Niko 2 - lentäjäveljekset (2012)

Kari Juusonen, Jørgen Lerdam: Niko 2 - lentäjäveljekset (2012)

Lumesta on saanut lähiviikkoina nauttia koko maa ja valkoisen kullan hehku on mukavasti piristänyt pimeitä päiviä. Harmi vain että lumi suli jo, taivaan täydeltä tuli räntää puolen vuorokautta ja loskapassit koristavat autoteiden lammikoita sivuavia jalkakäytäviä.

Sotkin sitten räntäsateessa suoraan töistä valmiiksi käytyjä uria seuraten rusehtavan loskavaipan läpi kohti elokuvateatteria, jossa sai nauttia kankaan täydeltä Lapin koskemattomasta lumesta silmän kantamattomiin.

Elokuvan lumi ei ole aitoa, mutta sitäkin kauniimpaa. Siihen haluaa uppoutua, etenkin kun tietää miltä todellisuus paikallisessa ulkoilmassa näyttää. Tietokoneanimaatiossa lumi, taivas ja karvapeite ovat melko idioottivarmoja tekstuureita nykypäivänä. Ne saadaan näyttämään ehdottoman hyvältä ja sulavalta. Täten elokuva Joulupukin poroista talven ihmemaassa on hyvin optimaali tälle tekniikalle.

Niko lentäjänpoika (2008) ei vielä vakuuttanut suuremmin, mutta velistä poro paranee. Uusi Niko-elokuva toimii loistavasti juuri veljeksensä ansiosta, joka ei muuten todellakaan ole mikään lentäjä! Tämä nuorempi tulokas on kömpelö, rakastettava, ison veljensä vieroksuma, mutta isoa veljeään jumaloiva Jonni, äärettömän sympaattinen, etten sanoisi ihana ilmestys.

Kun Niko lähetetään ensikertaa leikkimään uuden pikkuveljensä kanssa, tämä toivoo kiusankappaleen katoavan ja seuraavana hetkenä veli siepataan. Niko lähtee jollain kokoonpanolla hätiin. Hyvin klassinen asetelma, mutta toteutus ihan riittävän virkistävä.

Vanhemmille katsojille käänteet ovat kliseistä seurattavaa, mutta esimerkiksi tosielämän pienten sisarusten välisen mustasukkaisuusdraaman keskelle se on varmasti erittäin tervettä katseltavaa.

Suomalaisuus ei aihepiirin lisäksi paljoa näy ja onhan Joulupukkikin mielletty ympäri maailmaa ties minkä maalaiseksi. Tarina ja hahmot noudattavat perinteistä disney-kaavalla toteutettua fantasiaseikkailua. Siinä onnistutaan hyvin, jopa paremmin kuin Disney useissa tapauksissa viime vuosikymmeninä.

Niko 2 - lentäjäveljeksillä ei ole mitään ongelmaa päästä teknisesti suuren maailman tasoon, ottaen vielä huomioon resurssien olevan kansainvälisesti pienet. Elokuvalla on ulkomaalaisia rahoittajia ja budjetti on suomalaisittain suuri (7,3 milj. euroa), mutta esimerkiksi Pixarin Urhealla se oli yli 20 kertainen. Hintalaatusuhteelta voitamme, joskaan Niko ystävineen ei remellä yhtä vaihtelevissa olosuhteissa.

Tietokoneanimaatioista puuttuu helposti luojansa ilme ja kulttuurityylilliset vaikutteet. Ne näyttävät samasta muotista tehtaillulta. Niko 2 - lentäjäveljekset on ulkomuodoltaan sitä samaa kuin amerikanveljensä ja se on ollut tarkoituskin. Elokuvateatterien animaatiotarjonnasta ei juuri muuta löydä. Ne myyvät, niitä kannattaa tehdä.

Elokuvalla tulee luultavasti ja toivottavasti riittämään katsojia ihan mukavasti. Jos kokoperheen animaatio menee yleensäkin, suosittelen epäröiviä animaation ystäviä astumaan peremmälle näihin kuvitteellisiin Lapin maisemiin. Elokuva on melko harmiton, mutta saa ehdottoman hyvälle mielelle.

Katsojista puheen ollen, tänään jaoimme Finnkinon suurimman salin vain kahden muun katsojan kanssa! Elokuva pyöri samanaikaisesti viereisessä salissa 3D-versiona. Jatkoin elokuvan jälkeen yleisöryntäyksestä toiseen. Juri Nummelin luennoi animaatioelokuvan voimasta pääkirjastossamme. Yleisösaldona sama kuin elokuvissa. Ajankohta, olosuhteet ja markkinointi vaikuttaa niin elokuvan kuin luentojen menestykseen, mutta vaikka isot animaatioproduktiot todellisuudessa keräävätkin hirveät määrät katsojia, suurinta osaa ei yksinkertaisesti kiinnosta animaatioelokuva itsessään.