Maya Deren & Alexander Hammid: Meshes of the Afternoon (1943)
Avant-garde taide nauttii sellaisenaan oikeastaan aika pienen ryhmän arvostusta ja outouksia halveksuvat jopa vihaavat sitä. Keskeistä tällaisissa elokuvissa on unikuvasto ja alleviivattu symbolismi, joka ei todellisuudessa kerro välttämättä yhtään mistään. Tärkeintä on mielikuvitusta ruokkivat oudot tapahtumat ja tilanteet, sekä tunnetilojen ja ajatusten luominen.
Meshes of the Afternoon kertoo epävakaasta naisesta, joka torkkuu kotonaan. Elinympäristöstä löytyvät esineet hämmentävät ja niiden merkitys vaivaa mieltä niiden tarkoitusperillään. Ruusu, avain, veitsi, levysoitin, puhelin ja merkillinen hahmo. Esineet eivät välttämättä ole sitä mitä luulisi, vai onko? Asiat toistuu ja nainen käy - ei pelkästään kaksin-, vaan jopa kolmintaistelua itsensä kanssa.
Elokuvan on tehnyt amerikkalainen pariskunta minimaalisella budjetilla kotioloissa, mutta sen intensiteetti on valtava, kuvat ovat kuvakulmineen ja tehokeinoineen melko vaikuttavia. Tyyli on paljolti napattu Luis Buñuelin ja Jean Cocteaun kaltaisten avant-gardistien viitoittamalta tieltä, mutta sekaan on saatu omaakin näkemystä. Käytännössä melkein kellä tahansa on resurssit tehdä tällainen elokuva, se on yksi mielenkiintoisimpia ajatuksia mitä itselläin pyörii jälleen leffan katsottua.
Yhtymäkohtia löytyy moneen David Lynchin elokuvaan, kuten Blue Velvetiin, Mullholland Driveen ja Inland Empireen. Tämä koskee lähinnä tyylillisiä seikkoja. On myös totta, että iso osa Meshes of the Afternoonin sisällöstä on vakiinnuttanut paikkansa vaihtoehtoisen elokuvan ilmaisuun ja täten elokuvasta saattaisi lainata tietämättäänkin.
Alla oleviin pätkiin on sovitettu uusi soundtrack. Sen on tehnyt Dr. Dts nimeä käyttävä kokeellista musiikkia säveltävä taho. Olen mykkäelokuvia mukailevien resoundtrackien suuri ihailija ja mielestäni tämä kaveri onnistuu hommassaan oikein hyvin. Laadukkaiden korvakuulokkeiden käyttö erittäin suositeltavaa. Lyhytelokuvaan tulee muutenkin keskittyä sataprosenttisesti, vailla ulkoisia häiriötekijöitä.
Meshes of the Afternoon kertoo epävakaasta naisesta, joka torkkuu kotonaan. Elinympäristöstä löytyvät esineet hämmentävät ja niiden merkitys vaivaa mieltä niiden tarkoitusperillään. Ruusu, avain, veitsi, levysoitin, puhelin ja merkillinen hahmo. Esineet eivät välttämättä ole sitä mitä luulisi, vai onko? Asiat toistuu ja nainen käy - ei pelkästään kaksin-, vaan jopa kolmintaistelua itsensä kanssa.
Elokuvan on tehnyt amerikkalainen pariskunta minimaalisella budjetilla kotioloissa, mutta sen intensiteetti on valtava, kuvat ovat kuvakulmineen ja tehokeinoineen melko vaikuttavia. Tyyli on paljolti napattu Luis Buñuelin ja Jean Cocteaun kaltaisten avant-gardistien viitoittamalta tieltä, mutta sekaan on saatu omaakin näkemystä. Käytännössä melkein kellä tahansa on resurssit tehdä tällainen elokuva, se on yksi mielenkiintoisimpia ajatuksia mitä itselläin pyörii jälleen leffan katsottua.
Yhtymäkohtia löytyy moneen David Lynchin elokuvaan, kuten Blue Velvetiin, Mullholland Driveen ja Inland Empireen. Tämä koskee lähinnä tyylillisiä seikkoja. On myös totta, että iso osa Meshes of the Afternoonin sisällöstä on vakiinnuttanut paikkansa vaihtoehtoisen elokuvan ilmaisuun ja täten elokuvasta saattaisi lainata tietämättäänkin.
Alla oleviin pätkiin on sovitettu uusi soundtrack. Sen on tehnyt Dr. Dts nimeä käyttävä kokeellista musiikkia säveltävä taho. Olen mykkäelokuvia mukailevien resoundtrackien suuri ihailija ja mielestäni tämä kaveri onnistuu hommassaan oikein hyvin. Laadukkaiden korvakuulokkeiden käyttö erittäin suositeltavaa. Lyhytelokuvaan tulee muutenkin keskittyä sataprosenttisesti, vailla ulkoisia häiriötekijöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti