EP-levyjen julkaisemisesta yleisesti.
Extended Playt eli tuttavallisemmin EP:t ovat kyllä usein varsin mainioita luomuksia. Singlet on nykyiseen keskittymiskykyyn nähden aivan liian vähänlaisesti kuultavaa kerralla ja astuvat potentiaaliseksi oston kohdeeksi enää harvoin. EP-levyt kuitenkin tarjoavat pienen levyn verran kuunneltavaa ja mikä parasta, usein bändi kokeilee niissä uusia ulottuvuuksia. Niihin pistetään kappaleita jotka eivät pitkälle levylle välttämättä pääsisi, mutta lyövät helposti laadullaan osan sellaisista jotka pääsevät.
Näitä puolikkaita levyjä tuskin tehdään siksi, että kuuntelijakunta pysyisi kiinnostuneena, sitä varten työstetään niitä pitkiä levyjä. Loppujen lopuksi EP saattaa tarjota jopa mielenkiintoisempaa materiaalia, sinnehän laitetaan niitä kappaleita joiden ei oleta uppoavan kaikille albumin lomassa, mutta ovat ilman muuta bändin jäsenten allekirjoittamia. Kyse on musiikin ehdoilla tehdystä matskusta, vailla huolta kokonaisuudesta, biisithän saavat puolipitkällä poiketa toisistaan vaikka täysin. Kyse voi toki olla myös jossain tapauksissa jämälevystä, eli silkasta rahastuksesta ylimääräisten ja paskoiksi todettujen raitojen avulla.
Ilmainen promotuote
Alkuaikojen paria splittiä lukuunottamatta Enslaved ei ole aiemmin julkaissut vajaata levyllistä, vaikka tuottelias on ollutkin. Tuore The Sleeping Gods on ilmaiseksi netistä ladattava promotuote, onko kyse sittenkin pelkästä myynnin edistämisestä pitkällä tähtäimellä? Sisältö kielii kaikesta muusta, sisältö on piristävän kokeilevaa, eikä suinkaan mitään kaikista helpoiten avautuvaa. Ei se silti tarkoita sitä että se kuulostaisi aluksikaan sekavalta, mutta levyn kappaleet palkitsevat kuuntelijansa kaikilla tasoilla vasta ajan kanssa.
Enslaved on aina ollut tiukasti norjalaisen bm-skenen kyljessä kiinni, mutta selvästi sen tunnetuimman kärjen ulkopuolella. Musiikillinen puoli on ottanut alusta asti selvän polkunsa viikinkimetallin alahaaraa kohti, mutta viime levyillä on päästy kunnon progeilun makuun. Enslaved uudistaa jatkuvasti itseään ja ajaa musiikkian kohti omia omituisia latujaan, aivan kuten suurin osa skenen muusikoista tekee. Ei siinä, etteikö bändillä varmasti riittäisi uskallusta tehdä täyspitkällä tämän ep:n kaltaisia ratkaisuja, mutta tulos on jokatapauksessa miellyttävä juuri tässä kontekstissaan.
Uinuvia jumalia herätellessä
Avausraita Heimvegen ei tuo oikeastaan mitään uutta paria viime levyä kuunnelleille, muttei ihmetytä myöskään niitä joille vain alkuaikojen tuotanto on tuttua. Varma avaus yhdistää uuden ja vanhan hyvin enslavedmaiseksi veisuksi, mutta jo kakkosveto Aly Misyrki lähtee aivan omille odottamattomille punkahtaville linjoilleen, ehkä jopa hieman Darkthronen hengessä. Erittäin mielenkiintoista kuunnella sitä tuttua Enslavedia, mutta aivan uudella otteella ja draivilla.
Sitten otetaankin täyskäännös Synthesisin merkeissä ja lähdetään leijumaan syvän ambientin maailmoihin. Enslaved ja ambient? Toimii sitä paitsi aika hyvin, levyllä tuntuu muutenkin olevan jokseenkin vähänlaisesti laulua ensimmäisiä kappaleita lukuunottamatta ja Synthesiskin luottaa pelkkiin kuiskailuihin. Seuraavaksi kuultava Nordlys on vauhdikas, mutta kevyt syntikan hallitsema suoritus. Alakuloiset synamelodiat etenkin biisin lopussa lukeutuvat levyn suosikkeihini.
Viimeiseksi jää nimikkoraita The Sleeping Gods, joka on kuin heimolaisten jumaltanssi, akustisella kitaralla säestetty hypnoottinen ja pahaenteinen folkrutistus, jolla aivan varmasti manataan jonkintasoisia nukkuvia jumalia hereille. Kun leirinuotion tuli näin lopuksi sammuu, vain hieman alle puolen tunnin jälkeen, tulee jo ajattelematta pistettyä levy uudestaan alusta. Pian jo huomaakin että lähes koko levy on yhtä junnaavaa manausta, vaikka tyylilajit vaihtelevatkin. Hienoa pojat. Ehkei piekse Enslavedin pitkäsoittoja, mutta on todella mainio lisä erinomaisen diskografian jatkeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti