Videopelien historiaa esillä

Game on 2.0 @ Tukholma, Tekniska Museet
(25.10.2013 – 27.4.2014)

Helsingin Teknisessä museossa on vielä yli kuukauden päivät esillä Pongista Pleikkaan -näyttely, joka käsittelee videopelien historiaa vitriinikonsolein ja pelattavien arcade-konein. Siellä en ole häpeäkseni vielä käynyt, mutta kilpailevan tuotteen kerkesin tarkastamaan.

Tasan kymmenen vuotta sitten Helsingin taidemuseossa piipahtanut Game on on edelleen maailman suurin kiertävä videopelien historiaa käsittelevä näyttely. Se on sittemmin käynyt maailman kertaalleen ympäri ja saapunut päivitettynä naapurimaahamme Ruotsiin.

Game on 2.0 on nähtävillä Tukholman museokeskittymään kuuluvassa Tekniska Museet'ssa huhtikuun loppuun asti. Museo sijaitsee vain parin kilsan päässä keskustasta, joten perille pääsee päiväristeilyltäkin vaikka kävellen. Myös bussi vie porteille asti.

Ensimmäinen veto oli aikoinaan poikkeuksellinen. Asialleen vihkiytyneen porukan rakentama paketti aiheesta, aikana jolloin videopelaamiseen suhtauduttiin taiteena ja yleensäkin ihmisten mielikuvissa nuivemmin. Pienempiä näyttelyitä aiheesta on järjestetty eripuolilla Suomea ennen ja jälkeenkin.

Esillä on lähes kaikki koskaan julkaistut pelikonsolit ja käsikonsolit, useita arcade-pelikoneita (kolikkopelejä) ja muita erikoisuuksia, joista satoja voi pelata ja kokeilla. Liikkeelle lähdetään legendaarisesta Pongista, joka on heijastettuna isona seinälle (oli muuten Helsingissä vieläkin isompana.) Hittien ja erikoisuuksien kautta saavutaan lopulta New Super Mario Bros Wii U:n ja Angry Birdsien äärelle.

Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana tapahtunut evoluutio ei tee pelinäyttelystä merkittävästi parempaa edelliseen nähden, etenkin kun historiallisessa näkökulmassa nimenomaan vanhempi tarjonta on pääosassa. Lähihistorian puuttuminen rikkoisi tietysti kokonaisuutta, jonka kehityksen kaarta on pyritty käymään läpi seinille ripotelluin tietolaatoin.

Oheisrekvisiittaa tämänkaltaisessa näyttelyssä ei voi olla liikaa, ja vaikka se laadullisesti onkin ensiluokkaista, olisi sitä kaivannut enemmän. Hahmotelmia löytyy klassikoista, mutta myös uudemmista tulokkaista, kuten Sims ja World of Warcraft.

Komeimpiin kuuluu julistemuotoon hahmoteltu Tomb Raider vuotta ennen ensiesiintymistään. Kohta tuollakin tytöllä on kaksikymmentä mittarissa ja pelit ovat edelleen suosittuja. Myös muovisella patsaalla on Laraa näyttelyssä muistettu.

Yllä vieläkin eeppisempää tarjontaa. Hahmopiirros Dragon's Lairiin (1983), jonka alkuperäisiä animaatiokalvojakin on saatu seinille, sekä erään melko legendaarisen italialaisen putkimiehen pikselöintiehdotelmia vuodelta 1979, pari vuotta ennen ensimmäistä esiintymistään Donkey Kongissa.

Kumma kyllä, kokonaan oman huoneensa saaneen Pokémonin lisäksi eniten merchandisea on saatu esille Parappa the Rapperista.

Puutteita tämän mittasuhteen aihealueesta on helppo huudella, mutta kyllä niitä ilmeisiäkin on. Uudet indiepelit ovat isoimpia juttuja alalla tällä hetkellä. Teksti- ja point 'n click -seikkailupelit olivat sitä vuosikausia. Kumpikaan ei esiinny näyttelyssä juuri lainkaan.

Monkey Islandin loota ja koodikiekko edustavat kokonaista peligenreä, joka toisaalta vaatisi kokonaan oman näyttelynsä.

Osittain suuremmat puutokset on selitettävissä sillä, että kyseessä on nimenomaan konsoleille omistettu näyttely. Amiga ja Atari löytyvät, muttei juuri muita ns. tietokoneita.

Hyvä tietysti näin päin, sillä kaikista eniten antavat harvinaiset arcade -laitteet ja elepelit. Esimerkiksi Tronia pääsee pelaamaan kummassakin muodossa, mutta moni vanhoista käsikonsoleista on vitriinitetty, ilmeisistä syistä toki.

Aikaa saa helposti kulumaan tunteja, riippuen kiinnostuksesta pelailla pelejä itse ja mahdollisesta peliseurasta. Helsingissä vei aikaa seinälle heijastettu, nelinpelinä pelattava Saturn Bomberman (josta Dyna Blaster on itselleni tutumpi variaatio.) Tällä kertaa Pongin lisäksi seinälle heijastettuna pelinä toimi vuoden 1982 pystysuuntainen Anteater.

Varsinaisia tärppejä on tässä tapauksessa mahdoton nimetä, sillä näyttely tarjoaa tapauskohtaisesti niin erilaisia asioita jokaiselle. Arcade -pelikoneiden kokeilu kuuluu tottakai ehdottomana kierrokseen, ja Donkey Kongia ikonisempaa laitetta tuskin montaa löytyy, joten suositeltavaa on takoa ainakin sitä hetki.

Tekniska Museet tarjosi myös muita ihan kiertämisen arvoisia näyttelyitä, kuten puhelinnäyttelyn, piraattituotevitriinin ja naisten keksinnöt -salin. Kannattaa katsella jos jää aikaa.

Pelinäyttelyitä löytyy maailmalta koko ajan enemmän. Pariisillakin olisi tarjota elokuun puoliväliin 2014 asti kaksi videopelien historiaa käsittelevää näyttelyä. Pysyvä Musée du Jeu Vidéo ja tiedemuseoon pystytetty Jeu vidéo, l'expo, joilla olisi varmasti tarjota uusiakin näkökulmia.

Kaikista paras tarjonta löytyy luultavasti New Yorkista, kun International Center for the History of Electronic Games® :in (ICHEG) arkistoja pääsisi penkomaan. Moni merkittävä taho on lahjoittanut arvokasta materiaalia sinne, joista Roberta ja Ken Williamsin koko Sierra -uran aikaiset materiaalit yksistään riittäisivät itselleni.

New Yorkista löytyisi kylkiäisenä myös Nintendo World, joka tosin on ilmeisen pieni ja nykypäivään painottuva. Nintendolla ei jostain syystä ole pysyvää historiallista näyttelyä, joka on lähinnä outoa ottaen huomioon sen merkityksen ja tuotannon määrän. Nintendon historia on sentään alkanut lähes sata vuotta ennen 8-bittisen nessinkään julkaisua. Lukuunottamatta 2007 Osakan puolitoista viikkoista näyttelyä sitä ei ole suuri yleisö koskaan päässyt katselemaan kokonaisuudessaan.

© Broca & Wernicke, cite-sciences.fr

http://www.tekniikanmuseo.fi/pongistapleikkaan.html
http://www.tekniskamuseet.se/1/5148.html
http://www.museedujeuvideo.com/
http://www.cite-sciences.fr/fr/a-visiter/expositions-temporaires/jeuvideo-lexpo/
http://www.icheg.org/see-do/egamerevolution
http://www.icheg.org/collections/library-archival
http://www.nintendoworldstore.com
http://blog.beforemario.com/2012/12/nintendo-museum-exhibition-osaka-2007.html
http://blog.beforemario.com/2012/12/meet-collectors-4-isao-yamazaki.html

Blogi on ollut hieman katkolla - sitten viime näkemän täyttänyt vuosiakin - mutta nyt neljävuotias Damn Good Coffee yrittää selvitellä itsensä ikäkriisikrapulastaan ja jatkaa hommeleita vähän aktiivisemmin.