1. Tie (La Strada, 1954)
ohj. federico fellini
fellinin tapa sekoittaa iloa ja surua on aika koukuttava. hänen elokuvansa on ihan oma maailmansa täynnä sirkusta, friikkejä, pakkomielteistä naisten tutkiskelua ja milloin mitäkin outouksia. tiekin on täynnä hauskoja ja ilontäyteisiä kohtia, mutta myös surua, etenkin elokuvan lohduttomassa lopussa. ajaton ja kulumaton tekele.
empä nyt tarkkaan osaa sanoa millon olisin nähny ensikertaa, mutta eiköhän siitä ainakin kymmenen vuotta ole. sisko tutustutti silloin ja myöhemminkin ollaan yhdessä katsottu. dvd ilmestyi suomessa pari vuotta sitten ja sehän on minullakin. ikävä kyllä ilman ekstroja, olisi ollut ihan kiva lisä.
2. ikiru (1952)
ohj. akira kurosawa
parhaiten kurosawa on tunnettu samuraifilmeistään, mutta omasta mielestä ohjaajan parhaat tuotokset eivät ole niitä. hänen elokuvissaan on loistavia hahmoja, joihin on helppo kiintyä ja niistä paras on ikirun watanabe (takashi shimura). elokuva on oodi epäitsekkyydelle ja ehkä ihmisten teennäisyydelle. kirjanpitäjä watanabe saa kuulla elinaikansa olevan vähissä ja hän haluaa tehdä hyvän teon jollekkin, jättää jälkensä, tietäen kumminkin ettei hän elinaikanaan tule siitä saamaan mitään kiitosta.
muistan kun kurosawa kuoli 1998. en ollut nähnyt silloin vielä yhtäkään hänen elokuvaansa, mutta niiden uutisten jälkeen taisin lainata kirjastosta seitsemän samuraita. pian tuli myös ohjaajalle kunniaa tekevä sarja telkkarista. suurimman osan katsoin ja rashomon kai jäi parhaiten mieleen. loistava elokuvahan se onkin. ikävä kyllä ei mahtunut tähän listaan vaikka paikan ansaitsisikin. vasta myöhemmin dvd-julkaisujen myötä tutustuin kumminkin omiin suosikkeihini ikiruun, dersu uzalaan ja raniin. kehotan muitakin tekemään niin.
3. vertigo (1958)
ohj. alfred hitchcock
vertigo esittelee tavaramerkkijännäreistä eteenpäin kehittyneen alfred hitchcockin. välillä kuvat on poikkeuksellisen kauniita hitchcockin elokuvaksi ja tunnelma jotenkin aivan omalla tavallaan epätodellisen utuinen. tarina ja hahmot ovat todella hienoa jälkeä. niitä onkin sitten lainattu myöhemmin lukemattomia kertoja, esim. eräidenkin depalman ja lynchin toimesta. vaikka mukana on tämän päivä näkökulmasta kökköjäkin efektejä, vertigo esitteli myös jotain uraauurtaviakin kameratekniikoita.
vertigon olen nähnyt ensimmäisen kerran joskus ala-asteella. sen jälkeen aika tasaisin väliajoin. katsomista se kestää ja paraneekin ehkä joka kerta. suomesta saatavilla ja joskus taisi olla anttilassa pino parin euron lapuilla. vähän enemmän taisin itse maksaa mutta onhan se sen arvonen. hyviä ekstroja on levyllä.
4. takaikkuna (rear window, 1954)
ohj. alfred hitchcock
tirkestelyn ylistyslaulu, sinänsä pelkistetty mutta toisaalta äärettömän monitasoinen takaikkuna viehättää rikostarinana, rakkaustarinana ja kurkisteluna ihmisten elämiin. kerrostaloasunnon seinämään, pihamaalle ja yhteen huoneeseen rajoittuvat lavasteet ovat kiehtova ympäristö rikostarinalle. muuttuva ympäristö ja rikoksen paljastuminen on inspiroivaa matskua.
kovin montaa elokuvaa en näin monta kertaa ole nähnykkään kuin tämän ja tulen varmaan näkemään vastakin. pienestä pitäen tämä on ollut yksi niistä ehdottomista klassikoista. sen takia tätä pitääkin ehkä vähän itsestäänselvyytenä. saatavilla suomesta ja tosi mielenkiintoisin ekstoin saakin.
5. kielletyt leikit (jeux interdits, 1952)
ohj. rené clément
vaikka nimi vähän johtaakin harhaan, kyse ei ole mistään perversseistä lääkärileikeistä vaan pojasta joka yrittää auttaa pientä tyttöä joka menetti vanhempansa sodan melskeissä. tyttö ei tajua oikeastaan vielä mitä on tapahtunut ja yrittää sisäistää nyt uutta tilannetta. lapset alkavat salaisen kuolemaa käsittelevän hautausmaaleikin johon heidän on löydettävä kuolleita eläimiä ja ristejä.
tästäkin mulla on joku kiina korea mikälie versio jonka huusin huutonetistä. suomessa ei ehkä tämäkään ole saatavilla.
6. vaarallinen romanssi (north by northwest, 1959)
ohj. alfred hitchcock
en millään olisi halunnut laittaa tätäkin listaan, koska se on jo kolmas hitchcock samalla listalla ja täten dominoi ehkä liikaa, mutta on nämä kaikki kolme vaan niin hyviä ettei yhtäkään voi poislukeakkaan. näistä kolmesta tämä on ehdottomasti se viihdepläjäys, edellisten ollessa tavallaan jotain suurempaa. ohjaajan tavaramerkkinä tunnettu väärä mies-teema on jälleen keskeisenä.
näin joskus pienenä tämänkin ensikertaa kuten suurimman osan hitchcockin leffoista. mutta vasta dvd-hankinnan myötä tajusin kuinka loistavasta elokuvasta on kyse. itselläni oleva dvd on niitä ensimmäisiä jota julkaistiin, vielä niillä pahvisilla kansilla ja alkuperäisellä avausmenetelmällä.
7. pahan kosketus (touch of evil, 1958)
ohj. orson welles
erinomaisen synkeää kuvaa alkumetreistä alkaen. jo ensimmäinen kohtaus koukuttaa minuuttitolkulla kestävällä katkeamattomalla kohtauksellaan. orson wellesin hienoimpia roolisuorituksia tällä kertaa pahana poliisina. janet leight joutuu motelliahdistelun kohteeksi kaksi vuotta ennen psykoa.
näin ehkä viitisen vuotta sitten ensimmäisen kerran. ostin dvd:n divarista tai sain ehkä vaihdossa. eli saatavilla on.
8. peli on menetetty (the killing, 1956)
ohj. stanley kubrick
kubrick ei oikeastaan ikinä epäonnistunut, hänen perfektionisminsa kasvoi tosin lopulta naurettaviin mittasuhteisiin. uran alussa hän ohjasi rikoselokuvan peli on menetetty, jota voi pitää jonkinlaisena esikuvana tarantinon reservoir dogsille. jo tässä voi viimeistään havaita kubrickin loistavat kyvyt ohjaajana, vaikka jo killer's kiss antoi osviittaa upeine kuvineen.
tietyllä tavalla tällä elokuvalla on erittäin tärkeä osa elämässäni, koska tämä päätti pitkän ja hartaan kubrick-keräilyn joka on ollut varmasti antoisin kaikista. eli viimeisenä kubrickin elokuvista katsoin the killer's kissin ja peli on menetetty yhteen putkeen, kun kerran ne käsiini sain. nykyään ne saa dvd:nä tilattua, vaikkei suomeksi.
ohj. stanley kubrick
kubrick kehittyi äärimmäisen nopeasti ja oli erittäin monipuolinen ohjaaja. sota toistui aiheena muutaman kerran joskus taustalla ja joskus taas pääasiana, kuten kunnian poluissa ja full metal jacketissa. kunnian polut on näistä kahdesta se tunteisiin vetoavampi kun full metal jacket on koulutus ja sota-vetoisempi. kubrick tapasi kuvauksissa myös tulevan vaimonsa, joka tekee koskettavan suorituksen elokuvan lopussa.
elokuva tuli joskus kymmenisen vuotta sitten telkkarista, josta se on edelleen nauhalla. ei taida olla vieläkään saatavilla suomidvd:nä, mutta muutoin kyllä.
