Kuukauden eniten kuuntelemani levyt:
- Negură Bunget: Vîrstele Pămîntului
- Burial: Untrue
- Múm: Singalong to Songs you don't like
- Justice: A Cross the Universe
- Negură Bunget: Măiestrit
- Oranssi Pazuzu: Muukalainen puhuu
- Aborym: With no Human Intervention
- Bohren & der Club of Gore: Sunset Mission
- The Mount Fuji Doomjazz Corporation: Succubus
- Future Sound of London: Lifeforms
Televisio:
Pingviinien matkassa jäätikön tallaajat puhuivat, tällä kertaa jopa suomeksi dubattuna.
Toosasta en oo tainnu muuta paljon kattoakkaan nyt ku dokkareita ja muutaman valikoidun leffan. Salkkarit tietysti suurimmaksi osaksi.
Kuukauden dokkariannostus olikin aivan erityisen laadukas ja parhaat niistä olivat:
- Luonto-ohjelmat: mm. aina varma Avara Luonto ja hauskasti ja hienosta toteutettu Pingviinien matka
- Nuorallakävelijä (Man on Wire): Tarina kuolemaa uhmaavasta nuorallakävelijästä, joka keikkui World Trade Centerien välillä narulla kolme varttia. Suurin osa ohjelmasta käsittelee iskun suunnittelua, laillistahan se ei ollut.
- 24 Totuutta sekunnissa: Upea dokkari Michael Hanekesta, vuodelta 2005.
- Rembrandtin syytös: Peter Greenawayn pakkomielteenomainen tulkinta Rembrandtin Yövartio-taulusta
- Jeesus valkokankaalla: Elokuvista joissa löytyy hahmona Jeesus
- Jimin dokumentit: Esimerkiksi ohjelma eräästä rikollisjengistä oli äärimmäisen mielenkiintoinen.
Man on Wire voitti parhaat dokumentin Oscarin.
Normaalin elokuvailmaisun rajat tuntuvat olevan Peter Greenawaylle vähän turhan suppeat ja hänen elokuvansa ja dokumenttinsa käyttävät aina erikoisia tehokeinoja.
Pelit:
Taisin ostaa viisi peliä viime kuussa ja kolme viidestä oli täysosumia. Pleikkaykköselle 50 sentin pelejä, jotka ovat suht turhanpäiväinen Hugo-peli, Toy Story 2 jota en ole vielä kerennyt paljoa kokeilla ja loistava Crash Bandicoot 3. Kaksi viimeisintä ostosta ovat ehkäpä jopa parhaat PS2-pelit mitä minulla on. Ja ne ovat:
God of War:
Tovi sitten kun sai vähän mäiskiä Ps3:lla GoW 3:a, niin kyllähän siitä vähän sellanen maku jäi, että lisää olis saatava ja kun pleikkakolmosta ei ole, niin ihan hyvin tämä aloitusosa korvaa puutteen, ties vaikka olisi parempikin. Grafiikka on tietysti uusimmassa osassa omaa luokkaansa, mutta mielestäni ykkönenkin on varsin näyttävä. Muutamia päiviä läiskiessä kesti ja hakkasin pelin läpi 10 tunnissa ja 55 minuutissa.
Peli on jotain uudempien Prince of Persioiden ja Diablojen väliltä. Ongelmanratkaisu ja muut tehtävät ovat samaa luokkaa ensimmäisen kanssa ja mytologia, tarinankerronta, loitsut ja hahmot samaan henkeen kun jälkimmäisessä.
Peliä on erittäin miellyttävä pelata, mitään ongelmia naruilla, tikkailla tms. kiipeämisen/keikkumisen suhteen ei ole ja uiminenkin onnistuu mutkitta. Joissain peleissä nämä ominaisuudet ovat aivan hirveitä. Mäiskimistä ja ongelmanratkaisuakin on juuri sopivassa suhteessa ja missään vaiheessa homma ei mene liian vaikeaksi, mutta pelkkää etenemistäkään ei liian suurin määrin saa kerrallaan. Sen verran lineaarisesti peli kumminkin menee, ettei etenemiseen kulkuun voi paljoa vaikuttaa. Peli ikäänkuin ohjaa suunnan, vaikkei sitä suorastaan alleviivaakaan.
Bugeja ei kovinkaan paljoa esiintynyt. Pari kertaa hahmo jäi juntturaan tai nykimään ihan omiaan. Pahin virhe oli ehkä sellainen, kun etenemiseen vaadittiin koko huoneen vihulaisten silpominen, niin ilmeisesti joku pahis oli itse jääny johku jumanteriin tai muuta vastaavaa, mutta eteenpäin ei jokatapauksessa päässyt muutoin kun ottamalla uudestaa viimeisimmästä checkpointista. Ei kovin pahoja ongelmia siis.
Tarina oli ihan perushuttua, mutta olihan elokuvalliset välianimaatiot hulppeaa seurattavaa. Päähenkilö on siis Kratos, joka on juuri ottamassa turpiinsa sodassa, mutta viime hetkellä pyytää apua eräiseltä Jumalalta. Pelastus koittaa, mutta Kratos joutuu vastaisuudessa toimimaan renkinä pahoissa teoissa ja homma kihahtaa hattuun siviilejä teurastaessa aina kunnes kellot alkaa soida kun oma perhe on viipaloitu. Siinä vaiheessa Kratos tuumaakin jo että tulipas tehtyä paska diili.
Pelin jälkeen avautuu uusi vaikeustaso God mode. Jonninaikaa sitä olen mätkinyt, niin kyllähän se haastava tuntuisi olevan. Myös pikkupelejä voi pelailla: Kymmenen erilaista tilannetta, joista on selviydyttävä tietyin avuin. Paljon muutakin lisämatksua on tarjolla.
Suosittelen kaikille.
Tiger Woods PGA Tour 2005:
Vastapainoksi mäiskimiselle löysin tämän helmen sittarin alelaarista hintaan yksi euro. Erittäin hyvä golfpeli, joka hakkaa omiin mieltymyksiini nähden mennen tullen muut EA Sportsin urheilupelit, niin FIFA:t kuin NHL:t. Sopivan mukava vaikeustaso alussa, peli on helppo omaksua ja siinä kehittyy sopivaa tahtia. Pleikkarin tatti onkin ihan omiaan juuri pallon huitasulle ja tärinä ja sydämenjyske alkaa kun on tärkeä tahi jännä putti tai mikä vaan tiedossa.
Pelissä on myös riittävästi pelattavaa, golfin legendoja haastetaan ja voitetaan. Olen tainnut voittaa nyt ensimmäisen haasteen kaikki seisemän vihulaista. Se on kuudennes pelistä ja tason luulisi nousevan, ettei tätä ihan hetkessä roiski läpi. Yhtä vastustajaa, eli 18 reikää pelaa noin 40 minuuttia. Joskus matsi on otettava lukuisia kertoja uudestaan, kunnes voittaa.
Elokuvat:
Ulf Malmros: Smala Sussie (2003)
9
Yövartio
Liisa Ihmemaassa (Disney)
Twilight - Houkutus
Twilight - New Moon
Pingviinien Matka
Hermot Pinnalla
Scanners
Suljettu Saari
Aavikon Kukka
Nowhere Boy
Vaarallisia Suhteita
Give my regards to Broad Street
Zombie Strippers
Muumio
Roman Polanski: Wanted & Desired
Reindeerspotting
Muukalainen Katosi
Vargtimmen
Dina
Maalaukseen Kadonnut Nainen
Smala Sussie
Muumion Paluu
Kätketty
Kuukauden paras elokuva:
Michael Haneke: Kätketty (Caché, 2005)
Kätketty oli ehdottomasti kuukauden paras näkemäni leffa, se pompsahtaa heti kyllä myös suosikkeihini 2000-luvulta. Hyvin tunnelmallinen ja hienosti rakennettu psykologinen trilleri, josta tuli ainekin itselleni hieman mieleen Emmanuel Carrèren (Valhe, Viikset) kirjat. Pidin ja suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti