Uusi blogi Owls and mushrooms käynnistyy.

Uusi blogini käsittelee nostalgiaa, retroa, keräilyä, graafista designia ja tyylejä. Visiitille TÄSTÄ

Syvälle salattu (2011)

Liikaa ei kotimaassamme psykologista kauhutrilleriä tuoteta ja täten Syvälle salatulla oli ainekin itselleni kysyntää. Krista Kososen ensimmäinen suurrooli on reunustettu mytologialla ja uskomuksilla jotka alkavatkin vähitellen piirtyä varsin todellisiksi pienen pojan äidin eteen. Veden henki ja tarut ympärillä ovat hyvin suomalaista perinnettä ja sellaistahan on aina mukava seurata.

Tyylillisesti liikutaan samoilla maaperillä kuin monet viimeisimmän vuosikymmenen onnistuneista espanjalaiskauhuista, mutta vaikka tämä kotimainen uutuuskin on teknisesti lähes virheetön, ei siitä vientituotetta saataisi. Eikä sitä olisi otettu ulkomaisena teatteriohjelmistoomme, silti se pieksee suuren osan amerikkalaisista genresisaruksistaan, joita on pitkät pinot läheisissä viihde-elektroniikan välittämöissä kaupan.

Syvälle salattu osoittaa saman minkä hieman haastavampi Sauna muutama vuosi sitten, suomalaisilla on potentiaalia luoda myös tosissaan otettavaa kauhuelokuvaa ja kauhuvaikutteista psykologista trilleriä. Harrastelijapiireissä sitä toki tuotetaan aivan kuten jokapuolella maailmaa, mutta yleiseen levitykseen on uskallettu murtautua oikeastaan vasta edellämainitulla, sekä mielestäni mainettaan paremmalla Lordi-elokuvalla Dark Floors.

Iso osa elokuvan tehokeinoista ja jipoista on sitä samaa yleisessä jaossa olevaa suurta kliseiden sumaa, josta on turha edes moittia. Kyllähän sitä jonkun vilahtavan hahmon ja oven omaehtoisen säppiin salpautumisen haluaakin nähdä. Klassiset kauhuskenaariot ovat läsnä, hieman sisäänpäin kallellaan oleva kyläyhteisö ja sen yksittäiset kylähullut, suvun ja tienoon vaiettu menneisyys sekä äiti ja poika matkalla kaukana kotoa. Lapsi tapahtumien myrskynsilmässä toimii yleensäkin varsin vaikuttavana tehosteena.

Elokuva onnistuu mielestäni hyvin siinä, että se antaa koko ajan jotain osviittaa tapahtumien todellisesta ja todentuntuisesta kulusta, muttei kuitenkaan vilauta niitä kuin häilyvästi ja pikaisesti. Mitään ei olla selostamassa liikaa, mutta kokonaiskuva pysyy hallussa koko ajan. Vallan mainio valinta elokuvissa käynnin kohteeksi tai myöhemmin kotisohvalta tapittaakseen, mutta tuskin tulee monasti enää jälkikäteen muisteltua.

Uusi blogi Vargtimmen käynnistyy.

Olet tervetullut sen tykö. Vierailulle pääsee tästä.