Dark Crystal (1982), ensimmäinen live-action elokuva ilman yhtäkään ihmisnäyttelijää. Jim Henson loi maailman tunnetuimman nukketeatterinsa Muppettien ja muiden myötä television kautta. Kyse ei ole animaatiosta, animaatio kuvataan aina stop-motionina. Sätkynukkeja liikutellaan narujen ja ties minkä mielikuvituksellisten keinojen avulla, jotka ovat tehneet studiosta maailmankuulun. Hensonin tuotantoa mieltää helposti lastenohjelmiksi, mutta etenkin monissa elokuvissa löytyy synkkiäkin teemoja ja koko kirjo kaikenikäisiä kiinnostavia vitsejä. Seesamtiekin parodioi True Blood -televisiosarjaa sketsissään True Mud, joka tuskin aukeaa kaikista pienimmille.
Jim Henson oli Frank Ozin kanssa oman aikansa ja ehkä kaikkien aikojen nukkemestari, joiden perintöä Jim Henson Company edelleen jatkaa aktiivisesti, työstäen itseasiassa juuri jatko-osaa Dark Crystalille, jonka on määrä ilmestyä ensi vuonna, kolmedeenä, kuinkas muutenkaan! Ensimmäisen Tähtien Sota -elokuvan jälkeen Henson suositteli Lucasille Frank Ozia operoimaan Yodan kankaalle. Imperiumin Vastaiskussa ja sen jälkeisissä sarjan elokuvissa nähdäänkin Oz tuossa rakastetussa roolissa.
Elokuvien tekniikkana tällainen nukketeatteria muistuttava tyyli on hyvin harvinaista Hensonin tuotantoja lukuunottamatta. Myrskylinnut toimii jonkinlaisena poikkeuksena, niissä käytettyä tekniikkaa kutsuttiin supermarionaatioksi, jossa narut ovat sähköistettyjä ja hahmojen pääkopassa toimi pikkuruinen tietokone säätelemässä silmänräpäyksiä ja suun länkytystä. Kaiken tietokoneistuessa tyyli tuskin ainekaan on yleistymään päin.
Nukkehahmoin pelaavia live-action elokuvia on tehty edelleenkin vain muutama kappale, joista tuoreimpiin kuuluu South Parkin tekijöiden Myrskylinnut-parodia, Team America (2004). Peter Jackson teki kunniaa vain pintaraapaisun kokenutta genreä elokuvallaan Meet the Feebles (1989), jota kerta toisensa jälkeen kuvaillaan lähes sanatarkasti samalla tavalla, "Muppets on crack". Silloin splatterohjaajana toiminut Jackson sai lopputuloksesta juuri haluamansa, inhottavan ja epämukavan. Varoituksen sana, Bad Tasten ja Braindeadin kuvotus on lähes kokoajan kuitenkin nautinnollista, kun Meet the Feebles on suureksi osaksi pelkästään epämiellyttävä ja etenkin epäreilu. Kauhuelokuvissa sätkynuket ja muut vastaavat esiintyvät tasaisin väliajoin, psykopaattisina tappajina. Tunnetuin tappajanukke on Chucky, Child's Playn armoton sarjamurhaaja.
Muppetit on huomioitu usein Suomen television joulutarjonnassa jollain tavalla, en ole kylläkään nyt katsellut josko näin on tällä kertaa. Taiteenlajeja on maailma täynnä, jotkut dominoivat enemmän ja jotkut meinaa jäädä jalkoihin, ikäväähän se olisi jos esimerkiksi nukketeatteri häviäisi kokonaan elokuvatekniikkana. Ensi vuotta ja The Power of Dark Crystalia odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti