 |
| Christiane Kubrickin maalaus "Stanley" |
Jos on esitettävä yksi elokuvaohjaaja, jonka tuotanto pitää jokaisen elokuvan harrastajan nähdä, on oma valintani helppo. Stanley Kubrickilla oli elokuvaälyä kaikilla osa-alueilla enemmän kuin osa-alueidensa ammattilaisilla. Hän osallistui pakkomielteisesti myös kaikkeen varsinaisen elokuvan ulkopuolella, julistetaiteista elokuvateattereiden valmiuksiin.
Siksi hänen elokuvansa ovat likimain virheettömiä. Siksi hänen elokuviensa välit venyivät pitkiksi. Siksi Kubrick-maraton on paras elokuvakoulu jota voi käydä. Siksi tavanomainen elokuva tuntuu turhalta.
Kubrickin elokuviin ei aina kuitenkaan heti rakastu. Lähes jokainen paranee jokaisella katselukerralla, ja joistain ei saa ensikerralla mitään irti. Malliesimerkkejä ovat 2001: Avaruusseikkailu ja Eyes Wide Shut. Nykyään on vaikea edes ajatella, että monelle niiden katsominen on ollut ensikertaa työlästä.Kubrick uudisti elokuvaa valtavan paljon ja jälki näkyy edelleen siinä, mitä nykyelokuva on. Ilmestyessään ne olivat uutta ja siksi haastavampaa. Uusi blu-ray -kokoelma juhlistaa mestarin parhaita vuosia, aina vuoden 1962 Lolitasta, 1999 valmistuneeseen Eyes Wide Shutiin.
Kubrickin Warner Brothersille elokuvaamansa tuontanto sai blu-ray -käsittelyn viimeksi kolmisen vuotta sitten. Onko tämän joulun markkinoille saapuneella setillä mitään uutta tarjota, hetken kestävän uuden elokuvaboksin tuoksun lisäksi?
 |
| Lolita (1962) |
 |
| Tohtori Outolempi (1964) |
Suurin ero on edelliseen julkaisuun nähden on Tohtori Outolemmen lisääminen kokoelmaan. Elokuva ei ole oikeasti Warner Brothersia, mutta ehdoton osa Kubrickin legendaarista perintöä ja ennenkaikkea upea elokuva. Se on kuitenkin julkaistu jo monasti erilaisissa muodoissa.
Ilmeisesti varta vasten tätä julkaisua varten tehty uusi pitkä dokumentti on ennen julkaisematon. Ääneen pääsevät jälleen samat naamat kuin niin monessa aiemmassa Kubrick-dokkarissa, mutta vasta nyt läheisen ovat valmiita puhumaan suoranaisesti Kubrickin kuolemasta.
Kiintoisia tarinoita riittää, joskaan uutta informaatiota Kubrick remembered tarjoaa vain vähän aiemmat dokkarit nähneenä. Perhepiirissä kun pitäydytään, olisi ollut mukava saada heidät puhumaan vihdoin Vivian Kubrickista (Stanley tytär), joka hylkäsi isänsä kuoltua perheensä täysin, skientologian vuoksi.
Pitkän dokumentin lisäksi blu-raylla debytoi myös lyhyempi, kollegoiden maneerista ylistystä pulppuava, Stanley Kubrick in Focus, jossa Spielberg, Soderbergh, Scorsese ja Friedkin kehuvat Kubrickia kilpaa. Aiheesta, perusteltuna.
 |
| 2001: Avaruusseikkailu (1968) |
 |
| Kellopeli Appelsiini (1971) |
Edeltäjänsä tavoin uusi boksi tarjoaa pitkän liudan vanhempia dokumentteja ja muita ekstroja, kuten erinomaisen Stanley Kubrick: Life in Picturesin, vangitsevan henkilökuvan ja pienhistoriikin kolmessa näytöksessä.
O’Lucky Malcolm! on mainio dokkari Kellopeli Appelsiinin tähdestä, Malcolm McDowellista ja Once Upon a Time…‘A Clockwork Orange, itse Kellopeli Appelsiinista. Esimerkiksi parhaimpiin lukeutuvat Stanley Kubrick Boxes (2008) ja Room 237 (2012) eivät ole mukana.
Itse pakkaus on edellistä julkaisua hieman juhlavampi. Mukana tulee Stanleyn lesken, Christiane Kubrickin taidekortti, mutta sen ihmeellisemmät krumeluurit jäävät tuleville julkaisuille.
Sitten vielä oikaisu. Kuvasuhteiden kerrotaan paketin takakannessa olevan kaikissa elokuvissa 1.85:1, joka ei pidä paikkaansa. Juuri Kubrickin elokuvien kuvasuhteilla on erityinen merkitys. Se on aivan oma lukunsa ja debattinsa.
 |
| Barry Lyndon (1975) |
 |
| Hohto (1980) |
Kubrick ymmärsi myös trashin ja kansantajuisuuden päälle, joten vastoin keskivertoisen elokuvan ystävän toiveita, Kubrick vaati hänen elokuviansa esitettävän kotitoistossa television kuvasuhteilla. Eli arkikielellä ilman palkkeja.
Palkittomuushan tarkoittaa sitä, että kuvasta katoaa alkuperäisestä kuvasuhteesta riippuva määrä informaatiota. Kubrick ajatteli tätä jo kuvatessa, piirustaen kuvakäsikirjoitukseenkin raamit ensin valkokangasta varten, jonka jälkeen toiset tv-kuvaa varten kuvan sisälle. Tällä hän varmisti ettei mitään tärkeää tulisi puuttumaan kotona katseltunakaan.
Poikkeuksena 2001: Avaruusseikkailu, joka on kuvattu kapeammalla kuvasuhteella 2.20:1, jonka televisioruutuun pakottaminen tekisi liian pahaa. Kellopeli Appelsiinissa ja Lolitassa on pienet sivupalkit.
Kubrickin kuoleman jälkeen tilanne on monimutkistunut. Nykyaikaisen television kuva-ala kun on muovautunut palkittomuutta ajatellen litteämmäksi, kuvasuhdetta on pitänyt rukata. Osa vanhemmista julkaisuista on erilaisella kuvasuhteella kuin blu-rayt (blu-raysta on sivallettu vieläkin enemmän), mutta toistaiseksi alkuperäisillä kuvasuhteilla elokuvia ei ole vieläkään mahdollista saada.
 |
| Full Metal Jacket (1987) |
 |
| Eyes Wide Shut (1999) |
Alkuperäinen raamitus, avaruudentuntu ja syvyys kärsivät blu-ray -leikkauksessa joissain hyvin valikoiduissa kohtauksissa. Esimerkiksi steadicamilla uraauurtavasti kuvattu kolmipyöräralli Hohdon käytävillä on ehkä aavistuksen tehottomampi bd-leikeiltynä.
Ei ole silti edes keskustelun varaa kumpi on ylivertaisempi formaatti - etenkin 2001: Avaruusseikkailun ja Barry Lyndonin kaltaiset teokset kannattaa ehdottomasti suosia kotitoistossa blu-ray -muodossa. Ne ovat jotain äärimmäisen kaunista, enkä suostuisi enää vanhempaan vaihtamaan.
Julkaisua ei vieläkään voi sanoa täydelliseksi, mutta se tarjoaa koko rahan edestä elokuvakulttuuria ja elämyksiä. Edellisen blu-ray -kokoelman omistajien kannattaa puntaroida oma tarpeensa uudelle julkaisulla, mutta jos elokuvia ei blu-raylla vielä löydy, on tämä tietysti vieläkin täydellisempi ja suositeltavampi painos.
