Kyllä ihan sitä mieltä olen että Coelhon romaaneista saisi tehty hyviä elokuvia jos oikeat tekijät teoksen ympärillä hääräisi. Emily Young on ohjannut Veronikasta kliinisen ja etäisen, korkeintaan keskivertoa edustavan elokuvasovituksen. Sarah Michelle Gellar ei kuitenkaan ihan niin huono ollut, mitä saattoi odottaa.
Paolo Coelhon romaanin päähenkilö Veronika siis päättää kuolla. Ei tainnut olla kummoinen spoileri. Itsemurhayritys tapahtuu ensimmäisellä sivulla ja täten käynnistää myös elokuvan. Vaan kun nappien nappailu ei riistäkkään henkeä, parikymppinen tytön tyllerö herääkin sairaalapediltä, jonka äärellä hänelle kerrotaan, että elinaikaa on näillä näkymin ehkä viikko. Mielisairaalassa hän kuulee ajatuksia elämästä ja ihmisistä, oppii olemaan estoton ja tekemään mitä huvittaa, hän alkaakin kaipaamaan elämää.
Veronika päättää kuolla skippasi siis Suomen elokuvateatterien kankaat ja se painettiin suoraan dvd-levyille, joka saattoi olla ihan finanssipoliittisesti fiksu ratkaisu. Kuvaus ei muutamaa kliseistä hidastettua vedenalaisotosta lukuunottamatta mene pintaa syvemmälle, eikä suuret kankaat täten olisi yhtään sen enempää oikeutta kuvalle tehnyt. Kuvauspuoli on siis kohtalaisen hengetöntä, eikä sairaalamiljöökään herätä mitään sen kummempia tuntemuksia. Se, että tapahtumapaikkakin on vaihtunut Slovenian Ljubljanasta Amerikan New Yorkiin, on vihoviimeinen kuolinisku tunnelmalle.
Elokuva on uskollinen kirjalle ainekin juonenkulullisesti, mutta siitä puuttuu lähes kaikki, joka tekee itse kirjasta niin hyvän. Veronikan päänsisäinen eletty-, nykyinen- ja mielessä siintävä tuleva elämä jää oikeastaan näkemättä ja kokematta. Muutamat kelpo coelhomaiset tarinat ja lainit on saatu sisällettyä elokuvaan, muttei liian uskottavasti. Useat kirjan suosikkikohdistani oli jätetty joko kokonaan pois tai muunneltu totaalisen epäonnistuneiksi.
Uskoisin että kirjaa lukematon voisi saada leffasta irti jotain ja kyllä sen kirjan lukeneenakin katsoo. Mutta sikäli kun sen lukemisesta on itselläni vain niin vähän aikaa, ei kovinkaan hyvällä sitä voinut seurata. Jos kerran kaikkea kirjan hyvää ei voi leffaan sisällyttää, pitäisi siihen lisäillä omia näkemyksiään ja nyansseja. Ikävä kyllä tällä kertaa vaan käy niin, että paljon otetaan pois, muttei anneta juurikaan tilalle. On ihan mahdollista, että jos näen tämän uudestaan vuosien päästä, voisin seurata varauksettomammin ja nauttiakin elokuvan seuraamisesta. Mutta ensikatselu kului auttamattomasti epäkohtiin takertuen. Kaikkiaan hengetön, mutta toisaalta harmiton filmatisointi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti