Irlantilaisen metallikentän ylpeys Primordial ei ole vallan tuore yhtye, mutta kelttiläisin elkein vuoltu black metal vaikutteinen irkkujulistus tuli suuremman yleisön tietoisuuteen vasta edellisen levyn myötä. Miksipä ei olisi, sillä To the Nameless Dead sisältää vaatimattomasti yhden historian vaikuttavimmista kappaleista. Empire Falls on kappale, joka aiheuttaa kauneudellaan kylmiä väreitä ja suurta liikutusta aina kun sen kuulee ja täydellisesti antautunutta livevetoa kuunteli pari vuotta sitten kyynel herkässä. Eipä yhtyeen hienous jää tuon yhden raidan varaan, esimerkiksi tuota edeltävältä levyltä löytyvä The Coffin Ships ei jää paljoakaan edellemainitun varjoon.
Neljän vuoden odotus on päättynyt ja on aika asettaa tuomio seuraajalle. Rajoja rikkovan mestariteoksen tehtyään yhtye kuin yhtye on hankalassa paikassa. Voiko siitä enää parantaa, pitääkö yllättää vaiko pitää hyväksi todettu laatu yllä. Ensimmäisiä kertoja levyä kuunnellessaa siitä on vaikea saada irti. Mikään ei ole merkittävästi uudistunut, tyyli on pysynyt jokseenkin uskollisena. Vasta lukuisien kuuntelukertojen jälkeen yksittäiset kappaleet ja teos kokonaisuutena alkaa juurtua kuuntelijalle. Taso ei ole varsinaisesti tippunut lainkaan, vaikka on vielä vaikea sanoa ylletäänkö yhdelläkään kappaleella niin korkealle kuin mainitut edeltäjältä. Kokonaisuutena on kuitenkin levystä sanottava, että se on lähes virheetön, vailla yhtäkään täytekappaletta.
Sanoitukset nousevat tärkeäksi osaksi albumia, jonka teemana pyöritellään aina niin antoisaa välttämättömyyttä, kuolemaa. Nemtheanga tulkitsee riipaisevalla antaumuksella elämän ja kuoleman tosiasioita. Elämän päättyminen on väistämätöntä, jäljelle jää kysymys, mitä ihmisestä jää jäljelle? Sanoitukset ja tulkinta eivät välttämättä erikseen tekisi niin suurta vaikutusta, sanat eivät kantaisi niin vakuuttavasti perille jos tulkinta ei olisi niin vilpittömän tunteikasta, toisaalta tulkinta ei tekisi niin suurta vaikutusta ilman todellista sisältöä.
Mikään kappaleista ei siis varsinaisesti nouse tällä kertaa toisen ylitse, joka ikinen kantaa itse itsensä suurella ylpeydellä ja vaikka pieniä tyylillisiä eroja on havaittavissa kappaleiden välillä, linja on selvä. Suurimmalta osin anti on hyvin tunnistettavaa ja hyvin pienet vivahteet saattavat esittää suurtakin osaa teoksissa. Laulu on pääosin puhdasta, mutta seasta löytyy myös hyvin harvassa sitä erittäin kauniisti toteutettua epäpuhtautta. Örinää on saatavilla jo aloitusraidalla, mutta herkkämielisten ei kannata jättää kokeilua sikseen vain sen takia, jatkossa se on hyvin vähäistä ja levyllä kuultu metalli miellyttää aivan varmasti monia, joita äärimetalli sinänsä ei kiinnosta pätkääkään. Musiikillisesti black metal alueella käydään vain pariin otteeseen ja yhtyettä on luonnehdittukin black metaliksi tyttöystäville. Kyseessä ei ole ehkä niin tyttöystäväystävällistä matskua kuin esimerkiksi Sólstafir tai Alcest, mutta kaikenlaisten metalliin kallistuvien tahojen kannattaa tätä kokeilla. Asia erikseen onko tämä paras levy aloittaa. Edellinen levy avautui ainekin itselleni jo ensikuultelulta, mutta tähän vaadittiin syventymistä. Ainekin se on sen arvoista ja levyä tulee kuunneltua varmasti vielä todella pitkään.
Primordialin laulaja A.A. Nemtheanga vieraana blogissani perjantain About Top 10:ssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti