11 kysymyksen haaste

Jiří Trnka: Emperor's Nightingale

Sain haasteen. Vastaan nyt kysymyksiin.

1) Onko sinulla erityisen rakkaita genrejä tai alagenrejä?

Eurooppalainen animaatio 1892-2015, dokumenttielokuva, erikseen vielä luontoelokuva ja kaikki enemmän ja vähemmän kokeellinen.

2) Iskeekö jonkin maan tai maankolkan elokuvakulttuuri aivan erityisesti?

Lyhyt vastaus on Eurooppa, lähi- ja kauko-itä, sekä Yhdysvallat, kaikki niiden alle sirpaloituu liian paljon listattavaksi. Pyrin aina jos mahdollista katsomaan elokuvia maista, joista en ole nähnyt montaa tai yhtään elokuvaa. Kaikki Euroopassa koskaan tapahtunut animaatiotaide on tällä hetkellä prioriteettina ensimmäisenä, koska työskentelen siihen liittyvän projektini parissa. Siitä erityismaininta etenkin tsekki- ja neukkuanimaatiolle, mutta kyllä sitä erinomaista kamaa löytyy niin Kreikasta, Ukrainasta kuin Bulgariastakin.

3) Entä erityisen vähänlännästi?

Tjaa. En pysty ajattelemaan asiaa noin, mutta enpä toistaiseksi ole vakuuttunut esimerkiksi Albanialaisesta elokuvasta...

4) ”Sitä leffaa en (enää) katsoisi ämpärikännissäkään…”

Cake - hääunelmia tulee jostain syystä juuri nyt mieleen. Vastaan siis sen.

5) Biisi tai bändi, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota elokuvasoundtrackeissa?



Kaikki eivät yksinkertaisesti tarvitse suurta huomiota, mutta huomioimattomia suosikkejani säveltäjistä: Christian Maire, Michael Kocáb, Fuzzy, Floex, Karel Svoboda, Michael Horowitz & Rainer Boesch, Frantíšek Belfin, Pavel Karmanov, Theodoros Vamvourelis, sekä kulttihuomioidut Alain Goraguer, David Lynch, Wendy Carlos, Chemical Brothersin soundtrack Hannalle ja The Wicker Manin Maypole Song. Pitänee tehdä aiheesta joskus vähän kattavampikin katsaus.

6) Onko olemassa kadonneeksi todettu (tai ainakin äärimmäisen vaikeasti saavutettava) filmi, jonka haluaisit nähdä?

Klassisen esimerkin, F.W. Murnaun Four Devilsin, lisäksi kaikki ne puolalaiset Toisen Maailmansodan aikana tuhotut avant-garde lyhärit.

7) Onko jotain oleellista jäänyt mielestäsi sovittamatta valkokankaalle näin sarjakuvafilmatisointibuumin aikana, vai oletko jo tyystin leipiintynyt tähän trendiin?

Olen vähän katkera, ettei Guy Delislen Pyongyang: A Journey in North Koreasta saatukaan elokuvaa The Interview'n aiheuttaman sotkun takia. Vain vähän, koska en voi tietää olisiko filmatisointi vain pilannut kaiken. En pidä sarjakuvafilmatisointien trendistä, enkä monestakaan supersankarista, mutta oikeasti hyvin tehtynä ottaisin mielihyvin vastaan esimerkiksi Don Rosan Roope Ankan elämä ja teot, Lassin ja Leevin (joka ei ole Bill Wattersonin ehdottomuuden takia mahdollista), Craig Thompsonin Habibin, Shaun Tanin The Arrivalin, Minun Kiinani -trilogian ja Little Nemon.

8) Onko jonkun elokuva-alan ihmisen tapaaminen säväyttänyt poikkeuksellisesti?

Michel Ocelot ja Akseli Gallen-Kallela museo

Tähän on olemassa hyvin helppo vastaus ja se on Michel Ocelot. Hän kävi luonani Suomessa aiemmin tänä vuonna. Tarkoitus oli fiilistellä kotifestareilla kaikkia niitä elokuvia joista olemme vuosien kirjeenvaihdon aikana jutelleet, mutta liikuimme pääosin Helsinkiä kierrellen ja ihmetellen. Osan ajasta mukana menossa oli myös animaatioelokuvantekijä Antonia Ringbom.

Näyttelyiden ja muiden yleiskohteiden jälkeen siirryimme helsinkiläisen animaatiostudion tiloihin pitämään yksityisfestareita paikallisen animaatioväen kanssa. Jouduin myös ikimuistoisesti toimimaan konehenkilönä pleikkanelosella, jota en ollut ennen, enkä sen jälkeen nähnytkään. Pääsimme studiolla ihailemaan myös Ocelot'n leikeanimaatioiden alkuperäisiä leikehahmoja.

Pk-seutua tutkaillessaan yli seitsemänkymmenen ikävuoden ohittanut elokuvantekijä osoittautui olevansa melkoisessa huippukunnossa, eikä ihan helposti pysähtynyt, ellei luvassa ollut jotain makeaa välipalaa... Kakunalustoilla ensimmäisen animaationsa tehnyt henkilö on perso makealle! Ei olisi uskonut.. Vierailun viimeiset tunnit seurasin vähintäänkin hurmioituneena kuinka herra Ocelot piirsi minulle muistoksi Kirikou-sketchejä. Siinä oppi jo paljon hahmopiirustuksesta.

9) Onko jonkin elokuvan värimaailma säväyttänyt näköaistiasi harvinaisen syvästi?

Dario Argento: Suspiria (1977)

Francis Ford Coppola: One from the Heart (1982)

Technicolor on yksi vahvoista elokuvaan liittyvistä fetisseistäni ja valtaosa syvimmän vaikutuksen tehneistä kuuluvat sen piiriin. Muutamia merkittävimmistä värielokuvistani ovat Ihmemaa Oz, Heaven can Wait, Cherbourgin sateenvarjot, Giulietta ja viettelykset, Suspiria ja Suoraan sydämestä.

10) Onko jokin inhokkisi päätynyt IMDB:n kärkisijoille?

En inhoa yhtäkään elokuvaa, joka löytyy 250 joukosta, mutta moni niistä on yksinkertaisesti naurettavan ylihuomioitu.

11) Suosikkielokuvaörkki/örkit?

Jan Švankmajer: Little Otik (2000)

Lasketaanko Ivan Maximovin, Jan Švankmajerin ja Hayao Miyazakin hahmoja örkeiksi? Lasketaan.

Loppu.