8. Yoda ja Tähtien Sota krääsä

George Lucas kuului tärkeään amerikkalaisohjaajien joukkoon, jotka nousivat 1970 -luvulla pinnalle ja muovasivat merkittävästi elokuvan yleistä linjaa, joka on nähtävillä vielä nykyäänkin. Tarkoituksenaan ohjaajalla oli toteuttaa kahden ensimmäisen pitkän elokuvansa* jälkeen oma näkemyksensä Flash Gordonista, muttei saanut siihen oikeuksia. Kuten varsin hyvin tiedämme, tätä takapakkia seurasi yksi historian tunnetuimmista elokuvista ja eeppisyyden rajat rikkova saaga, Tähtien Sota. Flash Gordonin sijaan Lucas loi oman scifi-skenaarionsa muinaisista mytologioista, tuoreemmista hirmuvalloista ja Kurosawan samurai-elokuvista ammentaen.
*THX-1138:n (1971) ja Svengijengi -62 (1973)

Mikä elokuvallisten ansioiden lisäksi ilmiössä on merkittävää, on siitä ryöpynnyt oheistuotteiden laaja kirjo ja menekki. Tuskin mikään muu elokuva on tuottanut niin paljon tuloja krääsällä kuin juuri Lucasin Tähtien Sota-imperiumi. Siinä missä aikalaiskollega Steven Spielberg muutti Tappajahailla käsityksen kesäkauden kassamagneeteista paria vuotta aiemmin, Lucas muutti käsityksen elokuvien oheistuotteista. Lucas teki itselleen suotuisan sopimuksen ennen elokuvan julkaisua, joka koski nimenomaan kaupoissa myytävää materiaalia.

Lucas vetäytyi ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan jälkeen pois ohjaajan tehtävistä yli kahdeksi vuosikymmeneksi ja keskittyi visionäärin rooliin ja isoa rahaa tahkomaan. Optimaalimpaa kohdetta krääsälle on toki hankala keksiäkään, näiden elokuvien maailmasta kun löytyy niin paljon mielikuvituksellisia ja ikimuistoisia hahmoja. Figuurit olivat myös äärimmäisen hienoja, kompaktin kokoisia, yksinkertaisia, mutta tyylikkäitä.

Ennen kouluikää sain veljeltäni lahjaksi säkillisen noita vanhoja figuja, suurin osa ilman aseita tosin. Ajan myötä loputkin tarvikkeet ovat hävinneet, päistä ja ja muista puhumattakaan. Sen verran veljeni otti tosin omiaan takaisin, että prinsessa Leialta sulatettiin pian pää, Jedin Paluun hirviön isännältä kolvattiin silmä ja R2-D2 räjähti taivaan tuuliin uutena vuotena, jolta vain jalka on säilynyt muistona.

Sen verranhan nuo vanhat muovinpalat haperoituvat muutenkin vuosien aikana, että leikkikäytössä raajat jo sinkoilee ja keräilijöiltä löytyvien priimayksilöiden arvon luulisi jossain vaiheessa nousevan. Uuden trilogian hahmoista hankin myöhemmin vain Darth Maulin, eikä hahmon rakenne oikeastaan juuri ilahduttanut. Muuta krääsää Phantom Menacen (Episodi 1) tiimoilta on läjäpäin, koska se ilmestyi itselleni otollisimpaan aikaan ja ilmestymisen aikoihin satuin juuri visiteeraamaan Englannissa. On kalenteria, mukia, tarroja, karkkikääreitä, sipsipusseja, limpparietikettejä, Pezejä, julisteita, lehtiä, kirjoja, soundtrackia, hiirimattoa ja kaikki silloiset lehtijututkin arkistoituna. Phantom Menace oli tosin erittäin hyvin markkinoitukin, samaa ei voi sanoa Kloonien hyökkäyksestä (Episodi 2), josta en liiemmälti edes pitänyt. Jälkimmäisistä osista en omista krääsää, järkytyksekseni huomaan etten omista koko Sithin kostoa (Episodi 3) ollenkaan.

Hullaantuminen ja sekoaminen ovat tietysti eri asioita, Tähtien Sodat ovat aiheuttaneet ympäri maailman kumpaakin. Terve keräily ja malttamaton odottaminen ovat vielä kiva asia, mutta onkohan Jedi-lahkoon kääntyminen ja kuukaudeksi leffateatterin eteen leiriytyminen enää sitä. Phantom Menacen ilmestyessä, lippuja oli myyty jo monta päivää Lahdessa, ennen kuin lunastimme lippumme parhaille paikoille maailman ensi-iltaan 19.5.1999 klo 0.01. Jotain etuja siis asuinalueessakin.