Eeppisiä raitoja.

Eeppisellä pituudellaan siunatut raidat jakavat aivan varmasti mielipiteitä, monet saattavat jopa suuttua jos artisti päättää venyttää kappaleen pituuden naurettavuuksiin asti. Joskus kyseessä on todellakin ajan peluuta, mutta joskus teokset ovat tarkoin harkittuja ja vallan upeita. Toisaalta varsin kömpelöitä. Pop- ja rock musiikissa pitkä kappale käsitetään lähes kymmenminuuttisena teoksena, kuten Stairway to Heaven, Bohemian Rhapsody tai November Rain, mutta puhutaanpa nyt oikeasti eeppisistä teoksista. Valitsin melko pikaisesti listan kappaleet, ehtona yli 25 minuutin pituus.

Kymmenen valintaani --->

1. Miles Davis - Bitches Brew 27:00

Synkkää ja kieroutuneen jumalaista fuusiojazzia, jonka äkkivääriin koukeroihin ja tummaan sävyyn en kyllästy koskaan. Hyvin ilmeinen valinta ykkössijalle, pitkänlinjan suosikkini samaa nimeä kantavalta albumilta, joka ei ole pelkästää hienoin jazz-levy ikinä, vaan mahdollisesti paras koskaan tehty levy vailla genrerajoituksia. Monilla Miles Davisin levyillä työskenteli jazzin all-star joukko ja sisältö muodostui improvisoiduista jamisessioista. Miles oli orkesterinjohtaja ja vaikkei tämä sanonut mitä tehdä, pelkkä läsnäolo viitoitti tien soittajille. Monien muiden Miles Davis levytysten tavoin, Bitches Brew ihmetyttää kuunteleminen toisensa jälkeen.

2. Boris - Absolutego 65:32

Ehdottomasti yksi hienoimmista järkäleistä, joita jo sinänsä massiivisten pörinäeeposten kenttä on täynnä. Täydellisen koukuttavaa äänien massaa ottaa vastaan suurella mielihyvällä ja jos kappaleen joutuisi jättämään kesken syystä tai toisesta, saattaisi joutua turvautumaan äärimmäisiin tekoihin. Teos alkaa matalaprofiilisena ja kasvaa seireenien vastustamatonta kutsuhuutoa muistuttavalla voimalla matkaksi kohti selittämättöämiä mielen syövereitä.

3. Nadja -Thaumogenesis 61:43

Toisin kuin edellinen valinta, Thaumogenesis ei ole pelkkää drone-pörinää, vaan ambient maalailuilla jaksotettua sellaista, eikä välttämättä edes niin synkkää kuin monet vertaisensa. Kappale on kuitenkin mielenkiintoinen matka hypnoottisella otteella, jota ei myöskään tule missään olosuhteissa jättää kesken. Matkan varrella kohdataan hitaasti leijuvia osia ja myös itselleni mieleistä junnausta addiktoivan riffin merkeissä.

4. Devil Doll - The Girl Who Was... Death 38:44

Mystinen artisti nimeltään Mr. Doctor tuotti kulttisuosiosta nauttivia levyjä, kunnes katosi Dies Iraen jälkeen 1996, jättäen jälkeensä liudan faneja odottamaan seuraavaa teosta. Alunperin yhtyeestä kasattiin kaksi erilaista kokoonpanoa, toinen Italiassa, toinen Jugoslaviassa. Ensimmäistä levyä on painettu yksi kappale, jota mies pitää visusti kotonaan, eli kohtalaisen harvinainen äänite kyseessä. The Girl Who Was...Death on ensimmäinen julkisempaan levitykseen päässyt tuotos ja sillä on oma kuulijakuntansa. Kappale on tunnelmallista goottioopperaa, ehkei niinkään koukuttuva kuin vaikuttava. Lopusta löytyy vanha kunnon 25 minuutin hiljaisuus, joka on nyt laskettu pois teoksen pituudesta.

5. Reverend Bizarre - Anywhere Out of This World 25:32

Hengästyttävä doom-teos suomalaiselta yhtyeeltä, joka piti lupauksensa ja lopetti toimintansa kolmen levyn jälkeen. Tämä kappale löytyy viimeiseltä julkaisulta, joka kantaa nimeä So Long, Suckers. Hitaasti jylläävä mahtipontinen tekele lukeutuu aivan varmasti parhaisiin doom-veisuihin, jota tiedän.

6. Fantômas - Delìrium Còrdia 74:17

Mike Pattonilla on lukematon määrä sivuprojekteja, toisaalta aina ei voi olla täysin varma onko tällä edes pääbändiä, vaikka Faith No More helposti sellaiseksi olisi luettavissakin. Fantômas on itselleni kuitenkin jollain tapaa se tärkein tuotos mieheltä ja vaikka ärsytyskynnys tietyillä levyillä meinaa ottaa vastaan, niiden pariin palaa määrätyin välein. Ehdottomasti suosikkini bändiltä on Director's Cut, jolla versioidaan tunnettuja kauhutunnareita, mutta Delìrium Còrdia on levyistä kaikkein kunnianhimoisin. Lähes tunnin ja vartin pituinen kauhuskenaarioita pyörittelevä teos ei ole helpoimmasta päästä, mutta etenkin harvakseltaan kuunneltuna siinä on omat tehonsa.

7. Pink Floyd - Shine On You Crazy Diamond 26:05

Progressiivista valtavirtaa edustaa varsin harva yhtye, mutta Pink Floyd on näistä varmasti tunnetuin. Wish You Were Here on yhtyeeltä oma henkilökohtainen suosikkini ja siitä lohkaistu Shine On You Crazy Diamond yksi sen mahtavimmista yksittäisistä kappaleista. Alkuperäisjäsen Syd Barretin tajunnanvirta jämähti omiin maailmoihinsa ja tämä kappale osoittaa muistoa tuolloin vielä eläneelle ihmisrauniolle.

8. Sunn O))) & Nurse With Wound - Ra at Dawn 25:33

Sunn O))) on epäilemättä tunnetuin drone doom yhtye maailmassa ja katalogin kappaleet eivät kovin lyhyitä pääsääntöisesti olekaan. Dømkirke on ylivertainen suosikkini bändin levyistä, mutta kun sen kappaleet ovat vain hieman yli vartin pituisia, pitää lähteä hakemaan jokin toinen raita listaan, sillä yhtye on mukaan mahdutettava. Nurse With Wound on myös yhtye, jonka haluan lukea mukaan, niin mikäs sen parempaa kuin valita yhteistyö. Myös vieraileva yhtye tunnetaan monista yli puolentunnin pituisista kappaleistaan, joten valinta on hyvin perusteltu. Ra at Dawn on sitä perustavaa laatua olevaa hurinaa, hieman ahdistavaa, jopa pelottavaa massaa, joka hädin tuskin etenee, mutta on kuitenkin niin antoisaa.

9. Mistigo Varggoth Darkestra - The Key to the Gates of Apocalypses 72:05

Nokturnal Mortumin keulahahmo Knjaaz Varggoth toteutti kokeilevampaa puoltaan tällä yli tunnin mittaisella synkkien tunnelmien ja pohdiskelevien ajatusten täyttämällä julkaisullaan. Nokkareiden tyylistä suoraviivaista paahtoa tämä ei arvatenkaan ole, joskin sen syvyyksistä pulpahtelee black metal osioita. Osa niistä hitaina, osa nopeana. Suuri osa kestosta on täytetty ambientilla ja erinäisillä äänillä, mutta myös tunnetummalle bändilleen tavaramerkiksi nousseet koskettimet luovat äärettömän kauniita kohtauksia kaaoksen keskellä.

10. The Orb - Blue Room 39:57

Ehkä hieman omituisempi valinta, pisin brittilistalle päätynyt single koskaan (jos kappale on 40 minuuttia pitkä, se on luokiteltava albumiksi). Biisistä on olemassa myös lyhyt versio, joka ei niin suureksi yllätykseksi tuntuu olevan aivan liian lyhyt. Ambient Housea ja hourailua kelpo tripiksi asti.

Next best thing:

Green Carnation - Light of Day, Day of Darkness 60:02
Moonsorrow - Tulimyrsky 29:45
Burzum - Rundtgåing Av Den Transcendentale Egenhetens Støtte 25:11
Ulver - Silence Teaches you how to Sing 24:05
Kraftwerk - Autobahn 22:40