Minkälaista on paska elokuvakritiikki?

Provosoiva kritiikki on parhaimmillaan kaikista mielenkiintoisinta kritiikkiä. Epäonnistuessaan se on lähinnä säälittävää tai raivostuttavaa. Luen Kino ja Tv -blogia, jota pitää vuodesta 1962 asti elokuvista kirjoittanut Mikael Fränti. Pitkän uran tehnyt kriitikko osaa toki kirjoittaa osuvaakin tekstiä, mutta aina en pysty käsittämään tämän aika ajoin toistuvia rimanalituksia. Kaikella kunnioituksella, itse en näe seuraavien esimerkkien ajavan kenenkään etua.

Arvostelu elokuvasta Harry Potter ja kuoleman varjelukset, Osa 2 kokonaisuudessaan, mutta kolmeen osaan pilkottuna ja välikommenttien kera:

"Warner Bros. yhtiön rahasampo Harry Potter on ilmeisesti saavuttanut päätöksensä. Uusin Harry Potter ja kuoleman varjelukset - Osa 2 on sitä samaa erikoistehoste-elokuvaa, joka näyttää olevan nykyisin vallalla valkokankaalla (vrt. Thor). Ja niin synkkää, että silmiin koskee. J.K. Rowlingin "Potter"-kirjoja luetaan globaalisti. Suomessakin olemme saaneet tietää naiskriitikoista, joiden mukaan Pottereiden lukeminen pitää lapset kirjallisuuden parissa. Lukemistaito ei kuulemma ehdy. Herranjestas! Voisiko joku kiriitikko ehdottaa parempaa lukemista lapsille!"

Mehän tietenkin voimme tuomita kirjasarjan sen perusteella, että satumme näkemään saagan päätösosan elokuvana! Todella ala-arvoista. Harry Potter on ilmeisesti saavuttanut päätöksensä kuulostaa sanavalintoina halventavalta ja välinpitämättömältä. Loppuosiossa perusteeton halventaminen vain jyrkkenee ja välittyy viesti etteivät ihmiset saisi nauttia muusta kirjallisuudesta kuin juuri siitä mitä jutun kirjoittaja pitää laadukkaana. Nyt tiedämme myös että naiskriitikot ovat kaiken pahan alku ja juuri.

"Harry Potter-sarjan viimeinen elokuva on kuin väkisin puristettu tummuuden sinfonia, jossa valoilmiöt laukkaavat ja kivimöhkäleet kirpoilevat. Harry ja hänen ystävänsä saavuttavat viimeisen taistelun viimeisen voiton. Jostakin miekasta kamppaillaan. Vai oliko se joku taikaesine."

Vai mikä se nyt oli. Kirjoittaja väheksyy aikaisemmassa kirjoituksessaan teinityttöjä jotka totesivat Vares - Huhtikuun tytöt elokuvasta poistuessaan etteivät tajunneet siitä mitään, vaikka "Katariina Souri selittää puhki lähes jokaisen tapahtuman, tilanteen ja henkilön aikeet." Nyt kun kirjoittaja ei itse ole ihan kartalla mitä tapahtuu, onkin vika elokuvassa.

"Hiukan alkoi jo Kino-Palatsin katsomossa aavistella, että edes vannoutuneet Potter-fanit eivät olleet tyytyväisiä näkemäänsä. 3D-ulotuvuus taitaa olla silkka markkinointikikka. Ei se tehostanut ollenkaan katsomista, mutta entäpä jos ultramassiivinen musiikkitausta leikattaisiin pois, niin jäisikö elokuvasta enää mitään jäljelle? Parasta elokuvassa on epilogi, joka tapahtuu 19 vuotta myöhemmin. Harry on naimisissa ja saattaa jälkeläistään junalle. Onko menossa Tylypahkaan oppiin? No, epilogi ei välttämättä sulkenut sarjaa, ja epäilen, että Warner Bros. -yhtiön johtajat miettivät kuumeisesti, voisiko aiheeseen palata vielä kerran. Saa nähdä."

Kaikki päättyy.

Toinen rasittava piirre kritiikissä on olettamuksiin ja tarkastamattomaan tietoon viittaaminen. Sattuneesta syystä ei ole enää lainausta laittaa, mutta Fränti kirjoitti The Residentin arvostelussa Hilary Swankin esiintyneen edukseen Million Dollar Babyn lisäksi vain ranskalaiselokuva Amélien amerikkalaisessa versiossa. Lausahdus katosi pian tekstistä, jahka pikaisen google checkin jälkeen jaon tutkimustulokseni päivityksen kommenttiboksiin: Swankin tähdittämällä elokuvalla Amelia ei ole mitään tekemistä Amélien kanssa, kyse on elokuva lentäjä Amelia Earhartista. En ole nähnyt elokuvaa, mutta eipä infon tarkastaminen netistä kovin vaikeaa ollut. Olisi mielenkiintoista tietää tuonkin väitteen lähde.

Loppukaneetti Midnight in Parisin arvostelusta:

"Jos saisin päättää, niin veisin lukioikäisen tytön katsomaan elokuvaa. Ehkä hän saisi kiinni niistä henkilöistä, joita elokuvassa vilisee. Ehkä hän menisi seuraavana päivänä kirjastoon ja lainaisi Fitzgeraldin "Kultahatun" tai jopa Hemingwayn romaaneja. Silloin Woody Allenin kliseet olisivat saavuttaneet tarkoituksensa. Tosin tiedän, että tämä ajatus on vain unta, sillä tämän hetken nuoret harrastavat aivan muita asioita kuin me silloin 1950-luvun ja 1960-luvun vaihteessa. Mutta saahan sitä uneksia, että sivitys vielä palaisi Suomeen."

Nuoret ovat siis sivistymättömiä, koska nykyään on tarjolla niin laaja kirjo muutakin kulttuuria kuin silloin kultaisilla 1950-60 luvuilla. Juuri näin. Perspektiiviä kirjallisuuden tuntemisesta sen verran, että ihan ennen lukioikää on ainakin minut pistetty koulussa lukemaan Hemingwayn Vanhus ja meri, sekä muita näistä sivistyksen kulmakivistä.


En olisi lähtenyt kritisoimaan eläkepäivillään blogia harrastavaa Fräntiä, ellei tämä olisi kerjännyt sitä vähättelevillä huomautuksillaan, tässä oli vain pari esimerkkiä siitä. Sitä paitsi ammattikriitikoita saa ja pitääkin kritisoida, jos teksti on epäoikeutettua tai huolimatonta. Kiitos.