Tuleva arvostelu palvelee parhaiten niitä, jotka eivät ole nähneet Narnian aiempia osia. Itse en ole kahta ensimmäistä osaa katsonut ja kohtelen tätä nyt sen tähden irrallisena yksittäisenä teoksena. Ensimmäisen kirjan olen lukenut joskus peruskouluaikoina ja tämä on nyt toinen kerta kun kohtaan näitä tarinoita konkreettisesti. Kyseessä on myös ensimmäinen kerta kun menen katsomaan kolmiulotteiseksikin tehdyn elokuvan perinteisessä muodossa.
Elokuva ei ehkä ole erityisen hyvä, mutta lähdetäänpä purkamaan pakettia kokonaisuutena. Kokonaisuutena joka muistuttaa jotakuinkin uuniperunaa, korea kuori ja sisältö silkkaa tyhjää mössöä. Eli sama tilanne kuin suurimmassa osassa nykyisiä fantasiaseikkailuja. Kun fantasiavillitys koki kulta-aikansa Tähtien Sodan viitoittamalla 1980-luvulla, suurin osa tuotoksista onnistui, leffat oli särmikkäitä ja kestävät katsomista edelleen. Ysärillä aihe oli hieman poissa muodista, kunnes tuli takaisin Sormusten Herrojen myötä. Jotain siinä välissä sitten on tapahtunut, eikä asia vaan ole enää sama. Hyvää synkkää kauhuteemaista fantasiaelokuvaa tehdään edelleen esimerkiksi monien espanjalaisohjaajien toimesta, mutta seikkailuhenkiset fantasialeffat ovat olleet hyvin ponnettomia.
Narniassa näyttelevät henkilöt saavat hädin tuskin mitään irti hahmoistaan ja ihmisporukasta jäi mieleen ainoastaan alati naputtava serkkupoika Eustace ja ulkonäkökriisiä poteva Lucy. Jonkin verran mielenkiintoa saadaan kuitenkin revittyä inhimillistyneillä eläinhahmoilla ja parilla hirmulla. Huonoja näyttelijät ei varsinaisesti ole, tylsiä ja persoonattomia vain. Juonikuvio on yksiselitteinen, kasa penskoja viskoutuu Narnian maailmaan avustamaan paikallisia taas kerran. Riittävät lähtökohdat hyvälle elokuvalla, mutta puitteet täytetään vain osittain.
Roolihahmot eivät siis loista, mutta visuaalisesti onnistutaan kohtuullisen hyvin. Tekniikka alkaa vuosi vuodelta olemaan siedettävämpää, vaikka vieläkin näkee monissa elokuvissa todella törkeää grafiikkaa. Täysin realistisen näköisiin tehosteisiin on kuitenkin vielä matkaa kaikilla, mutta Narnia täyttää erinomaisesti tämän päivän vähittäisvaatimukset. Hetkittäin kohtaukset näyttävät upeilta ja väkisinkin miettii miltä ne olisi näyttänyt ulottuvuuslasit päässä. Muutamat kohtauksista on saatu näyttämään hyvältä myös muulla tavoin kun upottamalla niihin loputtomat määrät rahaa. Kummemmin spoilaamatta voin mainita suosikkien olevan kullan-, kauneuden- ja mässäilynhimoa käsittelevät kohtaukset.
Elokuvaa katselee sujuvasti, vaikkei se suurempia tuntemuksia herätä. Ei ole välitöntä kiinnostusta nähdä uudestaan, mutta kaipa ne aiemmat osat voisi tämän perusteella joskus tarkastaa. Ensimmäinen ankka arvosteluhäkkiin pujahtaa visuaalisten ansioidensa ansiosta, toinen taas niiden muutaman kohtauksen, jotka pystyvät miltei kaappaamaan sen kadoksissa olevan tunnelman mikä nykyfantasiaelokuvista pääosin puuttuu. Vaikka kolme neljä kohtausta noin sadasta ei ole paljon, se on omiaan muistuttamaan siitä potentiaalista mikä sellaisten luomiseksi siellä jossain kuitenkin piilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti