Die Wand (2012)

Julian Roman Pölsler: Die Wand (2012)

Die Wandilla on tarjota hieman erilainen mökkireissu. Ei mikään kauhupätkä, jossa teinit jäävät jumiin kauheuksien keskelle. Elokuvan nimessä ei myöskään toivota yhdellekään sauvalle mitään kuoloniskuja. Itävaltalaiselokuvan otsake on saksaa ja kääntyy suomalaisittain seinä, tahi muuri.

Nainen ajaa mökille, aivan uskomattoman kauniin itävaltalaismaiseman keskelle, seuranaan pian katoavien tuttavien lisäksi vain koira, Lynx. Pian nainen huomaa olevansa suljettuna näkymättömän seinämän sisäpuolelle. Hän ei saa mitään kontaktia ulkopuolelle, aika tuntuu jopa pysähtyneen rajojen ulkopuolella.

Martina Gedeck esiintyy siis lähes soolona, kuvaten eristäytyneen ihmisen päivittäistä elämää ja tuntemuksia. Kun dialogia ei koiran käskemistä lukuunottamatta käydä, etenee kertomus päiväkirjamerkintöinä. Ajatukset käyvät filosofisiksi, naisen pohtien elämää, ihmisyyttä, maailmaa ja luontoa.

Gedeckin suoritus on kiitettävä ja tunnelma juuri sopivan painostava. Vaikka piinatun naisen maailma on suljettu, se on perverssillä tavalla kuitenkin hyvin avara. Tila ei luo välittömiä klaustrofobian tuntemuksia, vaan piinaa erikoisilla rajoituksillaan huomattavasti psykologisemmalla tasolla.

Taustalla siintävä Itävalta tosiaan näyttää aivan uskomattoman kauniilta. Sen rajattuun aihioon teljettynä järki säilyy päiväkirjamerkintöjä tekemällä, patikoimalla ja eläimiltä turvaa hakien.

Elokuva on toki vaikuttava sellaisenaan, mutta uskoisin sen olleen vielä täyteläisempi jos päiväkirjamerkintöjä olisi leikattu huomattavissa määrin. Päivitysten laadussa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, elokuvahan pohjautuu Marlen Haushoferin pohdiskelevaan bestselleriin 60-luvulta. Nyt on kuitenkin kyse elokuvasta ja meillä voisi olla mitä parhain vastapaino kirjalle, sille kunniaa tekemisen sijasta.

Die Wandin skenaario on mielestäni yksi kiehtovimmista ja pelottavimmista ajatusleikeistä. Olen pyöritellyt samanlaista tilannetta mielessäni aikoinaan. Se ei ole sci-fiä, vaikka skenaario on tuttu myös tieteis(pseudo)filosofisista tv-sarjoista, kuten Äärirajoilla ja Hämärän rajamailla. Se on tila ihmisen ajatuksille ja käyttäytymiselle, psykologinen koettelemus. BB-talo ilman ihmiskanssaeläjiä, kameroilla joista teljetty ei ole tietoinen.

Ohjaaja Julian Roman Pölsler on tehnyt kaksikymmentä vuotta tv-elokuvia ja muutamaa sarjaa ennen tätä debyyttiä teatterielokuvan kanssa. Pölslerillä on ehdottomasti otetta myös tällä saralla, mutta ehkä juuri televisiomenneisyys on omalta osaltaan vaikuttanut arkuuteen välttää puhetta.

Lähestymistavan olisi toivonut olevan vielä lähempänä Stanley Kubrickin käännöstä Arthur C. Clarken 2001: Avaruusseikkailusta, nimenomaan vapaan elokuvallista tulkintaa aiheesta. Välillä karataan hieman liikaa Havukka-Ahon ajattelijan (elokuva) suuntaan.

Kerronnallisen tyylin pienoisesta säröstä huolimatta Die Wandilla on ehdottomasti tarjota mielenkiintoinen kokemus vaikuttavan ja kunnianhimoisen elokuvan parissa. Se sai myös hieman yllättäenkin osan Espoo Cinén yleisöstä repeämään vuolaisiin kyyneliin.