tiistai 5. tammikuuta 2010

nokturnal mortum: the voice of steel



1.Intro03:39
2.Voice of Steel09:55
3.Valkyrie10:51
4.Ukraine09:19
5.My Dream Islands12:16
6.By Path of the Sun09:06
7.Sky of Saddened Nights04:51
8.White Tower11:51


levy alkaa samalla tavalla kun nechrist, joka on nokkareitten brutaalein levy, mutta alkutoitotuksen jälkeen alkaa muutaman minuutin pituinen folkintro joka antaa jo suuntaa ettei muutoin liikuta nechristin alueilla. ensimmäinen varsinainen kappale on erittäin hieno nimikkobiisi ja tekee heti selväksi levyn tyylisuunnan. erittäin kansanmusiikkipainotteista rytmikästä folkmetallia. kappaleen puolessa välissä on myös levyn ehkä ainut puhdas bm-kohta. ekalla kuuntelukerralla tuntui aluks että kyseessä on vähän vanhan toistoa, mutta niin se on aina oikeastaan osittain ollutkin. todella miellyttävää ja mieleenpainuvaa. ja vitun eeppistä.

ei pelkästään eeppiseen mittaan kestäviä kappaleita vaan todella hyvin rakennettuja ja kasvavia teoksia joiden atmosfääri on välillä vertaansa vailla. kolmas kappale, valkyrie, alkaa hieman tyhjänpäiväisellä räimeellä, mutta etenee nopeasti jonkinasteiseki fiilistelyksi jopa seitkytluvun progen tyyliin. levyllä on muutamia kohtia jotka muistuttaa selvästi pink floydia. kappaleen loppumetreillä noustaan taas paukuttamaan eteenpäin upean alakuloisella riffillä.

levyn ainut huti on neljäs raita, ukraina, joka alkaa normaalilla nokkarimelodialla, jonka jälkeen kuulostetaan huonolta bodomilta ja kertosäe yön kappaleelta särkynyt enkeli. oon alkanu jo vähän hyväksymää tän kappaleen levylle, mutta kyllähän se tulee monasti skipattuaki.

my dream islands alkaa pitkällä kitaramaalailulla ja kuulostaa eniten pink floydilta tai tarkemmin david gilmourin on an islandilta. kappale on muutenkin levyn syntikkapainotteisin ja hyvin elektrosävytteinen. todella tunnelmallinen alusta loppuun. nokkareitten syntikoista oon aina tykänny tosi paljon ja tässä niistä saa oikein hyvän annostuksen. soundit sekottaa hieman alkuaikojen demoja, syntikkojen puolesta lunar poetrya (1996) ja kitaroitten puolesta jopa twilightfallia (1995) uudempaan weltanschauungiin (2005), mutta luoden silti jotain ihan uutta.

by path of the sun paahtaa puoleen väliin asti pääosin kitaroinnilla kiitettävin soundein mutta puolessa välissä alkaa iloluontoiset melodiat raikaamaan kansanmusiikkisoittimilla. melodiat on jopa nokkariasteikolla tosi ilosia. erittäin hyviä ovat siis kyllä myös. loppua kohden rutistetaan taas vähän synkemmissä merkeissä.

toisiksi viimeisenä levyllä kuullaan mielettömän hieno akustinen balladi, sky of saddened nights, jonka huilut saavat kyllä aikaiseksi kylmiä väreitä. mielettömän alakuloinen ja liikuttava sävellys. en muista että olisivat ennen tehneet tällaisia biisejä, mutta saisivat kyllä tehdä, eikä jonkinlainen kokonaan akustinen levytys pahitteeksi olis jos taso olis kauttaaltaan tämä.

levyn päättää white tower, joka kuulostaa varsin kunnianhimoiselta sävellykseltä. jälleen koneita on käytetty erinomaisesti tunnelmaa tuomaan, mutta toistaiseksi biisi kuulostaa mielestäni vähän liian tylsältä loppua kohti. levy on n. 1 tunti 12 minuuttia pitkä ja tällaista vedätystä ei välttämättä loppuun olis tarvittu. lyhennetty, vain koneet sisältänyt versio olis voinu toimia hyvin finaaliksi.

hassua kyllä että vaikka bändin voisi tavallaan luonnehtia pyörivän pitkälle muutamien kansanmusiikillisten melodiavariaatioiden ympärillä, sekoittaen sitä kitara- ja syntikkavetoiseen black/folkmetaliin, bändin levyt eroavat toisistaan erittäin paljonkin. esimerkiksi lähtökohdat tällä levyllä on aivan erilaiset kun edellisellä levyllä, weltanschauungilla (2005). nechrist (1999) on hyvin kaukaista sukua tämän levyn tulkinnalle. goat horns (1997) on kymmeniä kertoja yksinkertaistetumpi levy musiikillisesti ja tuotannollisesti, kuin runsas voice of steel. ja yksioikoinen to the gates of blasphemous fire (1998) esittelee todella hyviä melodioita ja riffejä jäämättä laahaamaan yhtään, kuten tämä uutukainen tekee. jokatapauksessa nokkarit on tehnyt taas hienon levyn, täynnä hienoja kappaleita, tunnistettavalla mutta jälleen uudistetulla tyylillä.

2 kommenttia:

  1. Joo, tötta töriset, tää on pirun kova levy. Harvon saa nykypäivänä olla näin kovien levyjen kanssa tekemisissä. Uusimmat kiekot Cyniciltä, Master's Hammerilta ja Living Colourilta on myös mukavia poikkeuksia. Toivottavasti tulevat julkasut Burzumilta ja Venomilta onnistuu myös, Alice In Chains ja Beherit oli pienimuotosia pettymyksiä. Ja vielä semmonen asia tiedoksi annettakoon, että hyvää bodomia ei oo olemassakaan.

    VastaaPoista
  2. kiitti vinkeistä, pitääki tsekkaa etenki master's hammerin uus levy. kovat on joo odotukset tai aineki aika mielenkiinnolla tota burzumia odottelee.

    VastaaPoista