hieman skeptisenä menin katsomaan tämän hetken hittituotetta avataria. hahmot ovat mielestäni vähän typerän näköisiä, kuin ihmisiä mutta ei kuitenkaan. heillä on sileä sininen iho, häntä, noin neljä metriä pituutta ja nenä turvonnut silmien väliltä kuin turpaan saaneella. vielä on aistittavissa läpi tietokonemallinnus, joten kannattaisin edelleen perinteistä maskeerausta yms.
avataria näytetään 3d:nä. kolmas kerta kun itse todistan tätä uutta villitystä hyödyntävän elokuvan ja joka kerta tulos on ollut aina piirun verran edellistä parempi. tyhjänpäiväinen scar oli ensimmäinen, eikä tehnyt vaikutusta. coraline näytti jo hyvältä ja tällä kertaa ollaan taas hitusen verran edistytty. välillä tosin tulee mieleen kuin katsoisi liikkuvaa view-masteria. mutta toisaalta välillä taas saattaa jopa säpsähtää kun jotain lentää kohti. teatterissa 3d:nä tämä siis kannattaa joka tapauksessa käydä katsomassa jos meinaa ollenkaan.
parhaalta elokuvassa näytti ehkä planeetta pandoran luonto, kasvillisuus ja muut eläimet. yöaikaan ympäristö oli pääosin neon vihreää ja violettia/vaaleanpunaista. maa leijuvia kallioita myöten muistuttaa roger deanin surrealistisia fantasiamaalauksia, jotka ovat tunnettuja progebändi yesin levyn kansista.
tarina on saanut paljon kritiikkiä ja sitä on sanottu liian heppoiseksi. kyllähän siinä hieman niitä kliseitä on, eikä yllätyksille juuri ole jätetty varaa, mutta mielestäni tälläinen viihde saa juuri sellaista joskus ollakkin. juonikuviohan ei ole kaksinen. se on suoraan verrattavissa tosielämään, eli siihen kuinka amerikkalaiset haluaa öljyä maista jossa sitä on ja ovat valmiita sen myös ryöväämään julistaen heidät vihollisikseen, antamatta sodassa armoa historiallisesti tärkeille monumenteille. elokuvassa tapahtumat on siirretty tulevaisuuteen ja ulkoavaruuteen. ihmiskunta on kipeästi älykiven tarpeessa ja pandoran asukkaiden kylän alla sitä esiintyy. samalla kun hyökkäystä suunnitellaan, avataren kehoon siirretty ihmisenä rampa entinen jalkaväen mies leikkii modernia tarzania pandoran viidakkoplaneetalla.
jake sully siirretään avataren kehoon tutkimaan paikallisten tapoja ja elämää. villistä ja vaarallisesta ympäristöstä hänet pelastaa nuori paikallinen daami nimeltään neytiri. heidän yhteisen taipaleen kehittyminen on disneymäisen naiivia katsottavaa. neytiri määrätään ottamaan jakesully suojatikseen ja opettamaan paikalliset tavat. samalla kun ihmissotajoukot lähestyvät planeettaa heidän tietämättään.
james cameron on männävuosien sci-fi/toimintavelho, jonka elokuvat ovat usein määrittäneet tietokone-efektien tason. terminator, aliens ja terminator 2 pysyvät vieläkin tyylilajinsa kärkikastissa. 1997 ilmestyneen titanicin jälkeen cameron taisi kumminkin vähän seota ja siirtyi kuvaamaan vedenalaisia dokumenttejaan, kehittämään digitaalisen elokuvan mahdollisuuksia ja väitti löytäneensä jeesuksen haudan. avatarin myötä hän taitaa kumminkin ottaa paikkansa takaisin näyttävästi. edellämainittujen kaltaisten edelläkävijöiden kastiin tämä ei täysin kumminkaan pääse. kahdesta jatko-osastakin on ollut jo puhe. hän on myös ilmoittanut että tänä vuonna julkaistaisi uudestaan titanic uskomattomana 3d-versiona.
2h 42min pituudesta huolimatta en pitänyt elokuvaa yhtään liian pitkänä. alussa esitellään tarinan ihmisiä ehkä sen kolmen vartin ajan jonka jälkeen pääpaino siirtyy pariksi tunniksi pandoralle. yhtä särmikkäitä sankareita kuin sigourney weaver aliensin ripleynä tai schwarzenegger terminaattorina ei tällä kertaa ole. weaver näyttelee tässäkin, mutta on oikeastaan aika pahvinen tapaus.
sanoisin yleisesti, että elokuvana ihan hyvä sci-fi/fantasiaseikkailu, mutta 3d-teatterissa elämyksenä niinkin hyvä että voisin mennä katsomaan vaikka uudestaan. siinä konseptissa onnistunut viihdetuote siis. mutta saisiko tästä hirveästi irti jostain vanhasta pienestä telkkarista. en usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti