sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Kuki (Kuky se vrací a.k.a. Kooky, 2010)
Jan Svěrákin tsekkiläinen lastenelokuva on ihastuttavan perinteikäs ja valloittava satu. Elokuvan maailmalle on toiminut inspiraationa František Skálan työt, mutta kun maanmies kieltäytyi projektista, nukkemestariksi astui Amanita Designin (Machinarium) Jakub Dvorský, joka oli itselleni suurin täky mennä katsomaan elokuvaa Espoo Cinéen muista elokuvista irrallisena päivänä, viikolla, omakustanteisilla kuljetuksilla (Hgistä kulki ilmaisbussi teatterille ja takaisin myöhempiin näytöksiin). Itse lipun huokean neljän ja puolen euron hinta siis kerkesi moninkertaistua matkan aikana, mutta oli elokuvan näkeminen sen arvoista.
Näytökseen saapui pari espoolaista koululuokallista ihanteellisinta kohderyhmäänsä ja vastaanotto kuulosti varsin positiiviselta. Olen vilpittömän iloinen näiden pikkuisten vuoksi, että heille tällainen tapahtuma suotiin. Näiden luokkien lisäksi näytöksessä ei sitten kovin montaa muuta katsojaa ollutkaan. Etenkin ajankohdan vuoksi se on ymmärrettävää, mutta myös kohderyhmän selkeys on saattanut harventaa kiinnostuneita, vaikka kyseessä on kuitenkin ihan Oscar-palkittu (Kolja) ohjaaja.
Kuki kertoo pienestä astmaattisesta pojasta, jolta kielletään tämän rakkain pehmolelu sairauden takia. Kun pinkki nallekarhu heitetään mäkeen, poika alkaa punoa mielessään tämän urheita seikkailuja kaatopaikalta aina mielikuvituksellista fantasiametsää pitkin kotia kohti. Matkan varrella tavatut hahmot ovat taattua tsekkiläistä käsityötä veistetyistä sienihenkilöistä plastisesti uuden ilmeen saaneisiin muovipulloihin.
Kuki saa vailla epäilyksen häivää itseltäni hyväksi lapsille -leiman, elokuvassa on pieniin mieliin vetoava tarina ilman mitään nykyaikana lisääntymään päin olevia arveluttavia puolia (spurgulle puhuminen ei ole riittävän arveluttavaa). Elokuvassa on hyvikset, pahikset, epäoikeudenmukaisuutta, oikeudenmukaisuutta, opetus, mutta myös avoimeksi jätettyä tilaa omia ajatuksia varten ja ennen kaikkea kiehtova maailmansa ja vauhdikasta seikkailua.
Elokuva oli saatu tekstitettyä suomeksi Espoo Cinéen ja suuren kysynnän vuoksi elokuvasta tehtiin englanninkielinen dubbaus. Dubbaajina toimii onneksi alkuperäiset tsekkiläiset ääninäyttelijät, jotta tietynlainen aksentin luoma tunnelma on saatu säilytettyä. Traileriin kuitenkin pestattiin Jeremy Irons vakuuttavine äänineen. On kuitenkin epätodennäköistä että Kukia saataisiin minkäänlaiseen levitykseen meillä Suomessa ja se on todella harmi. Näkisin elokuvan sopivan täydellisesti meidänkin jouluohjelmistoomme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tulipa muuten melkoiset Urpo & Turpo-vibat tuon nallen olemuksesta.
VastaaPoistaMyönnetään.
VastaaPoista