En ole lukenut Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanista kuin kappaleen sieltä toisen täältä. Jokaisen lauseen lukeminen on kyllä tehnyt selväksi, että miehen kieli on aivan omaa luokkaansa. Teos kertoo joutilaiden kotvaa vailla kolmekymppisisten kaverusten yhdestä joutopäivästä muiden joukossa. Tarinassa hädin tuskin matkustetaan edes paikasta aa paikkaan bee, siinä vain junnataan Kallion kaupunginosassa, veistellään jutunjuurta ja imetään sitä pussikaljaa niin paljon kuin naapurin kuolleen mummon tyhjistä pulloista saaduilla rahoilla saa.
Elokuvassa ei ole mitenkään ehdotonta alkua, keskiosaa ja loppua. Vain katkelmia peräjälkeen. Täten huomio kiinnittyy pakostikin hahmoihin, näiden juttuihin ja Kallion kulmiin. Eero Milonoff on Henninen, perus länkyttäjä ja poliiseja uhmaava renttu, Jussi Nikkilä on Marsalkka, arka ja alakuloinen peesaaja ja Ylermi Rajamaa on Lihi, huoleton, hassu ja sympaattinen ilopilleri, porukan pitkäkyntinen. Hahmot ovat varsin kelvot ja näyttelijätkin oikein hyvät, etenkin Ylermi Rajamaa saa puolihuolimattomilla heitoillaan ja tempauksillaan aikaan hyvän mielen joka kerta.
Kalliota on kuvattu toki paljon ja siinäpä paikka jota on hauska katsella. Kuvaus on kuitenkin toteutettu paikoin vähän turhan valjusti. Ehkä rosoisuutta ei vain olla haluttu romantisoida liikaa. Ihan autenttisen näköisiäkin tapahtumakulkuja on saatu tallennettua fiktiivisen rungon täytteeksi ja sehän sopii. Irralliset kohtaukset saavat toisaalta aikaan epätasaisen kokonaisuuden, kun jokainen juttu ei kuitenkaan ole mikään helmi. Yhteenotot poliisin kanssa olisi puolestani tuollaisenaan voitu jättää lähes kokonaan pois. Ensimmäinen kohtaus on tullut turhankin tutuksi jo trailerissa ja sen jälkeinen alustus ei saa vielä innostumaan. Loppukohtauskin tuntuu hieman väärän muotoiselta palalta palapeliin. Onneksi yli puolet elokuvan lyhyestä kestosta on kuitenkin oikein onnistunutta viihdettä, kieli-illotelua ja niin ihanaa huolettomuutta.
Hetkittäin erittäin viihdyttävistä ja hienoin sanankääntein soljuvista kohtauksista huolimatta kokonaisuus ei ole mikään elokuvallinen täysosuma. Osa jutuista ei myöskään tunnu kääntyvän elokuvaksi tai sopivan näyttelijöidensä suuhun niin hyvin. Suosittelen kuitenkin elokuvaa ihan niiden parhaiden hetkien takia. Ne ovat sen arvoisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti