Hammer Studion kauhuelokuvat ovat legendaarisia ja kulttisuosiota nauttivia. Studion tunnettu elinkaari kesti 1950 luvulta vuoteen 1976, jolloin viimeiseksi studion leffaksi jäi okkultistinen To the Devil a Daughter. Studion leffat olivat kuitenkin auttamattomasti vanhanaikaisia, eikä fanitus ollut tuolloin mitä se on taas myöhemmin alkanut olemaan. Pitkäaikaisen nosteen jälkeen Hammer studio on päättänyt palata kauhun kentälle ja se tuotti viime vuonna comeback-elokuvan Let Me In. Elokuva perustuu suurta suosiota niittäneeseen moderniin ruotsalaisklassikkoon Ystävät hämärän jälkeen. Vastaanotto on ollut pääosin hyvä ja odottelenkin kovasti sen rantautumista Suomeen jossain muodossa. Vaihtoehtoisesti sen saattaa joutua tilaamaan importina jos sitä ei muutoin kuulu. Virossa se sai ensi-iltansa joulukuussa, mutta en ole huomannut missään mitään tietoja sen saapumisesta Suomeen.
Tuli tosiaan tilailtua tuossa kaikennäköistä mukavaa Amazonista ja viimeisessä erässä saapui boksillinen Hammeria. Alati vaihtuvien hintojen ruletissa tein tilaukseni kellottaen lodjun hinnaksi 28 puntaa. Ei kovin paha 150 punnan arvoisesta boksista, joka sisältää 21 elokuvaa kohtuullisien lisämatskujen kera. Tämän postauksen kirjoitushetkellä Hammer Collection Amazonista kustantaa 34 puntaa.
Aloitin boksiin tutustumisen takaperoisessa järjestyksessä katsoen tuon To a Devil a Daughterin siitä yksinkertaisesta syystä, että sen näkeminen kutkutti kaikista eniten. Osa vanhemmista leffoista on tuttuja ja tyyli jossain määrin tasaista, mutta halusin heti tietää miltä näyttääkään yhtiön viimeinen teos. Aihepiiri kiinnosti ja pakko kai se on myöntää Nastassja Kinskin olevan se viimeinen naula päätösarkkuni kanteen. Tämä elokuva on tuolloin 15-vuotiaan näyttelijättären toinen elokuvarooli. Niin aikaista elokuvaa häneltä en ollut ennen nähnyt, vanhin tähän asti on ollut suoritus Roman Polanskin ohjaamassa Tessissa kolme vuotta myöhemmin.
Leffa pyörittelee siis aiheenaan jonkin asteista saatananpalvontaa ja viatonta nunnatyttöä, lähtökohdat siis kohdillaan. Leffassa on aina yhtä karismaattinen Christopher Lee, nuori Nastassja, Hammer-leffaksi suuri budjetti, kuvailua jopa brittein saarten ulkopuolelta, riittejä ja erityisen toimiva ällötysolentokin. Elokuva on yhtiön toinen elokuva, joka perustuu Dennis Wheatleyn mustaa magiaa käsittelevään romaaniin (ensimmäinen oli The Devil Rides Out, 1968) ja se on ihan kelvollinen testamentti tuolloin toistaiseksi kuopatulle studiolle. Loppuratkaisu jakanee mielipiteitä, muttei pilaa mielestäni millään muotoa kokonaisuutta. Levyltä löytyy myös mielenkiintoinen dokumentti elokuvan ja yhtiön kuoppauksen tiimoilta, mukana haastateltava mm. itse herra Lee. Suosittelen elokuvaa lafkan faneille ja kuriositeeteista kiinnostuneille. Se ei ehkä ole kovin erityinen, mutta silti mielenkiintoinen katselukokemus.
----------------------------------------------------
Muuta katseltua, viikolla 1:
Vares ****
Pienin painajainen perheessä ***
Hierro **
Uuno Turhapuron poika **
Nói Albiino **
Fish Tank ***
Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin ***
Narnian Tarinat 3 **
Pilvilinna joka romahti ***
Tämä Hammerin pätkä on jostakin syystä jäänyt minulta katsomati. Täytyykin etsiä se jostakin käsiin ja katsella sitten pois kuleksimasta. Sen verran mielenkiintoiselta vaikutti tuon kuvauksesi perusteella meinaten...
VastaaPoistaKannattaahan tuo asia korjata. Peruskatsojalle vähän vaikeampi suositella, mutta asiansa tietäville ei voi muuta kuin kehottaa tarkastamaan tämäkin.
VastaaPoista