Youtuben käyttäjiä pyydettiin lähettämään yhden päivän aikana, 24.7.2010, kuvattua videopätkää elämästään. Tuloksena 4 500 tuntia materiaalia 192 maasta, joka kursittiin kasaan puolitoistatuntiseksi elokuvaksi.
Dokumenttielokuvan runko kulkee pitkälti normaalin päivän mukaisesti, nähdään ihmisiä heräämässä, tekemässä aamupalaa, hoitamassa aamutoimiaan. Siitä edetään tuhansien mutkien kautta aina illan hämyyn ja puolenyön kynnykselle asti. Tapahtumia fraseetataan pääosin hyvin miellyttävällä tavalla, musiikilla rytmitettyjä nopeampitempoisia kollaaseja seuraa hengähdystauko ja hetki jonkun individuaalin elämästä tuona päivänä. Musiikki on erinomaisesti valittu, yhdistelty kuvaan ja videoiden muihiin ääniin. Se luo kokonaisuudesta monasti lähes meditatiivista katseltavaa ja kuunneltavaa.
Kokonaisuus pitää sisällään laajan skaalan tunteita ja kulttuureja. Enemmän koin näkeväni iloa ja toivoa, mutta kurjuuttakaan ei ole unohdettu. Vaikka vastakkainasettelua olisi voinut harrastaa huomattavasti enemmänkin, sen laatu korvannee määrän. Vuoroin kuvataan amerikkalaisnaista odottamassa yhteydenottoa rauhanturvaaja mieheltään ja vuoroin paikan päältä paikallista afgaania. Loppua kohden nähdään kärjistetympiä vuorottaiskuvia levottomuuksista ja bilettävistä blondibimboista. Parasta antia elokuvassa on kuitenkin hauskat kollaasit, kulttuurien kirjo ja muutamat yksittäiset katsaukset satunnaisen ihmisen/ihmisten elämään.
Oscar-palkittu dokumenttiohjaaja Kevin MacDonald ohjasi ja ohjaajaveljekset Ridley ja Tony Scott tuottivat lopputuloksen, joka on puolitoista tuntia kuvaa maailman monista kolkista. Rajoituksena uploadaajalle oli 13 vuoden ikä ja Youtube-tiliin rekisteröityminen. Yhdysvaltalaisena tuotoksena se ei myöskään voinut vastaanottaa videoita Iranista, Syyriasta Kuubasta, Sudanista, Pohjois-Koreasta tai Myanmarista vientirajoitusten tai muiden pakotteiden takia. Elokuvaan ei käsittääkseni päätynyt sekuntiakaan suomalaista materiaalia, oikaiskaa tarvittaessa tai kertokaa jos yrititte itse päästä mukaan!
Dokkari oli kyllä kerrassaan upea! :)
VastaaPoistaMielenkiintoista! Jostain syystä dokkareiden katselu vaan jää aina vähemmälle. Ehkä sitä haluaa elokuviltaan eskapismia (vaikkakin kuinka totuuteen pohjaavia ja/tai muuten realistisiakin tarinoita on paljon), ja suorat dokumentit oikeasta elämästä saavat helposti ahdistuksen pauloihin. Hmm.
VastaaPoistap.s. Harmittaa, etten oo kunnolla ehtinyt sunkaan blogia viime aikoina lukea ja kommentoida. :/ Elättelen toiveita, että vielä jossain vaiheessa saan lisätunteja vuorokauteeni!
Upea oli, kerrassaan!
VastaaPoistaToisaalta, fiktiivisen elokuvan maailmaan paetessa voi käydä helpommin herätys todellisuuteen jos se epäonnistuu totuuden jäljittelemisessä tai sen tapahtumienkulusta paistaa heikko tai esim liian laskelmoitu käsikirjoitus, puhumattakaan huonoista näyttelijäsuorituksista!
Dokumenttielokuvan maailmassa harvemmin käy niin ja onhan dokumenttielokuvan alakategorioitakin moneksi. Mutta saahan ne nyt yksinkertaisesti jäädä vähemmälle jos on jäädäkseen! Itse olen kylläkin hyvin fanaattinen dokkarien seuraaja.
ps. Harvemmin sitä aikaa on liikaa ja usein jää liian moni asia paitsioon pitkäksi aikaa, mutta hauska kuulla että se jopa harmittaa hah :)