Sanoista teoiksi. Sen verran kauan oon uhonnu että kasibittisen hankin, että johan oli aikaki. Huutonetistä huusin yhteensä 36 euroa Turtles 2:lla varustettuna. Ensin meinas tulla hätä, kun telkkari ei löytäny kanavaa, mutta onneks noita töllöjä riittää enemmän ku tarpeeks ni johan potki toisella ihan mukisematta. Kone on niin hyvässä kunnossa kun nessit vain voi olla. Pelikasettia ei tarvi yhtää törkkiä, vaan aina käynnistyy hyvin.
Kolme kertaa olen kerennyt antaa aikaa turtleseille, yksi istunto venähtää parituntiseksi, kolikkopelimeiningillä kun mennään. Eli ei paljoa tallennella. Seiskatasolle huitasin Leonardolla tänään. Rafaello vielä kokeilematta, mutta luulen että Rafin länyveitsillä ei niin pitkälle pötkitä. Parashan on yksi yhteen se jolla on pisin ase, eli Donatello. Partydude Michelangelon nuntsatkaan ei liian kauas kanna.
Onhan 8-bittisessä ihan oma tunnelma. Musiikit on ensinnäkin jotain aivan omaa luokkaansa ja kyllä pelien helppo omaksuminenkin on ihan kiva asia. Äkkiähän perus maneeritkit tulee taas mieleen, eli aja loppari nurkkaan ja toista samaa liikettä kunnes se kuolee. Kunhan pätäkkää ilmestyy niin pistän Super Mariot, Zeldat ja Ducktalesitkin jne. tilaukseen.
Kasibittismusaa tekeviä artistejakin on nykyään jonkinverran, suosikkini chiptunejen vääntäjistä on Rushjet1, joka tekee omia biisejä ja covereita mm. Infected Mushroomin ja Musen kappaleista. Kuunnelkaa! Omiin suosikkeihin kuuluu surumielinen Tension ja vauhdikas Asteroid Run.
Kuuntele täältä RUSHJET1:ä
Turtlesit on ilman muuta oman lapsuuteni suurimpia sankareita. Cowabunga! Loppujenlopuksi sain kaikki neljä kilpparifiguakin ja voi sitä riemun määrää. Taitaa olla nykyään aika säleinä. Myös Silppuri löytyy. Kasibittistä ei omaan lapsuuteeni kuulunut, liekö suurin syy juuri nuo jumalaisten musiikkien sopimattomuus vanhemmille auktoriteeteille. Lainassa nessi oli muutamia kertoja raastamassa eräiden hermoja, peleinä juurikin Turtles, Ducktales, Super Mario 1 & 3, Zelda ja Duck Hunt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti