Elokuvia kerettiin tehdä mykkinä kolmisenkymmentä vuotta ennen äänielokuvan tuloa ja sinä aikana kuvattiin slapstick-komedioita kelatolkulla enemmän kuin seuraavana 80 vuotena. Tuon ajan leffat pelasivat ymmärrettävästi vähemmän kerronnallisilla ja enemmän kuvallisilla vitseillä. Mykkyys takaa myös ikä- ja kielimuurien ylitse yltymisen ja suurimmalta osin tuon ajan komediat menee läpi vaikka tekstilaattoja ymmärtämättä. Samalla periaattella myös Myyrän seikkailut toimii vailla dubbauksen tarvetta, kansainvälisenä jo sellaisenaan.
Ylläolevassa kuvassa tähystää sirkustaustan takaa ponnistava Buster Keaton, joka vastasi kaikista hauskimmista ja hurjimmista mykänajan elokuvista. Vaikka Keaton ikävä kyllä taitaakin kuulua nykyään enemmänkin vain elitistien ylistyksen kohteeksi, se päihittää Chaplinin 1920-luvun uhkarohkeimpana koomikkona. Chape teki emotionaalisia mestariteoksia ja Keaton asetti itsensä hengenvaaraan viihteen vuoksi.
Liukastu banaaniin ja sitä rataa, niinkö. Ehkä sitäkin, mutta ei kannata tuomita koko lajia yleisten toistojen takia. Ohukainen ja Paksukainen eli Laurel ja Hardy edustaa typeryyttä puhtaimmillaan, katselee kai sitä, mutten suosittele lähtökohdaksi mykkään komediaan tutustuessa. Harold Lloyd killui tunnetusti kellonviisarista ja muuta äijäpahasesta ei nykyään muisteta. Harry Langdon oli surullinen klovni ja Fatty Arbuckle lihava äijä jota syytettiin tosielämässä näyttelijätär Virginia Rappen raiskauksesta joka johti kuolemaan. Oli rikos totta tai ei, Arbuckle ura oli ohi ja ainut joka nousi puolustamaan tätä, oli Buster Keaton, jonka Fatty oli ottanut suojatikseen muutamia vuosia aiemmin.
Keatonin leffat on viihdettä koko perheelle ja niitä kannattaa katsella siinä missä chapejakin. Vaikuttavat gagit ja hölmökin huumori puree varmasti kaikenikäisiin ja monet kivikasvon leffoista ei ole edes pelkkää hupia vaan myös elokuvallisia mestariteoksia. Viisi ylitse muiden: Our Hospitality, Sherlock Jr., General, Steamboat Bill Jr. ja Cameraman, vuosiväliltä 1923-1928. Tsekatkaa. Ehdottomasti viisi elokuvaa you must see before you die. Myös lyhäreistä löytyy pitkä liuta onnistumisia.
Suomennoksetkin ovat niin laadukkaita, että hirvittää. Finnkino on julkaissut Ruutia, räminää ja rakkautta ja Kovaa kyytiä ja kaunokaisia dvd:lle, eli mainitsemistani kaksi ensimmäistä. Varoituksen sana, nämä painokset sisältävät ääniraidallaan pelkkää projektorin säksätystä, että jos on mahdollista hankkia muualta niin suosittelen. Itselläni on jos jonkinnäköisinä julkaisuina Keatonin leffoja ja voin kertoa, että jokaisen pilipalimusat voittaa soundtrackina kelanhakkauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti