Dokumenttielokuvat Top 15.

Grizzly Man

Rakastan hyviä dokumenttielokuvia, mutta kuinka moni niistä jää oikesti mieleen huikeina teoksina, eikä vain summana tiedon jyviä? Dokumentit luetaan helposti yhdeksi elokuvien lukuisista genreistä, mutta toisaalta elokuvataide jaetaan jo alkujaan vain kahteen luokkaan, fiktiiviseen ja dokumentaariseen. Dokumenttielokuvissa heijastuu enemmän katsojan henkilökohtainen mieltymys aiheeseen kuin fiktiivisissä teoksissa, tämä taas vaikuttaa arvostelukykyyn dokkarien kohdalla. Mielenkiintoisella aiheellakin voidaan kuitenkin mennä metsään ja päinvastoin.


Dokumentteja on tietenkin moneen lähtöön, on luonto-ohjelmia ja 4D dokumentteja, pintaraapaisuja ja syvälle pureutuvia. Osa toimii pelkän ajankohtaisuutensa vuoksi, osa pelkän shokkiarvon. Paljastuksia levittävät mustamaalaukseen nojaavat dokumentit ovat sitä alinta sakkaa, mutta yksipuolinen ylistyskin käy tylsäksi ja jopa ärsyttää. Katsotuimmiksi dokumenteiksi nousee helposti kohujulkkisten kohupaljastukset, Matti Nykäset ja Michael Jacksonit, mutta nämä myös unohdetaan nopeiten. Kyseessä on se dokumenttielokuvien seitsemän päivää osasto. Muiden elämään kurkistaminen tuo kuitenkin suurimmalle osalle suurta mielihyvää ja sen takia dokumenttia Ayrton Sennasta tai Mike Tysonista seuraa suurella mielenkiinnolla vaikkei olisi urheilusta kiinnostunutkaan. Aina parempi jos kyseessä on suuri menestyjä, jolle kohtalolla on omat traagiset suunnitelmansa.


Etenkin mielenkiintoisia luonto-, henkilöhahmo- ja musiikkiaiheisia dokumenttisarjoja on maailma pullollaan. The Beatles Anthology on esimerkiksi loistava katsaus Beatlesin historiaan, se on kymmenen tuntinen tv-sarjadokumentti joka kattaa oikein mukavasti kaiken oleellisen. Jimin dokkareissa saa taas nauttia mm. psykopaateista ja mafiosoista. 4D-dokumentit taas ovat pääosin raivostuttavan selvästi väkisin väännettyä sontaa. Avara Luonto on taas tasaisen laadukas luontodokumenttien välittäjä.


Yritin saada kasaan jonkinlaisen listan parhaista tahi vaikuttavimmista dokumenttielokuvista joita tulee äkkiseltään mieleen. Ei kovin helppoa vertailla keskenään niin eri painoarvoisia tuotoksia, osa toimii informaation kautta, osa huumorin voimin. Luontodokkarit ovat niin oma sivuhaaransa, että jätän ne tällä kertaa sivuun. Noniin, mennäänpäs nyt niihin suosikkeihin, eivät ole missään varsinaisessa järjestyksessä.




1. Mein liebster Feind - Klaus Kinski (1999)

Werner Herzog on varmasti hulluimpia dokumentaristeja maailmassa. Tämä saksalainen tunnetaan siitä, ettei hän kaihda mitään aihetta. Vaikka dokumenteissa käydään kaukaisissa maailman kolkissa seuraamassa mitä oudoimpia menoja, kaikista kiehtovin aihe löytyykin varsin läheltä. Herzog on ainut ohjaaja, joka suostui työskentelemään toistamiseen hullun näyttelijän maineessa olevan Klaus Kinskin kanssa. Yhteisiä elokuvia syntyi lopulta viisi kappaletta. Legendat kertovat, että Herzog ohjasi Kinskiä pahimmillaan aseella uhaten ja perulaiset heimot lupautuivat tappamaan tuon sekopään. Herzogin ohjaama kunnianosoitus parhaalle ystävälleen keskittyy viha rakkaus -suhteeseen, joka päättyi Kinskin sydänkohtaukseen 1991.



2. Stanley Kubrick: A Life in Pictures (2001) / Stanley Kubrick's Boxes (2008)

Dokumenttielokuvana sinänsä perus hyvää tasoa, mutta henkilökohtaisella tasolla suunnattoman tärkeä. Kubrick eli suurimman osan elämästään lähes erakkona, eikä lausuntoja paljoa jaellut. Ystävät ja kylänmiehet kertovat loistavan kattavassa A Life in Pictures dokumentissa muistojaan tästä perfektionistisesta ohjaajanerosta. On vaikuttavaa katsella, kun Kellopeli Appelsiinin pääosassa loistanut Malcolm McDowell kertoo ystävystyneensä Kubrickin kanssa kuvauksissa. Näin hän siis luuli, mutta kun prokkis oli ohi, Kubrick ei ollutkaan valmis jatkamaan ystävyyttä McDowellin yllätykseksi. Elokuvaharrastajille yksi ehdottomimmista must see -dokumenteista.


Stanley Kubrickin laatikot on myös mielenkiintoinen pieni dokumentti. Paino sanalla pieni, vaikka sisältö onkin itselleni täyttä timanttia. Kurkistelu toisen arkistoihin kiehtoo, mutta etenkin kun tämä on visusti pitänyt tunkeilijat loitolla. Kubrickin vaimo raottaa tässä dokumentissa laatikoiden saloja ja mitä kaikkea sieltä löytyykään! Ehdottomia suosikkejani. Dokumentissa tulee jotenkin esille se piilotettu lämmin puoli ohjaajasta, joka arkistoi aakkosjärjestykseen fani- ja vihapostinsa, vaikkei kellekään koskaan vastannut.


3. Nocturno Culto's The Misanthrope (2007)

Ilman muuta dokumentti, joka nousee henkilökohtaisista syistä suosikeihin. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö Misanthrope olisi hieno tuotos omassa nihilistisessä minimaalisuudessaan. Norjan metsiin, mökkeihin ja pilkkiapajille sijoittuva itseironinen elämäntapakuvaus Darkthronen visionääreistä on nautinnollinen ja hauska. Herrojen päiden sisälle ei kovin syvälle päästä, eikä tämä muutenkaan avaa juuri mitään, mutta ehkä juuri siksi se on niin toimiva. Jotain kaurismäkeläistä tai ainekin pohjoismaisen sulkeutunutta tässä on ja paljon. Lähes yhtä mainio on myös kotimainen Finnish Summer with Turisas.
 
4. Anvil! Story of Anvil (2008)

Jos jo edellinen oli itseironinen, niin mitä tämä sitten on.. Anvil myi itsensä tosielämän spinal tapiksi ja voitti sympatiat puolelleen. Kasarihevin unohdetut merkkihenkilöt kaivetaan esiin ja loassa tarpomista seurataan määrätietoisuuden ja itkun vuorotellen pinnalla. Äärettömän hauska teos, ei kannata missata.


5. Nanook of the North (1922)

Uraauurtava dokumenttielokuva seuraa pohjoisen pakkasessa elävää inuiittiyhteisöä, iglujen rakennusta, ravinnon saalistamista ja rakkautta. Todellisuudessa ohjaaja Robert J. Flaherty lavasti rakkaustarinan dokumenttiin ja vaihtoi saalistuksessa käytetyt aseet esi-isien keihäisiin. Tuskin pieni todellisuuden viilaus on tavatonta nykyäänkään. Ohjaaja koki ääriolosuhteet haasteena ja joutui pistämään pystyyn oman pajansa kaukana kotoa ja tutkailemaan materiaalia itserakentamillaan menetelmillä, tämä kaikki lähes yhdeksänkymmentä vuotta sitten. Uskomaton suoritus ja uskamattoman kiehtovaa kuvamateriaalia vielä tänäkin päivänä.



6. Olympia (1938) / Thriumph of the Will (1935)


Historialliselta arvoltaan melko kiistämätöntä materiaalia. Leni Riefenstahlin natsiaikana kuvatut teokset dokumentoivat suurella kauneudella Berliinin Olympialaisia ja kansallissosialistisen puolueen kokousta Nürnbergissa. Varmasti historian tunnetuimmista propagandafilmeistä on lainattu katkelmia lukemattomia kertoja erilaisiin käyttötarkoituksiin, esimerkiksi moniin musiikkivideoihin. Luultavasti suurin osa on nähnyt pätkiä näistä vaikka tietämättään.




 7. Koyaanisqatsi (1982)



Taas hieman erilainen dokumenttielokuva, ennemminkin kuvan ja äänen liitto. Elokuva koostuu hidastetuista ja nopeutetuista kohtauksista, jotka on kuvattu ympäri Yhdysvaltojen. Äärettömän kauniita kuvia säestetään Philip Glassin upealla musiikilla. Kysymys on ennenkaikkea elokuvaelämyksestä ja audiovisuaalisesta täydellisyydestä.

8. Bowling for Columbine (2002) 



Suhtaudun Michael Mooreen melko ristiriitaisesta. Mies kykenee provosoimaan ja tekemään hienoa jälkeä tärkeistä asioista, mutta usein liian mustavalkoisesti ja kärjistetysti. Yksipuolinen näkemys on pahimmillaan ehkäpä torni-iskujen taustoja selvittävässä Fahrenheit 9/11:ssa. Hyviä pointteja, hienosti hyökätty erinäisten tahojen kimppuun, mutta kokonaisvaltaiselle näkemykselle ei anneta tarpeeksi tilaa. Bowling for Columbine sen sijaan ei ärsytä Mooren tekotavan puolesta, mutta se suorastaan raivostuttaa esiin nostettavien faktojen takia. Koulusurmista kertova dokkari tulisi jokaikisen nähdä, se puhuttaa ja se on mitä täydellisintä dokumenttielokuvaa, surullista ja ajatuksia herättävää. Se myös osoittaa että Marilyn Manson on oikeasti fiksu ja Charlton Heston melkoinen luuseri


9. American Movie (1999)


Verta, hikeä ja filminauhaa. Jälleen dokumentti joka repii voimavarantonsa hyväntahtoisesta reppanasta. Amerikkalainen filminörtti yrittää epätoivoisesti saada kauhuelokuvansa valmiiksi, budjettinaan oma pankkikortti ja enolta lainatut pari tonnia. Todella hauska dokumentti, elokuva-alan Anvil!


10. Exit Through the Gift Shop (2010)



Nyt kun on saanut sulatella alkuvuonna nähtyjä DocPoint-leffoja, täytyy nostaa tämä niistä ehdottomasti parhaaksi. Erittäin hyvin kasaan kursittu dokumentti joka on taas hyvin hauska, mutta siinä on selkeä kannanotto ja sanoma taidekulttuurille. On todella vaikea uskoa, etteikö idea tai dokumentin runko olisi ainekin osittain keksitty, mutta väliäkö sillä kun periaatteessa kaikki oleellinen on totta. Maailman tunnetuin graffiti artisti Banksy loihti tämän nerokkaan kokonaisuuden taas niin toimivan reppana hahmon kustannuksella. Suosittelen ehdottomasti aivan kaikille.




11. Man on Wire (2008)


Täydellinen esimerkki dokumenttielokuvasta, joka pystyy olemaan äärimmäisen jännittävä ja mielenkiintoinen vaikkei aihe kiinnostaisi pätkääkään. Mies tahtoo kävellä nuoraa pitkin yleisillä paikoilla, ei kuulosta tajunnan räjäyttävältä ei. Uran kohokohdaksi taituri haluaa valloittaa New Yorkin kaksoistornien välisen etapin. Teko on siis ilman muuta laiton ja sen suunnittelu vaatii lähes pankkiryöstöön verrattavaa taituruutta ja uhkarohkeutta. Dokumentti on äärettömän intensiivinen, eikä jää tippaakaan fiktiivisten rikoselokuvien varjoon. Tarkemmin ajateltuna, elokuvahan taitaa ennenkaikkea olla vuosituhannen parhaita rikoselokuvia.