10. hissillä mestauslavalle (ascenseur pour l'échafaud, 1958)
louis mallen ensimmäisiin kuuluvan ohjaustyön yksi merkittäviä meriittejä on myös sen musiikit, jotka on itsensä miles davisin. ranskalainen elokuva alkoi näihin aikoihin nostaa päätään ja tämä trilleri on niistä niitä itselleni mieleisimpiä elokuvia. ei vähiten erittäin toimivan musiikin ansioista.
saatavilla suomeksi. itsekin ostin anttilasta ilmestyessään pari vuotta sitten.
+ kärpänen (the fly, 1958)
ohj. kurt neumann
viiskytluvulla tehtii halpojen tieteisleffojen lisäksi myös liuta b-kauhua. kärpänen tosin rimaa hipoen on paremman elokuvan puolelle luokiteltavissa ja rimaahipoen myös mielestäni enemmän kauhua kuin scifiä. tarina on klassikko ja cronenbergin uudelleenfilmatisointi ei sekään ole huono. mutta toisin kuin kasariversion jatko-osa, alkuperäisen jatko-osat ovat oikeastaan todella hyviä. return of the fly (1959) vain vuosi ensimmäisen jälkeen ja curse of the fly (1965) sitten pienen tauon jälkeen.
näin ensikertaa ala-asteella ja monasti sen jälkeen. itselläni on dvd-boksi josta löytyy nuo kolme vanhaa ja kaksi uutta kärpästä. joskus cdonista kympillä. löytö.
++ kesäleski (seven years itch, 1955)
ohj. billy wilder
marilyn monroe alkaa olla vähän kulutettu käsite. hänen keveitä elokuviaan on ihan kiva joskus katsella, mutta harvoin ne loppujenlopuksi paljoa antaa. piukat paikat on ihan hauska komedia josta pidin pienenä tosi paljon. parhaiten silti toimii ehkä kesäleski, joka ikävä kyllä taidetaan tuntea lähinnä elokuvana, jossa marilynin helmat lepattaa. todellisuudessa parasta elokuvassa on ehkä miehen harhakuvitelmat vaimonsa pettämisestä jotka menevät aika pitkälle. marilyn on lutunen höpsö joka on kuin viattomuuden ilmentymä tietäen statuksenssa seksisymbolina.
olen nähnyt jo pienenä melkein kaikki marilynitkin ja suuri innostus on jo aikaa sitten mennyt ohi. onhan monet hänen elokuvistaan toki hyviäkin, mutta en dvd:nä omista kuin niagaran ja miehet pitävät vaaleaveriköistä. telkkarista nauhotettuna minulla on tämäkin. monroe-bokseja on ihan hyvin kyllä myynnissä.
+++ parrasvalot (the limelight, 1952)
ohj. charles chaplin
kun näin parrasvalot pienenä ajattelin että vanhempana chaplin ei ole hauska. missä kulkuri, missä kaikenikäisillä suunnattu komedia. chaplin esittää entistä alkoholisoitunutta suuruutta, jolle kukaan ei enää naura. elokuva on siis enemmänkin aikuisille ja siinäkin tapauksessa varauksella, sillä vahvimmin esillä on lähinnä itsesääli. buster keaton on vedetty mukaan kuten auringonlaskun katuun, tosin tällä kertaa vieläkin alleviivatummin. häntä kuullaan puhuvan, lähinnä kun hän sanoo ettei jaksa enää kuulla kun kaikki tulevat sanomaan "kuin vanhoina hyvinä aikoina.."
näin siis joskus nuorena ensikertaa, kuten kaikki chaplinit. toisen kerran vasta nyt aikuisiällä. saatavilla dvd on hyvillä ekstoilla kuten kaikki muutkin chaplinit, mutta itselläni tätä ei ole, eikä varmaan tule löytymään, ellei löydy halvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti