Al Lowen rakastettavan luuserihahmon, Larry Lafferin, ensimmäinen seikkailu vuodelta 1987 - Leisure Suit Larry 1: Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards, jossa ikääntyvä peräkammarin poika etsii rakkautta, on ehdottomasti viiden tärkeimmän ja legendaarisimman seikkailupelin joukossa kautta pelihistorian. Se on saanut Lowen ja faniporukan teettämin talkoorahoituksin nyt uuden versionsa.
Sierra julkaisi ensimmäisen remaken nopeaan tahtiin kehittyvien tietokonetehojen vuoksi jo 1991, point 'n click -ohjauksella ja vga-grafiikoilla. Kummassakin versiossa on omat puolensa, ylipäätään kaikki Sierran tekstipohjaisilla komennoilla ohjailtavat pelit olivat käypä täky oppia englantia jo pienenä, mutta hiirellä nakuttelu säästi huomattavan määrän vaivaa keksiä välillä melko absurdejakin käskyjä.
Päivitys on tuonut Larryn siinä määrin tähän päivään, että sillä on potentiaalia saada uusiakin faneja. Pääkohderyhmä on silti vanhan koulukunnan pelailijat, joille on keksitty hieman uusiakin haasteita juonenkulussa. Aluksi peli vaikuttaa olevan todella uskollinen alkuperäisille puzzleille, mutta sen lisäksi että vanhoja ratkaisuja on modailtu, loppua kohden kierretään kokonaan uusi haara läpi.
Mahdoton lähteä huutelemaan kauan pelin läpäisy kestäisi ummikkona, luultavasti muutamia päiviä. Vanhoilla tutuilla ei välttämättä montaa tuntia kulu. Monta kertaa vanhat versiot läpipelanneena meni reilu kolme tuntia naatiskellenkin, josta kolmannes oli uusia haasteita. Parhaita palojahan ovat dialogit ja kertojaäänen sarkastiset kommentit, joten kiirettä ei sinänsä kannata pitää.
Graafisesti peli on periaatteessa ihan nätti, osittain hieman turhankin terävä ja räikeä. Pidin itse ysärinalun vga-grafiikoista, joiden suttuisen marmoriset ja pastellisävyiset kuvat muodostuivat olennaiseksi osaksi Larryjenkin kokonaisfiilistä. Tässä mennään samoilla linjoilla kuin Sierran pelisarjojen päätösosilla aikoinaan, eli jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Loogista kai niinkin.
Siitä lähtien kun Sierra myytiin ja LucasArtsilta loppui kiinnostus seikkailupelien tuottamiseen, oli pitkään jokainen uusi seikkailupeli suuri tapaus, itselleni ja varmasti aika monelle muulle seikkailupelien parissa aikaansa viettäneille. Omistautunut fanipohja on mahdollistanut lukuisia korvikkeita vuosien varrella. Pienet omakustanteet ovat jatkaneen sarjoja, tehneet uusia versioita tai nostaneet hattua alkuperäistarinan lomasta.
Tähän asti ehdoton helmi fanitöistä on ollut AGD Interactiven King's Quest -trilogia, etenkin sen kolmas osa, joka ei valehtelematta jää lainkaan taakse Sierran töistä parhainakaan päivinä. Parasta mitä seikkailupeligenrelle on tehty aikoihin ja pelien lataaminen on täysin ilmaista.
Kyseessä on täydellinen kunnianosoitus, jossa on säilytetty parhaat puolet kaikkien aikojen parhaista peleistä, lisäillen sekaan paljon uutta haastetta perinteitä mukaillen. Heidän konseptinsa on esittää pelit klassisella lookilla, pienemmällä resoluutiolla ja maalauksellisilla taustoilla. Vetoaa itseeni, mutta Larryssa menee sujuvasti terävämpikin kuva.
Uusi Larry on erittäin tervetullut tulokas, luulisi jatkoa piisaavan jos peliä riittämin tuetaan. Toinen osa, Leisure Suit Larry Goes Looking for Love (in Several Wrong Places) on aina ollut mielestäni sarjan heikoin lenkki, mutta ehdottomasti odottaisin innolla uutta versiota vaikka siitä. Jo pelkästään uusi audiovisuaalinen ilme ja uudet vitsit tekivät tästä pelistä houkuttelevan, joten miksei siitäkin.
Musiikki toimii mainiosti taustalla, vaikka vain pari kappaletta tulee esiin öisen jatsahtavasta hissimusiikkimatosta. Lowen hyvänmielisen imelä korvamato-teema toistuu öisissä säkeissä toki monasti, ja diskoteekin lattialla se pääsee oikeuksiinsa. Parin sulavan saksoveisun ohella se on le shit, kuuntele. Tiedä sitten voiko teema avautua samalla tavalla peliä aiemmin tuntemattomille.
Tämän uuden Larryn pelattua otin vihdoin ohjelmaani Telltale Gamesin episodipohjaisen Tales of Monkey Island -sarjan, joka jatkaa LucasArtsin luomaa wannabe-merirosvoseikkailua Guybrush Threepwoodin kanssa. Ensimmäisen chapterin jälkeen on todettava Larrylla olevan aavistuksen verran miellyttävämpi suunta käyttöliittymältään ja grafiikaltaan, mutta myös apinasaaren uudet puzzlet ja huumori ovat osoittautuneet hyvin positiiviseksi yllätykseksi.
Leisure Suit Larry Reloadedin voi käydä ostamassa vaikka gog.comista. Hinta on suhteellisen korkea, mutta siihen sisältyy paljon tukea genreä kohtaan. Gog.comista löytää kuitenkin vastapainoksi vanhat klassikot halvalla. Pelit ovat huokeita jo sellaisenaan, mutta erillisiä tarjouksia odotellessa saattaa saada vaikka puolikin tuotantoa pelitalolta elokuvalipun hinnalla. Esimerkiksi viime viikolla sai 24 tunnin ajan kaikki Sierran Quest-pelit alle taalalla kappale. Larryt sen sijaan olivat pakettina tarjolla hieman aiemmin.
"Graafisesti peli on periaatteessa ihan nätti, osittain hieman turhankin terävä ja räikeä. Pidin itse ysärinalun vga-grafiikoista, joiden suttuisen marmoriset ja pastellisävyiset kuvat muodostuivat olennaiseksi osaksi Larryjenkin kokonaisfiilistä."
VastaaPoistaAlkuperäisen Larryn grafiikka oli impressionistista, jollaista VGA usein oli. Siihen aikaan maalasin itsekin Deluxe Paintilla, antaen aikaani jokaiselle pikselille. Yhdellä pikselillä on yllättävän paljon ilmaisuvoimaa, kun ns. anti-aliasointi suoritetaan taiteilijan mieleessä.
Nykyisellä SVGA tai HD -grafiikalla työ yksittäistä pikseliä kohtaan (mindworking per pixel) on paljon pienempi, ja siksi maalaustaiteessa korkeasta resoluutiosta ei oikeastaan liene mitään hyötyä - ainakaan julkaisutilanteessa. Sama pätee tietysti äänessä.
Ai niin, VGA-grafiikan kantavana ideana oli 256:n värin paletti. Paletissa siis (sananmukaisesti) määriteltiin ne värit, joilla koko ruutu piti peittää. Tätä ajattelutapaa on vaikea mieltää nykyaikana, koska näytön True Color -tilassa yhden pikselin bittimäärällä voidaan ilmaista kaikki näkyvät värit.
VastaaPoistaVoisi sanoa niin, että jos matala resoluutio ohjasi grafiikan tekemistä impressionistiseen suuntaan, niin paletti puolestaan ohjasi työtä kubistiseen suuntaan.
Puolestaan tämän Larry Reloadedin grafiikka on todennäköisesti pakattu jpeg-muodossa, joten myös nykyaikana grafiikalla on rajoituksensa. Ero on siinä, että jpeg-tallennus ei kuulu taiteilijan työhön, kuten aikanaan pikselit ja paletit.