The Girl with the Dragon Tattoo - yksi lähivuosien väkevimmistä alkuperäisotsakkeista on vaihtunut tähän menevämpään, mutta edelleen kuvaavaan muotoon. Kyseessä siis amerikkalainen versio ruotsalaiselokuvasta Miehet jotka vihaavat naisia. Rikosmysteeri, jossa seurataan syytettyä paljastuslehden journalistia Mikael Blomkvistia ja kaltoin kohdeltua tietokonehakkeria Lisbeth Salanderia, jotka alkavat setviä vuosikymmenten takaista tytön katoamista pohjoisen hyisissä oloissa.
Elokuvaan on hieman vaikea suhtautua, koska ruotsalaisen elokuvatrilogian hype ei ole laantunutkaan vielä. Ruotsi on saanut jälleen kerran menestystuotteen josta sietää olla ylpeä (Millenium-trilogian varjossa myös Ystävät hämärän jälkeen sai Hollywood versionsa vain kaksi vuotta alkuperäisen jälkeen) ja uusikin versio senkun tekee lisää kunniaa Stieg Larssonin lopulta keskeneräiseksi jääneellä suurtyölle. Mikään ei varsinaisesti ole huonompaa, onneksi ei myöskään isompaa, vain - erilaista.
David Fincher on täydellinen ohjaaja tälle projektille, voi vain kuvitella kuinka hukkaan nämä resurssit olisivatkaan saattaneet mennä muissa käsissä. Modernin trillerin mestarin mahdollinen päätös kieltäytyä jatkosta voikin olla kohtalokasta jatkon kannaltam ainakin laadullisesti. Kaksi jälkimmäistä osaa eivät muutenkaan kanna niin hyvin, joten ne vaatisivat erityisen hyvän kohtelun.
Eniten mietitytti etukäteen uuden Lisbethin roolitus. Rooney Maran puhtoisen tytön olemus ja nätti naama vielä tuoreessa muistissa The Social Networkista epäilytti ennen kuin näki ensimmäisiä promostillejä ja -klippejä. Tytössähän saattaisi olla sittenkin potentiaalia! Vaikka Noomi Rapacen tylyn vaikuttava rooli ruotsalaisversiossa lukeutuu vahvimpiin lähivuosilta, ei voi sanoa Maran jäävät varsinaisesti kakkoseksi. Pidän ratkaisuista joita tämän kuontaloon on isketty, vaalennetut kulmakarvat, tyylitellyn epätyylitelty tukka ja lävistykset ovat omiaan tekemään Lisbeth vol kakkosesta astetta cyberpunkimman, mutta juuri oikeissa raameissa. Niin ihaillun roolin ottaminen omakseen - etenkin kun se on jo kerran tehty onnistuneesti - ei ole välttämättä helppoa ja etenkin siihen nähden nuori tulokas tekee vaikuttavaa jälkeä. Daniel Craig sen sijaan vetää roolinsa vähäeleisemmin, ei pääse sykähdyttämään, muttei suorituksesta pahaakaan sanottavaa ole.
Kaikki elokuvassa on olevinaan ruotsalaista. Kuvaukset on tehty oikeasti Ruotsissa, hahmot eivät ole amerikkalaisia muunnelmia vaan samoja ruotsalaisia kuin lähdetekstissä, kaikki mukailee ja korostaa ruotsalaisuutta, ehkä pohjoismaiseen makuun liikaakin. Tämä tekee elokuvasta toisaalta autenttisemman tuntuisen, mutta toisaalta taas ratkaisevasti meikäläisittäin häiritsevämmän, sillä hahmot puhuvat englantia, ruotsalaisella aksentilla!
Dragon Tattoo virittää synkkäsävyisille virkeysaalloille jo heti ensimetreillä, verrattain hieman halvan näköisellä CGI-alkutekstijaksolla, jonka animaatio vihjailee tulevien tapahtumien kimuranttisuudesta ja kieroudesta. Voimaa siihen tuo Nine Inch Nailsista tutun Trent Reznorin ja Atticus Rossin tuunaama Led Zeppelin klassikko Immigrant Song, johon lainaa ääntään Yeah Yeah Yeahin Karen O. David Fincherin edellisen elokuvan, facebookista kertoneen The Social Networkin tavoin, koko elokuvan ajan tapahtumia vie eteenpäin Reznorin ja Rossin tunnistettava äänimaailma. Herkeämätöntä ambient industrial electronicaa, johon on vaikea olla kiinnittämättä huomiota tyylin tuntien. (Poikkeuksena tatuointiliikkeen taustalla soinut Ulverin In the Red, joka ei niin yllättäen pisti heti korvaan ja myöhemmin olennaisemmassa osassa Enyan Orinoco Flow.)
Ollakseen amerikkalainen remake parin vuoden takaisesta menestyksestä, elokuva on erittäin onnistunut. Itseasiassa parhaita amerikkalaistettuja versioita eurooppalaisesta elokuvasta. Elokuvassa pidetään vauhdikkuudesta tiukemmin kiinni kuin ruotsalaisversiossa, aivan kuten arvata saattoi, eikä se välttämättä ole huono asia. Elokuvan toteutus poikkeaa riittävästi edellisestä versiosta pitääkseen vanhojen fanien mielenkiintoa yllä tarjoten uusille katsojille lähes kaiken minkä alkuperäinenkin. Sekä hulppeasti enemmän näkyviä tuotemerkkejä. Ja yhden vuoden mielenkiintoisimmista soundtrackeista.
_____________________________________________________
Yhdysvaltain elokuvatallit ostaa järjestelmällisesti ja työstää uusiksi parhaat menestystarinat maailmalta. Oli syynä sitten jenkkikatsojien tekstityslukutaidottomuus, mielenkiinnon puute katsoa ulkomaisia naamoja tai toimintalisän ja valmiiksipureskelun tarve, tämä operaatio pilaa yleensä kaiken mikä alkuperäisessä kiehtoi. Rahasta siinä kai on kyse, tämänkin elokuvan jatko-osien teko riippuu tämän elokuva menestyksestä. Riittävän hyvin Dragon Tattoo on menestynyt, sillä jatko-osille on näytetty vihreää valoa. David Fincherin jatkamisesta pestissään ei ole takeita, ohjaajalla kun taisi olla erimielisyyksiä Sonyn kanssa elokuvan toteutuksen suhteen. Huhut kertovatkin Fincherin harkitsevan jatkamisen sijaan vaihtamista Disneyn talliin, Verne filmatisointi 20,000 Leagues Under The Sean merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti