Ykkössijan päättäminen parhaalle seikkailupelille ei ollut ihan helppo homma, mutta lopulta kolmesta ehdottoman upeasta vaihtoehdosta ykkössijalle pääsee LucasArtsin käsittämättömän hieno Day of the Tentacle, joka on jatkoa Maniac Mansionille, mutta petraa laadussa kymmenkertaisiin sfääreihin.
1. Day of the Tentacle (1993)
Julisteessa Lucas kohtaa Lucasin. Day of the Tentaclessa jaksetaan muistaa oman firman avaruusspektaakkelia.
Yksiä pelihistorian upeimmista hahmoista. Lonkero.
Pelin juoni ja kulku on yksinkertaisesti niin loistava, ettei voi muuta kuin nauttia. Erinäisten tapahtumien jälkeen kolme erilaista häiskää sinkoutuu samaisessa Edisonin suvun kartanossa eri aikakausiin, nuori pullukkahevari 200 vuotta menneisyyteen, hömelö lääketiedettä opiskeleva tyttö 200 vuotta tulevaisuuteen ja Maniac Mansionissakin vaikuttanut Bernard Bernoull jämähtää vain samaiseen hetkeen. Tämän jälkeen on vaikutettava eri aikakausilla asioihin, jotta tulevaisuus muuttuisi toisten olinpaikoissa ja maailman voisikin sitten jo pelastaa ilkeiltä lonkeroilta. Sitä riemun määrää kun niitä ratkaisuja keksii. Tuskin myöskään hauskuudessa on DotTin voittanutta, ehkä vain Monkey Island 1&2 ovat pienimuotoisena kilpakumppanina.
Stormtrooperin kypärä hyllyllä.
Pelin yhteyteen hioutui Sepulturan Chaos A.D., jota tuli kuunneltua aina kun peliä pelasi. Vuosi oli ehkä noin 1995. Tai sitten ei.
Kuvanveistäjä on saatava menneisyydessä hakkaamaan patsaasta peilikuva, että siitä tulee hyödyllinen objekti tulevaisuudessa.
George ja muut Yhdysvaltain perustuslain kirjoituspuuhissa.
2. The Adventures of Willy Beamish (1991)
Willy Beamishin olisi sinänsä voinut lukea Sierran listaan, kun se on Sierran sisaryhtiö Dynamixin peli.
Siinä mielessä erityisen tärkeä peli itselleni, kun tämä sattuu olemaan ensimmäinen seikkailupeli, jota olen pelannut. Tämä siis aivan 1990-luvun alkumetreillä. Monella tapaa pidän peliä vieläkin ainutlaatuisena, vaikka se onkin edustavinaan tuon ajan stereotyyppistä amerikkalaista elämää. Tietynlainen aikansa utopistinen lapsuudenkuvaus näennäisesti keskiverto amerikkalisessa perheessä muistuttaa aikalaisiaan Lassia & Leeviä, 1990-luvun alun Simpsoneita jne. Poika ei tykkää koulustaa, vihaa teini-ikäistä purkkaa mässyttävää puhelimessa lörpöttelevää siskoaan, hän lukee kavereidensa kanssa sarjakuvia puumajassa, hänellä on lemmikkisammakko ja skeittilauta, hän ei tietenkään tykkää kukkakaalista tai spagetista, lastenhoitojat on hirviöitä, ullakolla asuu vaarivainaa, kulmien kovis kurittaa ja tavoitteena olisi voittaa Nintarin (Nintendon ja Atarin yhdistelmä) maailmanmestaruus. Onkohan oikeasti kellään amerikkalaisilla lapsilla ollut noin idyllinen lapsuus, mitä aina annetaan ymmärtää. Ehkä onkin. Tämän pelin kautta jokatapauksessa sen saa kokea itsekin.
Pitkään Willy Beamish oli ykkössijalla tällä listalla, mutta nyt kävi näin. Kummatkin ovat kumminkin yhdenvertaisen täydellisiä ja suosittelen vilpittömästi.
Luikitaampa pakoon tunnilta. Varotaan perus amerikkalaista vahvistusta kouluissa, käytävävalvojaa.
Willy Beamishilla, Commander Keenillä, Bart Simpsonilla, Lassilla ja Leevillä. Puumaja ja pihalla rengaskeinu.
Terveyttä tarkistamassa.
3. Monkey Island 1 & 2 (1990-1991)
Guybrush Threepwoodin seikkailut saattavat olla ihan sieltä tunnetuimmasta päästä seikkailupelien kentällä. Luuserimerimies joutuu toinen toistaan oudompiin ja hauksempiin edesottamukseen matkoillaan ja välillä otetaan miekat esiin, mutta taistellaankin sanoin. Päähenkilö on ilmanmuuta seikkailupelien rakastetuimpia häsliä, samaa tasoa Roger Wilcojen ja Larry Laffereiden kanssa.
Niin lähellä, mutta niin kaukana.
Curse of the Monkey Island (1997) ja Escape from the Monkey Island (2000) ovat myös ihan hyviä seikkailuja, ennenkaikkea hienon näköisiä, muttei kumminkaan tavoita kahden ensimmäisen osan tasoa.
Curse of the Monkey Island (1997)
Kyllä jälkimmäisetkin osat aina Pirates of the Caribbeanit hakkaa hauskuudellaan.
4. Zak McKracken and the Alien Mindbenders (1988)
1988 tehty peli sijoittuu vuoteen 1997. Ihmisiksi naamioituneet avaruusolennot laskevat ihmiskunnan älykkyyttä lisäämällä puhelinlinjoille matalaa huminaa. Skandaalitoimittaja Zakilla pelaillaan ja tarkoitus ois sitte tehdä asialle jotain.
Ilman muuta parhaita pelejä on myös Lucasin toinen SCUMM-seikkailu Zak McKracken jonka tarina ja käänteet ovat originaalimmasta päästä. Kulttimainetta pelillä on, vaikkei tunnetuimmasta päästä olisikaan. Harmi vain, ettei peli Lucasilta jatko-osia ikinä saanutkaan, fanipohjaisia kyllä.
5. Indiana Jones and the Fate of Atlantis
Viimeisen Ristiretken peliversio vuodelta 1989 on ihan jees, mutta vasta Fate of Atlantis räjäytti pankin. Tarina on pelkästään peliä varten tehty, eikä Atlantiksen kohtaloa ole kankailla siis nähtykään. Pelissä on myös mahdollista valita kolmesta eri vaihtoehdosta haara jota edetä. Pelin voi siis mennä läpi kolme kertaa ja peli on alkua lukuunottamatta erilainen. LucasArtsin peleille tavanomainen huumori on hivenen taka-alalla seikkailun tieltä, mutta se ei tässä yhteydessä paljoa haittaa. Indiana Jones faneillekin tämän luulisi olevan pakkopelattava, sillä tätä tarinaa ei muuten näe.
6. Grim Fandango (1998)
LucasArtsin viimeinen loistonhetki Grim Fandango pelaili film noir-hengellä.
Grim Fandango taitaakin olla viimeisiä suuria seikkailupelejä. Seikkailupelit väistyivät räiskyntäpelien tieltä ja niiden tuotanto on hävinnyt lähes kokonaan. Enää ehkä hädin tuskin kerran vuodessa tuotetaan yksi seikkailupeli, jos sitäkään. Vanhojen pelien fanit tekevät omia jatko-osia, esi-osia, uusia versioita klassikoista tai kokonaan omia seikkailuja vanhojen pelien tekniikalla, joita saa ladata ilmaiseksi netistä. Mutta entisaikojen suuruudet vetäytyivät pian Grim Fandangon jälkeen hommasta.
Mustalla huumorilla värjätty gangsterinoutajien maailmaan sijoittuva peli on taattua LucasArtsin laatua viimeistä kertaa ja siitä sietää ottaa sitten kaikki irti.
Näin kuolleet näkevät elävät.
7. Maniac Mansion (1987)
Maniac Mansion nyt varmaan on ollut tärkein peli Lucasin tulevaisuudelle, ensimmäinen legendaarisen SCUMM-tekniikan omaava peli kun oli (kaikista ensimmäinen on tökerö Labyrinth joka perustuu samannimiseen loistavaan elokuvaan). Hitti tuli, jonka jälkeen tulikin sitten hittiä hitin perään. Peli jää kuitenkin sen verran kakkos-osan varjoon, etten niitä samalla sijalla tohtinut mainita. Maniac Mansion taisi jopa löytyä Day of the Tentacle -pelin sisältäkin. MM käännettiin niin Apple II:lle, Amigalle, Dosille, Commodore 64, Atarille kuin Nessillekin, että jokainen on päässyt sitä kokeilemaan. Tuo nessiversiohan pitäisi tietysti joskus hankkiakin.
8. Eric the Unready (1993)
Legend Entertainment nimisen lafkan fantasiaparodia, jota ylläoleva kuva ei niinkään promoa positiivisella tavalla ainekaan. Peli on kumminkin erittäin monipuolinen ja hauska. Kaikkea voi tehdä kaikelle ja kaikesta seuraa seuraamuksia. Peli oli etenkin aikoinaan piristävää vaihtelua valtavirtaan, vaikka ulkoasu ei imarrellut ilmestyessäkään.
9. Broken Sword I & II (1996-1997)
Revolution Software Broken Sword -sarjan peleissä on mukava piirrosmainen grafiikka ja hyvin kirjoitetut tarinat. Tarinoita on ollut tarkoitus siirtää valkokankaallekin joskus tulevaisuudessa. Jonkin verran Gabriel Knighteja muistuttavat pelit on kovin kilpailija Sierran ja Lucasin pelisarjoille.
10. Sam & Max Hit the Road (1993)
Lucasin kulta-aikoina tehdyssä Sam & Maxissa pääpari on yksityisetsiviä, joiden tutkimuksiaan ei tarvitse taas turhaan vakavasti ottaa. Perushyvää laatua.
+ Alone in the Dark (1992)
Infogramesin tunnetun pelisarjan avausosa tehtiin vuonna 1992 ja niitä tehtaillaan vieläkin. Perverssillä tavalla tökerön mutta kiehtovan näköinen peligrafiikka onnistui olemaan synkkä ja ahdistava vaikka hahmot olivatkin yksiä kulmikkaita möykkyjä. Kokeilemisen arvoisia pelejä nämäkin.
++ Legend of Kyrandia 1-3 (1992-1994)
Kyrandiat on hyvin harmittomia ja helposti pelattavia perusseikkailuja. Jos haluaa vaihtelua isojen firmojen peleille, on Kyrandiat erinomaista viihdettä, vaikkei niistä pelien jälkeen mitään erityisen ikimuistoista jääkään.
Siinä oli tämänkertainen lista. Jos se jotain auttoi jollain tavalla niin kiva juttu, jos valinnat herätti mielenkiintoa harrastajalle, niin kiva juttu myös. Omia QBasicillä koodattuja mestariteoksiani en viittinyt laittaa kun niitä ei kukaan saisikaan mistään lällällää. Ilman muutahan ne olisi listalle joutanut. Ensi kertaan.
Mikä boogie?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti