Parinkymmenen vuoden takainen toiveeni on toteutunut ja 1989 alkaneen pelisarja Prince of Persian elokuvaversio on saatu kankaille. Ensimmäiseen osaan tämä sovitus ei tosin perustu,vaikka kuinka hienoa olisikin ollut seurata kun sankari vain hyppisi linnassa kuilujen yli ja joisi välillä vähän potioneja. Tuon ensimmäisen ja toisen osan mainitsin jonkin aikaa sitten viime vuosituhannen parhaiden tasohyppelypelien listassa, korottaen ne jopa ykkössijalle. Elokuva perustuu 2003 tehdyn toisen sukupolven Prince of Persia -sarjan aloittaneeseen The Sands of Timeen. Täten mukaan on saatu nimellinen juonikin.
Persian prinssin ulkonäkö on muuttunut pelisarjan edetessä, mutta Jake Gyllenhaal on saatu kieltämättä aikalailla sen näköiseksi, mitä prinssi juurikin tuossa pelissä mihin elokuva perustuu. Eipä Gyllenhaal mikään maailman karismaattisin sankarivalinta sinänsä ole, mutta moisella kultapojulla kun yritetään saada teinikansa liikkeelle ja teatteriin niin se kyllä mahtaa onnistua. Uskottavuusaspektia lukuunottamatta häiskä tekee hyvän suorituksen roolissa, joka vaatii varsinaisen akrobaatin. Elokuvan toimintakohtaukset toimivat erittäin sulavasti ja parinsadan miljoonan taalan budjetti näkyy näyttävissä tehosteissa. Toimintakohtausten välissä kun vain voisi painaa sitä äksää tai starttia että pääsisi suoraan jatkamaan räimettä...
Juonikuvio on aivan tolkuttoman kliseistä miljoonat kerrat nähtyä huttua. Elokuva on edelleen suunnattu niille nuorille ikäryhmille, niin ehkä on ajateltu että toimivaa kaavaa on turha muuttaa, kun kohdeyleisökään ei ole välttämäti nähnyt tällaista vielä kyllästymiseen asti. Nuoriin tämänkaltainen seikkailu pienellä romanttisella vivahteella voi vielä iskeä, mutta aikuinen ihminen ei enää pokalla naamalla sitä katso. Elokuvasta tulee jonkinverran mieleen kymmenen vuoden takaiset Muumio-elokuvat pääparin naljailuineen kaikkineen. Saman tason seikkailusta on muuten kyse, mutta Prince of Persia ei vedä hommaa niin lekkeriksi, vaan yrittää pitäytyä pääosin puolivakavalla linjalla, jossa välillä kevennetään, muttei liialti. Kyseessä on kumminkin Pirates of the Caribbeanin tekijätiimiä, jotka tekivät merirosvosaagastaan edes hieman omaleimaista seikkailukomediaa.
Debyytissään prinssillä oli ehkä hieman vihertävä blondi. Kuvan tilanteessa ei ole iskenyt hätä kesken seikkailun, vaan pudotuksen jälkeen jatkettiin matkaa aina kyykyn kautta. Edistyksellistä.
Tästä prinssistä haettiin Gyllenhaalin look elokuvaan.
Toimintakohtaukset siis tosiaan toimii ja välillä meininki näyttääkin kuin se olisi pelistä. Oikeastaan arvostaisin pätkää enemmän jos se olisi ihan suosiolla tehty täysin pelimäiseksi räimeeksi ilman noloja juonikulkuja. Homman nimen voisi siinä pikaisesti selittää, kuten peleissä, ja sitten jatkettaisiinkin mäiskintää. Pääosan naikkonenkin on niin keskiverto ettei se sen ihmeemmin herätä mielenkiintoa. Muutkin hahmot on kumminkin vähän kuivia vaikka niissä potentiaalia olisi voinutkin olla. Tikarinheittäjä ja käärmehyypiö taitavat olla parhaasta päästä.
Elokuvan katseli ihan mieluusti kertaluontoisesti teatterissa ja uudestaan ei sitten tarvikkaan nähdä ainekaan kymmeneen vuoteen. Mahdollisen jatko-osan voisikin sitten käydä taas vilkaisemassa ja näin edespäin. Kyseessä on parin tunnin hupi, jota voi suositella ainekin seikkailuelokuvien ja pelisarjan ystäville. Voin siis ihan vilpittömästi suositella. Vaikka elokuvalliset ansiot ovatkin aika puhdas nolla, tämä onnistuu olemaan jotakuinkin juuri sitä mitä pitääkin, etenkin jos ei häiriinny kliseistä. Ei tule juuri mieleen ainekaan yhtää parempaa pelistä sovitettua elokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti