Viisikymmentä televisiosarjaa: #5-3

5. The Sopranos (1999-2007)
6 kautta, 86 jaksoa

HBO:lla on maine laatusarjojen tuottajana ja toisaalta sen vitsaillaan suoltavan pelkkää seksiä ja väkivaltaa. Kumpikin totta. Ihmiseen pystytään vaikuttamaan syvästi tietyillä asioilla ja nuo kaksi osa-aluetta kuuluvat laadukkaasti toteutettuna vaikuttavimpiin.

The Sopranos on siitä harvinainen sarja, että se on virheetön. Käsikirjoitus, hahmot, tekninen toteutus, näyttelijät, musiikki ja koukuttavuus saavat helposti aikaan euforian tunteita sarjaa seuratessa.

Sen hyvyys on tätä laajemmin hyvin vaikeasti selitettävissä, mikään yksittäinen puoli kun ei nouse kokonaisvaltaisen laadun yläpuolelle.

Rikos-, gangsteri-, ja mafiakuvaukset kiinnostavat ihmisiä. Moraaliton elämäntyyli aiheuttaa jopa ihannointia. Eikä siitä voi syyttää jos kuvaus on tällaista.

Mitään ei ole toteutettu puolivillaisesti. Ei pelkästään kylmäkiskoinen hengenriistäminen, vaan esimerkiksi ruokailu on kuvattu sarjassa suurella antaumuksella ja tyylillä.

Sarjan yleinen taso on lähes samaa luokkaa kuin Martin Scorsesen Mafiaveljet, joka lukeutuu viiden parhaan gangsterielokuvan joukkoon ikinä.

The Sopranosin keskushenkilönä on gangsteripomo Tony Soprano, jonka elämää pääsee seuraamaan perheenisänä, miehenä, lapsena ja rikollisena. Hän hakeutuu sarjan alussa terapiaan, jossa purkaa mieltään.

Sarjassa hahmon hinta on halpa. Oli hahmo kuin suosittu tai mielenkiintoinen tahansa, pää kuin pää on samalla viivalla. Tämä tuo oman jännitteensä joka jakson alettua.

Sarjassa ei huonoa jaksoa nähty ja loppua kohden jokainen jakso oli pieni mestariteos. Tämä näkyi ilmestymisen tiheydessäkin, viimeinen kausi jakautui lopulta kahteen pitkän välin erottomaan osaan.

Kaikki huipentui viimeiseen jaksoon, joka oli yksi tv-historian tapauksista. Eikä se jättänyt kylmäksi kuten liian moni paineiden alle kaatuva hittisarja. The Sopranos on jotain hyvin kaunista alusta loppuun.


4. The Outer Limits (1995-2002)
Äärirajoilla, 7 kautta, 153 jaksoa

Kanadalainen uuden sukupolven Äärirajoilla on yksi aliarvostetuimmista, loistavista tv-sarjoista mitä on koskaan lähettimissämme nähty. Sarja tuntui saavan kohtalaisen lämpimän vastaanoton Suomessa, kun sitä näytettiin Ylen kakkoselta vuosina 1996-1998.

Seitsenkautisesta sarjasta nähtiin meillä silti vain murto-osa. Sarjaa esitettiin alunperin Sci-Fi ja Showtime kanavilla vuosivälillä 1995-2002. Jostain syystä DVD-julkaisutkin ovat kiven alla. Julkaisuja on olemassa, mutta niiden hankkimiseen on nähtävä vaivaa.

Tunnetuimpia kauhu- ja tieteisaiheisia antologiasarjoja lienevät Twilight Zone, Tales from the Crypt ja Alfred Hitchcock esittää. Alkuperäinenkään Äärirajoilla-sarja 1960-luvulta ei kuulu kaikista tunnetuimpiin.

Äärirajoilla on tasoltaan hyvin vaihteleva. Se kuuluu antologiasarjojen luonteeseen, jokainen jakso on oma yksittäinen tarinansa, josta on vastuussa eri kirjoittajat, ohjaajat ja näyttelijäkaarti.

Sarja tarjoaa yllättävän paljon bongattavaa etenkin näyttelijöistä. Paljon mielenkiintoisia has-been kiinnityksiä ja yhtälailla tulevaisuuden tähtiä.

Alyssa Milano, Mark Hamill, Robert Patrick, Amanda Plummer, Molly Ringwald, Leonard Nimoy, Heather Graham, Josh Brolin, Kirsten Dunst, Joseph Gordon-Levitt, David Hyde Pierce ja Rebecca De Mornay ovat kaikki esiintyneet sarjassa.

Muusta tekijätiimistä löytyy harvemmin mitään yhtä mielenkiintoista, joskin juuri mainittu Rebecca De Mornay ohjasi jakson jossa esiintyi. Erikoisista ohjaajakiinnityksistä on mainittava myös Jason Priestley. Käsikirjoitusosastolla löytyy tietysti se kiintiö Stephen King -tarina.

Vaikka tarinat ovat toisistaan riippumattomia, jaksoilla on yhtenäinen hyväksi havaittu muotonsa. Jaksoon kuuluu jännityksen luova alkujärkytys, jota seuraa ikimuistoinen intro, pseudo-filosofinen alku- ja loppukaneetti, kyynisyys ihmiskuntaa kohtaan, ironinen tapa käsitellä tiedettä ja tietenkin hyvän ja pahan yhdenvertainen mahdollisuus voittaa.

Yksi sarjan vakioteemoista on ihmisen halu asettua jumalan asemaan. Luodessaan jotain, mitä ei pysty hallitsemaan voi koko ihmiskunta olla vaarassa. Toisaalta sillä saatetaan pelastaa tuholta.

Toteutus on tehty kieli poskessa, mutta sarja käsittelee viihteellisen pinnan alla tärkeitä asioita. Jaksoista paistaa todellisia uhkia ja mahdollisia kohtaloita. Niissä ei yritetä löytää oikeita toimintamalleja tai alleviivata minkään ratkaisun absoluuttista hyvää tai huonoa vaikutusta. Sarja esittää kysymyksiä, joiden on hyvä kyteäkin ihmisen alitajunnassa.

Aiheita riittää omien ominaisuuksien parantamisesta, keinotekoisen rakkauden luomiseen. Kauhuskenaarioita maapallolla ja vierailla planeetoilla, epidemioita, holokaustia, paranormaaleja tapahtumia ja vieraita ulkoavaruudesta.

Jerry Uelsmannin pre-photoshop aikaiset kuvamuokkaukset ovat lähes yhtä tärkeä elementti sarjan klassisessa introssa kuin John Van Tongerenin teemamusiikki. Yhdessä ne asettavat katsojan juuri oikealla aaltopituudelle, mielen äärirajoille.

3. Alfred J. Kwak (1989-1991)
2 kautta, 52 jaksoa

Alfred J. Kwak on tottakai lähtökohtaisesti lapsille suunnattu piirrossarja, mutta ei se ole mikään vähättelemisen aihe. Kyseessä ei ole pelkästään paras lapsille suunnattu sarja, vaan yksi parhaiten toteutettuja sarjakokonaisuuksia ylipäätään.

Se käsittelee ainutlaatuisella tavalla ihmiselon kaarta ja siinä matkan varrella ihmiskuntaa ja sen ongelmia, rotusortoa, sotaa, ympäristöongelmia ja nälänhätää. Sarja käsittelee myös mielenkiintoisella tavalla tarustoja, historiaa ja populaarikulttuuria.

Tarina alkaa traumaattisesta menetyksestä, jonka vastasyntynyt Alfred kokee rahan ahneiden bisnesmiesten takia. Ankanpoikaa opetetaan valitsemaan oikea tie, jonka kulkeminen saattaa olla joskus vaikeaakin.

Sarjassa nähdään sekä yksittäisiä seikkailuja, että jatkuvaa kasvutarinaa. Kaikki seikkailut ovat ensiluokkaisesti kirjoitettuja ja toteutettuja. Ne perustuvat todellisiin tapahtumiin tai tunnettuihin legendoihin ja kattavat kaikki tarinankerronan päägenret.

"Korppi on oikeus!"

Michael Duckson

Korppi on yksi Alfredin ikätovereista, joka häpeän takia yrittää olla kovempi kuin mitä todellisuudessa onkaan. Hän kasvaa sarjan edetessä pikkunilkistä hirviöksi, perustaa Korppi-puolueen, värvää vakuuttavilla puheillaan herkkäuskoisia joukkoihinsa. Ehdottomasti yksi kaikkien aikojen vaikuttavimmista piirroshahmoista.

Iiris on pakolainen maasta, jossa on vakava apartheid-ongelma. Alfred ottaa laittoman maahanmuuttajan suojiinsa ja pian rakastuukin tähän.

Sarja on kautta linjan poikkeuksellisen älykäs ja kantaaottava, mutta yhtälailla viihdyttävä ja liikuttava. Sarjaa muistetaankin lämmöllä, etenkin julkaisuaikana kriittisessä iässä olevan sukupolven toimesta.

Se on tänäkin päivänä enemmän kuin nostalgiatrippi ja ansaitsee tulla arvostetuksi yhtenä suurimmista animaatioklassikoista.