Money shot: "provocative, sensational, or memorable sequence in a film, on which the film's commercial performance is perceived to depend."
Jos ylläoleva kuva ei ole money shot, niin ei mikään. Ihmisten jokaikiselle tajunnan kalvolle hakattu kuva, jolla taattiin varma menekki. Tuon ikimuistoisen kliimaksin lopullinen arvo populaarikulttuurille tuli pian selväksi, kun kohtausta parodioitiin loputtomiin erinäisissä isoissa ja pienissä julkaisuissa. Free Willy kuuluu toki muutenkin tunnetuimpien moderninin kokoperheenelokuvan klassikoiden joukkoon. Lapsen ja eläimen ystävyys on ollut jo pitkään hyväksihavaittu ja koskettava aihepiiri genressään.
Free Willyn kaltaiset tarinat toki jakavat yleisöään sen siirappisuuden takia ja yleiseksi vitsin aiheeksi sen on voinut kuvitella hyvinkin joutuvan, ei vähiten kaksimielisen nimivalinnan takia. Alkuperämaan amerikanenglannissa ei tällaista käytäntöä ehkä ole, mutta brittislangissa willy tarkoittaa tosiaan tuota miehistä lisääntymiselintä. Elokuvan Willy on kuitenkin miekkivalas, eli kikuleita ei leffassa suinkaan vapautella.
Free Willy sai myös jatko-osan ja sukseen myötä 1960-luvulla televisiossa ja elokuvissa pyörinyt Lassien merellinen vastine, Flipper tuotiin uudelleen pinnalle. Uusi, pari vuotta sitten suomessakin nähty versio tv-sarjasta alkoi pyörimään tähtenään nuori Jessica Alba. Elokuva-versiossa nähtiin kuitenkin Elijah Wood.
Eläinelokuvien suosituimpia kohteita taitavat kuitenkin olla koirat ja hevoset. Jack Londonin kirjaan perustuva Valkohammas (1991) ja Kotia Kohti (1993) kuuluvat Lassien jäkeisen elokuvan tunnetuimpiin koiraelokuviin. Nämä kuuluvat siis tähän aiheenmukaiseen draamakategoriaan, kun esimerkiksi Beethoven-elokuvat ovat selkeästi komediapainotteisia. Kaksi ensimmäisenä mainittua ovat tunteisiinvetoajia ja vaikuttavia seikkailuelokuvia, kumpikin Disney-tuotantoja, kuten niin monet tässäkin sarjassa muutenkin. Kumpikin poiki jatko-osan ja elokuvia voi suositella vilpittömästi koko perheelle.
Hevoselokuvat ovat ehkä kaikista eniten leimautuneet tyttöjen elokuviksi. Black Beautyt ja Black Stallionit ovat itsellenikin tuttuja vain niiden kansikuvista, joissa mustat orit poseraa kaviot dramaattista taivasta vasten. Tiedä sitten, mitä olenkaan menettänyt, mutta ainut heppaleffa jonka juuri nyt muistan nähneeni on Hevoskuiskaaja.
Luc Jacquet nousi maailman maineeseen elouvallaan Pingviinien matka. Ura eläinten parissa jatkui pahemman kerran eräältä suomalaistuotannolta kalskahtaen, elokuvalla nimeltään Tyttö ja Kettu (2007). Dokumentaarinen tyyli on jätetty taakse ja ensimmäisessä Jacquetin näytelmäelokuvassa nähdään sadunomainen tarina ystävyydestä, mutta myös kaunista luonnon ja eläinten kuvausta. Viimeisin katsomisen arvoinen elokuva tässä sarjassa, jonka itse olen nähnyt. Lähivuosina on tainnut monenlaista kissaa ja koiraa elokuvissa ollakin, mutta trailereiden perusteella taitavat olla sitä häsellysosastoa.
Luukusta polskahtaneen Free Willynkin telmimiskenttänä toiminut 1990-luku on tainnut olla eläinelokuvien parasta aikaa. Babe - urhea possu kuuluu tunnetuimpiin lajin leffoihin ja meilläpäin niin tekee myös Poika ja Ilves. Eikö sitten nykyään ole kiinnostusta, osaamista tai halua tehdä voimakkaita, tunteita herättäviä eläinleffoja, vai eikö niitä vain levitetä meillä, sillä luulisi olevan kysyntääkin. Eläinkouluttajien jopi on hyvin mielenkiintoinen työtehtävä elokuvien parissa. Luultavasti hyvin palkitsevaa, vaikkei siinä nimeä taida juuri tahkoa. Kyseessä on kuitenkin hyvin arvostettava koulukunta.
Muistan tasan yhden hevosleffan, ja senkin sen takia että näin sen aivan liian nuorena. Ei se leffa kovinkaan raju voinut olla kun jonain lauantai-iltapäivänä se esitettiinkin, mutta viisivuotias sai vuosien traumat siitä. Traumat aiheutti musta ori, joka oli pahansuopa ja taisi elokuvan loppuvaiheilla kuollakin melko graafisesti.
VastaaPoista