1980-1989 animaatioelokuvat.

Aloitan tämä postauksen kirjoituksella Animen huippuvuosi 1988 jonka olen näpytellyt 2007.

Animen huippuvuosi 1988



Japanilaisen animaatioelokuvan, animen, äärimmäisen korkea laatu ei pitäisi olla enää kenellekkään uusi asia. Ei ainekaan 2001 ilmestyneen Henkien Kätkemän, Hayao Miyazakin ja muiden Studio Ghiblin tuotosten laajan esilletuonnin jälkeen. Buumia ollaan vietetty Suomessa suuremmassa mittakaavassa jo viitisen vuotta ja Suomeen alettiin viimevuodesta lähtien tuomaan vanhoja Hayao Miyazakin elokuvia käännettynä kielelle sekä tekstiversioin että dubattuna. Tähän asti suurin osa dvd-aikakauden faneista on saanut tyytyä kalliisiin import-levyihin ja tätä ennen elokuvat ovat tietenkin olleet vieläkin harvinaisempaa herkkua. Taannoin Suomeen ensi-iltansa ja dvd-julkaisun saanut Naapurini Totoro esitettiin tosin Ylen kanavalla vuonna 1995 nimellä Näkymätön ystävä.

Mielestäni animen toistaiseksi merkittävin vuosi on ollut jo liki 20 vuotta sitten, jolloin ilmestyi kolme klassikkoa, jotka eivät ole menettäneet teräänsä vuosien saatossa. Vuosi on 1988 ja elokuvat ovat Katsuhiro Otomon mangasta kankaille ja ruuduille siirretty Akira, Hayao Miyazakin hellyyttävä lapsuudenkuvaus Naapurini Totoro, sekä Tulikärpästen hauta, Isao Takahatan sotakuvaus lasten näkökulmasta. Totoro ja Tulikärpästen hauta esitettiin alunperin jostain käsittämättömästä syystä tuplanäytöksenä. Nämä elokuvat ovat toistensa täydelliset vastakohdat, eikä mitään niin tarkoituksellisen heppoista ja rakastettavaa kuin Totoro, tulisi missään nimessä katsoa samassa yhteydessä niin raskaan elokuvan kanssa, kuin Tulikärpästen hauta. Näitä tekeleitä katsoessa harvemminkin animea seuraavat elokuvan ystävät muistavat varmasti aina miksi tämäkin elokuvan tyylisuunta on niin hieno. Näistä kolmesta mestariteoksesta on myös hyvä aloittaa animeen tutustuminen.


Studio Ghibli tulee varmasti lähitulevaisuudessa haastamaan Disneyn ja Pixarin myös katsojaluvuissa. Laadultaan Ghibli on mennyt Disneyn ohi jo aikaa sitten, mutta on myös otettava huomioon japanilaisen studio nuori ikä, se nimittäin perustettiin vasta 1985. Disneyn kulta-aika koettiin 1937-1942, jolloin ilmestyi Lumikki, Pinokkio, Fantasia, Dumbo ja Bambi. Näiden viiden ensimmäisen klassikon jälkeen yhtiöltä julkaistiin vielä laadukkaitakin tuotoksia paikoitellen aina 1977 ilmestyneeseen Nalle Puhiin asti. Vertailun vuoksi sanottakoon, että esimerkiksi näiden anime-klassikoiden julkaisuvuonna Disneylta ilmestyi keskinkertainen Oliver ja kumppanit. Tämän jälkeen Disney on kokenut enää pienen nousun 1990-luvun alussa Kaunottaren ja Hirviön, Aladdinin ja Leijonakuninkaan myötä.

Leijonakuninkaan jälkeen laadukkaista animaatioluomuksista Amerikan maalla onkin vastannut tietokoneanimaatioita tekevä Pixar, jonka Disney myöhemmin osti. Disney myös julkaisee Ghiblin elokuvat Amerikassa. Pixarin tähänastinen tuotanto onkin ollut laadultaan tahraton: Toy Story 1-2, Ötökän elämää, Monsterit Oy, Nemoa etsimässä, Ihmeperhe ja Autot ovat kaikki olleet onnistuneita. Simpsoneista tuttu Brad Bird ohjasi Ihmeperheen ja nyt hän on ohjaamassa toista täyspitkää elokuvaa Pixarille. Elokuvan nimi on Ratatouille ja ilmestyy samoihin aikoihin Simpsonit -elokuvan kanssa jossa hän ei kerennyt olla mukana. Elokuvia Pixar ja Studio Ghibli julkaisevat pitkälti samaan tahtiin. Seuraava Ghiblin elokuva Ponyo on a Cliff tulee olemaan pitkälti vesiväreillä piirretty, joka siis eroaa Pixarin tietokoneanimaatiosta melko paljon.



Akira



Cyberpunk, 1980-luvulla science fiction- kirjallisuudessa villinnyt tyylilaji on anime-elokuvissa jo jonkin aikaa nauttinut suurta suosiota. Cyberpunkin ensimmäinen elementti on lähitulevaisuudessa häämöttävän suuryritysten kontrolloima ja monopolisoima metropoli, jossa teknologia kukoistaa ja tekoäly on arkipäivää. Toinen elementti taas on eristäytyneet ja yksinäiset hahmot tuon kaiken kaaoksen ja sekasorron keskellä. Usein tyylilajiin kuuluu myös tietynlainen film noir -tunnelma ja tärkeimpänä kyseisen tyylisuunnan teoksena elokuvan saralla voikin pitää tietynlaista neo-noir elokuvaa Blade Runner, jonka Ridley Scott ohjasi hyvinä päivinään vuonna 1982. Toinen ehdottomasti tärkeä cyberpunk-elokuva on Wachowskin veljesten Matrix (1999) ja ensimmäinen elokuva jota voidaan kuvailla tällä termillä on Fritz Langin Metropolis vuodelta 1927.

Akira siis edustaa osin edelläkuvattua tyylisuuntaa, se sijoittuu post-apokalyptiseen Neo-Tokioon ja samaan vuoteen kuin Blade Runner, eli 2019 (toisin kuin Akiran manga-versiossa, jossa tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2030). Ohjaaja Katsuhiro Otomo siirtää suosikkielokuviensa palasia surutta omaan työhönsä, ja niin Nicholas Rayn Nuori Kapinallinen kohtaa Dennis Hopperin Easy Riderin, ja Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu Andrei Tarkovskyn Stalkerin. Tokio on siis tuhoutunut 3. Maailmansodassa ja Neo-Tokio kohonnut vieläkin mahtavammaksi tilalle. Tetsuolla ja Kanedalla on moottoripyöräjengi ja armeijalla pahat mielessä. Tetsuo kaapataan ja hänelle tehdään kokeita, jotka koituvat suureksi virheeksi kun hänestä muokkautuu täydellinen tappokone ja katastrofaalinen tuho alkaa.

Akiran hahmot eivät sinänsä ole perinteisenä pidettävän anime-elokuvan tyylisiä. Hahmoilla ei ole liiotellun suuria silmiä, eikä Hayao Miyazakin elokuvista tutuksi tulleista hellyyttävistä hahmoista, väreistä ja grafiikasta ole tietoakaan. Akiran animaatio on silti upeaa katsottavaa, tyylilleen sopivan rujoa, ja painajaismaisista kohtauksista räjähdyksiin tulos on tehokasta ja ikimuistoista. Matrixin ansiosta elokuviin - ja Max Paynen ansiosta tietokonepeleihin toistaiseksi pysyvästi jäänyt bullet time-ominaisuus löytyy jo upeasti toteutettuna Akirassa, 11 vuotta ennen Matrixin ensi-iltaa. Akira on virstanpylväs animen historiassa. Akira on maailmanlopun alkua.


Naapurini Totoro / Näkymätön ystävä (Tonari No Totoro)




Totoroa voi hyvällä syyllä pitää yhtenä Studio Ghiblin tärkeimmistä elokuvista, nimikkohahmo nimittäin koristaa nykyään studion logoa. Totoro on myös ohjaaja Hayao Miyazaki ilmeisen henkilökohtainen teos. Hänen äitinsä sairasti tuberkuloosia ja he muuttivat usein, Hayaon ollessa lapsi. Elokuvassa skenaario on pitkälti sama, 11-vuotias Satsuki ja hänen 4-vuotias pikkusiskonsa Mei muuttavat maalle uuteen asuntoon, kun heidän äitinsä on sairaalassa kärsien samaisesta taudista kuin Hayaon oma äiti aikoinaan. Totoro edustaa hellyyttävintä mahdollista animaatiota, eikä sisällä minkäänlaista väkivaltaa missään muodossa. Elokuvaa voi siis pitää sekä täydellisenä lasten elokuvana että mainiona lapsuudenkuvauksena kaikenikäisille.

Juonenkulku sinänsä on erittäin yksinkertainen, eikä täten teoksen kantava voima. Uudessa asuinympäristössään nuoret tytöt alkavat nähdä asioita omalla tavallaan. Ensimmäinen kosketus heidän mielikuvitusmaailmaan on talosta löytyvät "nokipallerot", joita heidän isänsä kuvailee näköharhoiksi, joita tulee astuessa valoisasta pimeään. Tämän jälkeen pieni Mei alkaa seikkailla talon lähiympäristössä yksinään, Satsukin ollessa koulussa. Mei alkaakin löytää mitä kummallisempia olentoja, ensin pienen ja hieman isomman - ja lopuksi jättiläismäisen Totoron 1000-vuotiaaksi kasvavan puun alta. Näitä olentoja ei aluksi nää kukaan muu, mutta pian asia muuttuu elokuvan huippukohdassa, jossa Mei ja Satsuki odottavat kahdestaan sateessa bussia, jolla heidän isänsä on määrä tulla kotiin.





Princess Mononokessa puissa päitään kääntelevät valkoiset olennot, Henkien kätkemässä kummituksen näköinen ahmatti, Liikkuvan linnan elävä tulipesä ja kaikki muut nokipalleroista Totoroihin ja Kissabusseihin - Miyazakin elokuvien hahmot ovat vailla vertaansa, eikä niitä voi kerran nähtyään unohtaa ikinä. Totoro ja Totoron kulkuväline Kissabussi ovat silti varmasti hahmot, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, ja näitä voikin pitää tietyllä tavalla Studio Ghiblin symbolina, vaikkei studion logoa koristaisikaan. Juuri hahmot ovat siis se elementti, joka tekee tästä elokuvasta niin upean ja ikimuistoisen. Vähänkään kompleksisempi juoni olisi todennäköisesti vain pilannut elokuvan lapsenomaisen ja viehättävän atmosfäärin.

Hayao Miyazakin muut elokuvat ovat tunnelmaltaan hieman erilaisia ja niissä on myös kokonaisuutta kantava juoni ja rakenne. Ensimmäinen Ghiblin tuotos Laputa on jo mielettömän hieno esimerkki tekijöitten kyvyistä, eikä jää yhtään uudempien julkaisujen varjoon. Ohjaajana Miyazakillakin lienee jonkinasteisia perfektionistin piirteitä, hän käyttää elokuvien tekemiseen aikaa ja sydäntään, eikä tulos ole ikinä ollut pettymys. Kaikki luomukset eivät tosin sovi aivan perheen pienimmille, sillä Laputassakin on toimintaa ja pelottaviakin kohtauksia, Porco Rossossa taistelukohtauksia ja Princess Mononokessakin on sen verran raakoja kohtauksia verenvuodatuksineen.


Tulikärpästen Hauta (Hotaru No Haka)





Tulikärpästen Haudan ensimmäisellä katsomiskerralla on hyvä tietää mistä elokuvassa on kyse, ettei elokuva tulisi täytenä shokkina. Teosta ei myöskään missään nimessä tule näyttää nuorille lapsille eikä liian herkille katsojille. Tässä kyseisessä animessa ei missää nimessä ole kyse mistään hellyyttävästä tai vain lievästi toiminnallisesta - teos on nimittäin todella raadollinen ja traaginen selviytymiskertomus, joka ei jätä ketään vähääkään inhimillisiä taipumuksia omaavaa henkilöä vailla tunnereaktioita.

Äärimmäisen sodanvastainen ja surullinen Tulikärpästen Hauta on Studio Ghiblin kolmas elokuva. Se on Isao Takahatan henkilökohtainen anteeksipyyntö sisarelleen joka kuoli samanlaisissa olosuhteissa mistä elokuva kertoo. Toiseen maailmansotaan sijoittuva tarina kertoo kahden orvon, Setsukon ja Seitan, yrityksestä selvitä vaikeassa tilanteessa. Teemana on myös ylpeys ja mihin se liiallisuudessaan voi johtaa. Aluksi he saavat asustaa tätinsä luona, mutta huomatessaan olevansa taakkana, yrittävät lapset selvitä kahdestaan pienessä luolassa varastaen ravintonsa. Pärjääminen on kuitenkin vaikeaa ja apua on mahdoton saada koko kansan kärsiessä. Apua ei pienelle ja aliravitulle Setsukolle liikene lääkärilläkään. Alusta asti lohduttoman kertomuksen vaikuttavimpiin kohtauksiin lukeutuu nälkäkuoleman partaalla olevan Setsukon toivonkipinää epätoivoisesti ylläpitävät hallusinaatiot.

Tehokkaimmin sodanvastaista elokuvaa saa korostettua juuri näyttämällä tapahtumat ja seuraukset lasten näkökulmasta. Siihen tämä elokuva pystyy ehkä paremmin kuin mikään muu aihetta käsittelevä teos. Réne Clémentin 1952 ilmestynyt ranskalaiselokuva Jeux Interdits on ehdottomasti lähin sukulaisteos Tulikärpästen Haudalle, kumpainenkin pyörittelee muutenkin hieman samankaltaisia teemoja samoista näkökulmista. Isao Takahatan puolielämänkerralliseen sodanvastaiseen tulkintaan ei ihan löydy emotionaalisella tasolla vertaista edes ranskalaisklassikosta, vaikka erittäin vaikuttava on sekin. Totoron jälkeen tälläinen elokuva on aivan liian raskas katsottava ja juuri näistä kahdesta elokuvasta koostuva tuplanäytös onkin täysin käsittämätön ratkaisu.








Sitten päästäänkin varsinaiseen listaan:

1. Naapurini Totoro (Tonari no Totoro, 1988)



Ylittämätön lapsuudenkuvaus.




2. Tulikärpästen Hauta (Hotaru no Haka, 1988)



Harva elokuva itkettää oikeasti, mutta tämä tässä kyllä tekee sen.




3. Krysar (1985)



Jiri Bartan tsekkianimaation hahmot ovat puuta. Tummanpuhuva tarina on toteutettu upean synkällä expressionistisella tyylillä ja hienolla musiikilla. Elokuvan hahmot eivät puhu mitään tunnettua kieltä, vaan sitä niin sanottu siansaksaa. Bartalla on ollut vaikeuksia saada rahoittajaa Krysarin jälkeen, joka on erittäin harmillista.

4. Akira (1988)



Dystopinen cyberpunk, animaatioiden Blade Runner.


5. Heavy Metal (1981)



Kriitikot yleisesti eivät ole tainneet ikinä juuri positiivista sanaa Heavy Metal -sarjakuvan filmatisoinnista sanoa, mutta lippukassoilla se menestyi ja uusien julkaisujen myötä saa lisää kulttiseurausta koko ajan. Kyllä aikuisille suunnattua animaatiota on enemmänkin, mutta tämä heviä, scifiä, seksiä ja väkivaltaa yhdistelevä episodimainen elokuva on silti aikalailla ainutlaatuinen. Vanhan liiton hevi pauhaa, eli musiikista vastaa mm. Blue Öyster Cult, Cheap Trick, Nazareth, Grand Funk Railroad ja Black Sabbath.

Jatko-osa Heavy Metal 2000 (2000) kuuluu toistaiseksi kuluvan vuosituhannen suurimpiin pettymyksiin. Ääniraidalla tosin kuullaan ihan hyviä valintoja modernista metallista kuten Monster Magnet, System of A Down, Insane Clown Posse, Billy Idol, Pantera, Queens of the Stone Age, Machine Head ja Bauhaus. Silti siitä tehty peli Heavy Metal F.A.K.K. 2:kin oli parempi.

Uutta versiota on kaavailtu jo parin vuoden ajan ja tällä kertaa ohjaajiksi on nimetty oikeita supertähtiä. 50 miljoonan dollarin budjetilla siunattu David Fincher on saanut itsensä lisäksi vastaavaksi tuottajaksi James Cameronin ja osioita tulisi ohjaaman Fincher, Guillermodel Toro, Zack Snyder, Gore Verbinski ja James Cameron. Näillä aineksilla ei pitäisi epäonnistua enää.


6. Laputa (Tenkû no shiro Rapyuta, 1986)




7. Tuulen Laakson Nausicaä (Kaze no tani no Naushika, 1984)



Nausicaä valmistui hetki ennen Studio Ghiblin perustamista, mutta luetaan silti studion katalogiin. Post-apokalyptinen leffa on ensimmäinen Hayao Miyazakin täysin omaleimainen pitkä elokuva, josta löytyy jo kaikki elementit, mitkä tekevät hänen tulevista elokuvistaankin niin hyviä.

Laputa on ensimmäinen virallinen Ghiblin elokuva ja kuuluu edelleen parhaimmistoon. Ilman muuta suosittelen Laputaa ensimmäisten joukossa, jos on kiinnostunut tutustumaan hyvään animeen. Ainut Miyazakin elokuva 1980-luvulta, jota en tähän listaan päästä on Kikin lähettipalvelu (Majo no Takkyūbin, 1989). Ei sekään ehkä huono ole, mutta ehdottomasti heikompi kuin Totoro, Laputa ja Nausicaä.


8. Pieni Merenneito (The Little Mermaid, 1989)



Taitaa olla edelleen ainut elokuva, jonka olen käynyt katsomassa kaksi kertaa elokuvateatterissa. Tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Lapset vaikuttuvat tietysti helpommin, eikä mikää ihme että itsellenikin kehittyi jonkinlainen fiksaatio Pienestä merenneidosta. Niin kävi myös Oliver & Kumppanit kanssa. Sopivan vastaanottavaisella iällä nämä toimi kuin nappi silmään. Samaa tekee nykylapsille Autot ja Wall-e. Eikä Disneyn ja Pixarinkaan elokuvat tietenkään ole pelkästään lapsille, Wall-e on ensinnäkin 2000-luvun parhaita animaatiota ja 2008 parhaita elokuvia. Pixarin Ratatouille tuntuu olevan jopa hieman enemmän aikuiseen kuin lasten makuun.

9. Cat City (Macskafogó, 1986)



Béla Ternovszkyn humoristinen unkarilaisanimaatio lainaa elokuvilta kuten Tähtien Sota ja James Bondit. Vuonna 80 jälkeen mikkihiiren kissat ovat alkaneet hiirten eliminoinnin, tavoitteena hävittää koko laji sukupuuttoon. Elokuva tarjoaa paljon enemmän aikuisille, mutta toiminee myös lapsille.

10. Wallace & Gromit: Suuri Huviretki (Grand Day Out, 1989)



Nick Park oli mukana jo aiemmin mainitun Peeween ohjelmien animoinnissa, mutta ensimmäinen ja lähemmäs legendaarisin oma tuotos häneltä tuli 1989, Suuri Huviretki, joka esitteli meille Wallacen ja Gromitin. Heidän iltapäiväteeltään uupuu juusto keksin päältä ja ainut ratkaisu on rakentaa kuuraketti, jolla päästä kuuhun, koska kuuhan on tunnetusti tehty juustosta.

22 minuuttisessa pätkässä parasta on ehkä kuussa asusteleva, uunia muistutava yleiskone, joka muistuttaa hahmona jonkin verran wall-ea. 1993 ilmestynyt Väärät Housut jatkoi Wallecen ja Gromitin tarinaa ja on ehkä paras Nick Parkin luomus toistaiseksi.


+ Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? (Who Framed Roger Rabbit, 1988)




Robert Zemeckisin Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? on tähän päivään asti paras animaatiota ja näyteltyä sekoittava elokuva. Jerry Hallia mukaileve Jessica Rabbit on ikoni ja 1947 vuoteen sijoittuva murhamysteeri on ennenkaikkea loistavaa viihdettä. Ainoastaan elokuvan viimeinen neljännes on aina hieman pettänyt, vaikka sieltäkin löytyy hetkensä, kuten hauska Wizard of Oz-viittaus.


Ihmemaa Ozin alkuperäistarinalle uskollisin versio.

1970-luvulta 90-luvun alkuun tehtiin parhaat piirrossarjat, kuten Nikke Knatterton, Olipa kerran elämä, Matka maailman ympäri 80 päivässä, Alfred J. Kwak jne. Myös paljon muita pienimuotoisia produktiota, jotka jättivät itseeni lähtemättömän jäljen, esimerkiksi Erämaan kutsu ja Pekka Töpöhäntä Amerikassa.

Japanilainen piirosversio Oz-maan taikuri on oikeastaan juurikin yllämainitun Erämaan kutsun ja Rai Luolapoika 3:n lisäksi ensimmäisiä videoita mitä meillä on ollut. Jottei tämä postaus vaan jäisi liian lyhyeksi liitän vielä tähän loppuun 2006 imdb:en kirjoittamani arvostelun Ozista.

3 out of 3 people found the following review useful:
Childhood favorites, 22 October 2006

I've seen this movie dubbed in Swedish and subtitled in Finnish so I don't know how wonderful Aileen Quinn is as Dorothy. I watched this movie probably at least over 10 times when i was about 4-7 years old. The first times someone had to read me the subtitles but i guess I learned them from memory after few watchings. I saw Return to Oz (1985) when I was 7 or 8, and I loved that too, and still do. When I was about 12 or something I saw Wizard of Oz from the 20s, and only after all these I saw the Judy Garland's one, which is one of my favorite movies by now.

So... As a great movie experience, of course the Fleming's 1939 flick is the one to watch, but you got the storyline in here too, and even more accurately. Plus I like the animation in this even if it isn't so polished and superb. Then I love the own kind of synths in the music, and always when I hear same kind of synths anywhere (for example some car commercials has it, chill-out music or 80s Pink Floyd), it brings this movie to my mind. But this is not a musical, there's no Somewhere over the Rainbow.

I still think this is a good children's movie, so I recommend this of course to all the children, but then to all the people who love the 80s animation and nostalgia. Not the best in this "genre" but worth watching. You can never top Silver Fang, Alfred J. Kwak, Willy Fog: Around the world in 80 days, Nick Knatterton and Il était une fois...-series but you can see fair efforts like this too.

In Finland this movie was distributed by Omaxi, which had these video series and pretty interesting films actually. The company was live and kicking through the 80s and the early 90s, but then it disappeared. Some people still treat those Omaxi cassettes as treasures, and they kind of have this cult status. Other animated movies in this series that i got, is a version of Jack London's Call of the Wild and the great great Genshi Shounen Ryu.