Tähän ensi-iltaan olikin mielenkiintoista mennä, kun olen tätä jo oikeastaan vuosia odottanut ja jostain syystä niin etlarissa kuin hesarissa Oma Taivas oli kuitannut kokonaista yhden tähden. En oikeastaan tiedä, miten voi edes antaa sellaisen arvosanan tästä elokuvasta. Ehkä syynä on se että elokuva perustuu suosittuun kirjaan tai jonkinnäköinen ongelma ohjaaja Peter Jacksonia kohtaan tai ehkä tietokone-efektit ovat ärsyttäneet arvostelijoita. Luulen että sellainen katsoja, joka ei ole lukenut kirjaa, ei saa siitä niin paljon irti. Elokuva täydentää kokemusta, Jackson on tehnyt sen ennemminkin kirjan ystäville, eikä se niinkään palvele pelkän elokuvan katsojaa. Se saattaa hyvinkin olla syy huonoihin arvosteluihin.
En myöskää käsitä väitteitä elokuvan liiallisesta pituudesta. Olisin itse toivonut sen kestävän vaikka puoli tuntia enemmänkin. Näinkin lyhyeen aikaan on sullottu paljon tapahtumia, joista osa käydään turhankin hätäisesti läpi. Joihinkin asioihin olisi toivonut hieman suurempaa uppoutumista. Omasta mielestäni suurin ongelma elokuvassa olikin ehkä tämä liian tiheä tapahtumien tahti, joitain asioita olisi siis ehkä voinut jättää väliin, että olisi voinut yleisesti käydä joitain asioita maltillisemmin läpi.
Kyse on siis Alice Seboldin hienon kirjan filmatisoinnista, jossa 14-vuotias tyttö, Susie Salmon murhataan raa'asti ja hän jää jonkinlaiseen välitilaan seuraamaan maanpäällisiä tapahtumia. Itse Susieta esittää uusi naama Saoirse Ronan ja ihan kelvollisesti sen tekeekin. Mark Wahlberg ja Rachel Weisz tekee keskivertosuoritukset vanhempina, mutta parhaan roolisuorituksen takana on loistavan ällöttävästi naapurin pahista esittävä Stanley Tucci. Puistattava ilmestys. Pikaisen ja pirteän roolin tekee myös Susan Sarandon perheen mummina.
Itselleni ohjaaja Peter Jacksonin kultakausi oli ajalla 1987-1995, jolloin häneltä ilmestyi splatterklassikot Bad Taste ja Braindead, yksi omista suosikkielokuvistani Heavenly Creatures ja mainio valedokkari Forgotten Silver. Ainut vähän heikompi elokuva häneltä on kevyt kauhupläjäys The Frighteners (1996). Aikuisten muppettiohjelma Meet the Feebles (1989) jakanee myös mielipiteet syystäkin. The Frighternersin jälkeen Jackson sai vaatimattoman kunnian ohjata Taru Sormusten herrasta- trilogian. Vaikka ihan onnistuneet elokuvasovitukset ovatkin, niin eipä ne itselleni niin kovin tärkeitä ole. King Kongin uusi versiokin oli ihan sympaattinen, muttei jättänyt jälkeensä kuin hetkellisen elämyksen. Näkisin hänet ennemmin ohjaamassa pienempiä ja maanläheisempiä projekteja. Sitä Oma Taivas sinänsä onkin, vaikkei ole malttanut olla käyttämättä hieman liiallisia tietokoneefektejä.
En niinkään ole niitä kohtauksia vastaan, joissa on käytetty tietokoneita. Ihan ok näköisiä, mutta välillä ihan liian kökköjä. TSH:ssa efektit eivät pettäneet kertaakaan, nyt monet elementit näyttävät vähän tyhmiltä. Esim. ohjaajan Heavenly Creaturesin fantasiakohtauksissa on enemmän fiilistä kuin näissä paikoin kolkoissa näyissä. Mieleen tulee lähinnä tietokoneohjelma joka koneellani oli kymmenisen vuotta sitten. Se täytti ruudun toinen toistaan näyttävillä efekteillä ja sitte seurattiin jaksoko kone myllätä niitä. Sillon se näytti ihan hyvältä, mutta kymmenen vuotta myöhemmin sata kertaa isommalla näytölle, ei. Sehän siinä ärsyttikin kun ne olisi näyttänyt hyvältä jos ei olisi ollut niin läpinäkyvästi täyttä tietokonetta. Uskoisin että kohtaukset olisi helposti voinut toteuttaa vähemmälläkin bittien käytöllä. Osa efekteistä toki toimi pirun hyvin. Lähinnä ihmetyttää se että kauan sitten on pystytty parempaankin.
Sanotaanhan sitä yleensä aika poikkeuksetta, että kirjat ovat parempia kuin niistä tehdyt elokuvat. En jaksaisi alkaa vertailemaan, koska se on mielestäni aika typerää. Ne ovat kaksi aivan eri taiteenlajia ja pysyköön erillään. Mutta ainekin tässä tapauksessa sanoisin, että kirjan lukeneiden kannattaa käydä leffa kattomassa, se antaa ihan mukavat visiot Susien omasta taivaasta ja muutenkin jotkut kohtaukset on aika laadukkaasti toteutettu. Muutamat taasen ehkä ei ihan toivotulla tavalla, mutta sellaisia ei onneksi ole montaa. Mutta jos jättää turhan kritisismin taakseen, voi hyvinkin nauttia täysivaltaisesti elokuvasta. Hahmot jäävät vähän ontoiksi haaleiksi rungoiksi, mutta eikö näin tuppaa usein käydä, verratessa kirjaan. Että niille jotka eivät sitä ole lukeneet, niin voin suositella.
Jokin tässä elokuvassa ei vain mielestäni toiminut niin hyvin. Kaikki osaset olivat oikeasti ehdottoman hienosti kohdallaan, mutta mielestäni ne eivät oikeasti toimineet yhdessä vaan mielestäni jäivät tosiaan erillisiksi. Samoin oli roolien kohdalla. Yhdessäkään roolissa ei ollut moitteen sanaa, mutta ne olivat niin kaukana toisistaan, että jäin kylmäksi. Itse rakasin tätä elokuvaa.
VastaaPoista