Provinssirock 2010.

Perjantai

Paloma Faith. Festareiden aloittaja ja ilman muuta yksi parhaista esityksistä kaikkiaan. Palomalla oli mukanaa aivan loistava bändi ja biisit kuulostivat vielä upeammilta kuin levyllä. Tuttujen You want the truth or something beautiful? -levyn biisien lisäksi kuultiin covereita. Sexy Minxin (versio Akonin Sexy Bitchista) laulajatar esitti, jahka ensin haukkui Akonin ja hänen biisinsä paskaksi. Mielenkiintoinen ja äärimmäisen toimiva veto oli myös Beatles-cover You Never Give me your Money. Bändi uskalsi keikan jälkeen lähteä vielä tavan tallaajien keskelle alueelle ja kalja-aitioon joraamaan. En pistäisi pahitteeksi jos näkisin bändin mahdollisimman pian uudestaan. Esim. Lahden Jazztori toimisi erinomaisena esiintymispaikkana, että tänne vaan.

Mew. Tylsä keikka. Bändi ei täyttänyt millään tavoin Rammsteinin tarpeet täyttävää päälavaa ja esitys ei siis antanut juuri mitään tässä yhteydessä.

Pendulum. Prodigy perui tulonsa Helsinki Liveen, mutta Pendulum sentään esitti Voodoo Peoplen telttaolosuhteissa. Erittäin hyvänkuuloista keikkaa en ikävä kyllä nähnyt kovinkaan paljoa.

30 Seconds to Mars. Jared Leto kerrankin siedettävän näköisenä. Punainen keesi ja arskat naamalla näyttelijänäkin keskinkertanen ilmestys laukoi käsittämätöntä läppää koko keikan ajan. Juuri yksikään biisi ei kuulunut loppuun kun tuli jo uusi keskeytys ja uudet huonot jutut. Leto iski uudet säännöt yleisölle ja sanoi ettei tarvitse välittää kielloista, "kiivetkää olkapäille ja astukaa reipas askel eteenpäin". Jossain vaiheessa huono vitsi kääntyi jo niin huonoksi, että sitä oli jo ihan hauska katsoa. Keikka loppui sitten siihen, että pari-kolmekymmentä tyyppiä otettiin lavalle, jotta saivat sitten kiljua puhelimen kaikki numerot läpi siinä vieressä, kun muut yritti päästä teltalleen takaisin.


Lauantai


Petri Nygård. Petrin paluu jeejee. Näin tämän samaisen setin jo aiemmin tänä vuonna ja mitä siitä nyt voi sanoa. Petri uhoaa, vieressä on paljaita tissejä ja screenillä näkyy rivoa videokuvaa. Keikka alkaa eeppisellä alkusepotuksella ja välissä on kevennyksiä ihan riittämiin. Biisit koostuu lähes pelkästään uuden levyn materiaalista, paitsi pikainen Kanava nolla-Setit Kuntoon-Vitun Suomirokkia-potpuri.

PMMP. Aina loistava. Päivän viimeinen jota oli kiva katsoa, koska sääolosuhteet vielä tässä vaiheessa suosivat. Paula oli kyllä elämänsä fiiliksissä ja läpät oli hyviä, vaikka tukka olikin kyllä saksittu ja värjätty haaleaksi ja lyhyeksi. Piparia jaettiin kuninkaallishäiden kunniaksi jne. Kyseessä on ilmanmuuta paras suomalainen "kevyen musiikin" livebändi ja se on kaiken lisäksi tehnyt myös useahkon parhaista suomenkielisistä rock/pop-kappaleista. Myös niitä hilpatihippan bilebiisejäkin on ja nehän sopii festareille. Keikassa ei niinsanotusti mitään moitittavaa.


Paula ja Mira.

Chisu. Tämän hetken ylitsevuotavalle suomalaisten naistulkitsijoiden tarjonnalle ei näy loppua ja tämä kyseinen naikkonen on yksi muotivillitykset suurimpia nimiä. Viime- tai toissavuonna radiosta tuli joku ehkä neljän biisin liveveto jostain Helsingin päiväkonsertista ja tämä ylitulkitsija ulisi niin venyttäen ja laahaten, ettei sitä pystynyt kuunnella kokonaan. Lähemmäs hirveintä kuraa mitä olen kuullut. Tällä kertaa tulkinta pysyi aisoissa ja keikkaa sieti katsoa, ainekin parin kolmen biisin ajan. Kerrasta poikki oli jopa hyvä biisi, eritoten siitä syystä että se kulkee eteenpäin eikä laulu kuulostaa laahaavalta vaikerrukselta. Monet muutkin Chisun biisit olisi hyviä ilman laulua, musiikki siis toimii muttei laulu.

Villa Nah. Kaksi häiskää saapuu koneiden ääreen ja sitten alkaa iloisehko syntikkapoppi. Mitään lavalla ei tapahdu. Biisit ehkä vaihtuu toisinaan, ehkä ei.

Disco Ensemble. Riehakkaalla bändillä on yleensä erityisen riehakas yleisökin. Nyt satoi ja kellään ei ollut kivaa. Kappaleet oli tuttuja, keikka oli ja meni.

Cypress Hill. Lauantain pääesiintyjä ei suorastaan vetänyt kenttää täyteen, suurimmaksi osaksi kai sääolosuhteiden takia. Sen Dog ja B-(Stony Soprano) Real vetivät kumminkin tunteella setin joka koostui pääosin alkuaikojen tuotannosta, yllättäen eniten lähes 20 vuotta sitten ilmestyneeltä debyytiltään. Muutenkin vanhat kappaleet rokkasi, mitä nyt välissä esiteltiin uusi sinkku Rise Up ja koko komeuden lopetti räppi/rokki-tuplan Skull & Bonesin suuri hitti (Rock) Superstar. Mitään ihan liiallista showta funkahtavan latinoräpin mestarit eivät antaneet, mitä nyt se jointti toki paloi lavalla. Pilvenpoltosta kaverit ei jaksa lopettaa paasaamista, sitä se on edelleen uuden kappaleenkin sanoma. Ehdottomalta suosikkilevyltänii III: Temples of Boom esitettiin kaksi kappaletta, Illusions ja Throw your Set in the Air, ne olivatkin itselleni keikan parhaat hetket.

Shining (NOR). Pääesiintyjän jälkeen pienellä lavapahasella esiintynyt norjan jazzmetalli-ilmestys veti kiitettävän setin kohtuu pienelle yleisölle yhdeltä yöllä. Ensimmäistä kertaa suomessa keikkaa tekevä bändi soi aika kivasti ja oli hyvä lopetus päivälle. Örisevän laulajan siviiliääni oli yllättävän neitimäinen, muttei se vie herra Saksofonin suorituksesta yhtään pisteitä. Hyvä keikka.


Sunnuntai

Kari Tapio. Kartsan juna kulki taas. Ihan hyvä alku sunnuntaille, vaikkei ihan yhtä hyvä kuin viimevuotinen Vesa-Matti Loiri.

Stam1na. Hyvä bändi, keikan hyvyys nyt vaan sattuu aina riippumaan omista fiiliksistä. Viisi laukausta päähän riitti tälläkin kertaa.

Oranssi Pazuzu. Odotetuimpia keikkoja. Suomenkielisen psykedeelisen bm:n sulosoinnut pauhasi festarin rupisimmalla lavalla aika kivasti. Vähäinen yleisö otti kuulemansa hyvin vastaan ja tuntuu että keikka oli rennoimpia koko viikonloppuna ja porukka vain nautti nurmikolla istuen. Onneksi ilmoille kajahti ihan hyvät soundit ja biiseistä sai riittävästi selvää. Korppi ja Dub Kuolleen Porton Muistolle olivat odotetusti kohokohdat ja setistä tuli hyvä mieli. Toivon näkeväni bändin vielä useasti ja muutenkin yhtyeelle kaikkea hyvää, ennenkaikkea uutta yhtä hyvää levyä kuin debyytti. Ja rauhaa.

Jenni Vartiainen. Joku laitto Jenni nettiin. Keikka jäi encoretta kun Rammsteinin poikien generaattorit vaati lisävoimia.


Ei päässyt tulemaan liian kylmä.

Rammstein. Neljäs kerta kun bändin nään livenä. Ikimuistoisin ja ihan suosikkikeikkojani ikinä oli tuo ensimmäinen 2001 nähty, mutta kyllä täytyy sanoa ettei tämänkertainenkaan juuri ainekaan huonompi ollut. Aiemmin tänävuonna näin samaisen setin jo Areenalla, mutta siellä se ei vain päässyt oikeuksiinsa. Toisin kuin 2002 Provinssiuusinta, 2010 Provinssiuusinta petrasi ja toimi täydellisesti.



Jäsenet alkaa keikka keikalta näyttämään itsenäisemmiltä yksilöiltä. Eikä tuo haittaa, vaikka se syö Rammsteinin alkuperäistä ideaa saksalaisen konemaisen yhtenäisenä ulosantina. Se oli kumminkin silloin kun musiikkikin oli yksioikoisempaa ja konevoittoista. Nyt on kyseessä uudet ajat, muut bändin korstot senkun komistuu ja kosketinsoittaja näyttää aina vaan enemään joltain himopervo itsensäpaljastelijalta.



Mielenkiintoista on myös se, että äänentoisto ei olisi voinut olla sitä kuuloisaa piiruakaan parempi. Esitys nähtiin kumminkin festareiden päälavalla. Toisaalta lava oli Rammsteinin standardien mukaan tehty, enkä tiedä yhtäkään bändiä joka täyttää ison lavan niin täydellisesti.


You have a pussy, I have a dick.

Ramukkaan olikin hyvä lopettaa, siitä jäi erittäin hyvä mieli eikä olisi enää mitään halunnut sen jälkeen nähdäkään. Ilman muuta maailman paras livebändi.

Että semmosia fiiliksiä jäi Provinssista.