Produced by George Martin (2011)

George Martin: Tuottanut George Martin (2011)

Yle Areenasta löytyy vielä vajaan kuukauden jotain, mihin pop-musiikin historiaa ja menneiden aikojen englantilaista estetiikkaa rakastavien kannattaa tarttua. Pitkä uusi dokumenttielokuva merkittävästä musiikkivaikuttajasta, joka halusi uudeksi Rachmaninoviksi, mutta päätyi työskentelemään lähinnä kevyen musiikin parissa nyt jo 60 vuoden ajan, tuottaen, säveltäen ja sovittaen.

Ennen kuin painelemme syvemmäs aiheeseen, taustalle saa laittaa soimaan esimerkiksi March of the Meaniesin. Musiikkia animaatioelokuvaan Yellow Submarine, soi kohtauksessa jossa pahikset käynnistävät sodan rauhaa ja rakkautta vastaan.

Sotateemassa on animaatioelokuvaan sopivaa naiviutta, mutta ei se kalpene elokuvamusiikkina Williamsin tai Legrandin kaltaisten legendojen teoksille. Totta puhuen, Martinin soundtrackista löytyy paljon elementtejä, joita kuullaan myöhemmin niin Tähtien sodissa, animaatiokollegoissa kuin strategiapelien taisteluteemoissakin.

George Dunning: Yellow Submarine (1968)

George Martin oli se joka viimeisteli The Beatles musiikin, leikkeli psykedeelisen kauden nauhoja mielivaltaiseen järjestykseen ja esitteli mahdollisuuden toistaa musiikkia äänitteisiin takaperin, johon pojat vuosiksi hullaantuivatkin. Kaikista parhaiten Martinin panos tuotantoon muistetaan ehkä kuitenkin Eleanor Rigbyn jousista, jotka ovat mitä ilmeisin laina Bernard Hermannin puukottavista jouseniskuista.

Yellow Submarinessa on sitä samaa hitchcockilaista tunnelmaa, mutta se sekoittuu paikoin fiftari-scifiin ja muuhun kokeilevaan äänimaalailuun. Kiitos elokuvan ohjaajan, kanadalaisen George Dunningin, on yhden virallisen The Beatles albumin b-puoli nyt yhtä kappaletta lukuunottamatta pelkkää Martinia.

Yellow Submarine on vain yksi Martinin mielenkiintoisista projekteista. Produced by George Martin sivuuttaa sen monen muun merkkiteoksen tavoin oikeastaan kokonaan. Sivuutettujen joukkoon kuuluu myös mitä mainioin BBC Radio 1:n teema.

Vuosikymmenten saatossa kuultujen koomisten spekulointien myötä käsitteestä viides beatle on tullut The Beatlesiin liittyvä juokseva vitsi. Siinä joukossa George Martin on yksi tusinassa, mutta tuottajana ainoa laatuaan.

Martin on tuottanut paljon tunnettuja albumeja, tehnyt paljon kaikenlaista musiikin parissa, mutta hänet tunnettaan silti aina The Beatlesin tuottajana. Kaikki ne kymmenet ja sadat tunnit dokumentoitua Martinia joita on näytetty, ovat aina käsitelleet tavalla tai toisella The Beatlesia. Siksi onkin mukava nähdä poikkeus, jossa käydään läpi tarkemmin myös aikaa ennen sitä.

Martinin aloittaessa Parlophonella, kyseessä oli EMIn pienin alaosasto johon sysättiin kaikki liian outo ja epämääräinen. Tuntemattomia erikoisuuksia, joiden esittäjät kuuntelemassa ja fiilistelemässä tänä päivänä on huvittavan näköistä. Mielenkiintoista arkistomateriaalia myös komediaäänitteistä, ajalta ennen television yleistymistä, visiitti hurrikaanissa tuhoutuneeseen studioon ja läpileikkaus miehen kuulo-ongelmaan.

Dokumentti leikkaa kaikkiaan läpi George Martinin lähestymistavan musiikkiin ja elämään. Hänen ideologiansa on maalata musiikkia valokuvaamisen sijaan. Ennen kuin Martin aloitti aikakautensa Parlophonella, koko musiikkibisneksessä pyrittiin vain toistamaan uskollisesti alkuperäinen ääni, jonka yhtye parin tunnin studioaikana purkittaa.

Cirque du Soleil: Love (2006)

The Beatles on vahvasti mukana, Paul ja Ringo muistelemassa niin Englannin pommituksia kuin ensikosketusta Martinin vaimoon. Ei mikään modernin musiikkidokumentin klassikko, mutta katsomisen arvoinen uutuus aiheesta kiinnostuneille.

Martin tuotti ja miksasi poikansa Gilesin kanssa musiikin The Beatles aiheiseen Cirque du Soleil -esitykseen, Love. Sitä on esitetty yli viisi vuotta, mutta Suomeen sitä ei olla saatu. Loven soundtrack myi meilläkin hyvin ja esityksen pitkä making of -pätkä, All Together Now (2008) on näytetty televisiossa kai pariinkin kertaan.

Alempi kuva - Raymond Briggs: Ethel & Ernest (1998)

Dokkari on monella tapaa myös hellyyttävä, alkukin on kuin Raymond Briggsin sarjakuvasta. Martinit ovat onnellinen vanha brittipariskunta, kuivalla brittiasenteella ja -huumorilla. Cockeyn aksentilla murtanut Martin opetteli rikkaiden ja kylpyhuoneellisten tavan puhua, ja kuunteleehan miestä mielellään.

Klassisessa dresscodessa pitäytynyttä kivikasvoa pidettiin 60-luvulla jäyhänä ja vanhanaikaisena. Viileydessään mies olisi Bondista käynytkin. Siihen liittyen, Martinilta Martini, tuo cocktaileista jaloin taittuu käden käänteessä. Raajavitsailut sikseen, tsekatkaa dokumentti kun vielä ehditte.

KATSO TÄÄLTÄ