 |
| Livide |
Espoo Ciné on yksi vuoden suurimpia elokuvatapahtumia Suomessa. Oli elokuvat sitten parempia tai huonompia kuin paikallisessa Finnkinossa keskimäärin, ne ovat ainakin mielenkiintoisempia ja monipuolisempia.
Ensimmäinen viikonloppu on takana, katselukokemuksia perjantain avajaiselokuvan ja sunnuntain iltakymmenen väliin mahtui joka lähtöön. Valintoja maailmalta laajahkolla skaalalla, tarjontaa essentiaaleista elokuvaelämyksistä aina täysiin kalkkunoihin.
Festivaalilla on tänä vuonna tarjota huikeat määrät houkuttelevaa ranskalaista. Psykologisen draaman ja epookkien lisäksi maasta tulee nykyään paljon lupaavia genrehelmiä ja etenkin animaatiota, mutta kyseisellä osastolla ollaan tänä vuonna harmillisen hiljaisia.
Ensi viikonloppuna ranskalaisen elokuvan suuriin lupauksiin kuuluvan, sarjakuvataiteilija Marjane Satrapin (Persepolis) uutuus, Poulet aux prunes pitänee kuitenkin tyytyväisenä, vaikkei toteutus tällä kertaa animaatiota olekaan.
 |
| Vincent Paronnaud, Marjane Satrapi: Poulet aux prunes (2011) |
 |
| Lars von Trier: Europa (1991) |
Saksalainen sarja jää omalta osaltani koskemattomaksi alueeksi, tanskalaiset helmet eivät ole edes vaihtoehto ajankohtiensa vuoksi. Von Trierin Europan olen onneksi nähnyt kankaalta ennenkin ja sen verran vaikuttava kokemus se oli, että suosittelen jos tiistai klo 11.30, Espoon Kino Tapiolassa sopii kalenteriin. Danske favoritterin tarjontaa voi tietysti muutenkin suositella, mutta erityismaininta kankaan voimasta juuri em. elokuvan kohdalla. Ilmaisnäytöskin vielä.
Michael Haneken Amour toimi Cinén avajaiselokuvana. Valinta ei olisi juuri parempi voinut olla. Haneke on tämän hetken tärkeimpiä elokuvaohjaajia ja hänen elokuvansa tinkimättömyydessään vaikuttavimpia. Katsojaa ei päästetä tälläkään kertaa helpolla, mutta kerrankin Haneke säälii katsojiaan perustelemalla kaiken esittämänsä mielipahan ja shokeerauksen, verhoten sen omanlaisellaan kauneudella ja rakkaudella.. No hyvä on, katsojia ei säälitä todellisuudessa tippaakaan. Hyvin voimakas ja vaikuttava elokuva, jää mieleen pyörimään.
 |
| Michael Haneke: Amour (2011) |
Varsinaisista elokuvaelämyksistä suurin järjestettiin Méliès-erikoisnäytöksessä. Tuore dokumentti Le Voyage extraordinaire käsittelee Mélièsin historiaa, elokuvan historiaa, sekä ohjaajan legendaarisimman elokuvan, Matka kuuhun (Le Voyage dans la Lune, 1902) väriversion restaurointia. Mahdottomalta tuntunut tehtävä aloitettiin 1993 ja se valmistui vasta viime vuonna, esitettäväksi Cannesiin. Dokumentin jälkeen esitettiin tuo restauroitu versio elokuvasta Cleaning Womenin säestämänä.
Jos 1001 Classical Recordings You Must Hear Before You Die -kirjan tunnetumpi elokuvasisar, 1001 Movies... hyödyntäisi samaa konseptia, eli luettelisi esitettävän version joka on teoksestaan paras, elokuvaraamatun aloittavalla sivulla tulisi lukea, Matka Kuuhun (Cleaning Womenin säestämänä). Harmi vaan että tilaisuus mahtoi olla ainutkertainen. Soitanta todella teki kunniaa elokuvalle ja sai Airin virallisen soundtrackin tuntumaan lähinnä ihan ok suoritukselta (versio Airin musiikilla esitetään tapahtumassa 25.8).
Méliès-erikoisnäytös kokonaisuudessaan, tai vaikka erikseen oli viikonlopun kohokohta. Eikä haitannut että Cleaning Women jatkoi soittamistaan pitemmän setin kera Ciné-teltalla. Irtiotto uuden elokuvan maailmasta 110 vuoden taakse oli myös niitä harvoja hyvän mielen elämyksiä tällä erää.
 |
| Georges Méliès: Matka kuuhun (Le Voyage dans la Lune, 1902) |
Vaikka ohjelmisto pursuaakin kuolemaa, sairautta, väärinkäyttöä ja inhorealismia, rankankin rypistyksen jälkeen tarjonta tuo vain voimia uuteen työviikkoon ja seuraavaan rupeamaan.
Juuri kun elokuvien lumoissa jaksoi vielä leijua, iski surullinen uutinen elokuvien maailmasta, kankaiden tältä puolen. Tony Scott päätti päivänsä hypätessään sillalta. Tony on aina jäänyt ohjaajaveljensä Ridleyn varjoon ja muistetaan lähinnä menevistä ja viihdyttävistä toimintatuotannoistaan (Top Gun, Beverly Hills kyttä II, Viimeinen partiopoika, True Romance, Kaappaus metrossa - Pelham 1 2 3), mutta vaikutus ei taida jäädä niihin.
 |
| Alexandre Bustillo, Julien Maury: Livide (2011) |
Jopa Espoo Cinén tarjonnasta löytyi viikonloppuna ranskalainen fantasiakauhuelokuva, Livide, joka on aivan varmasti velkaa Tony Scottin varhaiselle työlle Verenjano (The Hunger, 1983). Jopa vampyyriteemaansa nähden se on poikkeuksellisen esteettinen ja tunnelmallinen elokuva. Itselleni se on teos, josta olen Tony Scottille eniten kiitollinen.
Rauhaa.
Festivaalin elokuvista sitten yksityiskohtaisemmin viikon mittaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti