"Pyytääkö Marcus Annaa nuolemaan pallejaan dekonstruoidessaan elokuvaa 400 kepposta? Vai paneeko hän Annaa takaapäin lainaten samalla André Bazin teosta Mitä elokuva on? Vai haluaako hän Annan kirnuavan keskisormella k***areikäänsä samalla kun hän erittelee abjektiteorian ominaispiirteitä?"
Tässä on sitten hulppea kirja perversioiden ja manioiden maailmasta elokuvahulluille ja muille hulluille. Todella vetävä, humoristinen, pop-kulttuuria peilaileva, rikkaasti kuvaileva ja pyhät elokuvat runtelema, intiimi kertomus fantasioista ja naamioväen salaseurasta. Juliette-seurasta.
Kertoja ottaa saman tien ohjat. Se osoittaa häpeilemättömän suoraan tekstinsä juuri sinulle ja kertoo assosioiden, välillä jopa äkkipikaisin some-päivityksiltä kuulostavin huomioin meistä ja muista. Se pitäytyy lineaarisesta ja loogisesta turvallisen välimatkan päässä.
Se ottaa elokuvaopiskelija pääroolissaan paljon aikaa elokuvajäärien perinteisen kaanonin klassikkoelokuville. Ne joutuvat nuoren naisopiskelijan psykoanalyysiin, vertauskuviksi ja monessa tapauksessa jopa altistuvat suoranaiselle häpäisylle.
Ensisivuilla ei pelkästään spoilata koko Citizen Kanen juoni, vaan myös spoilataan se elokuvan nähneiltäkin ikiajoiksi. Jos haluaa pitää elokuvansa pyhinä ja olla edes käsittelemättä niissä esiintyvien substanssien todellisia motiiveja, voi kääntää nokka pystyssä kasvonsa tältä pokkarilta, hymähtää ja jatkaa elämäänsä.
Amerikkalaisen studioelokuvan kulta-ajan, Ranskalaisen uuden aallon, Espanjalaisten surrealistien ja muiden perusteokset 1940-1960-luvuilta on toki hyvä olla hallussa jo ennen kirjan kätöseen ottamista. Etenkin jos paljastukset elokuva-arkiston tarjonnasta pelottaa.
Erityisen paljon kiehtoo pakkomielteisyys Marcel Duchampin teoksiin, jotka kieltämättä kätkevät taaksensa paljon mielikuvallista potentiaalia. Kubistisia lainoja eroottisista esi-elokuvista ja hypnoottisesti porautuvaa liikkuvaa kuvaa, jolle on tämän kirjan myötä luotu uusia mielleyhtymiä.
Lähes alusta asti on selvää millä vesillä ollaan. Sodoman 120 päivää, Unikertomus / Eyes wide shut ja (Jane Campion presents) Sleeping Beuty ovat alusta. Ota tai jätä. Kerrottuna (pseudo)älykön perversionnälkäisin sanankääntein. Erittäin viihdyttää ja miellyttävää lukemista.
 |
| Sasha Grey via Twitter |
Kirjailijana 25-vuotias Sasha Grey on mediaseksikäs monilahjakkuus sekä valtaväylille että synkimpiin kellareihin. Tunnetumpi hän on mallina, näyttelijänä, pornotähtenä ja musiikkihemmona.
Parhaat vainarit ja hallitsemattomat pelkotilat irtoaa Lustmordin, Coilin ja Throbbing Gristlen lisäksi vallan mainiosti myös Greyn jo jättämän aTelecinen vietävänä.
Samoihin aikoihin kun Grey vielä vaikutti industrial ambient noise musiikin piirissä, hän vastaanotti useammankin elokuva-alan palkinnon, kuten esimerkiksi vuoden paras blow job. Kumpikin ala on jo takana, mutta Grey ei ole poissa. Itseasiassa vasta nyt hän on tullut.
Erittäin vahva suositus elokuvaharrastajille, erotican tai minkälienytsitten nälkäisille. Pokkarihintaiselle viihdepalalle parempaa katetta saa harvoin. Ei toki sovi suoruudessaan kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti