Elokuvien teema.
Kubrick ihaili suunnattomasti Napoleonia, soveltaen elokuvien teossa jopa tämän sotastrategioita. Se ettei hän ikinä saanut tehdä Napoleon -elokuvaasa, oli hänen elokuvallinen tragediansa. Jos on Kubrickiin uskominen, olisi se kaikkien aikojen paras elokuva. Tällä hetkellähän Spielberg on valmistelemassa tv-sarjaa Kubrickin käsikirjoitukseen pohjaten toim. huom.
Vaikkei hän elokuvaansa saanut, kaikuu napoleonilaiset teemat läpi Kubrickin tuotannon, skaalaten niitä ihmisestä kansakuntiin. Aivan kuten shakissa, ihminen voi tuhoutua yhdestä virheliikkeestä tai mielen oikusta. Kubrick oli ilmeisen kova shakkihai, ja koki sen opettaneen kärsivällisyyttä ja vaihtoehtojen pohdintaa elokuvien tekemiseen. Toisen rakkaan harrastuksen ja elokuvauraa edeltäneen ammatin, valokuvauksen, hän totesi opettaneen enemmän kuin koulun ikinä.
Kubrickin saatua tarpeeksi nimeä elokuvabisneksessä, hän alkoi valita aiheensa tarkkaan. Kirjallisuuden merkkiteoksista kulttipokkareihin, muttei ikinä helppoja teoksia. Aihevalinnat pintapuolisesti eivät kerro minkälaisia elokuvia Kubrick ohjasi, hänen elokuvansa puhuvat kuvilla ja teemoilla, ei dialogilla.
Pitkät elokuvat ovat genreltään järjestyksessä jotakuinkin sota, rikosdraama, rikos, sota, historiallinen eepos, draama, sotasatiiri, sci-fi, rikos, historiallinen sotadraama, kauhu, sota, trilleri. Miesten elokuvia, voisi ajatella, ja tavallaan miesten näkökulmasta ne kuvattu onkin. Se on silti vain pintaa, sisällön ollessa hyvin universaali.
Kubrickin elokuvilla on vahva ulkokuori ja sisäkuori, kaikkien sisällä raksuttaen ihmisen mekanismi, kertoi tarina sodasta, rakkaudesta, rikoksesta tai avaruusseikkailusta.
Kubrickin elokuvissa on toistuva teema - ne ovat unenomaisia ja runollisia allegorioita ihmisen virheestä, kypsymättömyydestä, pahuudesta, pienuudesta ja mitättömyydestä. Ympäristön tai sattuman aiheuttamat mielen oikut, ihmismielen synkät puolet.
Älykkäällä ihmisillä on herkästi ainainen huoli näistä asioista. Kubrick pelkäsi kuolemaa. Luultavasti huolen ja pelon on oltava oleellinen piirre tällaista elokuvaa tehdessä.
Ei välttämättä pelkkä ihmisen elinkaari, vaan jopa ihmiskunnan elinkaari etenee Kubrick-elokuvassa nuoruuden innokkuuttaan kohti väistämätöntä tuhoa, joka aiheutuu siitä ettei olla valmiita kohtaamaan koko maailmankaikkeuden monimutkaisuutta.
Ihminen saa työkalun käteensä ja käyttää sitä aina lopulta pahaan tai väärin. Tai päästää sen käsistä, valloilleen, kuten 2001: Avaruusseikkailun inhimillisen tietokoneen.
Vaikka monimutkaiselta ja -tasoiselta voi Kubrickin elokuva tuntuakin, se on samaan aikaan tarkoitettu kaikille. Sitä voi katsoa yhtä hyvin pintapuolisesti. Kubrick on verrannut ajatusta laajasti toimivasta syvällisestä elokuvasta rekkakuskiin Alabamasta ja älykköön Cambridgesta, jotka voivat aivan samalla tavalla arvostaa The Beatlesin musiikkia.
Kubrick halusi muuttaa elokuvallaan koko taiteenlajin muotoa ja tapaa jolla sitä katsottaisiin. Alkaen elokuvasta 2001: Avaruusseikkailu, ja selkeiten juuri sillä, hän tavoitteessaan onnistuikin. Vain harva ohjaaja ja elokuva on muovannut koko lajia yhtä paljon kuin Kubrickin avaruusooppera. Sen jälkeen ehkä Tarkovski ja Malick. Olen varma, että Kubrick olisi rakastanut Tree of Lifea.
Minkä sen sijaan tiedän, on että jaamme Kubrickin kanssa yhteisen suosikkielokuvan, luultavasti juuri sellaisen elokuvan, jonka Kubrick olisi itse halunnut tehdä. Kannattaa huomioida, että Kubrick katsoi sen lukemattomia kertoja juuri alkaessaan kuvata elokuvaansa Hohto.
"Stanley Kubrick on yksi ehdottomista suosikeistani elokuvantekijöiden joukossa, ja hän soi minulle urani alkuaikoina suuren kunnian, joka todella rohkaisi minua. Tein silloin Elefanttimiestä ja seisoskelin parhaillaan käytävällä Lee International Film - studioilla Englannissa. Yksi Elefanttimiehen tuottajista, Jonathan Sanger, esitteli minulle pari tyyppiä, jotka olivat tehneet töitä George Lucasin kanssa, ja sanoi: Heillä on sinulle kerrottavaa. Ja minä sanoin: Selvä.
He sanoivat: David, me olimme eilen Elstreen studioilla ja tapasimme Kubrickin. Ja siinä jutellessamme hän kysyi: Miten olisi pojat, tulisitteko tänä iltana luokseni katsomaan suosikkielokuvaani? He olivat vastanneet: Se olisi upeaa. Ja he olivat menneet ja Stanley Kubrick oli esittänyt heille Eraserheadin. Olisin voinut kuolla siinä ja silloin, rauhallisesti ja onnellisesti.
Pidän kaikista Kubrickin elokuvista, mutta eniten ehkä Lolitasta. Minä yksinkertaisesti pidän siitä maailmasta. Pidän henkilöistä. Pidän näyttelijäsuorituksista. James Mason on käsittämättömän ilmiömäinen siinä elokuvassa."
- David Lynch
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti