Yön ritarin paluu (2012)

Christopher Nolan: Yön ritarin paluu (The Dark Knight Rises, 2012)

Lähipäivinä on ollut huvittaa selailla blogilistoja, sillä joka toisen viimeisin julkaisu tuntuisi kantavan otsaketta Yön ritarin paluu. Elokuva on tottakai vuoden elokuvatapaus. Sitä oli Prometheuskin, mutta uusimman Batman-trilogian päätös kiinnostanee ihmisiä vielä huomattavasti laajemmin.

Perustin pienenä tietoisuuteni tähän tarunhohtoiseen Battymaniin Mad-lehden parodiasta, Burtonin elokuvien merchandisesta, eritoten purkkatarroista, jostain köpösarjakuvista ja 60-luvun ratkiriemukkaasta tv-sarjasta. Olin myös jonkin trikoopelle maitobatmanin batmobiilin kyydissä aikoinaan missä lie. Siinä sitä sitten istua kököteltiin kyydissä ikuistettavana. Edelliseltä poseeraajalta oli tippunut penkille hedelmäkarkkiaski. Niitä simpukanmuotoisia. En saanut ottaa itselleni.

On kuljettu kauas niistä ajoista Nolanin veljesten kunnianhimoisen trilogian kaaootiseen finaaliin. Tim Burtonin ohjaama Batman - Paluu on aina ollut suosikkielokuvani aiheesta, enkä aio tässä miettiä onko uusimman trilogian elokuvat oikeasti parempia kuin tuo tyylikäs goottikarkki, jonka nostalginen arvo on jotain mitä Nolan-trilogia ei voi saavuttaa. Sanotaan, että monella tapaa antoisampia ja tehokkaampia ne ovat ainakin.

Yön ritarin paluu on kaikkea muuta kuin täydellinen elokuva, silti se on kaikkea mitä uskalsi toivoa ja mitä sen tarvitseekaan olla. Erittäin vaikuttava, erittäin viihdyttävä, intensiivinen ja koukuttava. Se on paikoitellen hieman jenkkiläiseen blockbuster perinteeseen kuuluvan hölmö ja helppo, vesittämättä kuitenkaan liiaksi Nolanien kiehtovia ja versoavia juonikuvioita.

Gothamissa on ollut näennäisen rauhallista jo kahdeksan vuotta. Lepakkomies on painellut lepakkoluolaansa dataamaan ja kasvattamaan hampuusinpartaansa. Erakkoarki alkaa järkkymään kun raasun sukukorut käy vohkimassa vetreä ja kissamainen neiti, samalla kun fyysiseltä teholtaan ylivertainen järkäle alkaa kylvämään kauhua toisaalla. Tapahtumienkulun alkaessa vyörymään pelottavaa suuntaan, viitan kiskaiseminen niskaan käväisee taas mielessä.


Heath Ledger oli hitonmoinen Jokeri viime kierroksella, kovat paineet kasaantuivat uuden elokuvan rikollisnerolle. Sellaiseksi valikoitui komean hengityssuojan naamaansa löytänyt lihasläjä nimeltään Bane. Ei itselleni kovinkaan tuttu, kun en ole DC comicsin Batmaneja lukenut. Ei sillä etteivät ne kiinnostaisi, ei vain ole koskaan tullut otettua asiaksi. Jos on kertoa mistä kannattaa aloittaa ja mistä hankkia niin otan kyllä vinkkejä vastaan.

Elokuva potkitaan käyntiin samalla kaavalla kuin Yön ritari, pahis esitellään tarkkaan harkitulla terroristi-iskulla, tällä kertaa toteutettuna ilmassa käsin. Pian ei voi kun todeta Banen olevan oiva valinta vastapeluriksi ja Tom Hardyn olevan mies paikallaan tämän hengitysmaskiin. Voima, inho, viha, katkeruus huokuvat vakuuttavasti joka kerta kun mies täyttää valokeilan ja täytyy sanoa että röhinä-ääni uppoaa paremmin hämähäkkimäisen suodattimen kautta kuin Christian Balen törröttävästä suuaukosta tämän laitettua lepakkonaamaria päähän.

Anne Hathaway kissanaisena epäilytti jo hieman ajatuksena ja vaikkei suoritus ole missään nimessä huono, ei uudesta kissanaisesta ole suurta merkintää pistää bathistorian kirjoihin. Michelle Pfeiffer onnistui parikymmentä vuotta sitten pvc-kattina ja siitä parikymmentä vuotta aiemmin sen tekivät Julie Newman, Lee Meriwether ja Eartha Kitt lurexinhelmeilevissä asuissaan. Hathaway on hieman liian herttainen ja särmätön nykybättikseen ja ihmettelen jos jo ilmoille heitetty Kissanainen spin-off elokuva vielä toteutuu.

Elokuvan aikana nähdään tottakai pitkä liuta mielenkiintoisia hahmoja ja kaikki ovat vähintäänkin riittävän hyviä, sekä rooliltaan että suoritukseltaan. Lähes kolmituntisen elokuvan aikana ei herpaantunut mielenkiinto kertaakaan. Vain aivan muutaman yksityiskohdan olisi voinut jättää väliin tai toteuttaa hieman omaperäisemmällä tavalla. Enkä olisi päästänyt katsojaa ihan niin helpolla, kuin mitä emäntä tiskin takaa viimeisellä kommentillaan elokuvan loppupuolella tekee.

Kaikkiaan koin erittäin vähän esteitä katkeamattomalle, odotukset täyttävälle elämykselle, jolla on tarjota myös ohuelti sanomaa ja yhteiskuntakritiikkiä. Elokuva josta poistuessa on pitkään hyvällä mielellä ja ajatuksissaan, elokuva jota muistelee vielä pitkään, elokuva jonka tosiaan tahtoo nähdä vielä uudestaan. Vilpittömästi suositeltava viihdeherkku. Eikä kalpene mielestäni missään nimessä myöskään Yön ritarille.

On todella valitettavaa, että näin upean trilogian päälle joutuu langettamaan pienimuotoista kirouksen leimaa. Edellistä osaa varjosti Heath Ledgerin ennenaikainen kuolema. Elokuvan Jokeri löysi tiensä ulos tästä maailmasta ennen ikimuistoisimman roolisuorituksensa ensi-iltaa. Yön ritarin paluun ensi-illan julkisuusarvolla halusi sitten äärimmäisen, äärimmäisen valitettavasti joku tosielämän pahis ratsastaa, ampuen elokuvan ensi-illan aikana Coloradon Aurorassa tusinan verran ihmisiä. Ihmisiä, jotka halusivat vain nähdä uuden Batman-elokuvan ensimmäisinä.

Melko ironisesti, ennen näkemääni illan lepakkonäytöstä esitettiin traileri tulevasta Gangster Squad elokuvasta, jossa oli määrä esiintyä kohtaus elokuvateatteritulituksesta. Siitä ei niinkään tullut mieleen tuo ammuskelu, vaan elokuvayhtiön reagoiminen tapahtuneeseen: Kohtaus poistetaan elokuvasta kokonaan, useita kohtauksia kuvataan uudestaan, testinäytökset ja ensi-ilta lykkääntyvät.

Ehkä ensi-iltaa voisi lykätä uhrien omaisia kunnioittaakseen, mutta muokata koko sisältöä jonkun # takia? Lähes jokainen elokuva maailmassa sisältää jollekin katsojalle arkoja aiheita, joiden katsominen ja käsitteleminen tekee pahaa jonkin oman elämänsä tragedian takia. Ei vain yksinkertaisesti saisi antaa tuon # voittaa muokkaamalla yhtäkään elokuvaa tapahtuman vuoksi, puhumattakaan vetää lepakkomiesmainontaa alas täällä Suomessa asti.

Ymmärrän vielä jos Coloradossa halutaan vetää suuret bannerit alas ja vältetään uuden Batmanin hehkuttamista paikallisradiossa, mutta mitä suuremmin teon vaikutus näkyy, sitä onnistuneemmaksi # itsensä tuntee ja sitä enemmän julkisuus houkuttelee uusia ####.

Ei siitä sen enempää. Te kolme jotka ette ole vielä Yön ritarin paluuta nähneet, menkää katsomaan se.