The Wonderful World of Nes

Olisipa tämä. Ikävä kyllä jaossa vain kiskurihinnoin.

Vaikka tuoreena Nintendon omistajana olisikin innoissaan haalimaan itselleen kaikki pelit heti, ei voi hätiköidä ettei vaan kävisi ismoja. Aika tiukkaa researchia on nyt tullu tehtyä pelien yleisten hintatasojen ja saatavuuksien suhteen. Tuntemattomista peleistä saa hyvän kuvan nykyään näppärästi youtuben avulla. Pelin nimen perään kun kirjoittaa vielä nes ja hakee niin ekana hauissa tulee yleensä nesguide.comin video pelin gameplaysta. Eli näkee konkreettisesti millainen peli on, ilman sen kummenmpia mutinoita, täysin puolueettomasti siis.

Sitten on niitä arvosteluja, niin pelisivujen kuin yksityishenkilöidenkin. Suosittelen katsomaan Nes-Retkun arvostelun Beetlejuice-pelistä. Hänen tyylistään pidän. Tuli ainekin selväksi, että peli ei tule olemaan pelaamisen arvoinen, vaikka kuriositeettina kiinnostaisikin. Hauska video siis, katsokaa:



Etenkin nykyään elokuvista käännettyjä pelejä lähinnä vihataan, melkosta lisenssipaskaahan ne toki taitaa pääosin ollakin. Mutta minusta tuntuu, että 1980-90 lukujen taitteen kummankin puolin tehdyt elokuvat ja sarjat ovat jopa erikoisasemassa siitä syystä että niistä on tehty peliversioita tälle rakastetulle Nintendon mallille. Tällaisia ovat mm. Ghostbusters, Gremlins, Turtles, Addam's Family, Batman, Smurffit, Pieni Merenneito, Aladdin, Leijonakuningas, Simpsonit jne.

Eli toistaiseksi olen lähtenyt huutelemaan ihan noita Super Marioita itselleni, näin alkuunsa. Sekä erityisen sympaattisen oloista Little Nemo Dream Masteria. Olen myös alkanut lähestymään Ducktalesien ja Bart vs. the Space Mutantsien myyjiä, mutta en ole järin kiinnostunut alkamaan makselemaan mitään tolkuttomia hintoja, pikkuhiljaa luulisi silloin tällöin osuvan edullisena pelejä joita haluisi. Aluksi tekisi silti mieli kerätä jonkinlainen pesämuna jota kartuttaa. Turtles 1:n sentään saanen lahjoituksena lähiaikoina.


Pikku Nemo sienimettällä.

Olen siis alkanut tekemään pienimuotoista listaa peleistä, joita aion haalia, jahka sopivan hintainen kappale eteen sattuu. Muutamasta ei harvinaisuutensa vuoksi taida ikinä tulla tosin ns. kohtuuhintaista, käsittääkseni esim. Bubble Bobblea ei juuri alle 30 euron irtoa. Täydellisine paketteineen, ohjekirjoineen päivineen, ensipainokset tai vielä muoveissa olevat pelit näyttäisivät olevan helposti 50-100 euron arvoisia. Arvostaisin toki kovasti alkuperäistä boksia ja ohjekirjaa, mutta niitten kunnolla tms. ei niinkään olisi itselleni väliä. Mielummin vähän repsottava etiketti ja selkeästi halvempi hinta. Ilman boksia olen valmis siis nousemaan hinnassa ehkä kymppiin asti, pelistä riippuen. Boksin kanssa katto lienee parinkympin korvilla ja silloinkin on oltava aika pakollinen peli kyseessä. Tiedä häntä, pakko se Bubble Bobble ja Dynablaster on silti joskus saada.

Eli nyt pääsemme listaan jota olen viritellyt. Seuraavia pelejä aion metsästää varmasti joskus tulevaisuudessa, jos löytyisi edullisesti (poislukien nuo jo mainitut pelit):




Chip 'n Dale Rescue Rangers

Tikun ja Takun seikkailut luulisi olevan aika muksaa kaksinpelinäkin.


Contra

Jenkkiversion ramboilu eli ihmiset-tappaa-ihmisiä vaihdettiin euroopan painoksiin robotit-tappaa-robotteja meininkiin ja nimi vaihtui Probotectoriksi.



Battletoads

Erinomaisen psykoottiset musiikit jo tekivät selväksi että tämä peli on joskus saatava, mutta peli viehättää toki muutenkin. Sammakkotoimintaa.


Megaman 2

Megamanit on menestynyt sarja jonka ensimmäiset kolme osaa ovat erittäin suositeltuja, joten pakko kai joskus tsekata.


Ultima

Aikoinaan on tullut pelailtua jotain Ultima-pelejä (7 ja 8 ehkä) pc:llä, joten olisihan tämä ihan hauska tuotos kokeilla.


Final Fantasy

Jos sattuisi kohdalle, niin aika ehdoton. En vaan tiedä onko kovin hyvä levikki nykypäivänä. Olen pelannut sarjan osia 3, 6, 7, 8, 9, 10 ja 12. Ja ovathan ne aivan loistavia.


Legend of Zelda & Zelda 2: Link

Tekihän ne kultaset kasetit vaikutuksen jo penskana. Zeldat jos jotkut ovat legendaarisista legendaarisimpia fantasiaseikkailuja.


King's Quest V

Ihan vaan periaatteen vuoksi, vaikka keräilyesineenä. Tosiaan itselleni ehkä rakkaimman pelisarjan viides osa nessiversiona. Grafiikat on totaalisen suolesta verrattuna pc-versioon, mutta onhan siinäkin puolensa. Ainut vaan, että pelin taitaisi saadakin vain koristeeksi, koska sitä ei ole taidettu kääntää PAL-versioksi.


Castlevania 2

Ensimmäisiä ainekin kolmea Castlevaniaa on hehkuttanut niin monet, että jo olisi ihme jos ne ei itseenikin sitten kolahtaisi.


World Cup

Muistan joskus ala-asteella ränkänneeni kavereilla tätäkin peliä, tosin ainoat muistikuvat on banaanipotku jne. tykki joka menee aina 100% maaliin. Ehkä aika on kullannut muistot, mutta kyllähän tänkin joskus ilman muuta haluisin.



Ice Hockey

Tuli pelattua tätäkin silloin muinoin. Tästä taas ainot muistot on, että alussa oli huimat valinnanvarat pelaajille: laiha/keskikokoinen/paksu. Pienemmät jäi aina auttamattomasti paksun pelaajan alle, mutta tämä tietysti on vastapainoksi hitaampi.


Star Wars

Oikeastaan aika kivan oloinen peli pelattavuudeltaankin, mutta kaikista kovin juttu olisi Star Warsin musiikit 8-bit tyyliin. Jos ne ei saa hymyä naamaan, niin tuskin mikään.

Olisihan sitä kiva saada kaikki Ski or Diesta Super Off Roadin ja Micro Machinesiin, mutta pitäydyn nyt toistaiseksi vain sillä linjalla, että hankkisin vain huokeita ehdottomuuksia, mutta empä taida pystyä itse vaikuttamaan siihen mitä löytyy milloinkin konsolille, jolle ei ole tehty pelejä kohta kahteenkymmeneen vuoteen.

Vasta kaiken tämän etsiskelyn ja listan teon jälkeen tsekkasin netistä löytyneen Top 100 Nes Games Ever -listan. Sattumoisen Top 10:n kaikki pelit olen onnistunut itsekin toteamaan hankkimisen arvoisiksi ja ovat mainittu jo tässä postauksessa. Tässä kyseisen listan kärki:

1. Super Mario Bros 3
2. Final Fantasy
3. Legend of Zelda
4. Mega Man 3
5. Mega Man 2
6. Bubble Bobble
7. Contra
8. Castlevania III
   
9. Battletoads
10. Super Mario Bros

Mainittakoon nyt sitten, että ainut vielä omistamani peli Teenage Mutant Ninja Turtles 2: The Arcade Game olisi ollut sijalla 11.

Postailuni tähän blogiin on tainnut lähiaikoina olla vähäisempää, mutta enköhän taas jossain vaiheessa ala aktiivisemmaksi. Sikäli jos oikeasti ikinä näitä pelejä alan saamaan niin tulee sitten ehkä yksityiskohtaista arviointiakin. Turtles 2:kin tulee varmaan jonkin sortin arvostelu jahka vihdoin voittaisin sen Silppurin. Viisi kertaa olen tainnut antaa pelille mahdollisuuden ja pari viimeisintä kertaa on päättynyt juurikin tuohon Silppurin äkkikuolemaan. Yksi osuma vihulaisen sädepyssystä siis riittää tappamaan vaikka olisi lifet täysillä. Se on melkoisen mukava päätös parin tunnin varovaisellekin tahkomiselle. Semmosia. Ensi kertaan.