Sisällön informaatio ja kuvitus on aihepiiristä riippumatta loputon runsauden sarvi, johon palata vuosiksi eteenpäin. Esimerkiksi Archives -sarjan järkäleet ovat massiivisia teoksia Kubrickin kaltaisista elokuvaohjaajista tai Bondin kaltasisista instituutioista. Kun haluaa nähdä kaiken kuten se aikalaisten, ulkopuolisten ja sisäpiiriläisten silmin nähtiin, muut teokset tuppaavat monesti kalpenemaan.
Taschenin teokset ovat viihteellisiä, helppoja ja kuluttajaystävällisiä. Uusimpiin julkaisuihin kuuluu legendaarisen Playboy -lehden ensimmäiset 25 vuotta kattava sarja, kuusi järkälettä käsittävä pieteetillä kasattu antologia, jota sietää tovin jos toisen selailla.
Playboyn sisältö on monelle sitä lukemattomalle täysin arvailujen varassa. Lehtihän ei ole pornoa tai pelkkiä nakukuvia, vaikka ainoastaan puputytöistä ja pyrkyreistä muussa mediassa uutisoidaankin. Naisille suunnattu Cosmopolitan on itseasiassa seksistisempi ja seksiin perustavampi kuin Playboy.
Klassinen puolivitsaileva "luen tätä vain artikkelien takia" on peruja Playboyn aikanaan ensiluokkaisesta haastattelu- ja artikkelitarjonnasta, johon on antanut perusrokkareiden lisäksi painoarvonsa niin mustan väestön edustajat Miles Davis ja Malcolm X, kuin vaikutusvaltaiset uusnatsitkin.
Tämän lehden sivuille on voinut antaa haastattelunsa vailla huolta lausuntojen oikomisesta. Moni pystyi kertomaan lehdessä asioita, joita muihin lehtiin ei yksinkertaisesti voinut kertoa tai kirjoittaa.
Lehdessä julkaistiin paljon elokuviin liittyvää painavaa asiaa, joista syntyi pienimuotoisia skandaalejakin. Hefnerin isänmaallisuus kyseenalaistettiin presidentin toimesta kirjeitse, tämän julkaistua Chaplinista positiiviseen sävyyn kertovan historiikin, kesken pahimpien vainojen.
Taidetta lehti sivusi artikkelien kohteidensa lisäksi kansikuvillaan, jotka olivat tuohon aikaan, eli ensimmäiset 25 vuotta, kekselijäitä ja näyttäviä. Vasta tämän kirjasarjan loppuun päästyä kohdataan ongelma, joka taisi tuhota taiteen miestenlehdistä ja haastoi jokaisen mässäilemään eri kovuusasteisin pornokuvin, jos halusi selvitä kilpailusta.
Toisaalta, Playboy saavutti jo huiman määrän meriittejä ja sisällytti monia legendaarisia neitoja sivuillaan; ensimmäinen Marilyn nakuna, ensimmäinen afroamerikkalainen, ensimmäiset poseeraavat identtiset kaksoset ja mitä ikinä vielä.
Sittemmin huomiota ovat herättäneet ennemminkin salakuvien ja täysin asiayhteydestä, suostumuksesta ja alastomuudesta irti olevat kansikuvat. Mitään näin alhaisia temppuja ei kirjojen käsittelemänä aikana tapahtunut. Tuotanto oli tasalaatuista ja ylivertaista kilpailijoihin tai matkijoihin nähden. Kiistämättä lehden laadullista kulta-aikaa siis.
Epätoivoisistakin tempauksista on ehkä selvitty taalanipulla, mutta lehden arvokkuudelle ne ovat olleet kohtalokkaita. Lehti ei ilmeisestikään ole enää entisensä. Siksi tällainen antologia on ehdottomaan paikallaan juuri nyt.
Kuvia kuudessa volyymissä löytyy valtavasti. Jo pelkästään Hefnerin tyylikkäitä nuoruuden poseerauksia piippu suussa, työn äärellä, uima-altaalla tyttöjen ja julkkisten kanssa on jotenkin mukava katsella. Siinä on miehellä poikkeuksellinen persoona ja elämä. Tottakai niitä tyttökuviakin löytyy, näyttäisivät sitä paitsi olevan ilmeisen tarkkaan valikoituja.
Ensimmäinen kirja sen sijaan koostuu lähes pelkästään Hefnerin lapsuudenkuvista, lapsuuden ja nuoruuden sarjakuvasuosikeista ja omista sarjakuvista, koulumenestyksestä ja ensi-ihastuksista, sekä elokuvista jotka häneen vaikuttivat. Verrattain viatonta 1940-lukua.
Tämä ei ole niitä juttuja, että pitäisi alkaa analysoimaan olosuhteita, syitä ja seurauksia. Miten tästä pojasta tuli mikä tuli. Tästä pitää vain nauttia, ja se on helppoa.
Olen hieman vieraantunut lukemasta huumehoureisista rokkareista. Ennemmin luenkin juuri mitä sarjiksia, tv-sarjoja ja leffoja taiteilijat tai viihdeteollisuuden tähdet ahmivat pienenä, niistä saa jo väkisin mielenkiintoisia suosituksiakin.
Vasta toisessa kirjassa nähdään ensimmäiset Playboyn kannet, tytöt ja arvostelut. Kontrasti ensimmäisen ja toisen volyymin välillä on vahvin. Suurin ero tulevien kirjanvaihtojen välillä on korkeintaan vuosikymmenten tyyllilliset muutokset.
Yhdistetty tietokirja, muistelmateos, historiikki ja vielä tuotannon ensimmäisen neljännesvuosisadan kasaan pistävä julkaisu. Luettavaa ja katseltavaa on kymmeniksi tunneiksi, ja luultavasti vuosiksi eteenpäin.
Alunperin Taschen julkaisi samasta aiheesta tuplasti enemmän sivuja käsittävän setin, joka sisälsi myös replikan lehden ensimmäisestä numerosta ja palan Hefnerin saunatakista! Noin puolitoista tuhatta euroa ja kappaletta. Uusi painos on reilun sadan euron sijoituskelpoista luokkaa.
Normaalin ihmisen palkkapussiin sopiva painos on hintaansa nähden antoisa. Ilman rääsynpalastakin saattaa selvitä, mutta näköispainos olisi ollut kiva lisä myös köyhille. Sellaisen painaminen tuskin olisi lisännyt hirveästi kuluja. Siitä huolimatta, harkitsemisen arvoinen julkaisu muillekin, kuin pelkille Playboy-entusiasteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti