Joulukuu alkoi ja Damn Good Coffee -joulukalenterin ensimmäinen luukku napsahti auki. Kalenteri on ns. kokoperheen elokuvia käsittelevä ja kunkin luukun takaa ryöppyää myös muutamia ajatuksia aihepiiriin liittyen. Luultavasti kaikki tunnistavat kuvassa kirmaavan valkohäntäpeuran poikasen, joka seuraa isänsä metsän kuninkaan jalanjäkiä, mutta kuva ei kuitenkaan ole alkuperäisestä Bambista (1942), vaan sen jatko-osasta Bambi II:sta (1996). Ensimmäisen luukun takaa paljastuu siis juttua jatko-osa tehtaasta nimeltä DisneyToon.
DisneyToon on Disneyanimaatioiden alaostasto, joka on keskittynyt tuottamaan jatko-osia ja spin-off elokuvia aiemmista klassikoista, jotka päätyvät suoraan DVD-levitykseen. Tällainen toiminta saattaa tietenkin jakaa mielipiteitä hyvinkin kärkkäästi ja syytöksiä satanee rahastuksesta ja ideaköyhyydestä. Täytyy silti myöntää, että animaation laatu on aina taatusti korkeatasoista, vaikkakin tietokoneiden voimin tehtyä. Monet vanhoista Disney-klassikoista viehättävät silti juuri käsintehdyn piirrosjäljen ansiosta, kuten juurikin tuo ensimmäinen Bambi. Uusi animaattorisukupolvi käyttää samoja jippoja, joita studion pioneerit käyttivät yli kuusikymmentä vuotta sitten, mutta työalusta on silti digitaalinen ja täten tuotantoprosessikin on nopeampaa tällaisilla sivutuotannoilla.
Viime lauantaina katsoimme Bambi 2:n dvd:ltä, ennen toista vastaavaa, samana vuonna valmistunutta Karhuveljeni Koda 2:sta. Bambi 2 ei oikeastaa ole jatko- eikä esiosa, vaan se sijoittuu ensimmäisen osan keskivaiheille, jossa Metsänruhtinas opettaa jälkikasvulleen miten pärjätä metsässä, että oppisi olemaan. Vanhat tutut hahmot vilistää ilman muuta seurana ja pahis Ronno saa suuremman roolin Bambin härnääjänä ja tyttökauris Falinen kilpakosijana. Elokuva on ihan tasaisen laadukas, klassikoksi siitä ei tietenkään ole, mutta DisneyToonin tuotannossa tärkeintä on tuottaa varmaa kokoperheelle menevää viihdettä. Karhuveljeni Koda 2 oli hivenen syvällisemmän tuntuinen ja mielestäni onnistunut, vaikka täytyy myöntää etten ole ensimmäistä osaa nähnytkään.
DisneyToon perustettiin Walt Disney Animation Australiana 1988 tekemään Disneyn televisiosarjoja Australiassa, jonka jälkeen studio pian jo tekikin ensimmäisen pitkän elokuvansa, semiklassisen Ankronikka: Kadonneen lampun metsästys (1990), joka sai jatkoa vasta neljän vuoden päästä Aladdinia jatkavan Jafarin Paluun (1994) myötä, jota pidän näkemistäni studion leffoista parhaana. Lähemmäs 50 elokuvaa lyhyessä ajassa tehtaillut Australian konttori suljettiin kuitenkin 2006 ja tuotanto siirrettiin Amerikkaan, Kaliforniaan. DisneyToon on kokenut päättäjien vaihdosten aikana muutoksia lähivuosina ja klassikoiden ylenpalttista jatkamista on hieman jäädytelty. Tällä hetkellä koko animaattorien arsenaali keskittyy Peter Panista spin-offina alkaneen Helinä Keiju-elokuvien tehotuotantoon.
Enää on 23. yötä jouluun.
Jatko-osista en muutenkaan välitä mutta se mikä Bambi 2 eniten ottaa päähän on se, etteivät sen tekijät ole tainneet muistaa ollenkaan että Bambi perustuu alunperin kirjaan.
VastaaPoistaEli paitsi alkuperäisen elokuvan, raiskaa jatko-osa myös Felix Saltenin kirjan. Jos nyt oikein kärjistetään. :D
DisneyToonin kaltaisten yhtiöiden jatko-osat on otettava vain vastaan tietyllä tavalla. Ajattelen ainekin itse niitä samalla tavalla kuin vaikka elokuvaan perustuvaa tv-sarjaa ja koitan olla loukkaantumatta.
VastaaPoistaKaikki yhtiön leffat ei mielestäni ole täysin turhia, kuten aiemmin mainitsin, Jafarin Paluu oli ihan kelvollinen. Joulun aikaan nähdystä Helinä Keijusta ei voi täysin sanoa samaa. Leffa oli lähes yhtä ärsyttävä kuin Helinä-joulukalenteri jonka luukuista löytyneistä viidestä hahmosta kolme oli samaa.