12. Liebeslieder: Einstürzende Neubauten (1993)


Henkilökohtainen mieltymys taas puhuu, mutta uskon että dokumentti saksalaisyhtyeestä miellyttää ketä tahansa erikoisuuksiin myönteisesti suhtautuvaan katsojaan. Neubauten on musiikkimaailman Werner Herzog, se kokeilee ja tutkii asioita kuin ei olisi niitä ennen nähnyt tai kuullut. Herzog eli nuoruutensa sivistyksen ulkopuolella, kirjaimellisesti vuorilla. Neubautenin voisi olettaa olevan samaisilla vuorilla sijaitsevasta tynnyristä. Instrumentit koostuvat kaikesta josta lähtee ääntä ja vähän muustakin. Ääntä on päästävä myös tallentamaan paikoissa, joiden akustiikka ei ole perinteisimmästä päästä.

13. The Cove (2009)


Listani valinnat koostuvat suureksi yllätyksekseni pääosin sellaisista dokumenteista, jotka eivät ole ensisijaisesti surullisia tai tunteisiin vetoavia. On otettava esiin The Cove -kortti. Liikutuksen määrä on suuri tätä seuratessa. Eihän noin saa delfiineille tehdä! Paha, paha ohjelma. Pahat, pahat ihmiset... Esimerkkitapaus dokumenttielokuvasta, joka tavoittaa ihmisen ja saa tämän ajattelemaan.



14. Reindeerspotting (2010) 


Siitä varsin harvinainen dokumentti, että sen tietävät aivan varmasti lähes kaikki suomalaiset. Huumehelvetin seuraaminen ruudun tältä puolelta on suureksi osaksi jopa hauskaa. Esimerkiksi Pelkoa ja Inhoa Las Vegasissa pelaa pitkälti sen varaan, että loistavasti hörhöjä esittävät Depp ja Del Toro töhöilevät huumepäissään ja joutuvat erikoisiin tilanteisiin. Reindeerspottingin narkkarit tekevät saman ja ovat kuin realistisia sketsihahmoja. Leikkiä tämä ei kuitenkaan ole, vaan totisinta totta. Surullisintahan on hahmojen valinta lähteä ehdoin tahdoin muiden pelon ja inhon kohteeksi.


15. The King of Kong (2007)


Vastapainoksi taas kevyttä hupia. Kun ihmiskunnasta koostetaan dokumenttielokuvien arkisto, tuleekohan mittelö Donkey Kongin herruudesta ottaa mukaan? Hyvän ja pahan taisto on mitä hauskinta seurattavaa, monet taistelun tuoksinaan liittyvistä hahmoistakin ovat vallan mainioita. Avautuu ehkä vähän paremmin pelidiggareille, mutta miksei muutkin voisi saada jotain irti ikuisten pikkupoikien taistelua ihmetellessä..


Fiktiivisiä elokuvia ja tiettyjä genrejä on tullut listailtua elämän aikana lukuisia kertoja, mutta dokumenttielokuvien kohdalla tämä oli ensimmäinen kerta. Tehtävä ei ole helpoimmasta päästä kun huomioon on otettava niin monia asioita. Lähes puolet valinnoista olen nähnyt ensimmäistä kertaa parin vuoden sisällä. Se kertoo ensinnäkin siitä, että olen alkanut suhtautumaan niihin hieman erilailla, mutta myös siitä että nykyään dokumenttielokuvan arvostus ja taso on parempi kuin koskaan.


Olisi mielenkiintoista kuulla myös lukijoiden mielipiteitä. Mitä dokumenttisuosikkeja ihmisillä oikein on?