen kuvakäsikirjoitukseenkin raamit ensin valkokangasta varten, jonka jälkeen toiset tv-kuvaa varten kuvan sisälle. Tällä hän varmisti ettei mitään tärkeää tulisi puuttumaan kotona katseltunakaan.<br />
<br />
Poikkeuksena 2001: Avaruusseikkailu, joka on kuvattu kapeammalla kuvasuhteella 2.20:1, jonka televisioruutuun pakottaminen tekisi liian pahaa. <i>Kellopeli Appelsiinissa</i> ja Lolitassa on pienet sivupalkit.<br />
<br />
<div>
Kubrickin kuoleman jälkeen tilanne on monimutkistunut. Nykyaikaisen television kuva-ala kun on muovautunut palkittomuutta ajatellen litteämmäksi, kuvasuhdetta on pitänyt rukata. Osa vanhemmista julkaisuista on erilaisella kuvasuhteella kuin blu-rayt (blu-raysta on sivallettu vieläkin enemmän), mutta toistaiseksi alkuperäisillä kuvasuhteilla elokuvia ei ole vieläkään mahdollista saada.</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUnbfW0j__xTgTNJmuSyn1ZQAg_jiM35D6QTu1WjmfcwWMLQjWYI-cvh682fqYh9jH64RIwzL15Vj4feCsYEHkCyIjK9iSXCTiiYht-Tucq8Nsc0TO_H-DUYrPhvzwWFUqRbS4TcyGT_o/s1600/full.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUnbfW0j__xTgTNJmuSyn1ZQAg_jiM35D6QTu1WjmfcwWMLQjWYI-cvh682fqYh9jH64RIwzL15Vj4feCsYEHkCyIjK9iSXCTiiYht-Tucq8Nsc0TO_H-DUYrPhvzwWFUqRbS4TcyGT_o/s1600/full.jpg" height="223" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Full Metal Jacket (1987)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaadQfjphhYJcbZDG8b4YB9-aB5R84BMgGxVmY0xMSRuG2lu8t8xU7xqBhz6zrOEkeAst_14Aq94D39SxnX1Q9ZBoZSKgyxOSV9wfvddCd_4bG8MuhGgFU8_e-AcZV0pNLgUfv6uqJ7bQ/s1600/eyeswide3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaadQfjphhYJcbZDG8b4YB9-aB5R84BMgGxVmY0xMSRuG2lu8t8xU7xqBhz6zrOEkeAst_14Aq94D39SxnX1Q9ZBoZSKgyxOSV9wfvddCd_4bG8MuhGgFU8_e-AcZV0pNLgUfv6uqJ7bQ/s1600/eyeswide3.jpg" height="226" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eyes Wide Shut (1999)</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div>
Alkuperäinen raamitus, avaruudentuntu ja syvyys kärsivät blu-ray -leikkauksessa joissain hyvin valikoiduissa kohtauksissa. Esimerkiksi steadicamilla uraauurtavasti kuvattu kolmipyöräralli <i>Hohdon</i> käytävillä on ehkä aavistuksen tehottomampi bd-leikeiltynä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<div>
Ei ole silti edes keskustelun varaa kumpi on ylivertaisempi formaatti - etenkin 2001: Avaruusseikkailun ja <i>Barry Lyndonin</i> kaltaiset teokset kannattaa ehdottomasti suosia kotitoistossa blu-ray -muodossa. Ne ovat jotain äärimmäisen kaunista, enkä suostuisi enää vanhempaan vaihtamaan.</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Julkaisua ei vieläkään voi sanoa täydelliseksi, mutta se tarjoaa koko rahan edestä elokuvakulttuuria ja elämyksiä. Edellisen blu-ray -kokoelman omistajien kannattaa puntaroida oma tarpeensa uudelle julkaisulla, mutta jos elokuvia ei blu-raylla vielä löydy, on tämä tietysti vieläkin täydellisempi ja suositeltavampi painos.</div>
<div>
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://hitonhyvatsumpit.blogspot.fi/search/label/stanley%20kubrick">Lue kirjoitukseni kaikista Kubrickin elokuvista täältä</a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-12049869038538174972014-11-19T21:43:00.000+02:002014-11-19T21:43:44.680+02:00Punakone (Red Army, 2014)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK6Ez5WhKYEzTrGmY0XU0ENXK_1o4h_zCqslMNCV7Hf59l5nH0aqdbsE1sBSumFG_UOfMne-yuajw1Zea1fIUxXPUaHHIfeNmitYZ_lhb_TSvOIk71juUlpUWQ1Gi4aoDAZXWozdyM2nU/s1600/RedArmy2014.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK6Ez5WhKYEzTrGmY0XU0ENXK_1o4h_zCqslMNCV7Hf59l5nH0aqdbsE1sBSumFG_UOfMne-yuajw1Zea1fIUxXPUaHHIfeNmitYZ_lhb_TSvOIk71juUlpUWQ1Gi4aoDAZXWozdyM2nU/s1600/RedArmy2014.jpg" height="640" width="451" /></a></div>
<br />
Helsingissä alkaa huomenna yhteiskunnallisen elokuvan ja taiteen festivaali, <a href="http://lenspolitica.net/fi/">Lens Politica</a>. Tarjonnasta suurimman kohdeyleisön tavoittaa varmasti Neuvostoliiton aikaisesta jääkiekkojoukkueesta ja järjestelmästä kertova <i>Punakone</i>.<br />
<br />
Urheilua käsittelevät dokumentit ovat usein keskittyneet yksilöihin; Muhammad Ali, Mike Tyson, Ayrton Senna, Lance Armstrong, Zinedine Zidane, Maradona... Lähivuosina on Suomessakin saatu nauttia sentimentaalista henkilöpalvontaa <i>Sel8nteen</i> ja <i>Kuningas Litmasen</i> muodossa.<br />
<br />
Punakone on jotain muuta. Saumattomasti yhteen pelannut joukkue on yksi suurimpia urheilun estetiikkaa ja ylivertaisuutta glorifioivista ilmiöistä, joita Berliinin ja Sotshin Olympialaisten välissä on kansainvälisesti tarjottu. Myllytystä kesti monta vuosikymmentä.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Suuren ja mahtavan Neuvostoliiton aikainen jääkiekkojoukkue kuulostaa dokumentin aiheena elämykseltä, jonka aikana tulisi kylmien väreiden virrata. Ehdotonta kuria, virheettömiä suorituksia ja jylhiä venäläisveisuja. Se likimain tarjoaakin odotuksille toivottua vastinetta.<br />
<br />
Kotien nurkkiin asetetut putki-oraakkelit välittivät vielä omassa varhaisessa lapsuudessani kuinka jääkiekkoa oikein dominoidaan. Pian CCCP lähes voittamattomana joukkueena ja valtiona hajosi.</div>
<div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQDrWTlDtaVOEsJhfWyveyHA1ZrNMYe4WYVfdqYpWH3CibOZW1gAstWfGe8C24JQORkk4YvV8wTVQ5HPUFPwdWs5fqecQaS028U6bnYQb64Q5BQmUxyI8bVgiwX6irgipt4kOGXmdH9jE/s1600/red-army-01.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQDrWTlDtaVOEsJhfWyveyHA1ZrNMYe4WYVfdqYpWH3CibOZW1gAstWfGe8C24JQORkk4YvV8wTVQ5HPUFPwdWs5fqecQaS028U6bnYQb64Q5BQmUxyI8bVgiwX6irgipt4kOGXmdH9jE/s1600/red-army-01.JPG" height="252" width="448" /></a></div>
<br />
Gabe Polskyn dokumenttielokuva raottaa esirippua mielenkiintoisesti ja helposti seurattavasti. Punakone oli politiikkaa siinä missä kaikki muu sen aikaisessa itänaapurissamme. Se toivottu voimallisuus ja koskettavuus jää silti uupumaan.</div>
<br />
Asianomaiset eivät pysty ajattelemaan jääkiekkoa kokonaisuutena erillään Neuvostoliitosta. Niin vahva osa se oli koneistoa, johon ei säröä saanut tulla. Rinnakkaisjuonne löytyy Kylmästä Sodasta ja muusta Itä-Länsi, USA-CCCP -asettelusta.<br />
<br />
Tarina alkaa toiveikkaana, kun Punakonetta alettiin luotsaamaan poikkitaiteena, jossa ajateltiin kuten shakissa ja liikuttiin kuten baletissa.<br />
<br />
Kun sitten otettiin turpaan, siirryttiin kylmiltään KGB:n suojatin, Viktor Tikhonovin, totaalisen työstön alle ja kustiin verta harjoitusleirillä yksitoista kuukautta vuodessa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe-OCPIAS0SMrnwN2mVEk7cFjLp2cs0FJd0Y4Jj9xLvmzqu5ydeQU1RejKCGsrh07cgtHKtCqPbF16hnUfoYeeiZaUOwHLW_wFYvxVj9TEABRGVx0wMHHsGEInqtiw-VAuYVCCo3Pbws0/s1600/red-army-03.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe-OCPIAS0SMrnwN2mVEk7cFjLp2cs0FJd0Y4Jj9xLvmzqu5ydeQU1RejKCGsrh07cgtHKtCqPbF16hnUfoYeeiZaUOwHLW_wFYvxVj9TEABRGVx0wMHHsGEInqtiw-VAuYVCCo3Pbws0/s1600/red-army-03.JPG" height="252" width="448" /></a></div>
<br />
Dokumentti on yhdistelmä arkistomateriaalia ja uusia haastatteluita. Pääosassa Venäjän Viisikko, Viacheslav Fetisov, Alexei Kasatonov, Sergei Makarov, Igor Larionov ja Vladimir Krutov (joka kuoli vain kuukauden päästä haastattelusta), sekä satunnainen vaimo ja ex-KGB:n agentti. Pahamaineinen valmentaja, Viktor Tikhonov, ei suostunut haastateltavaksi.<br />
<br />
Kuten niin moni neuvostoliittolais-venäläinen ristiriitaisesti kokee, on rääkissäkin kärsineiden mahdotonta valita yksiselitteisesti, oliko asiat paremmin ennen vai jälkeen Neuvostoliiton.<br />
<br />
Pelaajat rakastivat yhdessä pelaamista, oman maansa puolesta taistellen, ja kauhistelivat NHL:stä palattuaan mitä Venäjästä oli tullut. Dokumentti esittääkin tuntuvasti, mitä oli aika ennen ja mitä jälkeen.<br />
<br />
Dokumentin objektiivisuudesta ja lähestymisestä: Tärkeintä on tietenkin huomioida, että elokuva on yhdysvaltalainen ja tarkastelukulma sen mukainen. Läntinen maailma ei voi ymmärtää Neuvostoliittoa tai Venäjää, yrittäessäänkin se on tyhjän päällä heti seuraavalla hetkellä. Aivan kuten arvon elokuvantekijämme haastatellessa näitä mainioita velikultia. Esiripun paikkeilla on vielä vahvahko kerros usvaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaPPU24yYoCFV81lCbj44yUSJBRhx-t4VwFqKRno9yXvJSJ1Hxb4utw3rAXyWoWj530L2Xd-ghEsIi6sjpG3Ur3uIA4LndztPh2t-8_8gxkBHcnHIknAjACO_svH3EkflfbEUUPsOfzkE/s1600/red-army-02.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaPPU24yYoCFV81lCbj44yUSJBRhx-t4VwFqKRno9yXvJSJ1Hxb4utw3rAXyWoWj530L2Xd-ghEsIi6sjpG3Ur3uIA4LndztPh2t-8_8gxkBHcnHIknAjACO_svH3EkflfbEUUPsOfzkE/s1600/red-army-02.JPG" height="252" width="448" /></a></div>
<br />
Elokuvan on tuottanut hellyyttävä ja teräshermoinen, huikeiden ja omaperäisten dokkarien suurvisiiri, Werner Herzog. Elokuvassa on herzogilaista jäyhyyttä, mutta mielenkiintoista on myös bongata seasta täysin hänen oppiensa vastaista kuvausta - äkillistä tunnekuohua mehustellaan zoomaamalla likimain iholle. Omassa dokkarissaan Herzog kirosi aikanaan kuvaajaansa, joka oli alentunut samaan halpaan ratkaisuun.<br />
<br />
Haastattelupätkien tyyli on leikkisästi kasaan kursittu pala kulttuurishokkia, jossa haastateltava ja haastattelija esitetään epätäydellisenä ja epävarmana. Toisinaan haastateltavista irtoaa hyvinkin vähän jutuntynkää. Dokumentin hillittömäksi keulahahmoksi paljastunut Fetisov tasoittaa sitä omalaatuisella asenteellaan.<br />
<br />
Musiikkivalinnoissa on varma venäläinen linja. Sen hyödyntämisessä olisi sietänyt olla vieläkin rohkeampi linja. Venäläinen musiikki tarvitsee ylväät, yliampuvat tai kliseiset puitetteet. Dokumentissa ollaan turhankin maltillisia. Kuvien suhteen on vähän sama tilanne. Maaleja saa ihastella, muttei niihin uppouduta.<br />
<div>
<br /></div>
Venäjä ja Neuvostoliitto on aina ajankohtainen aihe ja lehtiemme etusivun uutinen. Sitä suuremmalla syyllä elokuvan sopii ottaa syyniin urheiluväen ulkopuolellakin. Jääkiekkoa rakastaville se on ehdottomuus.JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-32273696831024927532014-10-30T21:38:00.000+02:002014-10-30T21:48:42.683+02:00Tunnelmallista Halloweenia!<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPJrzpbjn-p7PNzkhrCOnz5eF67DtL-VVVyyrdGkoaJAy43Gpyy7SIP3xUDXnvZ_x7LbsZR4uj5kWtH28og2V7PgFNSBHoVK4GltzBZXSo_rwS8g9LA-ltJ__f8EXplCsHL5-SqWvGKVE/s1600/street.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPJrzpbjn-p7PNzkhrCOnz5eF67DtL-VVVyyrdGkoaJAy43Gpyy7SIP3xUDXnvZ_x7LbsZR4uj5kWtH28og2V7PgFNSBHoVK4GltzBZXSo_rwS8g9LA-ltJ__f8EXplCsHL5-SqWvGKVE/s1600/street.jpg" height="360" width="480" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Quay brothers: <i>Street of Crocodiles</i> (1986)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Lyhyet kauhutarinat sopivat juhlintaan kuin kirves naamaan, joten olen koonnut tähän soittolistallinen kauhuanimaation suosikkejani. Elokuvat vaativat tubestakin katsottuna täyden huomion ja keskittymisen toimiakseen, joten himmentäkää valot, vetäkää kuvaa isoksi, kääntäkää ääntä tulemaan ja pistäkää riittävästi kuulokkeita korville.<br />
<br />
Varsinkaan osa näistä elokuvista ei kuuluu missään nimessä lasten katseltavaksi, joskin myös aikuisille suositellaan lähestymistä varauksella.<br />
<br />
Lue näitä elokuvia ja yleisesti kauhuanimaatiota käsittelevä artikkelini <a href="http://laajakuva.net/post/show/324">TÄÄLTÄ</a>.<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="280" src="//www.youtube.com/embed/videoseries?list=PLCExo5_EEoKhKMALLGMLLSjrmH-59q8bZ" width="480"></iframe>
</div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-22575803985422278382014-09-27T19:08:00.000+03:002014-09-27T19:08:27.274+03:00Blogi viisvee, hurray.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2i8bPL2JnwPLJZPccZGNhQtB8hf3gCcKG57yUvGsbli0jX2qJB2U14Z8bZsbduocQxtsRNJB7QI8sDaiEbuCz1iUNpxDw_yvF8uSylABoXwN11YD7FaEj13vQx24OZQhX3kfVoGT-x5I/s1600/tunnel.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2i8bPL2JnwPLJZPccZGNhQtB8hf3gCcKG57yUvGsbli0jX2qJB2U14Z8bZsbduocQxtsRNJB7QI8sDaiEbuCz1iUNpxDw_yvF8uSylABoXwN11YD7FaEj13vQx24OZQhX3kfVoGT-x5I/s1600/tunnel.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-27408699626973707702014-09-22T20:03:00.000+03:002014-09-22T20:04:58.301+03:00Peter von Bagh (1943-2014)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijsc3DFweByCbO0pc7TqT0Ad6s5g1Kz-IgTuASEGOJOdvpuHnlBvX5qU0vh664tS0CDbloaThkWIX0YAI-tMZWR4Hd0jKg3mjgSx4DBBPj7iT75_HC29o1FUZ0i4cA98VDQoK7w_lioXA/s1600/bagh1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijsc3DFweByCbO0pc7TqT0Ad6s5g1Kz-IgTuASEGOJOdvpuHnlBvX5qU0vh664tS0CDbloaThkWIX0YAI-tMZWR4Hd0jKg3mjgSx4DBBPj7iT75_HC29o1FUZ0i4cA98VDQoK7w_lioXA/s1600/bagh1.JPG" height="640" width="426" /></a></div>
<br />
<br />
Peter von Baghin elämää suurempi persoona on poissa.<br />
<br />
Sitä aukkoa suomalaisessa elokuvakentässä ei paikkaa kukaan eikä mikään. Ristiriitaisia tunteita herättänyt, jääräpäinen, mutta suurella antaumuksella elokuvasta kertonut hahmo ei tosiaan ollut merkityksetön. Hän kertoi suomeksi sen mitä elokuva oli ennen 1990-lukua. Sen jälkeistä elokuvaa hän oli ilmeisen kykenemätön edes katsomaan, saati nauttimaan siitä.<br />
<br />
Ensimmäinen elokuvakirjani oli von Baghin <i>Elämää suuremmat elokuvat II</i> (jos ei lasketa 7-päivää -liitepokkaria, <i>100 suosituinta filmitähteä</i>, 1998.) Sittemmin toistasataa nidettä kattava kokoelmani on karttunut muutamallakin von Baghin kirjoittamalla teoksella. Filmihullun vuosikerrat päälle. Pääosin mielenkiintoista luettavaa, jos ei anna tiettyjen pinttymien häiritä.<br />
<br />
Elämää suurempien elokuvien volyymit loivat alkuperäisen käsitykseni niistä elokuvista, jotka olisivat niitä.. Elämää suurempia. Jälkikäteen ajateltuna melko yksipuolinen kattaus ja tyyppiesimerkki kaanonin roihuun puhaltelusta, mutta mitäpä muuta tuon otsakkeen alta voisi osottaa. Viitisentoista vuotta myöhemmin on noista sadasta elokuvasta näkemättä enää muutamia.<br />
<br />
Kuten niin monella, oli von Baghillakin omat lempilapsensa. Hänen kirjoituksistaan löytää kerta toisensa jälkeen ne samat Ranskan uudet aallot, citizenkanet ja chaplinit, mutta syventävien kirjojen sivut sentään täyttyivät hyvinkin erilaisista elokuvista. Eikä hän julistanut pelkän elokuvan sanomaa, vaan laajasti muitakin taiteita. Eikä pelkästään vakavaa, hän liputti aina myös viihdettä, Spedeä ja Aku Ankkaa.<br />
<div>
<br /></div>
Hänen elokuvahistorian tuntemuksensa oli tosiaan, suorastaan naurettavan laaja, ja ulosanti ainutlaatuista tulitusta. Digitalisoitumisen vastustaminen ja viimevuosikymmeninä tehtyjen elokuvien halveeraaminen sai lähivuosina jo lähes surkuhupaisia piirteitä. Lähinnä se jääräpäinen tapa julistaa ehdotonta näkökulmaansa ylitse muiden. Ominaisuus, johon tietysti kasvaa väkisin itsekukin, kun ei enää saa mitään irti uusista tuulista.<br />
<br />
Tietysti se voima, jolla digitaalinen elokuva tuli ja pyyhkäisi ylitse perinteisen, <i>oikean </i>filmin, mahtoi olla vieläkin järkyttävämpää ja pelottavampaa hänelle, kuin nuoremmille sukupolville. Ajat onneksi ja ikävä kyllä muuttuvat. Enää ei kukaan anna asiantuntevaa pohjustusta illan elokuvalle, kun illan elokuvaakaan ei enää katsota kollektiivisesti televisiosta jne.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPOWiQqd597xXMRcDdTxFPjZ8uPebHvJU4DnVVc9za-r0VB85eaojmuGb1SLUllxDgiRmY9E3OCurZVvl-FKJnW8ol0-AyU2lO694rFjdPxFVn1jWRdQcYIMefZAqcUt4KYUdjKdKxAUw/s1600/bagh2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPOWiQqd597xXMRcDdTxFPjZ8uPebHvJU4DnVVc9za-r0VB85eaojmuGb1SLUllxDgiRmY9E3OCurZVvl-FKJnW8ol0-AyU2lO694rFjdPxFVn1jWRdQcYIMefZAqcUt4KYUdjKdKxAUw/s1600/bagh2.JPG" height="266" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Erityisiä muistoja von Baghista on vähemmän. Vahvin on kuitenkin se, kun hän <i>Kultakuumeen</i> alustettuaan (Lahden Sibeliustalolla vuonna 2010) istui edessä olevalla penkillä ja nauroi hyvin vuolaasti Chaplinin heiluessa jyrkänteen reunalla, aivan kuin olisi katsonut elokuvaa ensikertaa. Absurdin hellyyttävä hetki, jossa kiteytyi koko hänen ideologiansa nähdä elokuva aina uudestaan, kuin pieni lapsi.<br />
<br />
Mukana säestettyä elokuvaa oli katsomassa (silloin) seitsenvuotias kummipoikani, jolle Chaplinin mykkäelokuvat upposivat aivan yhtä kovaa kuin jokaiselle sukupolvelle ennen häntä. Vuolas, mutta armoton kritiikki löytyi myös häneltä: "Täydet viisi pistettä, vaikka sen äijän höpötys ennen elokuvaa sai vähän uneliaaksi.."<br />
<br />
Rauhaa.<br />
<br />JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-39059412432692514162014-09-21T22:07:00.000+03:002014-09-21T22:07:41.432+03:00Playlist: Black Metal (1982-1997)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiss6Nj1gxLWgyG0XbWew2PAACyX87jYHzlCSJwX8P1-tUoK4WgujusOuD5rny4Ud0qvdGKAUlpjvEzHWkyOuy-Xiq3d1H-UxZOf9-bwaLFisNNH6FB0HHc6qT75__AfmQWv92gJp7dphA/s1600/mixtape_bm.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiss6Nj1gxLWgyG0XbWew2PAACyX87jYHzlCSJwX8P1-tUoK4WgujusOuD5rny4Ud0qvdGKAUlpjvEzHWkyOuy-Xiq3d1H-UxZOf9-bwaLFisNNH6FB0HHc6qT75__AfmQWv92gJp7dphA/s1600/mixtape_bm.JPG" height="400" width="266" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="http://open.spotify.com/user/geologi/playlist/1tRBFLLiZxVSWN8PRdivVI">Black Metal (1982-1997)</a></span><br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>I A</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
VENOM - Black Metal (1982, UK)</div>
<div style="text-align: center;">
HELLHAMMER - Revelations of Doom (1983, Switzerland)</div>
<div style="text-align: center;">
CELTIC FROST - Dethroned Emperor (1984, Switzerland)</div>
<div style="text-align: center;">
BATHORY - The Wind of Mayhem (1985, Sweden)</div>
<div style="text-align: center;">
MAYHEM - Deathcrush (1987, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>I B</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
MASTER'S HAMMER - A Dark Forest Spreads All Around (1992, CZ)</div>
<div style="text-align: center;">
BEHERIT - The Gate of Nanna (1993, Finland)</div>
<div style="text-align: center;">
IMMORTAL - The Sun No Longer Rises (1993, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
DARKTHRONE - As Flittermice as Satans Spys (1994, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
EMPEROR - Into The Infinity Of Thoughts (1994, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>II A</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
ARCTURUS - Du Norvavind (1994, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
ULVER - Capitel V: Bergtatt - Ind i fjedkamrene (1995, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
ISENGARD - Vinterskugge (1995, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
SATYRICON - Forhekset (1996, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
BURZUM - Dunkelheit (1996, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>II B</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
MARDUK - Beyond the Grace of Gods (1996, Sweden)</div>
<div style="text-align: center;">
KVIST - Ars Manifestia (1996, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
BORGNAGAR - The Winterway (1997, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
GORGOROTH - Funeral Procession (1997, Norway)</div>
<div style="text-align: center;">
MYSTICUM - Black Magic Mushrooms (1997, Norway)<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowtransparency="true" frameborder="0" height="500" src="https://embed.spotify.com/?uri=spotify:user:geologi:playlist:1tRBFLLiZxVSWN8PRdivVI" width="400"></iframe></div>
JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-64189952271657009052014-09-16T22:29:00.000+03:002014-09-16T22:29:00.371+03:00Animoitua Rakkautta & Anarkiaa 2014<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOWzXAWjwvyKBjdo0Neq746dk3DI_LSjHl383Z99TbMaFRM2HbwDRf5PfrWhMV5djCd97hzMq7gtCtzHsMrc-3vcF9fNs-XkZBq6RX5DrB274wAMBNoc0WiWxVOIJbNobn3QsbQZS9CX8/s1600/prinsessa_kaguyan_taru_juliste.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOWzXAWjwvyKBjdo0Neq746dk3DI_LSjHl383Z99TbMaFRM2HbwDRf5PfrWhMV5djCd97hzMq7gtCtzHsMrc-3vcF9fNs-XkZBq6RX5DrB274wAMBNoc0WiWxVOIJbNobn3QsbQZS9CX8/s1600/prinsessa_kaguyan_taru_juliste.jpg" height="640" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isao Takahata: <i>Prinsessa Kaguyan Taru </i>(2013)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Isao Takahatan eeppinen, toistatuhatta vuotta vanhaan tarinaan pohjautuva, pienen iäsyyden valmisteilla ollut <i>Prinsessa Kaguyan taru</i>, sekä Studio Ghiblin toimintaa ainutlaatuisesti seuraava dokumentti, <i>The Kingdom of Dreams and Madness</i> ovat varmasti odotetuimmat animaatio-aiheiset näytökset tulevilla R&A -festareilla.<br />
<br />
Prinsessa Kaguyan taru on saanut maailmalla vuolaan kunnioittavan vastaanoton kollegoilta, kriitikoilta ja yleisöltä. Se on pärjännyt lippukassoilla kuitenkin kaikkeen siihen upotettuun rahaan ja vaivaan nähden heikosti, joka ei yllättä, mutta on tietysti surullista ja valitettavaa.<br />
<br />
Takahatan tahdilla ja iällä ei voi taata jatkoa edes tulevan. Miyazaki jätti omat jäähyväisensä jo aiemmin tänä vuonna Suomen ensi-iltansa saaneella elokuvallaan <a href="http://hitonhyvatsumpit.blogspot.fi/2014/03/tuuli-nousee-2013.html">Tuuli nousee</a>.<br />
<br />
<a href="http://hitonhyvatsumpit.blogspot.fi/2014/08/studio-ghibli-lopettaa-elokuvien-teon.html">Vaikka Studio Ghibli jatkaisikin elokuvien tuottamista</a>, se ei tule ikinä olemaan entisensä. Dokumentin teolle on annettu vihreää valoa todellakin aivan viimeisillä hetkillä. Hayao Miyazaki on hassu, kissoihin ja lentokoneisiin hurahtanut mies, joka ei ole ylpistymään päässyt. Takahata on keulakuvan takainen, vieläkin vaitonaisempi osapuoli.<br />
<br />
Festareilla on tarjolla tietysti kaikkea muutakin kuin Ghibliä. Seuraavassa kolme animaatiotäkyä tarjonnasta, johon mahtuu eurooppalaisen ja kotimaisen lyhytanimaation sarjat ja muutamia pitkiä elokuvia idästä.<br />
<br />
Ensiksi väkivahvaa korealaista yhteiskuntakritiikkiä, sitten japanilaista sodan ajan selviytymistä lasten näkökulmasta ja lopulta venäläistä kirjallisuutta itä-blokkilaisena nukkeanimaationa.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC2UN5_12WQQDZJkkMtWKYXvhwVzL01PCxvdQJKyocQ2veRec64qro0FK573AYh-BbeT4OH3hx7vC3ZcIC_rkcyVabbynbi_sSB7h8-4FajY97D_dHtdASEERFqQ1cHUDLpsnpPlUBGZo/s1600/thefake2013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC2UN5_12WQQDZJkkMtWKYXvhwVzL01PCxvdQJKyocQ2veRec64qro0FK573AYh-BbeT4OH3hx7vC3ZcIC_rkcyVabbynbi_sSB7h8-4FajY97D_dHtdASEERFqQ1cHUDLpsnpPlUBGZo/s1600/thefake2013.jpg" height="252" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yeon Sang-ho:<i> The Fake</i> (2013)</td></tr>
</tbody></table>
<b>The Fake (2013)</b><br />
<br />
Yhteiskuntakriittisen, mielipahaa ja väkivaltaa pursuavan odysseian saaminen Koreasta on yhtä yllättävää kuin supersankarielokuvan Hollywoodista. Yeon Sang-hon twisti on kertoa kerettiläinen yhdenmiehen taisto animaation keinoin, rotoskoopatulla ja tietokoneavusteisella, mutta piirrosmaisella tyylillä.<br />
<br />
Samalla tekniikalla ja tunnelmalla hän debytoi vuoden 2011, <i>The King of Pigs</i>illä, jossa vaimonsa hetken mielijohteesta surmannut mies etsii käsiinsä kouluaikaisen ystävänsä. Näytelmäelokuvaa imitoiva ulkoasu on harvinaisen toimiva ratkaisu, sillä se näyttää hyvältä, uskottavalta ja paikkaa tarvittaessa dramaturgisia puutteita.<br />
<br />
Pakkomielteisen vihatoiminnan motiivi on usko. Se konkretisoituu laajalti ateistisen Etelä-Korean suosituimman uskonnon, kristinuskon, saavuttaessa ahdingossa olevan kyläpahasen. Se esittää kuinka ihmiset haluavat sokeasti uskoa ja toivoa hädän sattuessa, kuinka huijaripapit levittävät hätää kärsivän kansan eteen pelastusta lupaavan kirkon kuin sirkusteltan, ja kuinka yksin jäävät kaikki ne, jotka eivät kiihkoissaan lahjoita kaikkea maallista omaisuuttaan sovitusta vastaan ensimmäiselle lupaajalle.<br />
<br />
Kaikki tuo on alkusoittoa. Taidokkaasti toteutettuna <i>The Fake</i> ei ota lopullista kantaa tai luo omia mielipiteitään. Se esittää, analysoi, kritisoi ja heittää ilmoille teemoja uskoon liittyvistä asioista, piesten puoli tienoota viattomia ja viallisia siinä välissä. Väkivallan ja kiroamisen määrä olisi aiheeseensa nähden ehkä länsimaiseksi elokuvaksi suhteetonta, mutta korealaiseen kuvaan se kuuluu yhtä olennaisena osana, kuin otosten huikean viimeistelty asettelu ja niissä tapahtuva loputon kyynisyys.<br />
<br />
The Fake ehkä hieman mässäilee, mutta on ainakin näyttävä, ajatuksia kirvoittava, armoton isku vasten kasvoja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgRcaUNbaPjdDzJY0jlhnMHto4NHSzM3fUJV19Zb3jgl7MBQhjv7cAbdWV6z_zN8NekE2b2qOTit0I7LW0Rj6Pvn9cWWHNSGljt2iom3NuK4Zn4CKUOhWvYYUX2uGVnsq0nXPxcUXdSIU/s1600/giovanni2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgRcaUNbaPjdDzJY0jlhnMHto4NHSzM3fUJV19Zb3jgl7MBQhjv7cAbdWV6z_zN8NekE2b2qOTit0I7LW0Rj6Pvn9cWWHNSGljt2iom3NuK4Zn4CKUOhWvYYUX2uGVnsq0nXPxcUXdSIU/s1600/giovanni2.jpg" height="252" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mizuho Nishikubo: <i>Giovanni's Island</i> (2014)</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<b><br /></b>
<b>Giovanni's Island (2014)</b><br />
<br />
Kun Japanin historian synkimmät hetket Toisen Maailmansodan loppupuolelta liitetään lasten näkökulmaan ja anime-elokuvaan, tulee väistämättä mieleen eräs Ghiblin varhainen tuotanto. Vaikka <i>Tulikärpästen Hauta</i> hieman kummitteleekin, <i>Giovanni's Island</i> keskittyy erilaisiin teemoihin ja arvoihin. Elokuva luo nahkansa läpi sodan jälkeisten vuosien, kurjuuden, rakkauden ja kaipuun monet kerrat.<br />
<br />
Lempein värein maalattu elokuva koostuu paljolti ilta-auringon lämpimistä väreistä, mutta tarvittaessa myös kolkon harmaista ja kylmistä hetkistä. Elokuvassa leikitään varjoilla ja psykedeelis-galaktisilla pikajunilla, eikä jäädä animen standardeista jälkeen yhdelläkään osa-alueella.<br />
<br />
Tapahtumat sijoittuvat edelleen kiistanalaisille Kuriilien saarille, jotka sijaitsevat Venäjän ja Japanin välimaastossa. Venäläiset miehittävät saaren ja japanilaiset menettävät kotinsa ja luokkahuoneensa flyygeleineen.<br />
<br />
Syrjäytettynä koululaiset ovat tuomittuina kuuntelemaan jylhiä venäläisveisuja rinnakkaisluokasta, samalla kun heidän oma opettajansa yrittää tapailla kitaralla japanilaisia standardeja. Vastakkainasettelu ja kulttuurilliset ominaispiirteet ovat todella väkevällä tavalla visualisoitu, vaikka äkkiseltään hahmot eivät eroaisikaan paljon toisistaan.<br />
<br />
Sodasta elokuva ei sinänsä kerro, vaan sen aiheuttamista ristiriidoista sota-alueilla. Vanhempi pääosan veljeksistä törmää välitunnilla venäläiseen Tanyaan, johon ihastuu. Giovanni's Island kertoo täten ensisijaisesti klassisen tarinan rakastavaisista, jotka yksinkertaisesti ovat väärällä puolella.<br />
<br />
Aluksi elokuva on hyvinkin voimakas ja rohkea, mutta loppua kohden sovittelee hieman paikkaansa. Toiveikkaammat tunnelmat elokuvasta jää kuin Tulikärpästen Haudasta, mutta ahtaimmillaan ollaan aivan yhtä rankoissa tunnelmissa. Välillä kuljetaan pitkällä haaveunissa, johtoajatuksenaan Kenji Miyazawan <i>Night on the Galactic Railroad</i>, joka on itsessään sovitettu animeksi vuonna 1985.<br />
<div>
<br /></div>
Tuotantoyhtiö, Production I.G. on kenties tunnetuimpia tuntemattomia anime-tuottajia nykypäivänä. <i>Ghost in the Shell</i> -elokuvat ja <i>Blood: The Last Vampire</i> ovat suosittuja ja monelle tuttuja, mutta studio ei välttämättä niinkään. Pitäisi alkaa olemaan.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQLe1L_Nmv-aUdls79cMh8SKANZVc4OdRMTIlzJr4a8f-I684C_oY5aD47G07Z6yrXCgEOUMG1iZwaYTag-BhC4kLGe_u6dxDrd3YNs5H-SPtfjKxQCGK44jrBwtkmmgG1b27J_cgrXSk/s1600/31.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQLe1L_Nmv-aUdls79cMh8SKANZVc4OdRMTIlzJr4a8f-I684C_oY5aD47G07Z6yrXCgEOUMG1iZwaYTag-BhC4kLGe_u6dxDrd3YNs5H-SPtfjKxQCGK44jrBwtkmmgG1b27J_cgrXSk/s1600/31.jpg" height="242" width="448" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Špela Čadež: <i>Boles</i> (2013)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Boles (2013)</b></div>
<br />
Viimeisenä täkynä ainakin tällä erää, nosto <i>Animoitu Eurooppa 2</i> -lyhärisarjasta; Špela Čadež'n uusi perinnetietoinen stop-motion lyhäri, joka perustuu Maksim Gorkin klassiseen novelliin, <i>Her Lover.</i> Se kertoo tekaistuista ihmissuhteista ja valepersoonista. Erittäin ajankohtainen aihe sosiaalisen median ja muiden internetin foorumeiden aikakaudella.<br />
<br />
Elokuva on oikeastaan suoraa jatkumoa ohjaajan edellisien elokuvien teemoihin - yksinäisyyteen, mielikuvitettuihin identiteetteihin ja eristäytyneiden ihmisten surulliseen romantiikan nälkään. Edellinen elokuva oli morbidi leikkaussali/odotushuonedraama, <i>Lovesick</i>, jossa särkyneenä poistettu sydän alkaakin sykkimään toiselle potilaalle. Sitä edeltävässä elokuvassa vaatturi haluaisi mitata ihastuksensa tarkemmin, tunteiden olematta molemminpuolisia. Nuket ovat jo niissä oudon omaleimaisia ollakseen niin täydellistä eurooppalaisen nukke-elokuvan perimää.<br />
<br />
Hahmojen tajuntaankin päästään sukeltamaan, sillä surrealistiset unet ja kuvitelmat ovat suuri osa Sloveniassa elokuvaavan Čadež'n tuotannossa. <i>Mate to Measuressa</i> oli vielä hieman graafista karheutta, Lovesick oli melko naiivi, mutta Bolesista ei löydy moitteen sijaa. Erittäin onnistunut ja laadukkaasti toteutettu stop-motion lyhäri, joka vain kiihdyttää Jugoslaviassa nuoruutensa viettäneen ja Saksassa kouliintuneen animaation ammattilaisen noususuhdannetta.<br />
<br />
Pääosan writer's blockista kärsivä nuori kirjailija on samaistuttava, ja naapurin Tereza yhtä varauksella lähestyttävä kuin Gorkin tekstissä. Kirjoituskone meinaa upottaa miehen synkkyyteen aina kun pitäisi alkaa tekstiä kirjoittaa, mutta kyllähän se lyyti alkaa sitten laulaa, kun nainen sanelee siirappisia rakkaudentunnustuksiaan. Alkuperäistekstistä ollaan terveen etäisyyden päässä soveltamassa ja tarina vain vahvistuu siitä.<br />
<br />
Ei välttämättä yllättä, että juuri Špela Čadež valitsi aiheen filmattavaksi, mutta hän teki sen kieltämättä myös otolliseen aikaan. Lähes sata vuotta sitten kirjoitettu lyhyt tarina heijastuu nykyaikaan pelottavan hyvin. Onttojen ja valheellisten profiilien välillä käytävä kirjeenvaihto ja yksinäinen sosiaalisuus on nyt arkipäivää ja siitä tehdään viihdettä <i>Catfishin</i> tapaisilla tv-ohjelmilla. On hienoa nyt nähdä, että aihetta sivutaan taiteessakin.JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-7007214566026046272014-08-15T16:46:00.000+03:002014-08-15T16:46:40.090+03:00Hokkus Pokkus Mikko Mallikas (2013)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN3Wy8EDiahys820zVxPLsedLWhL7VknO1C6wxEl4yb6P_0zw-SOg-OseDv41_3nS1-j3IKOljacoN_v985Sn4AuFKEr38O3cKiMPZsyF4NI2ZrLXH_kKGZ7lLKGJZFg9kpyKSzAnmi78/s1600/hokuspokus_still4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN3Wy8EDiahys820zVxPLsedLWhL7VknO1C6wxEl4yb6P_0zw-SOg-OseDv41_3nS1-j3IKOljacoN_v985Sn4AuFKEr38O3cKiMPZsyF4NI2ZrLXH_kKGZ7lLKGJZFg9kpyKSzAnmi78/s1600/hokuspokus_still4.jpg" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Torill Kove: <i>Hokkus Pokkus Mikko Mallikas</i> (Hokus pokus Albert Åberg, 2013)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Mikko Mallikas on tahtonut olla iso poika jo yli 40 vuotta. Aina hän on liian pieni kaikkeen kivaan, mutta tarpeeksi iso joutuakseen tekemään kaikkea tyhmää.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Gunilla Bergström lastenkirjat ja niiden pohjalta tehdyt piirretyt kuuluu lähes kaikkien 1970 -luvulla ja sen jälkeen syntyneiden pohjoismaisten lapsuuteen. Mikko Mallikas on yksi harvoista klassisen kiireettömistä ja opettavaisista lastenohjelmista, joka on edelleen suosittu.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Norjassa käydessäni huomasin sen olevan kaikista suosituimpia piirroshahmoja. Siilitukkainen poika oli kirjakaupoissa edustettuna valtavalla volyymillä. L</span><span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">isenssituotanto jatkuu edelleen televisiossa ja ensikertaa elokuvissa. </span><br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span><span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Mikon yksinhuoltajaisä istui vuosikymmeniä nojatuolilla lehteä lukien ja piippua tuprutellen, mutta nykyään hänen paikkansa on tiskialtaan äärellä. </span><span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Mikon serkkupojat tulivat kyläilemään ennen Tarzan-sarjiksen kainalossa, nykyään älypuhelin.</span><br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Pienestä tarinallisesta modernisoinnistaan huolimatta h</span><span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">ahmot, teemat ja tyyli on pidetty orjallisesti alkuperäisilleen uskollisena. Kuori on muuttunut digitaalisen kuvan, kuvasuhderemontin ja värimaailman muotivirtausten mukana hieman tylsemmäksi ja helpommin sulatettavaksi.</span><br />
<div>
<br /></div>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Kun vanhan koulukunnan värisävyt, ääriviivat ja animointi putkitelkkarista katsotuissa Mikko Mallikas -filmeissä heijasti omaa aikaansa, tarkka, sulava ja lempeä kuva heijastaa nykyistä. Se syö Mikko Mallikkaan tuntua vanhalta katsojalta, mutta tuskin ainakaan haittaa uusia.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqGkCHxEpRQkMUu6PV-Xph-ASsWfl-Kua9zj9E8GHOksx3NZgwxXJ60iUVw8sgnansw3IBSDvq5Us2Hq2zWpRBLp7euc-LaF9zBFW9t32Og9N4ZOzMNlaqoEOnHUPcS1gHDYWX3jNX8Uk/s1600/hokuspokus_still3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqGkCHxEpRQkMUu6PV-Xph-ASsWfl-Kua9zj9E8GHOksx3NZgwxXJ60iUVw8sgnansw3IBSDvq5Us2Hq2zWpRBLp7euc-LaF9zBFW9t32Og9N4ZOzMNlaqoEOnHUPcS1gHDYWX3jNX8Uk/s1600/hokuspokus_still3.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Suomalaisittain vanhojen katsojien voi olla vaikeaa myös kuvitella Mikko Mallikas ilman legendaarista kertojaääntä, monista piirretyistä mieleen jäänyttä </span><span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Heikki Määttästä (</span><span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Tohtori Sykerö, Matka maailman ympäri 80 päivässä, Nalle Luppakorvan</span></span><span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">.) Mikolla on nyt oma lapsen äänensä, kuten kaikilla muilla.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Ristiriitaisia ajatuksia herätti ennakkoon myös elokuvasovituksen ohjaajaksi valittu kanadalaistunut norjalaisohjaaja, Torill Kove, jonka aiempi tuontanto on ollut mielenkiintoista tarinankerrontaa aikuisempaan makuun.</span></span><br />
<br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Molemmat hänen lyhytanimaatioistaan olivat saaneet Oscar-ehdokkuuden ja toinen jopa nappasi pystin. Hänen lapsekkaan graafinen tyylinsä osuu toki hyvin yhteen Mikko Mallikkaan kanssa, mutta jo Koven urakehityksen kannalta projekti alkoi arveluttamaan.</span></span><br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Huoli siitä, että Kove jättäisi lupaavan uransa lyhäreiden parissa osoittautui sentään turhaksi, kun hänen uusi lyhärinsä, </span><span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Me and My Moulton,</span></span><span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"> sai ensi-iltansa Annecyn animaatiofestivaaleilla pari kuukautta sitten. Trailerin perusteella samaa laatua kuin Mikko Mallikasta edeltävinä aikoina.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiilMkTx5dpmNT6a5XxhX7qhBaqbTTheFcmmlzFWp-kln4fElmpVXxpS_g4pB1wKf-NxGd5FksV7CV-3I29u7v1STpVHuezlfFmfGCMalFZN03fFIHVIgSxaMke8mV356MKZxRqDKtqY9c/s1600/hokuspokus_still2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiilMkTx5dpmNT6a5XxhX7qhBaqbTTheFcmmlzFWp-kln4fElmpVXxpS_g4pB1wKf-NxGd5FksV7CV-3I29u7v1STpVHuezlfFmfGCMalFZN03fFIHVIgSxaMke8mV356MKZxRqDKtqY9c/s1600/hokuspokus_still2.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Kove oli toteuttanut aiemmat elokuvansa pienellä tiimillä, itse animoiden ja johtaen pientä, lähinnä tanskalaista avustajatiimiä. Nyt hallinnassa oli iso joukko hongkongilais-animaattoreita ja pitkä elokuva aiheesta, johon on totuttu vain pieninä annoksina.</span><br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Mikko Mallikkaan sovittaminen pitkään elokuvaan, vaikka kyseessä onkin ainoastaan reilu tunti, on haaste. Tarinassa on paljon tuttua. Tarinaan on saatu opettavaiset, moraalia käsittelevät peruselementit ja näennäistä lapsen uhmakkuutta.</span></span><br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Tämä ei ole Torill Koven elokuva, tämä on Mikko Mallikkaan elokuva. Vanhoja lastenkirjoja ja piirrettyjä mukaillaan tyylillisesti ja lapset ovat edelleen sen ainoa kohderyhmä. Mikko Mallikkaissa lasta ei olla ikinä halveerattu tai aliarvioitu, eikä aikuiskatsojia kosiskeltu.</span></span><br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Koven tarinankerrontakyvyistä on tietysti paljon apua pitkälle tarinalle, eikä elokuvassa täten ole lainkaan jaksottamisen tai venyttämisen tuntua.</span></span><br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Elokuvassa pyöritellää vanhoja teemoja uusilla näkökulmilla. Mikko haluaa koiranpennun, jonka hoitamiseen hän on isänsä mielestä liian pieni. Johtoajatuksina vastuu ja rehellisyys, joiden lisäksi taikatemppujen ihmeellinen maailma teettää päänvaivaa Mikolle ja kavereille.</span></span><br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb8xlRADEeKq5lM8mwDaufhyphenhyphenGRaRPvvOVT0W4JnL86pBSB8Riq5iKf8zx_yGGM45WpItn9BfIUsB4cvpjBy9kKp8_xNhDOG_s35Ka08tPwpQG6lfRJniC0-vm3n93YeKvARNZNQk3hPQc/s1600/hokuspokus_still5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb8xlRADEeKq5lM8mwDaufhyphenhyphenGRaRPvvOVT0W4JnL86pBSB8Riq5iKf8zx_yGGM45WpItn9BfIUsB4cvpjBy9kKp8_xNhDOG_s35Ka08tPwpQG6lfRJniC0-vm3n93YeKvARNZNQk3hPQc/s1600/hokuspokus_still5.jpg" height="266" width="400" /></a></div>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Mikko Mallikkaasta alkoi uusin televisiosarja vuonna 2012. Se on saman Maipo Filmsin tuotantoa kuin elokuvakin. Elokuva ottaa erivapauksia yllättävän vähän sarjaan nähden. Joitain lisättyjä ulkokuvia ja graafisia yksityiskohtia lukuunottamatta samoilla linjoilla mennään.</span></span><br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Musiikkinumeroita on laitettu muutamia väliin. Niiden mielekkyys on ehkä kyseenalaista, mutta imeliä ne ei sentään ole. Vanha kunnon tunnusmusiikkihan on nostalgista herkkua, eikä ole unohtunut elokuvastakaan. Variointia kuullaan läpi elokuvan, myös musiikkinumeron muodossa.</span></span><br />
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span></span>
<span style="color: #252525; font-family: sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Mikko Mallikas lataa sitä kaivattua, maltillista ja fiksua lastenohjelmaa tarjolle. Eihän se kaikkia kiinnosta, mutta katsojakunta tietänee mitä tilaa. Aikuisellekin katsojalle elokuva on sliipatusta ulkokuoresta huolimatta vähintäänkin helppoa ja kivaa, hyvänmielistä viihdettä. Sitä jaksaa yli tunnin ongelmitta.</span></span><br />
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #252525; font-family: sans-serif; font-size: 14px; line-height: 22.399999618530273px;">Uudessa sarjassa on hieman vähemmän tarjottavaa muille kuin lapsille. Toki siinä vaiheessa, kun Mikko alkaa pohtimaan jakson verran onko hän olemassa, miksi ja miten niin, alkaa muillekin kuin lapsille löytymään viihteellisiä käyttötarkoituksia siitäkin. </span>JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4290614287282635945.post-34906142374471693522014-08-14T22:02:00.000+03:002014-08-14T22:02:48.335+03:00Lauren Bacall ja Robin Williams.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrALKG5sSQVgUIebDNLPjOibwwXHS7sSmgnbJk99c4ZQ2AAeEpv2vAvxVPD6u6uyi5-eYbyFQzKrNQVpEKxHmXpjffz3NO7y-rywqlYgsiiSrLs9YpnDK36HZcxcYxPA8aTAudsE_w8dY/s1600/laure-bacall-4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrALKG5sSQVgUIebDNLPjOibwwXHS7sSmgnbJk99c4ZQ2AAeEpv2vAvxVPD6u6uyi5-eYbyFQzKrNQVpEKxHmXpjffz3NO7y-rywqlYgsiiSrLs9YpnDK36HZcxcYxPA8aTAudsE_w8dY/s1600/laure-bacall-4.jpg" height="400" width="313" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>"Dear beloved actors,</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Please stop dying for a while.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Give us a little break.</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Regards, Bruce"</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
-Bruce Campbell</div>
<br />
<br />
Näin pari yötä sitten unta Robin Williamsista. Olin mökillä. Luultavasti kuulin hiljaisella olevasta radiosta uutisen näyttelijän kuolemasta, joka sekoittui uuniin, tai sitten rekisteröin sen vasta avovaimoni kysyessä, olinko jo kuullut siitä. En muistanut herätessä kummastakaan mitään. Samalla kun lähdin pumppaamaan pihakaivosta vettä aamukahveja varten, katsoin kännykkään saapuneen viestin, veljeltäni, jossa luki "Bad morning Vietnam"<br />
<br />
Vasta aamukahvit juotuani päähän meni tuo tieto, jota yritettiin saada sinne läpi houreisten aamutoimien. Robin Williams ei sinänsä ole merkinnyt itselleni paljoakaan. Itseasiassa ensimmäisenä mieleeni tuli se perusnaama <i>Jumanjista, Flubberista, Mrs. Doubtfiresta, Kippari Kallesta</i> ja <i>Hookista</i>, joka sattui olemaan monessa kepeän hauskassa pienenä katsotussa elokuvassa. <i>Awakenings - Heräämisiä</i> oli ensikosketukseni hieman vakavampaan Williamsiin. Ei tehnyt suurta vaikutusta.<br />
<br />
Vaikuttavia näyttelijäsuorituksia hän teki elokuvissa <i>One Hour Photo, Fisher King</i> ja <i>Dead Poets Society</i>, mutta ei nekään tehneet hänestä mitään suosikkia. Se traaginen päätös, johon tämäkin hyvää mieltä ja iloa niin monelle suonut näyttelijä päätyi, on surullisempaa kuin itse näyttelijän menettäminen. Hyvien roolien puutteessa Williams joutui ottamaan vastaan vähän kaikkea mitä vain sai, masentui pahasti ja päätyi hirteen. Hän ei ole ensimmäinen koko kansaa naurattava narri, joka on päätynyt narunjatkoksi, mutta todellinen yllättäjä tradition ylläpitäjäksi hän oli.<br />
<br />
Seuraavana mökkiaamuna havahduin siihen, kun radiossa kerrottiin Lauren Bacallin menehtyneen. Ajattelin sen ensin olevan vain Robin Williams -johdannaista unta, mutta ei.. Vaikkei uutinen sinänsä ollut yhtä yllättävä, se oli menetyksenä sitäkin surullisempi. Bacall oli viimeisiä aitoja ja alkuperäisiä Hollywoodin filmitähtiä. Kuollessaan hän oli ehkä viimeinen, joka edelleen näytteli. Vielä lähes 90 vuoden iässä hän oli poikkeuksellisen aktiivinen.<br />
<br />
Kulta-ajan Hollywood oli tietysti täynnä upeita tähtiä, joista osa loisti näyttelijänlahjoillaan, osa charmillaan. Rita Hayworthin ja Marilyn Monroen kaltaiset tähdet ovat kuolemattomia omalla tavallaan, mutta Bacall oli ylitse muiden. Ääni, kasvonpiirteet ja asenne olivat jotain niin paljon suurempaa kuin aikalaisten, jotka traagisista kohtaloistaankin huolimatta olivat enemmän vain glamouria ja vetyperoksidia, kuin särmää ja todellista mystiikkaa.<br />
<br />
<i>Kirjava Satama, Syvä uni, Pimeä käytävä</i> ja <i>Myrskyvaroitus </i>- mikään ei tiivistä klassista Hollywoodia kuten Humphrey Bogartin ja Lauren Bacallin yhteiset filmit ajalta, jolloin elokuva oli vielä jotain taianomaista. Nyt lähes 60 vuotta Bogien kuoleman jälkeen, Bacall seuraa silloista aviomiestään. Vaikka Bacall näytteli uransa alkupuolella mm. "Marilyn Monroe -elokuvassa" <i>Kuinka miljonääri naidaan</i>, hänen perinnökseen jäivät ikuisesti nuo käheä-ääniset kohtaamiset Bogien kanssa, jotka ovat korvaamaton osa elokuvataiteen historiaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEsSbfwCyyB1bHF6sxUPeNfA4uX370noKeS-vKQW-7fPgm-97TCnrBZ_z1iiEB6eVi_p3dpBohoWp7KNVP06CDaGSOKDlpEEaRlbMuq7Fw0J6qyIL97ycK7J61Q-M8Mfiov7kdp5wG9l8/s1600/family+guy+-+lauren+bacall+-+mom's%2Bthe%2Bword%2B-%2B2014.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEsSbfwCyyB1bHF6sxUPeNfA4uX370noKeS-vKQW-7fPgm-97TCnrBZ_z1iiEB6eVi_p3dpBohoWp7KNVP06CDaGSOKDlpEEaRlbMuq7Fw0J6qyIL97ycK7J61Q-M8Mfiov7kdp5wG9l8/s1600/family+guy+-+lauren+bacall+-+mom's%2Bthe%2Bword%2B-%2B2014.jpg" height="225" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><i>Family Guy - Mom's the Word </i>(2014)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viimeiseksi työkseen Lauren Bacallilla jäi tämänvuotinen vierailu <i>Family Guyssa</i>, jossa hän esitti Peter Griffiniin pakkomielteisesti kiintynyttä iäkästä vosua, joka lopulta kuolee vanhuuttaan tämän käsivarsille. Siitä onko päätös varsinaisesti arvokas Bacallin uralle, voidaan olla montaa mieltä. Hieman ristiriitaisin tuntein jakso jättää kuitenkin positiiviset fiilikset näyttelijättärestä. Hän oli alusta asti uhmakas ja rohkea elokuvissa, sekä niiden ulkopuolella, eikä viimeiseksi jäänyt rooli kuin vahvista sitä kuvaa hänestä.<br />
<br />
Viimeisinä vuosikymmeninään Bacall teki enemmän televisiotöitä ja ääninäyttelyä, mutta esiintyi myös elokuvissa, kuten Lars von Trierin <i>Dogville</i> ja <i>Manderlay</i>. Hänet oli aina mukava nähdä vanhoilla päivilläänkin. Vaikka hänen kasvoilleen oli laskeutunut lähes 70 vuotta tunnettujen kuvien jälkeen, sieltä pilkisti edelleen ne vanhat tutut, salaperäisen särmikkäät kasvot. Hänenlaisiaan ei enää ole.JugendZhttp://www.blogger.com/profile/01213764603679580622noreply@blogger.com0