The First Season Film Festival 2013

Ulrich Seidl: Paradise: Faith (Paradies: Glaube, 2012)

Ensimmäinen Season Film Festival lähti eilen käyntiin Helsingissä Terrence Malickin To the Wonderilla. Tässä nopeasti muutama muu vilkaisun arvoinen viikonlopun tarjonnasta.

Ulrich Seidlin viimevuotista festarihittiä Paradise: Love jatkaa trilogian toinen osa, reippaasti mustan huumorin siivittämä, rauhallisesti etenevä Paradise: Faith, joka on samaan henkeen provokatiivinen tabujen kanssa rienaava inhotus kuin vaikkapa tanskalainen ysäri-dogma.

Uskovainen sairaanhoitaja jää lomille töistään, ja pyhittää itsensä täysipäiväisesti sille kaikista pyhimmälle ja rakkaimmalle, Jeesus Kristukselle.

Nainen käy tolkuttamassa huonoiksi kokemilleen yksilöille näkemyksiään, laulaa hengellisen piirinsä kesken kotona ja raippaa tottakai itsensä niin uneen kuin uuteen päiväänkin. Syntiemme vuoksi. Tai ehkä sittenkin ihan vain omien ajatustensa.

Tämä eukko, Anna Maria, on naimisissa alaraajahalvaantuneen muslimin kanssa, joka palaa koettelemaan Mariaa. Hyvää työtä mies siinä tekeekin. Pariskunnan aiemmat elämän tapahtumat jätetään katsojan paikoilleen loksautettavaksi.

En ole Seidlin aiempiin elokuviin paljoa tutustunut (nyt tiedän että se täytyisi kyllä tehdä), mutta pidän hänen pakkomielteisestä tyylistään asetella otokset symmetrisesti kuin Viimeisellä ehtoollisella konsanaan.

Hievahtamaton kamera kuvaa kohtisuoraan seiniä päin, suunnaten kaiken tarkalleen keskipistettä kohti. Kaavaa rikotaan vain tietyissä kohdissa, joissa - ehkei voi sanoa että uskoa koetellaan - mutta ainakin joku koettelee jotain.

Kiihkouskovaisuudesta ja sitä rikkovista elementeistä on saatu mieleenpainuva teos aikaiseksi. Se joko inhottaa syvästi tai naurattaa makeasti. Todennäköisesti sekä että.

Sujoy Ghosh: Kahaani (2012)

Bollywood-trilleri jossa ei tanssita, Kahaani, sekoitus Hitchcockin salaliittoparanoiaa ja giallojen käänteitä intialaisessa miljöössä. Starttaa oikeasti mielenkiintoisena mysteerinä, etenee hauskana ja koukuttavana kaupungin syrjäkadut ja halvat yömajat käsittävänä jännärinä ja päättyy pari kappaletta liian monen twistin jälkeen yllättävään finaaliinsa.

Mika Ninagawa: Helter Skelter (Herutâ sukerutâ, 2012)

Supernäyttävä ja synkeä tilitys Japanin kauneusihanteista, Helter Skelter, on räväkän valokuvaaja kautta ohjaaja Mika Ninagawan toinen pitkä elokuva. Rikostutkija heittää halpaa filosofiaa tiskiin, kun palvotun idolin tielle tulee nuorempaa lihaa tiristettäväksi. Lue pitkä kirjoitukseni täältä.