ennen varsinaista 1960-luvun pathaitten elokuvien listaa teen samantyyppisen ratkasun kuin viiskytluvut sci-fien kanssa. esittelen siis ennen oikeaa listaa 60-luvun kulttielokuvia, joista monet on itselleni erittäin tärkeitä siinä missä tulevan listankin elokuvat.
kulttielokuva sinänsä on vähän jännä käsite. kyllä varsinaisellekkin listalle tulee ns. kulttielokuvia, mutta tässä nyt ruoditaan alta pois ne selkeimmät lajissaan.
täydennän ehkä valintojen alle paremmalla ajalla vähän infoa. kuuskytluvun listakin sinänsä on jo valmis ja senkin venytin (todellisuudessa oli vaikea tiivistää niinkin pieneksi) kahdenkymmenen elokuvan mittaiseksi. eiköhän se lähipäivinä tänne ilmesty.
1. keltainen sukellusvene (yellow submarine, 1968)
keltainen sukellusvene oli jossain vaiheessa ehkä suosikkielokuvani, alle kouluikäisenä siis. katsoin sitä pahimmillaan päivittäin ja muistin kyllä kohdat ulkoa. suhtauduin siihen silloin oikeastaan vaan piirrettynä muiden piirrettyjen joukossa, mutta nopeasti beatles-fanaatikko äitini ansiosta puitteet paljastuivat. musiikillisesti elokuvassa on omiin mieltymyksiini melkeimpä sitä parasta beatlesia. mutta ulkomusiikillisinkin perustein elokuva on erinomaisen psykedeelinen piirretty.
elokuvan taisin saada veljeltäni lahjaksi? kasetti ole telkkarista nauhotettuja piirretyjä (ainekin nikke knatterttoneja) täynnä ja päättyi keltaiseen sukellusveneen. mene tiedä, näin sen itse muistaisin.
2. a hard day's night (1964)
vai että beatlesin tuplanätös kärjessä. näin se vaan näyttää olevan. jos keltaisessa sukellusveneessä on parasta psykedeelisen kauden beatlesia niin kyllä a hard days night on ehdottomasti parasta vanhemmasta kaudesta. mutta jos taas jätetään musiikki sikseen, niin elokuva on oikeasti aika hauska ja on sinänsä harmi ettei pojat tehneet useampaa tämäntyyppistä elokuvaa. pari vuotta myöhemmin ilmestynyt help! on aika camp-kamaa ja magical mystery tour täysi floppi. lopun ajan väistämätöntä tuhoa kuvaava let it be taas on erilaisista syistä ehdottomasti katsomisen arvoinen. hauska se ei ole missään nimessä vaan haikea ja surullinen. kattokonsertti kruunaa komeuden ja pistää pisteen yhdelle hienolle tarinalle. a hard days nightissa pojuilla oli vielä kivaa. ja george tapasi pattien..
äitini ansioitahan tämän elokuvan näkeminen kymmeniä kertoja on. pienestä pitäen on tullut tutuksi ja hyvä niin. vanha vhs on saanut kyytiä ja nykyään komeus on kiekollakin. käytiin aikoinaan katsomassa myös kino iiriksessä. leffan suomennos oli yeah, yeah, tässä me tulemme.
3. jason & the argonauts (1963)
ray harryhausenin erikoistehosteiden ansiosta monet seikkailuelokuvat 1960-1970-luvuilta on katsomisen arvoisia. alkuperäisen king kongin henkeen stop-motion efektit on keskimäärin huomattavasti rakastettavampia kuin tietokoneella tehdyt. jason & the argonauts on yksi kaikkien aikojen parhaista seikkailuelokuvista. ja hyvänmielen seikkailu onkin. myös suurin osa muista harryhausenin kädenkosketuksen saaneista elokuvista on huippuja. kuten elokuvat sinbad merenkulkijasta.
joskus vuosia sitten etsinkin tätä ja sitte löysin dvd:n divarista. kaupoissa en oo nähnykkää.
4. barbarella (1968)
värikästä ja harmitonta kuuskytlukua parhaimmillaan. jane fonda avaruudessa.
5. easy rider (1969)
etenkin jack nicholsonin osuus on mieleeni.
6. kuolinnaamio (masque of red death, 1964)
monella tapaa mielenkiintoinen elokuva. edgar allan poen alkuperäisteokseen perustuva filmatisointi on todella hyvän näköinen ja sen näyttelijäkaartista löytyy loistava vincent price, kubrickin barry lyndonissa ja kellopeli appelsiinissa käyttämä patrick magee ja harvoin nähtävissä oleva jane asher.
7. fahrenheit 451 (1966)
ehkä jopa oma suosikkini truffautin elokuvista. ray bradburyn kirjattoman huomisen kauhukuvaus on saatu näyttämään erittäin hyvältä.
8. umpikuja (cul-de-sac, 1966)
polanski on melkosen patoutunut perverssi. inhossa nuori nainen pelkää miehiä niin paljon ettei mitään muuta mahdu hänen elämään kun ahdistelun harhakuvia ja paranoiaa. rosemaryn painajaisessa nuori nainen alkaa pelkäämään että hänen mahassaan kasvaa saatanan lapsi. chinatownin insestikuviot ja katkeran kuun kieroutuneet seksileikit vielä päälle. inhon jälkeen polanski ohjasi umpikujan jossa on inhon tähden, catherine deneuven sisko, francoise dorleac joka harmillisesti menehtyi vuosi tämän elokuvan jälkeen. periaatteessa kuvio menee niin, että omituinen pariskunta asuu eristyksessä muusta maailmasta kartanossa, jossa voivat toteuttaa itseään kaikin haluamin tavoin. arki rikkoutuu kun kaksi rikollista saapuu kylään.
näin inhon joskus ala-asteella telkkarista ja lainasin heti kirjastosta sen jälkeen tämän ja polanskin debyyttielokuvan veitsi vedessä. nämä kolme elokuvaa muodostaa jonkinlaisen eristäytyneisyyden trilogian. dvd:nä tuli myyntiin muutamia vuosia sitten ja pakkohan kaikki oli heti ostaa.
9. kuka kolkuttaa ovelleni? (who's that knocking at my door, 1967)
tykkään erittäin paljon tietynlaisista debyyteistä. huippuohjaajien tuntemattomia ensiteoksia tai ensimmäisten joukossa tehdyistä, jossa näkyy jo tyyli selvästi. tälläisiä on esimerkiksi kubrickin killer's kiss, oliver stonen the hand, ensimmäiset hitchcockin leffat, seuraavana listalla oleva coppolan dementia 13 ja tämä. kyseessä on siis martin scorsesen esikoinen, jo täysin omaa tyyliään. suosittelen erittäin lämpimästi kaikille faneille. harvey keitel vetää loistavan roolin ja muutama kohtaus elokuvasta on ikimuistoisia. kohtaus jossa keitelin hahmo kuvittelee mielessään kuinka lähestyä tyttöä ja kohtaus sängyn ääressä taustalla the doorsin the end soiden.
en muista tarkalleen mutta kai anttilasta ostin boksin noin kympillä. siihen kuului alice ei asu enää täällä, kuka kolkuttaa ovelleni ja illasta aamuun.
10. dementia 13 (1963)
roger corman antoi siivet francis ford coppolalle kuuskytluvun alussa. mustavalkoisesta kauhuelokuvasta huokuu vielä se ilo elokuvantekoon. kaikki tämänjälkeinen on ollut jotenkin totisempaa.
femmatorilta ostin aikoinaan vhs:n halvalla. nykyään dvd anttiloissa muutaman euron.
11. vixen! (1968)
russ meyerin elokuvat on aivan oma taiteenlajinsa. tissejä, väkivaltaa ja huonoa huumoria.
russ meyer-sarja tuli joskus kauan sitten telkkarista, jolloin näin ensikertaa kaikki ohjaajan klassikot. myöhemmin ostin boksin jossa kuusi leffaa parhaasta päästä.
12. rochefortin tytön (les demoiselles de rochefort, 1967)
cherbourgin sateenvarjojen epäsuora jatko-osa. siskokset catherine ja francoise yhdessä. elokuva on sellaista väriloistoa että harvoin näkee. kivaa katsottavaa mutta tyhjäpäistä kylläkin.
näin kauan sitten telkkarista ensikertaa. nykysellään omistan jo dvd:nä jonka sain sedältäni.
13. pieni kauhukauppa (the little shop of horrors, 1960)
ala-asteella näin tämänkin. aloin juuri silloin olemaan jonkin sortin jack nicholson fani ja tämä oli ihan mielenkiintoinen näky silloin. ensimmäisiä nicholsonin rooleja masokistisena hammaslääkärin potilaana häntä näkee reilun minuutin ajan mutta jäi pysyvästi mieleen sekin hetki. muutenkin leffa on ihan käypää kökköä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti