 |
| Srdjan Spasojevic: Serbian film (Srpski film, 2010) |
Tässä sitä nyt ollaan. Älä katso tätä elokuvaa. Marttyyrien ihmislihan kuorintametodit saattavat tuntua pienen hetken inhottavilta, tai Human Centipedien suusta-anukseen menetelmällä leikeltyjen ihmistuhasjalkaisten katselu tarpeettomalta shokeeraukselta, mutta eivät ne oikeasti ole kovinkaan syviä jälkiä jättäviä myöhäisillan ällötyksiä.
Siinä missä Salón tai Cannibal Holocaustin kaltaiset pahennuksen kruununjalokivet eivät toisella katsomiskerralla tee enää suurta vaikutusta, A Serbian Film pitää pintansa ärsyttävän ja alhaisen provokaationsa avulla ikuisesti.
Elähtänyt pornotähti joutuu snuff-elokuvien maailmaan, kokemaan ja tekemään asioita jotka ovat itsetarkoituksellista tabujen halkomista. Pätevä rikosmysteeri-henkinen juoni yhdistettynä kohtalaisen hyvään elokuvantekemiseen on pilattu rimanalituksilla, joissa sanotaan ja näytetään liikaa.
Tajunnasta pyyhkiytynyt väkivaltainen ilta palaa fläsäri kerrallaan. Pornotähden viimeisen keikauksen ohjaaja on sananmukaisesti ohjannut sätkynukkeaan tekemään kaiken haluamansa. Ja tämän kaverin halut todellakin jakaa (toivottavasti) aniharva. Tämä kaikki metaforana elämiselle nykyajan Serbiassa. Harvinaisen huonona ja epäuskottavana sellaisena.
Kuin paljon haluatkin provosoida, tulisi kriittisyyttä löytyä lapsinäyttelijöiden käyttöön. Ongelma onkin siinä, ettei tämä elokuva olisi se mikä tahtoo olla ilman alhaisenkin moraalin puuttumista.
Serbiassa ei ole sensuuria tai elokuvilla ikärajoja. Voitaisiin siis lohkaista vanha kunnon tätä elokuvaa ei olisi voitu tehdä muualla kuin Serbiassa. Sanotaanko että missään muualla ei ainakaan olla näin epätoivoisia.
Serbian Film on osoitus serbielokuvan laadullisesta päännostamisesta, aivan kuten muutama muu raju elokuva lähivuosilta, mutta hyvistäkään puolista huolimatta ohjaajalle satanutta vihapostia ei voi millään muotoa tuomita. 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti