Kotimaiset elokuvat Top 15

Nyt kun ollaan taas niin maailmanmestaria ja isänmaallista, niin otetaanpa syyniin oikein kotimaiset elokuvatkin. Itsehän pakenin tätä yltiöisänmaallisuutta - mihinkäs muuallekaan kuin - Ruotsiin, jossa kaiken järjen mukaan olen tämän postauksen julkaisuhetkelläkin. Tämä lista julkaiskoon siis itse itsensä, sikäli jos arvoisa ja ailahtelevainen blogialustani Blogger ei ole päättänyt alkaa taas seppoilemaan. Mikään ei kuitenkaan ole niin varmaa kuin epävarma, sanoi Mattikin aikoinaan. Asiaan.

Lapsena katselin kaikki vanhat SF-elokuvat joita televisiosta irti sai ja vielä Uunot ja Puupäät päälle. Uusi suomalainen elokuva oli pitkään käsite joka ei paljoa luokseen kutsunut. Jälkeenpäin ajateltuna satuin syntymään juuri sellaiseen ajankohtaan, ettei se ole ihmekään. 1990-luku ei suomalaisen elokuvan kannalta ole kummoinen, ilman Kaurismäkiä se olisi jopa surkeaa aikaa ja parhaat kotimaiset olivat ehdottomasti televisiosarjoja. Vuosituhannen taitteessa tapahtui jotain kummaa ja viime vuosikymmen osoittautui ehkäpä parhaaksi suomalaisen elokuvan rintamalla. Alkanut vuosikymmenkin näyttää lupaavalta, sen verran kovia ohjaajia meillä riittää. Noniin, kaikkien aikojen suosikkini, hädin tuskin järjestyksessä:

1. Jäniksen vuosi (1977)

Antti Litjan esittämä mainosmies saa tarpeekseen kaupungin painostavasta ilmapiiristä ja lähtee kiertelemään Suomea työmatkalla löytynyt haavoittunut jänis hoteissaan. Arto Paasilinnan romaaniin perustuva elokuva on hauska, osuva, hyvin suomalainen ja kekseliäs. Elokuvaa katsellessa tuntee itsekin vapautuvansa arjen ruljansseista, ainekin hetkeksi. Aikansa parhaisiin ohjaajiin kuuluva Risto Jarva menehtyi onnettomuudessa juuri kun elokuva oli saatu valmiiksi. Mitä kaikkea meiltä jäikään näkemättä..

2. Sensuela (1973)

Teuvo Tulion hämmentävä camp-mestariteos ilmestyi reilusti ohjaajan aktiivisen uran (1929-1956) jälkeen. Lapin tytöstä tulee suuren kaupungin prostituoitu, mutta kotiin lähetellään kortteja jotka kertovat aivan muusta. Elokuva on sitä tasoa, että lapin maisemia kuvataan suunnilleen postikortista ja lappilaismiehen näytetään purevan palleja irti hampain. Jopa suurin osa Russ Meyerin tuotannosta kalpenee tämän kotimaisen vaihtoehtohelmen rinnalla. Vuosikymmen näkyy mukavasti edukseen ja käänteet ovat sujuvan selittämättömiä.

3. Musta Jää (2007)

Petri Kotwican ohjaamassa elokuvassa seurataan kolmiodraamaa Outi Mäenpää - Martti Suosalo - Ria Kataja. Käsikirjoitus edustaa suomalaisen elokuvan parhaimmistoa, ohjaus ja kuvaus muistuttaa parhaimmillaan kaikista suurimpia, jopa Kubrick käy mielessä. Mahdollisesti oma suosikkini ns. nykyaikaisesta suomalaisesta elokuvasta, mutta Musta Jää on myös ajaton teos ja harvinaista kyllä olen kerennyt katsomaan sen jo useaan kertaan.

4. Mies vailla menneisyyttä (2002)

Kaurismäen Aki on melko ilmeinen tekijä listalla, eikä itselläni ole vaikeaa valita suosikkia. Mies vailla menneisyyttä on kansainvälisesti kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaiselokuvia, eikä täten järin omaperäinen valinta. Vanhemmassakin tuotannossa on puolensa, mutta pidän erityisesti juuri ohjaajasta nykyisellään. Markku Peltolan esittämä mies ei muista elokuvassa kuka on ja joutuu kiertelemään pitkin kaupungin laitapuolta, etten sanoisi hyvin kaurismäkeläisissä tunnelmissa! Elokuva oli Oscar-ehdokkaana, mutta Kaurismäki boikotoi juhlia sodan takia. Ohjaajaan tutustuessa tämä on hyvä etappi aloittaa, elokuvassa tiivistyy kaikki oleellinen.

5. Lumikuningatar (1986)

Ikimuistoinen fantasiaelokuva lapsuudesta. On sääli, ettei Päivi Hartzell ole antanut meille elokuvia tämän jälkeen. Muutenkin Suomessa luulisi olevan potentiaalia tuottaa fantasiaelokuvaa enemmänkin, mutta ei tunnu sellaisia kuuluvan. Suosittelen näyttämään lapsille, mutta näyttävästä elokuvasta saa irti vanhempikin. Asennevammaisena leffaa ei ehkä kannata lähteä katselemaan, kyseessä kuitenkin on kotimainen fantasiaelokuva kultaiselta kahdeksankymmentäluvulta!

6. Komisario Palmun erehdys (1960)

Vaikka kuin tekisi mieli valita Matti Kassilalta listaan loistelias mysteeri/trilleri Tulipunainen kyyhkynen, ei voi kieltää Komisario Palmun erehdyksen olevan se kaikista ikimuistoisin elokuva ohjaajalta. Elokuva teki suuren vaikutuksen jo hyvin pienenä, alle kouluikäisenä luultavasti. Muistan myös, kun kuuluttaja paljasti vahingossa murhaajan ennen elokuvan alkua. Suomalaisessa elokuvahistoriassa ja yleissivistyksessä tällä Waltari -filmatisoinnilla on ehdoton paikkansa.

7. Paha Maa (2005)

Aku Louhimiehen mestariteos. Loistava käsikirjoitus ja roolisuoritukset tekevät tästä yhden kaikkien aikojen parhaista suomalaista elokuvista. Lomittain etenevät tarinat sisältävät lähinnä sitä suomalaista pahaa oloa ja sen siirtämistä eteenpäin kuin viestikapulaa konsanaan. Ei mikään hyvän mielen elokuva, mutta jos haluaa nähdä kotimaista osaamista parhaimmillaan, kannatta tsekata. Sulevi Peltolan esittämän pölynimurikauppiaan on oltava yksi historian vaikuttavimmista psykopaateista.  

8. Kalteva Torni (2006)

Timo Koivusalon heikon vastaanoton saanut musta komedia. Loistavan Martti Suosalon taidonnäyte skitsofreniaan sairastuneena hellyyttävänä hahmona, jolla on pakkomielle Pisan kaltevaan torniin. Aiheeksi on valittu pahennusta herättävä aihe, jolle ei saisi edes nauraa. Suosalo vetää roolin niin uskomattoman hauskalla otteella, että leffaa katsellessa en pysty olemaan repeilemättä. Elokuva oli aikoinaan kirjasosta lainassa ja katsoimme sen parin viikon aikana kolme kertaa, se kertonee jo jotain.

9. Miehen Työ (2007)

Aleksi Salmenperä on ehdottomasti tämän hetken mielenkiintoisimpia suomalaisia ohjaajia. Viimevuotinen Paha perhe on loistava elokuva, mutta sitä edeltävä Miehen työ on se elokuva jota ei voi olla katsomatta monttu auki. Tommi Korpela hoitaa roolin mieshuorana, tarvitseeko sanoa enempää. Elokuva on oikeasti jopa vähän inhottava, mutta niin hienosti kirjoitettu ja toteutettu.

10. Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954)

Paras Pekka ja Pätkä? Valinta muotoutuu oikeastaan melko samanlaisin perustein kuin seuraavakin. Ensimmäinen Puupää-elokuva oli vielä hakemista, toisessa astui kuvaan Puupää-ohjaajan leiman saanut Armand Lohikoski ja vasta tämä kolmas on jo sitä varmaa ja vauhdikasta laatua. Kuten Uunot, Pekka ja Pätkä elokuvat on järjestään poljettu maan rakoon kriitikkojen taholta, mutta yleisöön ne uppoaa. Halvalla ja nopeasti on tuotannon henki, mutta osa viehätyksestä tulee juuri lavasteiden ollessa niin tökeröitä. Se tekee elokuvien maailmasta sen tunnistettavan Puupää-maailman.

11. Häpy Endkö? (1977)

Paras Uuno Turhapuro? Mahdoton tehtävä, ehkä Uuno Epsanjassakin voisi olla lähellä totuutta. Kaikki tietää mistä Uuno-leffoissa on kyse, mutta Häpy Endkö? on kuitenkin se, jossa nähdään miten tähän on tultu. Siksi se on yksi oikeutetuimmista vaihtoehdoista, sitä paitsi se on ensimmäisiä sarjan elokuvista, jossa lopullinen tyyli on alkanut muotoutua alun etsimisen jälkeen. Sitä paitsi elokuvassa on muutamia legendaarisimmista läpistä. Kannattaa tarkastaa jos on näkemäti.

12. Rare Exports (2010)

Ehkä pakko. Napapiirin sankarit oli päästä hilkulla mukaan, mutta kyllä se Rare Exports on valittava jo pelkästään visuaalisien ansioidensa takia. Helanderin lyhytelokuvat rokkasi jo kovaa ja pitkä elokuva ei pettänyt, vaikka näyttelijöistä olisi kokeneempi ohjaaja saanutkin enemmän irti. Tämä on sitä kaipaamaani fantasiaa, tämä on myös sitä kaipaamaani kauhua. Tämä on myös se kaivattu perisuomalaisen synkkä joulutarina. Jokunen ylimääräinen vittu löytyy vuorosanoista, muttei kai haitaksi asti.

13. Valkoinen Peura (1952)

Hyvin kyseenalainen valinta, myönnän. Parempiakin elokuvia olisi ehkä tarjolla, mutta Valkoisessa peurassa on omat puolensa. Tökerö tarina, mutta elokuvana ainutlaatuinen. Lappiin sijoittuva fantasiakauhu vuosimallia 1952 on kiehtovaa seurattavaa ainekin jos on valmis ohittamaan liudan epäkohtia. Nousee aikalaistensa yläpuolella rohkeudellaan ja poikkeuksellisuudellaan. Elokuvassa on Aslak, Niila, shamaani ja olento, josta ei vielä enempää. Mitä muuta tarvitaan.. Oikein nätti elokuva.

14. Vares (2004)

Aleksi Mäkelä on ohjannut huikean määrän erinomaista viihde-elokuvaa, Häjyt, Vares, Matti, Rööperi... Kaikki hyviä, mutta yksikään ei selkeästi ylitse muiden. Juha Veijonen on kuitenkin niin kova jätkä ja ainoa oikea Vares, että muistutellaan siitä tänä uuden Vares -sarjan aikakautena. Huumori pelaa ensiluokkaisesti, leffa ei ole liian vakavasti otettava, mutta kuitenkin jollain tapaa mainion synkkä. Roolisuoritukset ja huumori suomalaista kärkeä. 

15. Emmauksen tiellä (2001)

Pölösen floppi. Elokuva josta ei puhuta, mutta auttamatta hauskimpia suomalaisia elokuvia jota tiedän. Oli se sitten ala-arvoisen halpa huumori tai taiteellinen epäjohdonmukaisuus, tämä kolahtaa itselleni kovaa. Yhdessä päivässä kuvattu sketsien jatkumo kantoi työnimenään La Strada II ja Pölönen kutsui sitä omaksi dogmakseen. Ymmärrän jos elokuva ei avaudu kaikille niin yhtään, mutta itse sain ainekin nauraa kohellusta katsellessa.

Ei Tuntematonta sotilasta, Talvisotaa, Tauno Paloa tai Kaurismäen Mikaa? Mielipiteitä on moneen lähtöön, eikä tuo viidentoista valinnan karsinakaan kovin pitkälle veny, mutta nyt kävi näin. Mites ne lukijoiden suosikit, kertokaa vaan?