Video Friday: Die Antwoord

Musiikkivideo on jalo taiteenlaji, vaikka suurin osa niistä ei palkitsevia olekaan. Kyllähän se ihmetyttää, miksi tehdä mitätöntä bulkkikamaa teennäisillä tanssilatteuksilla ja vatkaamisella, kun voisi tehdä oikeasti jotain läheskään mielenkiintoista. Tämä on ikuisuuskysymyksiä. Ikävä kyllä, kunnianhimoisemmat videot ovat auttamatta ulkona musiikkikanavien raameista jo pelkän pituutensa vuoksi.

Toisaalta, ilman kaikkia niitä kliseisiä mitättömyyksiä ei olisi mahdollista tehdä aiheesta myöskään mainiota satiiria, kuten etelä-afrikkalainen Die Antwoord, heittämällä mielenkiintoisimpia outolintuja mitä räppiskenestä nykyään löytyy.

Kolmikko karnevalisoi videoillaan nykymusiikin ja amerikkalaisen unelman. Se ei ole uusi idea, bling bling on kimaltelevampaa kuin puff pippadaddylla ja itsesääli ankeampaa kuin evaneskenensenseltä. Helppo juttu. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pelkästä yo yo -parodiasta. Näin se tehdään hyvin ja tyylillä. Steitmenttejä riittää toki myös kotimaasta.

Ylitseampuva genren läskiksi lyöminen tapahtuu persoonallisesti. Itse muusikoissa voi sanoa olevan kulmaa vaikka muille jakaa ja niin on kyllä ulosannissakin, eikä afrikaansin kieli sitä ainakaan latista. Massaan hukkuminen ei ole mahdollista, yhdenkin biisin kuultua tietää kyllä kuulleensa ja nähneensä. Musiikillisesti ollaan huolestuttavan lähellä ysärin euroteknoa ja valkoisia räppäreitä, mutta ilman säälipisteitä.

Teemat vaihtelevat itseisarvoisesta absurdismista hip-hop kliseillä läträilyyn, ironiseen uhoon ja friikkiyden romantisoiminen. Videoiden hahmot pyritään esittämään aina jollain tapaa creepyinä, joko perinteisellä tavalla maskeeraamalla tai aidosti rajoitteisilla. Maskitonkin ns. terve ihminen on aina tavalla tai toisella kuvattu nykyihmisen tilaa arvostelemalla.

Die Antwoord on äärimmäisen visuaalinen yhtye. He tekevät suurimman osan asioista täysin itse, lähtien videoiden lavastuksesta, kaikesta graafisesta taiteesta, koreografioista, vaatetuksesta, maskeerauksesta ja ohjauksesta. Videot ovat yksityiskohtaisia ja viimeisteltyä.

Ei kaikkien vatsalle, puhtaudelle tai mielenterveydelle yhteensopivien videoiden kliimaksina toimii Harmony Korinen vartin pituinen lyhytelokuva, Umshini Wam, rullatuolilla rullailevasta pariskunnasta, joiden päivät kuluvat aseilla räiskiessä, jointteja poltellessa ja bling blingiä menopeliensä kylkeen kaavaillessa.

Elokuva on yksi lukuisista lyhäreistä, joita Korine teki Trash Humpersin ja Spring Breakersin välillä. Periaatteessa vain yksi tavallisen häiritsevä lenkki niin Die Antwoordin musiikkivideoiden kuin Korinen tuotannossa, mutta kiintoisa sellainen.

Tragikoomista katseltavaa. Lähinnä koska katsellessa on pakko välillä miettiä, että juuri tällaisen elokuvan joku on halunnut tehdä. Se saa ajattelemaan ihmisluontoa taas kerran syvällä mielenkiinnolla. Ylipäätään elokuva ei jätä pohtimaan hirveästi vähempää näkemäänsä kuin Lars von Trierin Idiootit viisitoista vuotta sitten. Kaikkiaan, hölmöjen puolien lomassakin Umshini Wam on täynnä hienoja otoksia, liukastettuna iskevällä musiikin käytöllä.

- I hate you

- I hate you too