 |
| Mark Andrews Brenda Chapman: Urhea (Brave, 2012) |
Pixar vakiinnutti paikkansa johtavana tietokoneanimaatioiden tekijänä jo aikaa sitten. Kattava katalogi ajatuksia herättäviä, tunteita kuohuttavia, viihdyttäviä ja vauhdikkaita animaatioklassikoita kuten Nemoa etsimässä, Ihmeperhe, Up - Kohti korkeuksia, Toy Story 3, sekä etenkin Rottatouille ja WALL•E ovat näkyvä osa aikakautemme elokuvakulttuuria.
Juuri Pixarin elokuvissa on päässyt seuraamaan tekniikan kehitystä tietokoneanimaation saralla. Se on esitellyt ensimmäisenä todenkaltaisia hiuksia hahmoillaan, vettä joka todella tuntuu vedeltä ja niin paljon muuta. Taitoa ja resursseja löytyy. Urhean prinsessa Meridan punainen kihara sen kun jatkaa teknisen tason viemistä uusille urille.
Tällä kertaa studio on kuitenkin takertunut tulipunaiseen pöheikköönsä. Sen alta ei paljastu kuin ontto ja merkityksetön, varsin unohdettava pikku kohkaus. Skottimaisema uhkuu voimaa ja luonto on muutenkin kaikin puolin näyttävää, mutta kaikki ne elintärkeät detaljit peittyvät turhan mesoamisen alle, eivätkä hahmotkaan kovin kutsuvia ole. Karikatyyrit ovat toimineet Pixarilla ennen (esim. Rottatouillen ruoka-arvostelija), mutta tällä kertaa eri klaanien edustajat ovat vain puolivillaisia hahmotelmia.
Elokuvan keskeinen teema, eikä oikeastaan juonikuviokaan ole vielä pielessä. Elokuva käsittelee käänteistä Disney-prinsessaa ja äiti-tytär suhdetta. Kapinallinen teiniprinsessa ei tahdo pakkoavioon ja joutuu kohtaamaan vanhoilliset vanhempansa.
Suurin ongelma elokuvalla on liika häsellys ja olematon tarinankerronnan palo. Huumori koostuu todella halvoista jipoista, aikaa sitten vanhentuneesta aamupiirrosväkivallasta ja -kliseistä.
Urhea löytyy tämänpäiväisen Aku Ankan filminurkasta. Omia kun ovat, teksti pursuaa suitsutusta, mutta ei tarvitse lukea edes rivien välistä niin seasta paistaa myös seuraavaa: "Tarinaltaan se taas ei ole ihan niin omaperäinen kuin Pixarilta on totuttu odottamaan" ja "Moite johtuu toki lähinnä siitä, että Pixar on aikaisemmilla animaatioillaan nostanut riman niin korkealle"
Pixar on tosiaan nostanut riman korkealla ja studio jolta on aina totuttu saamaan laatua on nyt tehnyt ensimmäisen hutilyöntinsä. Urhea menee hetken viihdeannoksena, mutta pettymys se ilman muuta on. Onneksi edes näyttävä sellainen.
Molemmat Autot, varsinkin jälkimmäinen, olivat aikamoista sontaa. Kyllä Pixarilta huteja on aiemminkin tullut, mutta niiltä sentään saattoi ennakkoon odottaa moista. Brave taas on ennakkoon vaikuttanut vanhalta kunnon Pixarilta. Harmi, jos niin ei ole.
VastaaPoistaMuista Pixareista poiketen, koin Autot niin vahvasti pelkästään lapsille suunnatuksi, että perspektiivi sitä katsellessa on vähän toinen. Sillä on tarjota lähinnä lapsellista menoa ja rallia ja niillä Pixar teki nimenomaan kohderyhmälleen yhden onnistuneimmista elokuvistaan. Se on pienille lapsille aivan taatusti kunnon viihdepaketti, ihan riittävän opettavainen ja varmasti terveempää tuijoteltavaa kuin Teletapit. Siinä mielessä se ei ole lainkaan huti, se ei vain rokkaa niin kovaa aikuisyleisössä.
VastaaPoistaEnsimmäinen on vielä ehkä ihan toimiva jos miettii kohderyhmää, mutta kakkonen on jo niin aliarvioivaa kohellusta, että ei sitä voi katsoa hyvällä edes siltä kantilta, että elokuva on suunnattu itseään kaksikymmentä vuotta nuoremmille. Toisaalta vekarat varmaan tykkäsivät, joten turhaanpa huutelen.
PoistaEn ole vielä tätä nähnyt itse, mutta kiinnostaa tietää oliko näkemäsi versio originaali vai dubattu? Trailerien perusteella kun vaikuttavat ihan eri elokuvilta :D
VastaaPoistaOriginaalina katselin. Ääninäyttelyhän on siinä mielessä isossa roolissa, että puhuvat aksentilla. Yksi lähes hauska juttu elokuvassa oli erään klaanin poju, joka solkkaa niin epäselvästi ettei kukaan muu kuin hänen isänsä ymmärrä siitä mitään.
PoistaOlisi tavallaan myös mielenkiintoista kuulla miten suomalaiset ovat onnistuneet. Dubbajaisissa mm. Satu Silvo ja Eija Vilpas. Hmm..
Tuossa arviossa on yksi tähti liikaa. Mutta hyvähän tuo teksti oli. Autot 1 on historian huonoin lastenelokuva, ja tarkoitan tätä kirjaimellisesti. Sentimentaalinen, huonosti ohjattu ja näytelty, huumori ja musiikki on tylsää ja ennen kaikkea etniset stereotypiat ovat (tahattoman) rasistisia. En löydä elokuvasta rahdun vertaa opettavaisuutta. Rikastuttuaan pixarilaiset ovat lipsuneet yhä enemmän ja enemmän kunnianhimoisista tavoitteista. Vain tekniikka kehittyy, muu regressoituu.
VastaaPoistaOn totta, että taululla voisi yhtä hyvin seisoa yksi kuin kaksi tähteä, mutta päädyin nyt pyöristämään ylöspäin koska grafiikan jälkeä oli sinänsä ilo katsella, eikä elokuva ollut lainkaan tylsä, ehkä tarpeeton, mutta katsottava.
PoistaAutot on kaukana historian huonoimmasta lastenelokuvasta, maailman mahtuu ihan oikeastikin hirveää kuraa. Autot on monien lasten ehta kulttielokuva ja pystyn ymmärtämään sen oikein hyvin. Ei se omillakaan listoillani pääse muun tuotannon tasolle, mutta ihan hyvä lauantai-iltapäivän katsottava se on kun televisiosta sattuu tulemaan.
Eikä se stereotypiointi häiritse itseäni lainkaan, päinvastoin. Eri autot edustavat ja kuvastavat monia lasten tunnistamia ihmistyyppejä. Huomattavasti laajemmin kuin vain hyviksiä ja pahiksia sisältävässä jutussa. Se esimerkiksi on jopa omalla tavallaan opettavaista, pilke silmäkulmassa tosin. Eihän stereotypiat ole yleensä ollenkaan tyhjästä repäistyjä.
Regressoitumisen noituminen on vielä vähän turhan aikaista. Uusin elokuva ei toimi ja edellinenkin oli Autot jatko-osa, mutta luotan Pixarin onnistumiseen ehkä seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla, jo sen voimin että em. elokuvia edelsi ne neljä ehkä parasta tuotosta.
Kunnioitan näkemystäsi Autoista, mutta olen eri mieltä. "Etnisten" (nehän ovat etnisiä vain USA:ssa) ryhmien esittämisessä häiritsee toteutuksen alleviivaava tapa, joka pelkistää kokonaiset kansanryhmät niihin sitkeimmin iskostettujen piirteiden summaksi. Näin lapset oppivat tasan vääriä asioita. Sama koskee maalaisjuntin kuvaa, Marttia, joka haisee leikiksi ohuesti naamioidulta ylenkatseelta. En ymmärrä, mitä Lasseter on ajatellut; ilmeisesti ei ole. Autot on huonoin lastenelokuva myös siksi, että sen tekijät ovat fiksuja, taitavia ja heillä on lähes rajattomat resurssit sanottavansa sanomiseen. Joku nollabudjetin räpellys on harmittomampi.
VastaaPoistaNemo, samoin kuin Ötökän elämää ja Monsters Inc. aiemmin, lässähti toisella katselulla mitäänsanomattomaksi perhesitcomiksi. Ratatouille oli mukiinmenevä, muttei tarjonnut nauruja tai aitoa hupia: Ihmeperheessä Bird onnistui paljon paremmin. Aika epätasaista Pixarin tuotanto on ollut.